2018/11/30

Hyönteiset tulevat, oletko valmis?

Viime vuoden aikana hyönteiset eri ruokatuotteissa ovat lisääntyneet. Markkinoille on tullut sekä sirkkaleipiä, suklaata, proteiinipatukoita ja tuorevalmisteita. Joitain kuukausia sitten näin jopa hyönteispizzan joka oli vuorattu isoilla kokonaisilla sirkoilla. Vaikka monessa mielessä olen konservatiivi, niin jostain syystä en pidä hyönteisiä ruuassa kovin kummallisena asiana. Tai noh, asenteeni kokonaisia hyönteisiä kohtaan on vielä muodostumassa. Siihen minulla on suurempi henkinen kynnys kuin esimerkiksi jauhettuun hyönteiseen. Jonkun aikaa sitten meille tarjoutui yhteistyön merkeissä mahdollisuus testata hyönteisvalmistetta, Sirkkistä. Se on ikäänkuin jauheliha tai joillekin tuttu härkis mutta proteiini onkin peräisin hyönteisistä. Me päätimme olla rohkeita ja testata hyönteisbageleiden tekemistä..

Makunsa puolesta hyönteisbagelit Sirkkiksellä olivat todella maistuvat. Paistoimme väliin sokerissa paahdettua punasipulia ja voitelimme bagelit philadelphia-juustolla. Jos en olisi tiennyt en olisi arvannut, että meidän leivissä olisi sirkkis-valmistetta. Maistoimme myös Entis-merkkistä sirkkasuklaata jonka sisällä oli kokonaisia sirkkoja. Suklaa oli oikein hyvää, mutta tieto kokonaisesta sirkasta suklaan sisällä oli kieltämättä kokoajan mielessä. Vaikka luulin, että minulla olisi vaikeuksia tämän ajatuksen kanssa, niin ei kuitenkaan ollut. Olin positiivisesti yllättynyt sekä minun omasta reaktiosta että suklaan mausta. Vaikka en ehkä vielä ole valmis ottamaan hyönteisiä kiinteäksi osaksi meidän perheen arkiruokailua tämä oli ainakin kokeiluna todella mielenkiintoinen. 

Euroopassa ja USA:ssa ei perinteisesti olla totuttu syömään hyönteisiä, mutta hiukan "lohdutusta" tuo kuitenkin se, että suurin osa maailman väestöstä syö jo tälläkin hetkellä erilaisia hyönteisiä osana arkiruokailua. Toistaiseksi tutkimukset hyönteisten tuomista hyödyistä suuren kansan ruoka-aineena ovat vielä melkoisen uusia meille täällä pohjoisessa Täällä meidän maailmankolkassa vallitsee kieltämättä sellainen käsitys, että hyönteiset ovat jotenkin likaisia ja ne yhdistetään mielessä pilantuneeseen ruokaan. On siis ymmärrettävää, että hyönteisten käyttäminen ruuassa jakavat mielipiteitä. Se on kuitenkin varma, että hyönteisten kasvattaminen on energiatehokasta ja luonnonystävällisempää ruuankasvatusta moneen eläinvaihtoehtoon verrattuna. Nyt minua kiinnostaisi tietää:

Mitä mieltä sinä olet hyönteisistä ravinnossa? Olisitko sinä valmis testaamaan vai kenties täysin tätä vastaan?

-Såfin

/Tuotteet saatu/

2018/11/29

Loppuvuoden hauskat TODO:t

Vuoden loppukiri on alkanut, sen huomaan sekä töissä että vapaa-ajalla. On niin paljon asioita joita haluaisi viedä päätökseen vielä ennen vuoden loppua ja samalla päivät vähenevät hurjaa vauhtia. Meidän perheen vuosi loppuu tavallaan vähän aiemmin, sillä lähdemme joulupäivänä ulkomaille rentoutumaan. Sen jälkeen agenalla ei ole mitään. Ennen reissua haluamme fiilistellä joulua ja muutenkin hoitaa monia keskeneräisiä asioita taloprojektimme suhteen. Kaikki jutut meidän oikealla todo-listalla eivät ole hauskoja mutta tänään ajattelin listata ne positiiviset ja hauskat asiat joiden parissa meidän perhe ajatteli touhuta vielä tänä vuonna. Ehkä sinun listalla on jotain samoja asioita?

Loppuvuonna aiomme ainakin: 

Keittää itsetekoista glögiä. Minusta ei ole montaa parempaa asiaa kuin se tuoksu joka leiviää kotiin aina glögiä keittäessä. Viime vuonna testasin vaaleaa inkivääriglögiä. Tänä vuonna haluaisin taas testata jotain ihan uutta.

Nähdä miten meidän pihahommat vihdoin saadaan päätökseen. Tai noh, mitä tuon hennon lumipeitteen alta nyt pystyy näkemään. Heh.

Järkätä lapsille piparkakkuleivontailtamat. Lapset r-a-k-a-s-t-a-v-a-t leipomista ja heidän mielestä etenkin se koristeluvaihe on ihan parasta. Täytyy myöntää, että nämä piparit jäävät yleensä meillä syömättä koska meillä on niin innokkaat leipojat, että pipareita valmistuu kilotolkulla.

Käydä Seurasaaren tonttupolulla ihmettelemässä tunnelmaa. Tämä kuuluu ehdottomasti meidän perheen lempi-jouluperinteisiin. Viime vuosina kasvava yleisömäärä tonttupolulla on tehnyt tästä tapahtumasta ehkä turhankin kiireisen, mutta annamme sille vielä mahdollisuuden koska lapset tykkäävät siitä niin paljon.

Aion taas inspiroitua nostalgisista joulukoristeista. Pari vuotta sitten tein omasta lapsuudestani tutun lankalinnun. Tänä vuonna ajattelin kenties ommella jouluaihesen viirikoristeen joulukuuselle.

Käydä Stockmannin jouluikkunalla yhdessä lasten kanssa. Jätimme joulukadun avajaiset väliin tänä vuonna, mutta jouluikkunan ihaileminen on ihana perinne jota me haluamme pitää yllä. Se on myös hyvä syy käydä lasten kanssa pyörimässä Helsingin keskustassa jossa käymme yllättävän harvoin koko porukalla.

Askarrella meidän esikoisen koko koululle jouluyllätyspussit vanhempainyhdistyksen kanssa. Odotan tätä iltamaa todella paljon sillä päätimme keittää glögit ja ideoida samalla uusia juttuja vanhempien kanssa.

Käydä luistelemassa ulkojäällä. (Ehkä tonttulakit päässä? Hihii..). Joka vuosi lapset nauravat minun kankeudelle jäällä, mutta niin kauan kun he minut huolivat mukaan aion silti ylläpitää tätä perinnettä. Nyt kummatkin pikkupojat käyvät jo luistelukoulussa ja jääkiekkotreeneissä ja ovat minua taitavampia.

Käydä joulukonsertissa. Tämä on jotain mitä tykkään tehdä kaikessa rauhassa, mieluiten ilman lapsia. Haen joulurauhaa, rauhottumista ja rentoutumista.

Askarrella pojille pakettijoulukalenteri. Iik, tällä taitaa olla jo kiire. Viime vuosina olemme tehneet pojille kalenterit jossa on ollut pieniä lahjoja ja herkkuja. Lapset ovat niin innoissaan tästä kalenterista ja juoksevat joka aamu olohuoneeseen avaamaan lahjoja.

Kirjoittaa toivomuskirjeet joulupukille. Oikeastaan olemme jo aloittaneet, mutta listat pitää vielä postittaa Korvatunturille.

Haaveilla ja tehdä eräitä päätöksiä ensi vuoteen liittyen. Ensi vuosi tulee olemaan ensimmäinen vuosi aikakausiin kun meillä ei ole tiedossa suurta projektia tai muuta elämänmuutosta. Jess, mikä mahdollisuus tämä on!

Käydä Porvoon vanhassa kaupungissa retkellä. Porvoo on yksi minun lempikaupungeista. Tykkään sen tunnelmasta monesta syystä joista ehkä suurin on se, että olen viettänyt monet lapsuuden joulut siellä.

Mitä sinä aiot tehdä vielä tänä vuonna?

-Såfin

2018/11/28

Amos Rex lasten kanssa

Vuosi sitten lupasin uudenvuodenlupauksena, että olisimme poikien kanssa hieman aktiivisempia käymään museoissa, taidenäyttelyissä ja erilaisissa teatteri-, baletti- ja oopperanäytöksissä. Niin ei kuitenkaan käynyt. Mielessäni rakkaat tahmatassut ja äärettömän arvokkaat taulut eivät edelleenkään sovi yhteen. Ei ainakaan silloin kun heidät erottaa toisistaan vain lattiaan maalattu viiva tai ohut turvanaru. Heh. Ehkä osaat samaistua?! Meidän 4- ja 7-vuotiaat pojat ovat aina olleet villimpää sorttia tiukasta kasvatuksesta huolimatta. Silti minusta heidän olisi nyt aika tutustua kulttuuriin sekä taiteen että esitysten kautta. Se kertoo jotain meidän historiasta ja samalla se opettaa heitä näkemään kauneutta erilaisissa asioissa. Näistä ajatuksista rohkaistuneena me kävimme muutama viikko sitten Amos Rex-valotaidenäyttelyssä pikkupoikien kanssa..

Amos Rex:in TeamLab-näyttely oli graafisesti erittäin kiehtova valospektaakkeli ja sen näkeminen oli todella huikea kokemus sekä meille että lapsille. Näyttelyssä oli useampi eri tila jossa erilaiset valoanimaatiot liikkuivat pitkin seiniä ja kattoa. Keskimmäinen huone oli meidän kaikkien mielestä jännin. Siellä lapset ja aikuiset saivat värittää erilaisia hahmoja jotka museon työntekijä skannasi järjestelmään. Muutaman sekunnin päästä se oma hahmo heräsi henkiin ja alkoi liikkumaan pitkin näyttelytilan seinää. Tämä oli lasten mielestä niin jännä kokemus, että väritimme oikein kahdet hahmot vierailumme aikana. Näyttelyn perällä oli myös interaktiivinen valoshow jossa valo ja musiikki liikkui huomioiden yleisön sijainnin keskellä huonetta. Lapset olivat todella ihmeissään ja me aikuiset vaikuttuneita tästä koko näyttelystä.

Meidän poppoo suosittelee Amos Rex näyttelyä kaikille jotka haluavat kokea jotain hieman erilaista. Näyttely sopii kaikille, lapsiperheille, aikuisille ja myös hieman varttuneemmalle väelle. Iso peukku.

Amos Rex-valonäyttely on auki 6.1.2019 asti. Liput 18€, lapset ilmaiseksi.

Onko sinulla suositella jotain lapsiystävällisiä näyttelyjä? Vinkkejä otetaan vastaan!

-Såfin

PS. tämä ei ole maksettu mainos.

2018/11/27

Meidän uusi vanha 50-luvun sohva

Kesällä muutomme jälkeen saimme yllättäen minun isoäidiltä aivan ihanan lahjan. Vierailtuaan meidän uudessa talossa hän näki meidän sisustuksen ja antoi meille lahjaksi siihen sopivan vanhan todella kauniin 50-luvun sohvan joka ei enää isuinkorkeudeltaan ollut hänelle itselleen sopiva. Tämä sohva on ollut isoäitini luona jo kauan. Hauska sattuma on se, että myös isoisoisäni on joskus aikoinaan ollut töissä tässä tehtaassa jossa näitä sohvia tehtiin. Sohvalla on siis tarinaa ja sillä on erityinen merkitys minulle. Kangas oli alkujaan samettinen ja sammaleen vihreä. Koska olemme aina tykänneet tämän sohvan ulkomuodosta todella paljon päätimme, että haluamme panostaa tähän projektiin ja verhoilla sohva meidän sisustukseen sopivaksi. Lisäksi sohva kaipasi myös entisöintiä sen muodon palauttamiseksi ja tiesimme, että joutuisimme teettämään siihen mm. uudet istuintyynyt. Visio oli, että sijoittaisimme uusvanhan sohvan keskelle meidän olohuonetta..


Kesän lopulla löysin entisöijän joka otti sohvan työn alle. Tämä oli ensimmäinen entisöintityö jonka olemme teettäneet ja täytyy myöntää, että se jännitti aika paljon. Se, miten sohva muutoksen jälkeen sopisi meidän kotiin entä säilyisikö sen muoto ja henki ennallaan?! Kankaan valitseminen tuntui siksi tosi isolta ja tärkeältä asialta ja kävimme läpi satoja vaihtoehtoja. Tiesimme, että kankaan pitäisi olla hillityn värinen mutta samalla siinä pitäisi olla jotain hauskaa. Niinpä syntyi idea kankaan erityisestä tekstuurista. Valitsemamme kangas on melko karhea ja sen pinta on ikään kuin täynnä pieniä palloja.  Kangasvalinta meni nappiin. Se on sävyltään täydellinen ja sohvan kaunis muoto tulee myös esille hienosti tässä uudessa verhoilussa.

Kun näin sohvan sen uudessa kankaassa huokaisin helpotuksesta ja siitä seurasi innostus. Meidän mielestä tämä sohva istuu meidän kotiin täydellisesti. Se on hillitty ja hauska mutta samalla erikoinen. Kauniin muotonsa takia sitä on kiva katsoa joka suunnasta, myös takaapäin. Suurien ikkunoiden takia tämä oli myös tärkeä juttu. Olemme todella iloisia tästä sohvasta ja se sopii todella hienosti meidän uuteen taloon.

Mitä mieltä olet, oliko onnistunut projekti? 

-Såfin

2018/11/26

Hei, minä olen kohta 5 vuotta!

Hei. Minä olen meidän perheen pienin. Tai noh, oikeastaan meidän vauvakilppari on meidän perheen pienin. Minä olen äitin mielestä kasvanut tosi paljon tänä syksynä. Olen saanut uusia housuja ja paitoja koska olen kohta yhtä pitkä kuin isoveljeni. Se on kivaa. Minä nukun isoveljeni kanssa samassa huoneessa. Minä nukun alasängyssä ja isoveikka yläsängyssä. Herään aina keskellä yötä ja hiivin iskän viereen nukkumaan. En tykkää olla yksin pimeässä huoneessa omassa sängyssä. Saan parhaiten unta silloin kun kosken jalkapohjalla isin tai äitin ihoon. Äiti nauraa minulle, että olen tehnyt niin siitä lähtien kun olin vauva. En tykkää kun äiti sanoo että olen ollut vauva. Olen nyt iso poika. Enkä mikään pieni muutenkaan. Suutun kun isoveli antaa minulle matikkatehtäviä ja en osaa vastata niihin. Suutun myös kun en pysy muiden isompien lasten vauhdissa. Siksi harjoittelen tosi kovaa. Tänä syksynä olen käynyt isin kanssa luistelukoulussa. Minusta tulee nopein luistelija kaikista. Nyt osaan jo luistella ilman että kaadun.

En oikein ymmärrä mitä äiti tarkoittaa kun hän sanoo, että olen perheen vitsiniekka. Minusta on kiva naurattaa ihmisiä ja siksi kerron aina hassuja juttuja. Joskus huijaan äitiä ja isiä ja nauran päälle. Se on hauskaa. Ruokapöytä on paras paikka kertoa vitsejä ja hassutella. Joskus kaikki muut ovat jo syöneet ja minä en edes ole aloittanut syömistä koska olen puhunut niin paljon. Se ei minua haittaa koska en syö paljon ruokaa. Paitsi jos meillä on tortilloja, se on minun lempiruoka. Joskus isoveli ei uskalla mennä alakertaan yksin, mutta kun minä menen ensin niin hän tulee aina perässä. Silloin me leikimme legoilla yhdessä ja rakennamme hienoja juttuja. Joskus pukeudumme veikan kanssa poliisiksi ja rosvoksi tai kahdeksi ritariksi. Silloin äiti huutaa meille, että "hidastakaa vähän vauhtia pojat"

Tammikuussa minä täytän viisi vuotta. Silloin minä saan oman puhelimen mutta saan käyttää sitä vain ensiksi kotona. Äiti kutsuu sitä harjoitteluksi, minusta harjoittelu on vauvoja varten. Odotan myös joulua tosi paljon. Silloin saa lahjoja, mutta ei puhelinta vielä. Äiti on sanonut, että saamme kohta joulukalenterit. En oikein tykkää kun ihmiset sanovat, että kohta on joulu mutta sitten kestää ikuisuus ennen kuin se oikeesti on täällä. Kokoajan on viikonloppuja ja viikkoja mutta joulua ei vieläkään näy. Typerää. Äiti on sanonut, että kerkeän leikkiä vielä monet leikit ennen joulua. Onneksi leikkiminen ja pelaaminen on hauskaa. 

-Såfin

2018/11/23

Muistot lapsuudesta - miks' ei aina voi olla perjantai?

Selailin eilen illalla kuvia minun lapsuudesta 80-luvun loppupuolelta ja 90-luvun alusta. Tarkoituksena oli löytää jouluaiheisia kuvia niiltä vuosilta kun minä olin saman ikäinen kun meidän pojat ovat nyt. Löysin tietenkin tällaisia kuvia, mutta uppoiduin samalla selaamaan valokuva-albumeja pidemmäksi aikaa. Löysin onnellisia kuvia minusta ja siskoistani ja tajusin minkälaisena muistan oman lapsuuteni. Kuljimme vaaleanpunaisessa hattarapilvessä ja aurinko paistoi aina. Olimme aina onnellisia ja vietimme paljon aikaa yhdessä perheen kanssa. Parasta oli silloin kun koko suku oli kokoontuneena ja silloin kun olimme mökillä. Ihan näin hienoa arki ei varmasti ollut, sillä näiden hienojen päivien väliin mahtuu myös tietenkin esimerkiksi sairaspäiviä. Silti mieli on jännä, koska se pitää kiinni onnellisuudesta ja unohtaa kaiken muun. Muistan vain ne iloiset ja ihanat asiat ja olen vuorannut oman lapsuuteni idylliseen kuoreen..

Kun katselin näitä kuvia, minulle nousi yksi hauska muisto mieleen joka juuri sopivasti liittyy perjantaihin. Muistat ehkä sen rallatuksen jossa laulettiin "miks ei aina voi olla perjantai, perjantai, perjantai..". Se oli Radio City:n perjantaiohjelman tunnus niihin aikoihin. Tällä laululla on erityinen merkitys minulle ja siskoilleni. Oli nimittän niin, että kun olimme pieniä meillä oli karkkipäivä aina perjantaisin. Silloin karkkipäivä tarkoitti pientä mukillista karkkeja tai karkkiaskia ja tikkaria. Meidän äitillä oli tapana sanoa meille, että meidän piti istua kiltisti sohvalla odottamassa sillä aikaa kun hän valmisteli yllätystä. Hän rapisteli keittiössä ja me hykertelimme jännityksestä ja ilosta sohvalla sillä tiesimme aina mitä tuleman pitää. Sitten hän ilmeistyi keittiöoven aukkoon ja lauloi tuota laulua. "Miksi ei aina voi olla perjantai" ja ojensi meille pienet punaiset muovimukit täynnä karkkia. Ai, että.. tämä oli aina viikon kohokohta. Siinä saimme istua karkkimukiemme kanssa katsomassa lastenohjelmaa tai pelaamassa lautapelejä. Ihana muisto. 

Tämän myötä on hyvä toivottaa kaikille oikein hyvää perjantaita!

Tuleeko sinulle mieleen jotain vastaavia hyvänmielen lapsuudenmuistoja?

-Såfin

2018/11/22

Top 3 elämystä Budapestissa

Lupasin jakaa kokemuksia Budapestista jossa kävimme juhlistamassa meidän 8-vuotis hääpäivää sekä 10-vuotis kihlapäivää reilu viikko sitten. Aiemmassa postauksessa Budapestista kerroin jo siitä miten meidän odotukset tätä kaupunkia kohtaan olivat aivan liian pienet. Saapuessamme perille meidän eteen avautui huikea näkymä suuren joen yli. Valtavan vesimäärän yli johti useampia kauniita siltoja ja kukkulan päällä komeili useampi vanha linna ja rakennelma jotka ulkomuodoltaan muistutti enemmän tai vähemmän roomalaista aikakautta. Budapest koostuu kahdesta osasta: Buda ja Pest ja niiden välillä kulkee joki. Meidän hotelli sijaitsi Pestin puolella todella hienolla alueella Yhdysvaltojen suurlähetystöä vastapäätä. Pestin puolella sijaitsee parhaat shoppailu- ja yöelämäpaikat kun taas Budan puolella on hienoja nähtävyyksiä, linnoja ja näköalatasanteita. Pestin puoli oli näin lyhyelle reissulle hyvä sijainti sillä sieltä pystyi kävelemään moneen nähtävyyteen ja ravintolaan. Alla listasin meidän mielestä kolme parasta elämystä Budapestissa.

1. Ehkä romanttisin auringonlasku ikinä. Olimme tehneet listan niistä asioista jotka halusimme kokea ja nähdä Budapestissa. Paras ja romanttisin kokemus oli nähdä auringonlasku Budan puolella olevalta Citadella nimiseltä kukkulalta. Näimme miten taivaan väri vaihtui hennon vaaleanpunaisesta tulenpunaiseksi ja kirkkaan oranssiksi. Näimme miten nämä sävyt heijastuivat kaupungin rakennuksista lopulta kadotakseen kokonaan horisontin taakse. Olimme vain hiljaa ja ihailimme maisemia. Vain tämän kokeminen teki Budapestin vierailusta aivan mahtavan kokemuksen.

2. Tunnetko rauniobaari-ilmiön? Toinen mahtava kokemus oli rauniobaarissa vieraileminen. Budapestiin on muodostunut ilmiö jossa vanhoja rappeutuneita rakennuksia on otettu uusiokäyttöön ja niistä on tehty baareja. Tämä ei ole baari joka on tarkoitettu vain nuorisoporukalle vaan koko väestölle. Siellä oli lapsia, vanhuksia ja jopa koiria. Me vierailimme ensimmäisessä ja alkuperäisessä rauniobaarissa nimeltä Szimpla Kert joka sijaitsee juutalaiskortteleissa. Paikassa oli osittain katto, osittain ei. Tuolit ja muut sisustusesineet olivat todella erikoiset, vanhoja kierätettyjä eripareja. Koko paikka oli valaistu kauniisti pienillä valonauhoilla. Etenkin tästä paikasta jäi mieleen se lämmin tunnelma. Milloin tahansa menisin uudestaan.

3. Vanhanaikaista kylpylätunnelmaa hakemassa. Budapestissa on myös useampi hyvin vanha kylpylä. Kylpyläkulttuurilla täällä on todella vanhat juuret. Jo muinaiset Roomalaiset matkustivat Budapestiin kylpemään luonnollisista lähteistä kumpuavassa kylpyvedessä. Sillä tiedettiin jo sillloin olevan terveydellinen vaikutus mm. iho-ongelmiin. Tänä päivänä suosituin kylpylä on nimeltä Szechenyi Spa ja siellä höyryävässä ulkoaltaissa on todella kiva fiilis. 

Tämän lisäksi näimme tietenkin paljon kauniita paikkoja kuten parlamenttirakennuksen, maailmanpyörän, vanhan sillan ja tietenkin söimme myös Gulasch-keittoa ja maistoimme paikallista olutta. Vierailimme myös eräässä ikivanhassa labyrintissa joka sijaitsi Budan puolella vanhan linnan alla. Pimeää käytävää oli 10 kilometriä, mutta käytävät jotka olivat avoinna yleisölle olivat vain 1 km pitkä. Sekin oli mielenkiintoinen elämys, mutta samalla vähän ahdistava sillä historia kertoo, että esimerkiksi Vlad Draculaa oltiin pidetty täällä vankina. Näistä synkistä käytävistä oli kiva palata maan pinnalle ihailemaan kaunista näkymää kaupungin yli ja hengittää raitista ilmaa.

Ihana matka ja ihana Budapest!

-Såfin

2018/11/21

Pihahommia marraskuussa

Kun rakensimme taloa alkuvuodesta päätimme, että pihahommat saisivat suosiolla jäädä ensi kevääseen. Silloin ajattelimme, että ehkä pystyttäisimme tänä vuonna jonkun aidan mutta istutukset ja muut hommat saisivat jäädä ensi vuodelle Rakennusvalvonta edellytti, että meillä olisi pihasuunnitelma ennen töiden aloittamista. Teetimme aiemmin kesällä kunnollisen suunnitelman johon kaikki olivat tosi tyytyväisiä. Etupiha katetaan pääosin pihakivillä sillä ajamme siitä autoilla autokatokseen. Talon edustalle rakennamme vielä syvän istutusaltaan/muurin kivestä. Takapiha puolestaan on vehreämpi ja täynnä istutuksia, kirsikkapuita ja marjapensaita. Hetken aikaa ideaa pyöriteltyämme, päätimme vielä näin viime tingassa pyytää tarjous eräältä maanrakentajalta, josko sittenkin saisimme maan ja pihakivetyksen tehtyä vielä tänä vuonna. Olisi nimittäin kivaa luoda lunta laitetulla pihalla sen sijaan, että loska sekottuisi sorapohjaan. Lopulta hyväksyimme tarjouksen ja kaivuuhommat alkoivat toissapäivänä. Nyt kulkaas jännitetään ja pidetään sormia ristissä, ettei lunta tulisi ja että maa ei jäätyisi vielä tällä viikolla..

Maanantaina meidän pihalle ilmestyi yksi minitraktori ja yksi kaivuri. Samaan aikaan katumme oli hetkellisesti suljettuna kun meidän pihaan toimitettiin tonneittain pihakiviä. Jännitys tiivistyi kun saimme nähdä viikon sääennusteet. Yöt ovat jo reilusti pakkasella. Jaiks. Yksi hyvä puoli tässä on kun teemme pihaa näin myöhään: saimme pihakivet ja muut materiaalit todella edullisesti. Ei taida olla kovin suurta kysyntää tällaisille tuotteille marraskuun lopulla. Heh.. Maanrakentaja lupasi että homma olisi pulkassa viikossa. Sitä me todellakin toivomme, sillä tulevana viikonloppuna olemme kutsuneet muutamia kavereita viettämään meidän tupareita ja olisi kiva, ettei koko sisäänkäynti olisi ihan soran ja pihakivikasojen peitossa silloin.

Vaikka nyt teemmekin maanrakennusta ja pohjatöitä niin istutukset jäävät luonnollisesti ensi kevääseen. Marraskuussa yhtäkään kasvia ei kannata laittaa enää maahan. On kuitenkin kiva, että saamme autotallien edustan nyt kuntoon ja pihan tasoitettua sen lopulliseen korkeuteen.

Pidetään nyt peukkuja meidän pihaprojektille ja sille, ettei lunta tulisi ihan vielä!

-Såfin