Veljekset - sovussa vai riidassa?

Miten lapset saman katon alla tulevat toimeen keskenään? Tämä on aihe joka kiinnostaa minua äitinä ja ihmisenä todella paljon. Se tuntuu myös olevan ratkaiseva tekijä siinä miten hyvin me viihdymme perheenä yhdessä kotona. Minusta ei ole ollenkaan itsestäänselvää, että perheen lapset ja meidän tapauksessa veljekset tulevat toimeen keskenään. On mielenkiintoista tarkkailla miten sisarussuhteet toimii. Olen nähnyt perheitä jossa lapset ovat aina ja jatkuvasti toistensa kimpussa ja sitten toisaalta perheitä joiden lapset aina leikkivät kuin enkelit keskenään.

Meidän poikien välinen suhde on kulkenut aalloissa. Kun nuorempi alkoi liikkua ympäri kotia ja pääsi käsiksi veljensä leluihin siitä seurasi hetkellinen vaihe jolloin kokoajan sai olla vahtimassa ja puolustamassa heitä toisiltaan. En sillä tarkoita, että he olisivat riidoissa - mutta ehkä he tavallan "merkkasivat reviirejään". Kun tämä vaihe oli ohi he leikkivät paljon samassa huoneessa, mutta eri leikkejä. He pitivät seuraa toisilleen olemalla vierekkäin mutta kuitenkin omissa oloissaan. Tämä vaihe oli ihanan sopuisa ja nautin jokaisesta hetkestä.

Nyt voisin väittää, että tilanne on taas muuttunut. He yrittävät pääosin leikkiä samaa leikkiä yhdessä. He valitsevat olla toistensa seurassa ja olen siitä tosi iloinen. Puolessa tilanteissa leikki muuttuu jossain vaiheessa pieneksi kinasteluksi. Onneksi nämä kinat selviää helposti ja pääosin he viihdyttävät jo täysin toisiaan. Minua tai isi-ihmistä ei usein huolita mukaan heidän yhteisiin leikkeihin, paitsi erotuomareiksi. Näin "sivullisena tarkkalijana" voisin siis väittää, että meidän veljekset ovat toisillee todella tärkeitä ja läheisiä. Välillä liian - he yrittävät kovasti olla niin läheisiä ja leikkiä kaikenlaista yhteistä, että he väistämättä jossain vaiheessa saavat pienen riidan aikaiseksi. Onneksi he myös halivat toisiaan, pelleilevät ja innostuvat hassuista jutuista.

Eli yhteenvetona voisi sanoa, ettei ne ihan enkeleitä ole - mutta (onneksi) he kuitenkin viihtyvät superhyvin yhdessä! Eli ehkä juuri niin kuin veljesten kuuluisi olla..?

-Såfin

Lentsikka-aiheiset synttärikutsukortit

Kerroin jo aiemmin, että olemme valinneet kuopuksemme 2-vuotisjuhlien teemaksi lentokoneet. Minusta lasten synttärijuhlille on kiva valita teema, etenkin jos sankarilla on jokin tietty lempijuttu sillä hetkellä. Se auttaa minua ideoimaan ja keksimään erilaista ohjelmaa ja tarjoiltavaa. Nyt kun meidän kuopus täyttää vasta 2-vuotta päätimme, ettei varsinaiset "kaverisynttärit" ole vielä ajankohtaiset - tai ainakaan itse juhlakalu ei vielä osaisi ilmaista kenet hän haluaisi kutsua. Mutta juhlia aiomme silti. Sitä varten väsäsimme isoveljen apuvoimin tällaiset lentokone-kutsukortit..

En vielä ole varma tuleeko näissä lentsikkajuhlissa olemaan mitään tiettyjä leikkejä, mutta Sky Bar & Bistro tulee ainakin olemaan auki. Hihii.. Vähän hämmentävää oli se kun yritin kysyä mitä ruokaa meidän kuopus haluaisi tarjota synttäreillään. Hän vastasi: "Ruokaa.. leipää" Hmm.. Noh, ehkä lentokoneissa syödään usein leipää?? Sitten ajattelimme, että koristelisimme ruokia teeman mukaisesti ja telkkarissa tulee ehkä pyörimään eräs lentokoneaiheinen leffa. 

Onko teillä järjestetty paljon teemajuhlia vai onko lasten synttärijuhla jo riittävä teema itsessään?

-Såfin

Helsinki Lux: kun pakkanen puri!

Helsingissä on jo monena vuonna peräkkäin järjestetty valoshow nimeltä Helsinki Lux. Tänä vuonna yhtenä valoshown kohteena oli lasten suosikkipaikka Annantalo, johon oli kerätty useampi lapsiystävällinen valotaideteos sisätiloihin. Lisäksi ulkosuunnistusreitin varrella oli monia hienoja valaistuja kohteita, taideteoksia ja rakennuksia. Me sitten ajateltiin, että viis veisaa pakkasesta jota sinä päivänä oli n. 25 ja puettiin päälle paksuimmat vaatteemme ja suunnattiin Helsingin keskustaan. Okei, myönnettäköön, että se vähän hullua lähteä liikkeelle lasten kanssa niin kylmällä säällä. (Joistain kuvista ehkä pääset kiinni oikein kunnon pakkastunnelmaan kun valojen tuottama lämpö oikein "hyörystyy" ja muuttuu jäähileiksi ilmassa..)

Lapset viihtyivät parhaiten Annantalossa ja he pitivät todella kovasti sen pimeistä huoneista, joissa oli erinäisiä valoyksityiskohtia. Lisäksi oli jännää kun valoja sai katsella eriväristen lasien läpi ja poseerata hassunhauskoissa kuvissa. Me aikuiset taas ihmettelimme mistä valotaiteilijat ovat keksineet niin erikoisia ja hienoja ideoita. Itse pidin ehkä eniten ulkona olevasta isosta "pilvestä" joka oli koottu hehkulampuista ja valoja sai sammuttaa tai laittaa päälle vetämällä naruista pilven alla. Ulkona hyvä fiilis oli myös ruttopuistossa, jossa oli esillä pieniä valotaideteoksia. Kaiken kaikkeaan Helsinki Lux oli minusta tänä vuonna todella onnistunut ja oli kivaa, että lapsillekin löytyi hauskaa ja aktivoivaa puuhaa..

Kävikö joku muu Luxissa "paleltumassa"?

-Såfin

Tänne me lähdetään - jee!

Tämä perhe on aivan riemuissaan sillä nyt se on varmistunut - lähdemme reissuun myöhemmin alkukeväästä. Kun me viime vuonna tehtiin pidempi matka lämpöiseen Aasiaan, suuntaamme tällä kertaa pohjoiseen. Matkakohteeksi valikoitui Ruotsin Åre ja siellä majapaikkamme sijaitsee Maailmancup-rinteessä. Meidän perheen lasketteville tyypeille tämä on aivan luksusta, sillä suoraan pihasta pääsee sukset jalassa rinteeseen. Mukaan reissuun lähtee lasten isovanhemmat eli tällainen "pieni poppoo" lähtee sitten suksineen ja kamppeineen liikkeelle täältä Suomesta kahdella autolla laivalla yli ja ajomatkaa meille kertyy melkein 700 kilometriä. Olemme yhteensä 10 päivää reissussa.

Meillä on suuria suunnitelmia ja odotuksia tätä reissua varten. Meidän 4-vuotias saa ensimmäistä kertaa osallistua laskettelukurssille. Ennen sitä suunnittelemme toki ihan tavallista hiihtoreissua ihan normi-suksilla täällä kotona. Meidän isi-ihiminen, joka on kokenut laskija mutta jonka harrastus on ollut pienemmässä fokuksessa lasten synnyttyä on aivan innoissaan siitä, että hän saa jossain vaiheessa seuraa rinteeseen. Minä taas en ole aiemmin ollut mikään laskijatyyppi (tavallisesta hiihtämisestä pidän kyllä). Nyt ajattelin hullutella ja ainakin käydä testaamassa suksilla mäessä yli 10 vuoden tauon jälkeen. Ja joo, mua jännittää ihan hurjasti - hyvällä tavalla..

Eli Åre, here we come!!

-Såfin

Kaikki kuvat lainattuja netistä täältä, täältä ja täältä.

Blogisalaisuuksia

Olen saanut bloggaamiseen liittyen paljon kysymyksiä ystäviltä ja tuttavilta ja hetken mielijohteesta ajattelin sitten jakaa teidän kanssa mitä tämä bloggaaminen oikein on. Lopuksi paljastan myös muutaman salaisuuden siitä mitä tämän kaiken taustalla tapahtuu. Minä kun olen niin bloggaaja-konkari. Kokonaiset 1,5-vuotta tätä harranstaneena. Kröhöm.. Hahaa. Puolustuksekseni haluan kuitenkin sanoa, että olen käyttänyt tähän harrastukseen varmasti jo yli 1000 tuntia ja julkaissut n. 500 kirjoitusta. Eli kai tästä sentään jotain kokemusta on kertynyt..

Kaikista eniten minulta kysytään mistä keksin aiheita joista kirjoittaa. Koska en varsinaisesti ole rajannut blogini aihealuetta käy helposti niin, että jokaisena päivänä tapahtuu ainakin 10 kivaa asiaa joista voisin kirjoittaa. En siis juuri koskaan koe, ettei minulla olisi asiaa josta voisi kirjoittaa. Ennemminkin minulla on liikaa kivoja aiheita kirjoituksiin..

Suunnittelen blogipostausten julkaisua etukäteen ja ylläpidän myös listaa niistä asioista joista haluaisin kirjoittaa. Jokaiseen kirjoituksen tekemiseen minulla menee nykyään 30-45 minuuttia ja käytän ehkä toiset 15 minuuttia kommentoimiseen ja kommenttien vastaamiseen joka päivä. Bloggaaminen on siis aikaavievää mutta myös antoisaa. Odotan mielenkiinnolla muiden kommentteja ja on toisaalta myös kivaa nähdä että moni palaa blogiin päivästä toiseen lukemaan meidän arjesta. Kirjoitan aina kaikki blogikirjoitukset kotona, kotikoneella rauhallisena hetkenä.

Sitten niitä blogisalaisuuksia, eli mitä et tiennyt tästä blogista:

- Kirjoitan aina blogipostauksen valmiiksi edellisenä iltana ja julkaisen ne ajastuksella seuraavana aamuna. En siis herää joka aamu niin aikaisin kun julkaisuistani saattaisi luulla. Olen todennut, että te lukijat tykkäätte käydä blogissa eniten aamulla ja aamupäivällä.. Varsinaista tiedettä siis! Hihii..

- Minulla on yleensä aina vähintään viisi valmista blogikirjoitusta tärkeistä asioista siltä varalta, etten joku ilta pysty tai kerkeä kirjoittamaan uutta tekstiä.

- Muokkaan aina jokaisen blogikirjoitukseni HTML-koodia ainakin vähän. Tätä opettelen kokoajan lisää ja tällä hetkellä teen pieniä muutoksia lähinnä julkaisujen ulkonäköön. Tällaisen uuden opettelu on minusta mielenkiintoista, mutta mikään koodaaja en sentään (vielä) ole..

- Käsittelen jokaisen julkaistun valokuvan ja vähintään nimeän ja pienennän ne oikeaan kokoon

- Taustalla tapahtuu kokoajan myös kaikkia muita jännittäviä juttuja. Tulevalla viikolla minut mm. haastatellaan tähän bloggaamiseen liittyen..

Kaikenkaikkeaan tämä on ehkä vähän sekava harrastus - mutta samalla erittäin erittäin monipuolista ja antoisaa!

Mites te muut kanssabloggaajat - onko teillä "blogisalaisuuksia"?

-Såfin

Pienet lentäjät Ilmailumuseossa

Meidän nuorimmainen pian 2-vuotias on aivan hulluna lentsikoihin. "Lentokone" on ehkä myös tällä hetkellä sana, jota hän käyttää kaikista eniten. Hän näkee kaikki lentsikat taivaalla, myös ne jotka ovat pieniä ja super-kaukana. Hän osoittelee niitä ihaillen kuunnes ne katoaa pilvien sekaan. Siksi meillä on jo jonkin aikaa ollut suunnitteilla vierailla Ilmailumuseossa Vantaalla. Kun vihdoin pääsimme kertomaan meidän pienimmälle, että lähtisimme kohta katselemaan lentokoneita, hän innostui niin, että hän kävi kantamassa meille kaikille muille perheenjäsenille omat kenkämme nenämme eteen. Sitten saimme vaan kuulla "mennään e-enntokone". 

Ilmailumuseossa on esillä kaikenlaisia erilaisia lentokoneita ja muita ilmailuhärveleitä. Osaan saa kurkata sisään ja joitakin vanhoja koneita saa ihailla vain katselemalla. Siellä saa myös harjoitella lentokoneen penkissä istumista ja turvavyön kiinnittämistä. Vähän isommat lapset osaavat sitten jo kiinnostua vähän pienemmistä yksityiskohdista kuten heittoistuimen selviytymispakkauksen sisällöstä, lentäjien puvuista tai lentokoneen teknisistä osista. Lentokoneita on esillä useammassa hallissa joissa ei ole lämmitystä, joten ulkovaatteet kannattaa pitää päällä. (Toisin kun me teimme. Hups!) Eli eikun sisään ovesta ja suoraan näyttelyyn. Helppoa. Suosittelemme ehdottomasti tätä paikkaa kaikille lentokoneista kiinnostuneille!

Meidän kummatkin pojat olivat lentokoneiden haltioissa vielä pitkään sen jälkeen kun tulimme kotiin. Muistoksi ostetut pikkulentokoneet yrittivät lentää vielä unikaveriksi sänkyynkin...

-Såfin

PS. Ehkä arvaattee minkä teeman valitsimme meidän nuorimmaisen 2-vuotisjuhliin joita vietämme muutaman viikon päästä? "E-enntokoneet!"

PPS. Toivottavasti jätit huomioimatta tuon takkupilven meidän nuorimmaisen takaraivossa. Me kyllä harjaamme hänen tukkaansa. Joo.. ihan oikeasti! Hahaa..

Perjantaiprojekti: DIY kynttelikkö kupariputkesta

Olen innoissani. Tämä on ensimmäinen "Perjantaiprojekti"-sarjaan kuuluva postaus. Tähän sarjaan tulee vuoden aikana kuulumaan paljon erilaisia toteutusprojekteja ja kokeiluja laidasta laitaan. Rakastan askartelua ja ideapankissa on tuhat ja yksi erilaista ideaa. Jos aika sallisi toteuttaisin varmasti uuden projektin joka päivä. Hahaa.. Nyt lähdetään kuitenkin liikkeelle tällaisesta vaatimattomammasta tavoitteesta toteuttaa jokin kiva projekti joka viikkko..

Tällä hetkellä minusta sisustuksessa ei ole mitään kauniimpaa kuin kupari. Meidän olohuoneessa on paljon sisustusesineitä, jossa on käytetty kuparia, mutta jotain puuttui. Sitten sain päähäni että rautakaupathan on täynnä kupariputkea. Hain tähän ideaan vielä suunnitteluapua erinäisiltä verkkosivuilta ja tässä sitten lopputulos joka on juuri täydellinen, hieman järeä ja vähän industrial-tyylinen sisustusesine meidän ruokapöydälle..

Tällaisen kynttelikön toteutukseen tarvitaan kupariputkea, tavallisia kuparisia L-mutkia, T-liittimiä ja kunnollinen rautasaha ja hiekkapaperia. On hyvä huomioida, että kuparisia liittimiä ei löydy ihan jokaisesta rautakaupasta, joten niitä sai metsästää hieman. Sitten tarvitaan vain vähän rohkeutta tai sellainen tosi kätevä mies (kiitos!) joka voi sahata kupariputkesta sopivia pätkiä ja tasoittaa putkien päitä hieman hiekkapaperilla. Sahaaminen ja putkien hiominen kannattaa tehdä ulkona tai erikseen rajatulla alueella sillä prosessissa irtoaa kuparipölyä. Tämän jälkeen voi kutsua myös lapset mukaan palapelitalkoisiin sillä putkipätkät ja kupariset liittimet on tosi helppo loksauttaa paikoilleen. Ja tadaa, kynttelikkö on valmis.

Mitäs mieltä olette kupariputken hyödyntämisestä askartelussa?

-Såfin