2019/02/18

Oura Ring kokemuksia

Oletko jo kuullut Oura:sta? Se on sormus joka käytännössä ajaa samaa asiaa kuin aiemmat ranne/kello-terveysmittaajat. Sormus lukee kehon viestejä kuten syketietoa, hengitystiheyttä, lämpöä, aktiivisuutta ja unenlaatua ja näitä voi tulkita kännykkäapplikaation kautta. Kun sormus on kerännyt tietoa riittävältä ajanjaksolta se tulkitsee tietoja ja antaa suosituksia esimerkiksi siitä tulisiko viettää keskivertoa rauhallisempi päivä tai esimerkiksi siitä, että keho on hyvin palautunut ja voi suunnata vähän rankempien treenien pariin. Sormuksen sisäpuolella on sensoreita jonka avulla se se kerää tarvittavat tiedot. Sormus synkkaa automaattisesti kännykän kanssa bluetoothilla ja jos yhteyttä ei ole saatavilla niin data säilyy sormuksessa n. 6 viikkoa. Sormus ladataan n. kerran viikossa asettamalla latauspisteen päälle joka on kytketty usb-liittimellä esimerkiksi tietokoneeseen. Itse olen aiemmin käyttänyt ranteeseen laitettavaa mittauslaitetta mutta se osoittautui valitettavasti pidemmän päälle häiritseväksi (oli tiellä, painoi yöaikaan jne) ja sen käyttö loppui muutaman kuukauden jälkeen. Ouraring puolestaan on ehkä vähän isompi kuin tavallinen sormus mutta ei suinkaan tiellä päivittäisessä käytössä.


Mitä olen ollut mieltä Ourasta  n. 2 viikon käytön jälkeen? Ensinnäkin täytyy sanoa, että applikaatio joka kerää dataa on todella helposti luettava ja se piirtää kerätystä tiedosta hyvin tulkittavia ja mielenkiintoisia käyriä. Kaikista eri lukemista voi käydä lukemassa lisätietoa helposti klikkaamalla ja näin saa myös selville onko omat lukemat viitearvojen sisällä. Lisäksi se antaa uusia lisävinkkejä joka päivä siitä miten dataa voi käyttää hyödykseen. Applikaatio saa siis minulta isot plussat. Tämän lisäksi arvostan sitä, että se kerää dataa niin pienen kapineen kautta. Ei siis tarvitse käyttää kelloa tai rannemittaria, vaan laite on "naamioitu" korun sisälle. Sormus on toki sormeen sopiva sillä kokoja on eri mutta koruksi ulkomuoto ehkä naisen käteen isohko. Minua se ei haittaa ollenkaan. Lisäksi on kivaa, että sormus voi olla kädessä missä vain. Treenatessa, suihkussa jne. Sen käyttöä ei kummemmin tarvitse miettiä. Suurin pettymys liittyy ehkä akun kestoon. Tällaisen "laitteen" lataaminen ei ehkä aina ole päällimmäisenä mielessä ja akku kestää vain viikon. Siitä huolimatta tykkään tästä tosi paljon.

On ollut todella mielenkiintoista seurata omia lukemia applikaation kautta. Minulle tuli yllätyksenä miten paljon askelia otan "tekemättä mitään". Kotona ja lasten touhujen perässä tulee juostua aika monta askelta päivässä niin, että keskimääräinen askelmääräni on n. 11000 vaikka teen istumatyötä. Lisäksi olin yllättänyt siitä, että nukun niin paljon (keskimäärin 7 ja 48 minuuttia). Olin yllättynyt sillä uskoin, että unieni keskiarvo olisi ollut melkein tunnin lyhyempi. Mielenkiintoista on ollut myös seurata omaa leposykettä ja todellista kalorikulutusta verrattuna omaan aktiivisuustasoon. On jännää nähdä miten pitkään mielenkiinto tätä kohtaan pysyy yllä. Nyt olen vielä ainakin todella innoissani lukemassa dataa puhelimen näytöltä useita kertoja päivän aikana.

Sain toiveita siitä, että kertoisin tarkemmin siitä mitä kaikkea dataa sormus tuottaa, joten palaan aiheeseen muutamien viikkojen päästä kun olen viisaampi.

Mukavaa ja tehokasta maanantaita!

-Såfin

2019/02/15

8 asiaa jotka olen oivaltanut vastuullisemmasta ostamisesta

Tällä viikolla jatkan pohtimista "älä osta mitään"-kuukauden teemalla. Olen tällä hetkellä ollut kaksi viikkoa ostamatta mitään (muuta kuin ruokaa) ja viime viikolla kerroin siitä mitä vaikeuksia kohtasin heti alkumetreillä. Ei ollutkaan niin helppoa olla ostamatta mitään. Vaikka kuukautta on kulunut vasta näin vähän aikaa olen jo alkanut miettimään tulevaisuutta. Olen päättänyt, että paluuta vanhaan ei ole. En halua jatkaa samaa ostokäyttäytymistä kuin ennen. Maailmassa on ihan riittävästä tavaraa, enkä halua kannustaa ylituotantoon. Minusta ei ole täyskieltäytyjäksi sillä on asioita mitä ihminen "tarvitsee" ja TARVITSEE elääkseen normaalia elämää. Niinpä olen tässä pohtinut ratkaisuja, toiveita ja käyttäytymissääntöjä itselleni ostamisen suhteen. Toivon, että osaan muodostaa näistä jonkun alun ostofilosiaksi tulevaisuutta varten..

1. En halua omistaa asioita/tavaroita joita en muista tai tiedä omistavani. Näin käy helposti kun kaapit pursuavat tavaroista. Kun siivosin vaatekaappiani löysin vaatteita joita en muistanut. Olin iloinen niistä ja samalla minua harmitti, etten ollut käyttänyt niitä aiemmin. En halua, että näin on jatkossa. Haluan, että tavaroita on hallittu määrä niin, että muistan jokaisen niistä. Enempää en tarvitse. 

2. Haluan oppia lainaamaan enemmän. Haluan lainata kirjoja kirjastosta, naamiaisasuja tutuilta, erikoisia keittiötarvikkeita sukulaisilta ja ystäviltä. Ostamiseen tarvitsee perustelut jonka mukaan tavaraa tarvitsee toistuvasti pitkällä aikajaksolla. Kertakäyttöä varten en enää aio ostaa. 

3. En halua säilyttää tavaroita sellaisissa paikoissa johon ne eivät kuulu. (Osa talvivarusteista makuuhuoneen vaatekaapissa jne.) tällainen johtaa tavaran pienempään käyttöön. Lisäksi on ehkä mietittävä tarvitseeko siinä tapauksessa tavaroita ollenkaan jos ne eivät mahdu niille tarkoitettuihin kaappeihin.

4. Haluan joka kuukausi tehdä harkitun listan niistä asioista joita oikeasti TARVITSEN ja rajoittaa ostamiseni niihin. Tarvitsemme uuden rikkaimurin eteiseen rikkoutuneet tilalle mutta en TARVITSE uusia erivärisiä kuntosalikenkiä koska edelliset ovat vielä hyvässä kunnossa ja täysin ehjät.

5. Haluan, että ajan kuluessa myös lapset oppivat vastuulliseen kuluttamiseen. Yritän lempeästi muistuttaa heitä tavaramääräste heidän huoneissa ja jollain aikavälillä haluan myös rauhassa yhdessä heidän kanssa käydä läpi kaikki lelut ja miettiä mitä he oikeasti haluavat säilyttää.

6. Haluan, että ruokakaapit, jääkaappi ja pakkanen ovat "ajantasalla". Haluan, että tiedän mitä niiden sisällä on ja, että käytämme aktiivisesti niiden koko sisältöä. Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että myös ruokakaupasta pitää ostaa vain sen minkä tietää käyttävänsä.

7. Haluan uudistaa meidän perheen lahjapolitiikan. Suurin määrä tavaraa meidän taloon tulee juuri lahjojen kautta (synttärit, joulu, blogi tai muuten vain tuliaisina). Samalla haluan miettiä sitä miten toimimme muita kohtaan kun annamme lahjaksi tavaraa. Tähän minulla ei vielä ole ratkaisua, mutta pohdinta on käynnissä. Saa antaa vinkkejä!

8. Haluan oppia, että alennusmyynnit eivät ole syy shoppailulle. (Toys 'R Us:in konkurssi ja viime viikkojen loppuunmyynti on ollut vaikea pala. En houkutuksesta huolimatta ole sortunut tekemään ostoksia alennusmyynnin nojalla) Haluan päästä pois ajattelutavasta jonka mukaan tavaraa kannattaa ostaa sen takia, että se on alennuksessa. Valitettavan usein olen toiminut ihan päinvastaisesti. En sano, etteikö tuotetta kannata ostaa alennettuun hintaan jos se esimerkiksi on pitkään harkittu ja tavara jota oikeasti tarvitsee. 

Minkälaisilla asioilla sinä säädät ostokäyttäytymistäsi?

-Såfin

2019/02/14

Rento siskojen viikonloppu Långvikissa

Annoin joululahjaksi siskoilleni viikonlopun Långvikissa. He ovat kummatkin tuoreita äiteja ja ajatus oli viettää rento viikonloppu yhdessä ilman lapsia ladaten akkuja, herkutellen ja leväten. Koska meitä on kolme päätin kahden huoneen sijaan hemmotella meitä vähän ekstra-paljon ja varata meille sviittiin. Se oli jokaisen pennin arvoinen päätös, sillä huoneemme oli todella hieno. Vietimme huoneessa yllättävän paljon aikaa ja kerkesimme siis nauttia siitä koko rahan edestä. Ikkunoista oli hienot näkymät merelle ja meillä oli oleskelutila joka oli meidän "tukipiste". Aluksi me vain istuimme huoneessamme naureskelemassa, juomassa lasit kuplivaa ja keskustelmassa päivänpolttavista aiheista. Pienen hetken jälkeen keskimmäinen meistä siskoksista lähti tutkimaan hotellin tarjoamia palveluja ja selvitti kannattiko esimerkiksi kuntosalilla käydä. Piiitkän ajan jälkeen sain puhelun jossa hän naureskellen tiedusteli meidän huoneen numeroa ja sijaintia. Hän oli eksynyt hotellin ihan toiselle puolelle. Me olemme perinteisesti tunnettuja heikohkosta suuntavaistostamme, joten tilanne ei yllättänyt meitä mutta nauratti kyllä suuresti. Hihii..

Viikonloppu kului nopeasti. Kävimme tietenkin nauttimassa spa-osastosta jossa pääosin vain istuimme lämmitetyssä poreammeessa ja saunassa. Ympärillämme oli lähinnä nuoria pariskuntia joten niihin nähden me olimme ehkä äänekkäimmästä päästä. Hihii.. Långvik Spa on siitä kiva, että se on selkeästi suunnattu aikuisille. SPA-alueella palvelee baari josta saa hienoja drinkkejä ja kuplivaa. Lisäksi talo tarjoaa naposteluja kylpyläalueella. Takkatulen ääressä saa esimerkiksi paistaa vaahtokarkkeja. Paikassa on kaiken kaikkeaan todella kiva tunnelma. Kivana yllätyksenä meille oli se, että kaikille vieraille oli juuri tänä viikonloppuna annettu late-check out ja Spa:ssa vietettiin myös shampanjatuntia. Ai että. Asiat voisi olla huonommin. 

Jos ei ole löhöilypäällä Långvikissa on tietenkin myös paljon muitakin aktiviteettejä. Siellä on (pienehkö) kuntosali, koripallokenttä, biljardisali, kuntoilu-uimiseen varattu allas sekä paljon ulkoaktiviteetteja. Illalla Långvikissa voi käydä vaikka leffateatterissa ilmaiseksi jos siltä tuntuu. Me kävimme puoliksi vahingossa katsomassa leffan sillä satuimme kävelemään ohi juuri kun illan elokuva, Nocturnal animals, oli alkamassa. Leffatyöntekijä ilahtui niin paljon kun kävelimme leffasalia kohti kun olimme ihmettelemässä tiloja, että emme voineet aiheuttaa hänelle pettymystä ja jatkaa matkaa. Eikä meitä oikeastaan haitannut. Istahdimme pitkän illallisen jälkeen katsomaan leffaa ja se oli oikein mukava päätös hauskalle päivälle.

Meillä oli kaikin puolin ihana viikonloppu ja menisimme milloin vain uudestaan! <3

-Såfin 

2019/02/13

Enemmän kasviksia: Portobello-Halloumi pyttipannu

Huomaan, että yhä useampi ihminen ympärilläni suosii kasvisruokaa. Ei niin, että olisivat jättäneet lihan kokonaan, mutta pääpaino ruokavaliossa on siirtynyt kasvispohjaisiin ruokiin. Minusta se on hienoa. Olen itse aina tykännyt kasvisruuasta, mutta en koskaan ole ollut valmis luopumaan lihasta kokonaan. Nykyään on enemmän ok olla sekasyöjä kuin koskaan aiemmin. On hyväksyttävää valita kasvisruoka vaikka syö joskus myös lihaa. Hauskaa on se, että vielä edellisessä työpaikassani n. viisi vuotta sitten oli työpaikkaruokala jossa kasvisruuan kohdalla oli kyltti "ethän ota kasvisruokaa jos et ole kasvissyöjä". Nyt minua suorastaan naurattaa tämä kyltti. Miksi ei saisi silti suosia kasvisruokaa ja joskus valitsee lihavaihtoehdon? Ehkä tämäkin ruokala on muuttanut tapojaan mukaillen nykymaailman trendejä. Oli miten oli, me toimimme kuitenkin juuri haluamallamme tavalla. Olemme alkaneet kokeilemaan uusia kasvisruokaresepteja entistä enemmän ja tänään halusin jakaa teidän kanssa yhden hitti-reseptin, nimittäin Portobellosieni-Halloumijuusto pyttipannun. 


Portobello-Halloumi pyttipannu
(n. 8 henkilölle)

2 isoa portobellosientä
1 vihreä/punainen paprika
1 iso sipuli 
250 gr halloumijuusto
n 1,5 kg kinteää perunaa
Oliiviöljyä
Chili & paprikajauhetta
Yrttisuolaa (meillä äitini tekemää), pippuria ja muita lempimausteita

Lisäksi: 8 kpl kananmunaa, tuoreita yrittejä.

Tee näin: Kuori ja keitä perunat ja anna niiden jäähtyä. Pilko jäähtyneet perunat pienempiin osiin. Paista pilkottu sipuli ja paprika öljyssä. Putsaa sienet harjalla ja pilko pienempiin osiin. Lisää sienet, paprikajauho, chiliä ja pippuria pannulle ja paista seos. Pilko vielä halloumi ja lisää se sieni-sipuli-paprika seokseen. Paista kunnes juusto alkaa pehmittymään. Lisää lopuksi vielä pilkotut perunat ja kaada loraus öljyä päälle jotta mausteet leviäisi paremmin perunoihin. Mausta lopuksi vielä suolalla. Lisukkeeksi sopii paistetut kananmunat ja tuoreet yrtit. Nam!

-Såfin

2019/02/12

Haluan olla yhtä iso kuin isoveli

Hän on parempi kaikessa. Hän juoksee minua nopeammin, heittää palloa paremmin ja kaikista pahin on se, että hän on minua paljon nopeampi luistelemaan. Minua ärsyttää kun äiti sanoo, että olen pienempi ja en siksi voi tehdä asioita. Ihan hyvin voisin jo mennä kouluun vaikka olen vasta viisi vuotta. Osaan kyllä. Ihan hyvin voisin nukkua kerrossängyn yläsängyssä. Ihan helppoa. Viikolla rakensimme veikan kanssa legoja kun saimme samanlaiset legopaketit lahjaksi. Minä en saanut omaani valmiiksi yhtä nopeasti kuin hän. Itkin koska hävisin. Mieluiten voittaisin aina ja kun häviän niin minua suututtaa. En myöskään tykkää kun äiti tulee lohduttamaan minua tai kaikista pahin, puolustaa minua isoveljen edessä. Kun minua oikein harmittaa saatan tönäistä isoveikkaa. En löydä yhtä hienoja sanoja kuin hän. Hän voittaa aina. Ja arvatkaa mitä: isoveikalta on irronnut jo kahdeksan hammasta ja minulta ei yhtään..

Olen alkanut miettimään, että tämä ei ole reilua. Mitä minä saan? Isoveli saa lähteä koulun kanssa laskettelemaan, mutta minä en. Ei ole reilua. Äiti sanoo, että minä saan samat jutut sitten kun minä menen kouluun, mutta se ei kelpaa minulle. Silloinkin isoveikka saa varmasti jotain tosi paljon siistimpää. Ja kaikki minun takit ja kengätkin on isoveikan vanhat. Kun menimme ostamaan laskettelumonoja isoveljelle niin minäkin halusin uudet monot. Miksi ei? Miten niin saan veikan vanhat monot kun halusin uudet värikkäät ja hienot. Ei ole reilua. 

Kohta minusta tulee maailman vahvin pieni poika. Kun äiti kysyi minulta milloin omasta mielestä olen iso poika vastasin, että sitten kun olen seitsemän vuotta. Silloin olen yhtä iso kun isoveli nyt on. Se luku näytetään niin, että nostaa yhden käden kaikki sormet ylös ja sitten vielä kaksi sormea toisella kädellä. Silloin olen iso. Silloin teen nämä kaikki jutut vielä nopeammin. Silloin olen yhtä iso kuin isoveli ja luistelen nopeiten.

-Såfin

2019/02/11

Kalahullut Sealifessa

Meidän pojat ovat erityisen hulluna kaloihin. Tämä villitys alkoi jo reilu vuosi sitten ja viime kesä meillä meni käytännössä kokonaan kalastaessa. Jossain vaiheessa sanoinkin, että kalastus on yksi meidän pikkupoikien harrastuksista. Nyt talvena me emme (vielä) ole alkaneet niin hulluiksi, että olisimme lähteneet pilkkimään mutta silti halumme kannustaa tätä kalarakkautta ja ihastusta mereneläviin. Yhtenä sunnuntaina meillä oli yllättäen peruuntunut poikien kaikki jääajat ja kysyimme mitä kivaa he halusivat tehdä peruuntuneen jääkiekkoharrastuksen sijaan. Kummatkin vastasivat suoralta kädeltä, että toivoivat retkeä Sealifeen. Tämä oli minusta kohtuullinen pyyntö kahdelta kalahullulta. Niinpä lähdimme aamupalan jälkeen ihailemaan merenalaista elämää Sealifeen. Pojat hykertelivät innostuksesta takapenkillä matkalla sinne..

Sealifessa kaikista jännittävimmät jutut olivat tietenki hai-kalat sekä erikoiset eksoottiset (ja pelottavat) kalat. Henkilökunta Sealifessa on todella ystävällisiä ja he ovat todella taitavia ja osaavat hypätä lennosta mukaan lasten keskusteluihin. Hyvä esimerkki oli se kun pojat naureskelivat vaaralliselle mureena-kalalle joka piileskeli ilkeän näköisenä kivisessä maastossa omassa altaassaan. Henkilökunta kuuli poikien keskustelun ja tulivat nopeasti paikalle kertomaan siitä miten tällä mureenalla oli kaksi sisäkkäin olevaa suuta jolla se nopeasti saa tarrattua kiinni saaliiseen. Alta aikayksikön he kipittivät myös takahuoneesta mureenan luurangon ja pojat saivat nähdä nämä kaksi suu-ja hammasriviä sisäkkäin. He kertoivat pojille miten Alien elokuvan olioiden suut olivat saaneet inspiraationsa juuri tästä mureena-lajista. Niin siistiä.

Minusta hauskin juttu oli se kun meidän kuopus kysyi voisimmeko tulla tänne Sealifen altaisiin kalastamaan sulkemisajan jälkeen. Hihii.. Naurahdin hänen pyynnölle ja selitin, että näkemämme kalat ovat erikoisia kaloja eikä niitä suinkaan saisi kalasta. Eihän 5-vuotias aina voi ymmärtää eroa. Noh, pojat pääsivät kuitenkin kosketukseen kalojen kanssa, sillä he saivat silittää merisiiliä yhdessä altaassa. Se oli todella hauska kokemus. Tämän jälkeen suuntasimme vielä kahvilaan juttelemaan kaikista hauskoista kaloista ja uusista jutuista joihin olimme törmänneet vierailun aikana. 

Kiitos taas Sealifelle!

-Såfin

2019/02/08

"Älä osta mitään"-kuukauden ensimmäiset haasteet

Tämä kuukausi lähti liikkeelle hieman eri tavalla kuin muut kuukaudet. Lähdin nimittäin muutaman ihanan tyypin kanssa viettämään "älä osta mitään"-kuukautta jonka aikana ei saa ostaa yhtään tavaraa. Luulin, että tämä olisi helppoa mutta itseasiassa olemme perheenä jo törmänneet ensimmäisiin tilanteisiin jolloin olisimme normaalisti lähteneet kaupoille. Viikon jälkeen tunnen, että haasteet eivät suinkaan ole loppu. Tiedän, että loppukuukausi tulee olemaan vaikea mutta ei ylipääsemättömän hankala. Tänään ajattelin kuitenkin kertoa kohtaamistani hankaluuksista ja siitä miten minä ratkaisin ne OSTAMATTA MITÄÄN!

Kuopuksemme synttäreillä viime viikonloppuna kohtasimme monia eri vaikeuksia. Halusin hankkia lapsille hauskaa tekemistä, koristella meidän kotia sekä tietenkin mahdollistaa sen, että synttärisankari saisi puhaltaa kakkukynttilöitä. Ruokaa sai tietenkin sääntöjen mukaan ostaa, joten se ei ollut ongelma mutta juhliin tarvitsee paljon muutakin. Miten me sitten ratkaisimme tilanteet viime viikolla?

Twister peli lainaksi. Lähetin viestin kaverille ja he lupasivat ystävällisesti lainata synttärijuhliimme twisterpelin jotta lapsilla olisi hauskaa tekemistä. Normaalisti olisin lähtenyt  kauppaan ostoksille, nyt selvisin lainaamalla. Jess, pisteet kotiin. 

Itsetehdyt koristeet. Me valmistimme jäätaidetta ulkoportaille kukkien sijaan. Ruokapöydälle täytimme koristeiksi 3 lasiastiaa m&m:s karkeilla (jotka myös kelpasivat syötäväksi tietenkin) ja ikkunoihin ripustimme vanhan lippuviirin. Eli tee-se-itse. Jess, pisteet kotiin.

Kakkukynttilät olivat suurin ongelma mutta onneksi minulla oli pieni tunne, että kaapissa saattaisi olla kynttilöitä edellisiltä synttäreiltä. Suuren etsintätyön jälkeen löysin viisi eripari kynttilöitä. Heh. Eli pengo kaapit. Jess, pisteet kotiin.

Hiukslakka loppu. Loppuviikosta olin paniikissa sillä hiuslakkani oli loppumassa. Olimme kyllä päättäneet, että saisimme ostaa hygieniatuotteita pakon edessä, mutta ensin pitäisi penkoa kaapit ja käyttää kaikki vanhat tuotteet pois. Minä tein ohjeiden mukaan ja arvatkaa mitä löysin: viisi pulloa puoliksi käytettyä hiuslakkaa. V-i-i-s-i!! Eli hyvät ihmiset, tutkikaa kaapit! Jess, viimeisin ongelma raktaistu tältä viikolta. 

Saa nähdä mitä tulevat viikot tuovat tullessaan! Hyvää viikonloppua sinulle <3

-Såfin

2019/02/07

Neurosonic rentoutus stressiä vastaan

Meillä oli työpaikalla mahdollisuus osallistua Neurosonic rentoutukseen työpäivän aikana. Kävin lukemassa lisää aiheesta ja päätin uskaltautua testaamaan menetelmää. On monta syytä miksi kiinnostuin aiheesta. Yksi on se, että olen perinteisesti sellainen ihminen joka kokoajan käy hieman ylikierroksilla enkä pysty rentoutumaan. En pitäisi sitä ollenkaan kummallisena asiana jos joku kertoisi minulle esimerkiksi, että jännitän lihaksiani myös lepotilassa. Näin varmaan on. Neurosonic-rentoutuksella uskotaan olevan monia terveyshyötyjä. Neurosonic-laite lähettää erittäin matalataajuisia värähtelyaaltoja kehoon tietyn ennalta suunnitellut ohjelman mukaan. Ohjelma voi auttaa mm. lihasjännitykseen, stressiin, univaikeuksiin tai kipuun vaikuttamalla suoraan hermostoon. Käytännössä rentoutus tapahtuu makaamalla Neurosonic-patjalla joka on kytketty tietokoneeseen. Tietokoneen avulla ohjaaja valitsee halutun ohjelman ja säätää aaltojen voimakkuutta. Korville laitetaan (kenties olivat vastamelu)kuulokkeet jonka kautta kuuluu erittäin rauhoittavaa musiikkia. Minulle annettiin myös viltti, sillä ilmeisesti tällainen täydellinen rentoutus viilentää kehoa. 

Ohjelman alkaessa en edes alussa huomannut pikkuhiljaa voimistuvia värähtelyjä mutta pian minusta tuntui kuin olisin maannut riippukeinussa ja että keinuisin hiljalleen edestakaisin. Hieman surrealistinen tunne. Makasin patjalla kokoajan silmät kiinni ja yritin rentoutua. Pienen hetken päästä huomasin mm. jaloissa ja lapaluiden kohdalla pientä kihelmöintiä. Ei puutumista mutta sellaista kevyesti pistävää tunnetta. Tämä on ilmeisesti yksi tavallisimpia tunteita kun matalataajuusvärähtelyt stimuloi hermostoa ja aktivoi verenkiertoa ja aineenvaihduntaa. Minulla tuli kuten varoiteltu vähän kylmä tämä rentoutuksen aikana, eikä paksumpi peitto olisi ollut yhtään pahitteeksi. Hihii..

Neurosonic-rentoutukseen ei saa mennä jos kehossa on jokin tulehdustila, verenvuototauti, akuutti välilevynpullistuma tai jos on raskaana. Muutoin suosittelen tällaista rentoutus-hoitoa kaikille. Itselleni tuli rentoutuksen jälkeen ensin aivan super rauhallinen olo, jonka jälkeen sain ihan hurjan energiapuuskan. Ja uskokaa tai älkää, mutta seuraavana yönä nukuin sikeästi yli 10 tuntia. En tiedä oli tämä kaikki hoidosta johtuvaa, mutta aion antaa tälle uuden mahdollisuuden. Ilmoittauduin jo heti seuraavalle kerralle mukaan, sillä uskotaan myöskin tehon kertautuvan mitä useammin tällaiseen osallistuu. Hauskaa on myös se, että Neurosonic matalataajuushoito suomalainen keksintö, joten mielenkiinnolla odotan tuleeko tästä seuraava uusi iso trendi!

Oletko sinä kuullut Neurosonic-rentoutuksesta ennen?

-Såfin

2019/02/06

Värikästä jäätaidetta

Meidän pojat ovat aina tykänneet askartelemisesta. Olen kuitenkin huomannut, että tällaiset askarteluhetket ovat olleet aika vähissä meidän perheessä viime aikoina. Askartelu ja luovuus on tietenkin yhdistetty rauhallisiin yhteisiin hetkiin ja harrastusten ja muiden kiireiden vallatessa meidän perheen aikataulun askartelulle on jäänyt vähemmän aikaa. Kyse on kuitenkin tahdosta ja asioiden tärkeysjärjestyksestä. Nyt kun tässä kuussa yritämme olla ostamatta mitään saimme kuopuksemme synttärijuhlavalmisteluille kivan pienen haasteen kun suunnittelimme koristeluja jotka sopisivat hänen valitsemaan väriteemaan. Emme voineet lähteä kukkakauppaan niin kuin normaalisti olisimme tehneet joten päätimme, että kukkien hankkimisen sijaan tekisimme värikästä jäätaidetta meidän ulkoportaille..



Tätä projektia varten me pesimme viilipurkkeja ja täytimme ne vedellä. Sen jälkeen valitsimme mahdollisimman värikkäät vesivärit ja lähdimme sekoittamaan väriä purkkeihin. Meidän kuopus oli oikein innoissaan projektista ja jaksoi toteuttaa nämä alusta loppuun ihan itse. Ehkä se, että kyseessä oli hänen omat juhlat edesauttoi jaksamista. Hihii.. Kun värit olivat valmiit laitoimme viilipurkit ulos pakkaseen ja vuorokauden jälkeen irroitimme ne purkeista ja asettelimme porrasaskelille meidän ulko-oven edustalle ikään kuin tervehtimään vieraita tervetulleeksi meidän värijuhliin. Tämän pienen projektin myötä muistin miten kivaa meillä on ollut meidän askarteluprojektien parissa. Pitääkin yrittää jatkossa tsempata vähän tämän suhteen. Onneksi lapset saavat sentään askarrella koulussa ja päivähoidossa joten ei tarvitse potea niin huonoa omatuntoa.

Askarteletko sinä paljon lasten kanssa? Entä oletko tehnyt jää- tai lumitaidetta tänä vuonna?

-Såfin

2019/02/05

Riittävän hyvä

Kuulin eilen kahden miehen keskustelevan kuntosalilla. Toinen heistä ihmetteli sitä miten kuntosalillamme oli niin hiljasta "prime time"-aikaan. Toinen nyökytteli ja oli samaa mieltä. He miettivät missä kaikki jumppatunteihin osallistuvat ihmiset olivat ja totesivat lopuksi, että kaipa "nämä ihmiset" sitten ovat niin hyvässä kunnossa, ettei heidän "tarvitse treenata". Toinen mies nauroi alentavasti. Melkein suutuin tästä suhteellisen viattomasta käytäväkeskustelusta. Tulin siinä hetkessä pohtineeksi sitä kuinka harva ihminen voi sanoa, että on tyytyväinen itseensä juuri tällaisen arvostelun takia. Harva on niin hyvässä kunnossa, että hyvällä omatunnolla voi ottaa välipäivän treenaamisesta. Onko oikeastaan mikään riittävän hyvä? ja kuka on oikeutettu arvioimaan mikä on riittävän hyvä? Jokainen itse? Ne keskustelevat miehet? Suuri yleisö? 

Tämä taitaa olla meidän yhteiskunnan ongelma. Kaikessa pitää olla voittamaton eikä juuri mikään ole riittävän hyvä. Ja vaikka kuinka väitämme muuta niin annamme myös muiden mielipiteiden vaikuttaa omaan arvostelykykyymme. Yritän itse kovasti olla toisenlainen enkä (usein) anna muiden mielipiteiden vaikuttaa itsetuntooni. Siitä huolimatta olin eilen kuitenkin hieman ylpeä itsestäni pelkästään siitä syystä, että olin jaksanut raahautua treenaamaan. En ollut se joka ei ollut riittävän hyvä ja kenelle naurettiin siksi, ettei ollut ilmestynyt kuntosalille. Aika typerää. Suutuin myös omille ajatuksilleni.

Kuntoilen melko paljon ainakin siihen nähden, että olen kahden pienen pojan äiti. Meidän elämässä pitää olla aikaa myös muulle kuin kahvakuulan nostamiseen ja lenkkitossujen kuluttamista. Tykkään samalla herkullisesta ruuasta vähän liian paljon ja tätähän voisi kompensoida liikkumalla loputtomiin. Vaikka käyn kuntosalilla useamman kerran viikossa, joogaan, juoksen/hiihdän/pyöräilen, uin ja käyn vielä ulkoilemassa pikkupoikien kanssa niin mikään ei riitä. En ole superurheilija joka olisi huippuhyvä jossain lajissa. Minusta ei ole haastajaksi, mutta tykkään silti kuntoilemisesta.

En ole riittävän hyvä kuntoilija monen mielestä. Aina voisin yrittää vähän enemmän ja olla vähän paremmassa kunnossa. Olla vähän terveellisempi ihminen. Vahvempi ja kestävämpi. Hassua tässä yhtälössä on se, että olen silti itsestäni ylpeä. Siksi, että ylipäätään liikun ja siksi, että tilanne voisi olla tosi paljon huonompi. Olen ylpeä siitä, että voin pukea sellaiset vaatteet mistä itse pidän. Olen ylpeä koska jaksan juosta, pomppia, riehua ja touhuta meidän poikien kanssa.

En oikein tiedä mihin tähtäsin tällä kirjoituksella. Ehkä asian ydin on se, että toivoisin, että eläisimme maailmassa jossa muiden ihmisten täydellisyyttä tai riittävyyttä ei arvosteltaisi niin paljon. (Myös silloin kun nämä ihmiset eivät ole ilmestyneet kuntosalille). Toivoisin, että ihmisistä ei puhuttaisi pahaa. Toivoisin, että jokainen saisi rauhassa olla ylpeä itsestään juuri sellaisenaan kuin on. Vaikka ei ole paras ehkä silti voi olla juuri riittävän hyvä.

-Såfin 

2019/02/04

Synttärijuhlat väriteemalla

Meidän perheen pienin täytti viime viikolla viisi vuotta ja nyt viikonloppuna oli aika järjestää hänelle oikein kunnon juhlat. Kuten meillä on ollut tapana, vietimme myös tällä kertaa juhlia kahdessa kierroksessa. Lauantaina meidän luona juhlivat lapset (ja heidän vanhemmat) ja sunnuntaina kotiimme kokoontui lähiperhe ja sukulaiset. Kaiken kaikkiaan meidän kodissa oli yli 40 vierasta viikonlopun aikana ja vauhtia ja vilskettä riitti. On kivaa, että meidän lähipiirissä on kaikenikäisiä ihmisiä ihan 0-vuotiaista yli 80-vuotiaisiin. Meidän kuopus päätti, että halusi värikkäät juhlat ja se oli itseasiassa tosi kiva teema tarjoiluille. Lähestyimme tätä asenteella: "more is more" ja valitsimme juhliin värikkäät viirit, ilmapallot, servetit ja ruuat. Pyysimme jopa vieraita pukeutumaan värikkäisiin vaatteisiin.

Me teimme suuren urakan ruuan kanssa koska halusimme tarjota vieraille pyttipannua kahdella tapaa.  Toinen oli perinteisempi versio jossa oli erilaisia makkaroita ja toisen pyttipannun tein portobellosienistä ja halloumi-juustosta. Tarjoilut olivat oikein onnistuneet, mutta tämä taisi kyllä olla viimeinen kerta kun kuorin perunoita näin monelle henkilölle. Hahaa. Jälkiruuaksi oli tietenkin synttärikakkua ja tilasimme Kakkukeisarista kirkkaan keltaisen appelsiinikakun joka oli aivan mainio. Väriä jälkiruokapöytään saimme myös hedelmillä, erivärisillä pumpernikkeleillä sekä m&m-karkeilla jotka laitoimme esille pyödälle lasiastioihin. Ulkoportaille meidän kuopus oli kukkien sijaan tehnyt värijäätaidetta. 

Lastenjuhlissa pelisimme twisteriä ja lisäksi lapset saivat tehtävän yhdessä luetella kaikki maailman eri värit. He kuiskailivat ja harjoittelivat hetken keskenään ja tulivat sitten takaisin kunnon luettelon kanssa. Palkinnoksi he saivat yllätyslaatikot jotka sisälsivät herkkujen lisäksi myös eriväriset sormitaskulamput. Taskulamput olivat kunnon hitti ja lapset juoksivat koko loppuillan ympäri taloa etsien mörköjä näillä valoilla. 

Meillä oli superhauska viikonloppu ja nyt on oikein kiva palata takaisin töihin lepäämään.. :)

Kiitos kaikille kanssajuhlijoille!

-Såfin