2015/09/30

DIY Seinävaate

Minulla on ollut jokin "mummo"-vaihe menossa. En sentään ihan vielä olisi valmis ryhtymään mummoksi, mutta olen mm. tykästynyt tuollaisiin itämaisiin mattoihin kontrastiksi muuten valkoiseen kotiimme ja viimeisimpänä ihastuksen kohteena on ollut seinävaatteet ja ryijyt. Oikeastaan tämä ihastus heräsi asuntomessuilla, kun näin yhden täydellisen seinävaatteen esittelytalon seinällä. Sen jälkeen olen joissain blogeissa nähnyt erilaisia ihania toteutuksia - jokainen seinävaate on ollut juuri tekijänsä näköinen. Mutta minä halusin juuri tuon seinävaatteen jonka näin asuntomessuilla. Ilman sen tarkempia suunnitelmia rekrytoin meidän perheen isin sahoineen ja porakoineineen mukaan tähän pieneen seinävaate-projektiin ja tällainen siitä sitten tuli..


(Fat Chance Finn lanka ostettu täältä)

Meidän erittäin paksusta langasta pyöräytetty seinävaate roikkuu nyt toistaiseksi meidän olohuoneen lyhyimmällä ja hieman viistolla seinällä. Olohuoneemme on nimittäin tällä hetkellä pienessä muutostilassa kun "teemme tilaa" syysväreille ja muille tilpehööreille. Tälle meidän mummo-seinävaatteelle löytyy siis varmasti jokin muu parempi paikka myöhemmin syksyllä. Ja voin paljastaa (meidän perheen isin kauhistukseksi), että tällaisia pieniä syysprojekteja on tulossa muutama lisää..

Mitä mieltä olet seinävaatteista - in or out?

-Såfin

2015/09/29

Todisteita erikoisesta satuhahmosta

Jokaisen lapsuudessa on varmasti ollut kaikenlaisia satuhahmoja kuten joulupukki, pääisiäispupu, hammaskeiju jne. Nämä hahmot ovat tärkeä osa mielikuvitusmaailmaa ja niihin haluaisi uskoa jopa sen jälkeen kun oikeasti tietää niiden olevan vain aikuisten keksimiä mielikuvitushahmoja. Minunkin lapsuudessa on ollut läsnä nämä hyvin tyypilliset hahmot. Jouluna ollaan jännitetty joulupukin ja tonttujen näkemistä ja pääsiäisenä jopa hieman pelätty tuota yhtä pupua, joka tulee keskellä yötä tuomaan pääsiäisyllätyksiä sängyn alle. Näissä hahmoissa ei sinänsä ole mitään eriskummallista - kaikki tuntevat ne ja tietävät miltä niihin uskominen tuntuu. Mutta viikonloppuna näin kuitenkin mökillä jotain mikä palautti mieleeni yhden hieman erilaisen mielikuvitushahmon omasta lapsuudestani..

.. nimittäin rantaan huuhtoutunut valkoinen vaahto. Tämä muistutti minua hahmosta, joka minun lapsuudessano kantoi nimeä "Me-me-meripeikko" (lausutaan erittäin matalalla ja kunniaa herättävällä äänellä). Meripeikon olemassaolosta ei ole muita todisteita kuin rantaan huuhtoutunut vaahto. Tämä vaahto on tietenkin peräisin siitä, kun meripeikko on harjannut iiisot hampaansa. Hahaa.. Ja arvatkaa vaan pystyinkö olemaan avaamatta omaa suutani tästä meripeikoista kun esikoisemme kysyi, mikä tämä kummallinen vaahto rannassa on?? NO EN! Nyt meidän esikoinen tietää myös meripeikosta ja hänen suurista hampaista..

Onko teidän lapsuudessa ollut tällaisia erikoisempia satuhahmoja?

-Såfin

2015/09/28

Quel Carrousel! - Mikä härdelli!

Meidän viikonloppuun on mahtunut taas paljon kaikenlaista juttua. Istahdin eilen tyytyväisenä meidän kotisohvalle ja aloin selaamaan lempiblogejani läpi. Huomasin, että väsyttä poikkeuksellisen paljon, mutta miksi? Alkoi oiken naurattaa, kun ymmärsin väsymyksen johtuvan meidän hieman "vilkkaasta" viikonlopusta. Eli jos laskee viikonlopun alkaneen perjantaista kun lähdimme töistä, olemme..

mm. tehty seuraavia juttuja:

- Leikitty HopLopissa
- Ajettu yli 400 km autolla
- Istuneet paljussa tuntitolkulla
- Siivottu mökki talvikuntoon
- Saatu työkoneen etäyhteys toimimaan
- Käyty perheuinnissa
- Leikitty susia metsässä
- Syöty itsetehtyä pannacottaa
- Nukuttu 10,5 tunnin yöunet mökillä
- Kuunnelleet äänikirjaa
- Treenattu Piloxingia
- Tilattu yksi tosi hieno mekko netistä
- Syöty mustikoita suoraan puskasta
- Itketty mustelmia
- Rakennettu valtava kasa patjoista ja leikitty kukkulankuningasta
- Sisustettu meidän olohuone uusiksi (Jeejee.. tästä lisää myöhemmin)
- Käyty kurpitsakarnevaaleilla
- Pompittu trampoliinilla
- Pesty kolme koneellista pyykkiä
- Pelattu kaukalopallomatsi
- Startattu yksi askarteluprojekti

Håhåå.. Aikamoinen lista sanoisin minä!

-Såfin

PS. nämä kuvat ovat mukana tuon paidan osuvan tekstin takia - Quel Carrousel!

2015/09/27

Kuvapläjäys kurpitsakarnevaaleilta

Varaudu kuvatulvaan. Täältä sitä nyt nimittäin tulee. Hahaa.. Olimme eilen Koiramäen Pajutallilla Kurpitsakarnevaaleilla ja kun kamera roikkuu kaulassa ei tällaisessa paikassa voi olla ottamatta paljon kuvia. Koiramäen Pajutallilla Tuusulassa on joka vuosi järjestetty ihanan tunnelmalliset kurpitsakarnevaalit. Tässä vanhan kartanon pihassa on muutenkin kiva vierailla sisustuspuodissa sen tunnelman takia, mutta erityisen hauskaa siellä on juuri Kurpitsakarnevaalien aikaan, kun koko iso pihapiiri on koristettu värikkäillä viireillä ja kauniilla kurpitsoilla. Erityisesti lapsille suunnatuilla karnevaaleilla oli tällä kertaa mm. ihana vanhanaikainen karuselli, narunvetoa, alpakoita, possuja, kaneja ja hattaraa..

Meidän lapset viihtyivät pisimpään päätalon takana rakennetulla peikkometsäpolulla, jossa pajusta tehdyt hahmot esittävät siilejä, possuja ja tietenkin niitä hieman pelottavia peikkoja. Yhdessä puussa roikkui iso puinen keinu jonka kyydissä oli pajuinen peikkotyttö jolle lapset tietenkin antoivat vauhtia. Karnevaaleilla oli myös paljon oikeita eläimiä joita lapset kävivät ihailemassa. Heitä ällötti tälläkin kertaa oikeiden possujen hieman pistävä haju ja he pitelivät nenästään aina kun kulkivat possuaitauksen ohi, mutta silti possuja oli kiva silittää. Possujen hajusta huolimatta meillä oli tosi hauskaa ja ihanan tunnelman yritimme mekin tuoda kotiin ostamalla muutaman minikurpitsan koristeeksi meidän ulkoportaille..

Että tällaista kurpitsameininkiä meillä! Mitäs teidän viikonloppuun kuuluu?

-Såfin

2015/09/26

Perjantaipalkinto

Monet ehkä ajattelevat otsikon perusteella, että kyseessä olisi hieno illallinen tai viinilasillinen rauhallisesti nautittuna kynttilänvalossa. Mutta meillä perjantainpalkinto on jotain muuta. Hahaa. Se on siirtyminen ympäristöön, jossa lapset uuvuttavat itsensä loppuun juoksemalla, kiipeilemällä ja liukumalla, vain pienellä avustuksella meiltä vanhemmilta. Se on ruokailua sellaisessa paikassa jossa ei tarvitse siivota omia jälkiään tai itse kokata ruokaa. Se on paikka jonne lapset lähtevät mukisematta tai kiukuttelematta. Se on paikka, jossa muutaman tunnin oleskelu takaa koko perheelle hyvät yöunet. Ehkä jo arvasit mikä meidän perjantaipalkinto on?

No kyllä, meidän perjantai-ilta vietettiin eilen niinkin rauhallisessa ympäristössä kuin HopLop. Sinne monet muut väsyneet vanhemmat olivat raahautuneet työviikon jälkeen nauttimaan vaivattomasta illasta. Ette arvaa minkälaisessa ympäristössä sitä on valmis viettämään aikaa, kunhan saa edes hetken aikaa istua alas ja olla tekemättä mitään. Meillä oli erityisen kiva ilta sillä saimme seuraa muutamasta ystäväperheestä ja se tarkoitti tietenkin sitä, että sen lisäksi että sai hetken aikaa istua alas, sai myös aikuisen juttuseuraa. Aika bueno sanoisin minä. 

Mikä on teidän "perjantaipalkinto"?

-Såfin

2015/09/25

Kun kuulostin äitiltäni

Jokainen äiti on varmasti jossain vaiheessa havahtunut siihen, että kuulostaa ihan omalta äitiltään. Sitä sanoo jotain lapselleen täysin samalla äänenpainolla kuin sen itse on kuullut sanottavan satoja kertoja silloin kun itse oli pieni. Niin syvälle ne tietyt asiat ovat iskostuneet, että ne tulevat esille muistista enemmän kuin 20 vuoden tauon jälkeen. Tällaiset hetket sitä tuntee olevansa osa jotain suurempaa yhteisöä - jatke sukupolvien kestäneessä kasvatuskehityksessä. Miten paljon sitä oikeastaan itse säätelee omia kasvatusmenetelmiään ja miten paljon omat kasvatusperiaatteet ovat muovautuneet jo silloin aikoja sitten kun omat vanhemmat kielsivät kiskomasta siskoa tukasta tai kehuivat onnistumista koulussa? Tämän kysymyksen edessä tuntee olonsa hyvin pieneksi ja nöyräksi - jopa liikuttuneelta.

(photos by L. Stormbom)

Kuvittelin ennen lapsia, että me yhdessä mieheni kanssa voisimme muodostaa täysin omat säännöt kasvatusten suhteen. Puhuisimme avoimesti niistä asioista jotka koemme tärkeäksi ja päättäisimme yhdessä siitä mitä haluamme lapsillemme opettaa. Todellisuus on kuitenkin kaukana tästä. Ei meillä ole aikaa istua ja pohtia jokaista tilannetta kasvatuksellisesta näkökulmasta. Lasten kanssa on reagoitava heti. On toruttava silloin kun on toimittu vääriin, kerrottava paremmasta tavasta toimia ja lopulta kehua silloin kun lapsi onnistuu toimimaan oikealla tavalla. Tilanteet yllättävät ja siksi onkin osittain helpottavaa tietää, että jossain aivojen syövereissä on olemassa nämä kauan sitten kovakoodatut kasvatusopit, jotka ohjaavat meidän toimintaa silloin kun emme kerkeä muodostaa parempaa toimintamallia.

Kun tänään istun lattialla lasteni kanssa ja yritän selittää meidän puolitoistavuotiaalle miksi isoveli itkee ja miksi toista ei saa repiä tukasta, käytän niitä samoja sanoja joita äitini käytti kun itse olin pieni. "Ei saa repiä - vain silittää ja pajata...". Sanon tämän tällä kertaa tiedostaen, että joku muu on käyttänyt näitä samoja sanoja aiemmin. Olen helpottunut siitä, ettei minun tarvitse keksiä uutta tapaa kertoa tätä asiaa lapsilleni ja toisaalta helpottunut siksi, että tiedän että nämä sanat toimivat.

-Såfin

2015/09/24

Liian innokas syysihminen

Olin täysin unohtanut miten paljon tykkään syksystä. Puissa olevasta ihanasta värikirjosta, onnellisuuden tunnetta jokaisesta aurinkoisesta illasta, askartelusta, omenoiden tuoksusta ja, ja, ja, ja.. Joskus nuorempana uskottelin itselleni olevani kevätihminen mutta näin myöhemmin olen ymmärtänyt, että lempivuodenaikani on ehdottomasti syksy. Välillä olen jopa hieman liian innokas syysihminen. Kröhöm. Kerroin, että kävimme alkuviikosta kääntymässä Hämeenlinnassa ja siellä kaikki puut olivat jo kauniin punaiset ja pudonneita lehtiä oli jokapuolella. Syntyi idea siitä, että voisimme tällä viikolla lähteä yhdessä perheen kanssa keräämään syyslehtiä askarteluja varten..

Otimme eilen mukaan paperikassin ja lähdimme metsään. Suureksi pettymykseksemme tajusimme ettei täällä oikein vielä ole niitä kauniita punaisia tai oransseja lehtiä, vaan ainoat pudonneet lehdet ovat ruskeita tai korkeintaan hieman kellertäviä. Se oikein kunnollinen "väri"-syksy ei ole vielä tullut tänne asti - se raja kulkee ilmeisesti jossan tuolla Hämeenlinnan suunnalla. Buhuu.. Noh, saimme paperikassiin muutamia hienoja lehtiä, mutta sen eteen saimme nähdä aika paljon vaivaa. Löysimme varmaan ne ainoat kauniisti punertavat lehdet koko Pohjois-Helsingin alueelta.. Hahaa.. Noh nyt ne lehdet on tuolla kirjapainojen alla siloittumassa ja pääsemme sitten huomenna askarteluhommiin!

Oletko sinä syysihminen vai miellyttääkö jokin muu vuodenaika enemmän?

-Såfin

2015/09/23

Ihan oikea linna

Kerroimme meidän esikoiselle, että olisimme illalla lähdössä Hämeenlinnaan tervehtimään hänen pikkuserkkujaan. Hän kiinnostui kyselemään meiltä onko siellä Hämeenlinnassa kunnollista linnaa. Inspiroituneena tästä kysymyksestä ajattelimme, että kyllähän meidän nyt pitää näyttää hänelle paikka jonka mukaan koko kaupunki on nimetty. Kun töiden jälkeen sitten lähdimme ajelemaan Hämeenlinnan suuntaan, päätimme tehdä pikapiipahdus myös linnassa. Kun tulimme perille ja kävelimme parkkipaikalta kohti valtavan isoa punatiilistä rakennusta meidän esikoinen rupesi jutteleemaan ja kyselemään faktoja tästä linnasta. Olisikohan siellä prinssejä ja prinsessoja tai ehkä jopa lohikäärmeitä..!? Hihii.. Kerroin, että kyllä siellä on asunut aikansa tärkeitä henkilöita, mutta nyttemmin linna on ihan museokäytössä - eli emme tälläkään kertaa nähtäisi oikeaa lohikäärmettä.


Linnan sisätilat ja museot olivat tietenkin kiinni iltaisella, mutta meidän kahdelle hulivilille kelpasi hyvin juosta linnan pihassa ja ihmetellä sitä kiertävää vallihautaa ja jännittäviä siltoja. Mukulakivet linnan ympärillä tekivät meidän kuopuksen juoksemisesta hieman haastavaa. Hänen kamikaze-asenteella ei kuitenkaan ole rajaa, joten voitte ymmärtää että hän oli innoissaan ja juoksi pää edellä mukulakivimäkiä alas. Lopulta olimme jopa hieman helpottuneita siitä, että satuimme paikalle aukiolon jälkeen. Näin mielessäni linnamuseon käytävillä juoksevat lapsemme ja kaikki ne ihmiset jotka rypistelevät kulmakarvoja ja ihmettelevät miten äänekkäitä ne lapset osaavatkin olla.. Huhu..!!

Käyttekö museoissa lastenne kanssa?

-Såfin

PS. tuo oma-kenkäkuva oli lähinnä itselleni muistutukseksi - ehkä voisi ottaa ne syyskengät esille..?!

2015/09/22

Meidän yhteiset jutut

Jokaisella vanhemmalla on erityinen suhde lapseensa. Myös jokaiseen lapseen on erilainen suhde, ei vähemmänarvoinen tai parempi, mutta erilainen. Lapsen kanssa tulee tehtyä erilaisia juttuja ja yritetään löytää ne asiat joista kummatkin nauttii. Suhde lapseen kehittyy myös iän myötä ja vaikka 4-vuotias tarvitsee yhä vähemmän apua pärjätäkseen jokapäiväisissä asioissa, suhde on silti läheinen. Samalla hän on kuitenkin jo itsenäistyvä tyyppi. Välillä jopa ehkä hieman harmittaa, että aika kului näin nopeasti. Kun ensin mietin minun suhdettani meidän esikoiseen minulle tuli heti mieleen ne asiat jokta eivät enää hänelle ole niin tärkeitä. Syli ei aina enää kelpaa, eikä meitä vanhempia juuri enää huolita mukaan toiminnallisiin leikkeihin. Tätä pohtiessa tuli mieleen hieman loppuunkulutettu lause: "Kun lapsi kasvaa on samalla kasvettava vanhempana".. mutta nyt minä vasta oikeasti ymmärsin sen lauseen merkityksen.

On tästä muuttuvasta tilanteesta myös otettu kunnolla ilo irti. Minulla ja esikoisella on tällä hetkellä ihanat yhteiset puuhat ja ne on sellaisia joista kummatkin nautimme todella paljon. Käymme yhdessä sunnuntaisin teatterikerhossa jossa keskitytään mm. vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen. Lisäksi meidän kahdenkeskeisiin juttuihin kuuluu myös ihanat iltasatuhetket. Luemme joka ilta yhdessä sadun ja juttelemme päivästä. Samalla saan hetken aikaa halailla häntä. Tiedän, että tulee aika kun hän lukee iltasadut itsekseen ja käy kaikissa harrastuksissa kavereiden kanssa, mutta nyt nautimme tästä hetkestä..!

#luopumisentuskaa..

-Såfin

2015/09/21

Hoopoe-viitta lapselle

Nyt kyllä Mainio vei syksyn pisteet kotiin vuodenajan tyylikkäimmästä college-ponchosta. Apua! Niin hyväntuulinen, ihana ja hauska lasten asuste - että oksat pois.. tai voisiko jopa sanoa että oksalle?! Nimittäin kun tämän ponchon nappaa päälle, muuttuu kuulemma eritysen vaaralliseksi linnuksi. Se liitelee ja kaartelee maailman yläpuolella eikä se pelkää mitään. Paitsi ehkä vettä. Jos tämä lintu joutuu veteen, hän taistelee itsensä vapaaksi ja kuivattaa itsensä auringossa. Tämä lintu ääntelee voimakkaasti ja pelottelee kaikkia muita lintuja sen isoilla siivillä. Tämä lintu lentää yhtä nopeasti kuin salama ja osaa piiloutua varjoihin..

Mutta tätä lintua on turha pyytää syömään. Se syö hiiriä takapihalla eikä osaa käyttää haarukkaa tai veistä. Tälle linnulle on myös turha pukea sukkia - onhan se selvää, sillä eihän oikeat linnut käytä sukkia, niistä tulisi vain kynnet läpi. (Tietenkin!!) Ja kun lopulta löytää tämän ihanan "höyhenvuoren" olohuoneen lattialta pitkän leikin jälkeen, ei voi olla ihan varma mikä sen alta kuoritui. Hihii..

Mitäs pidätte Mainion uusista kuoseista?

-Såfin

2015/09/20

Epäonnistuneet otokset

Kun elämää kuvaa tänne sosiaaliseen mediaan, niitä epäonnistuneita julkaisukelvottomia otoksia tulee otettua enemmän kuin sallittu. Blogimaailmassa on pyörinyt haaste (mm. täällä ja täällä), jossa bloggaajat ovat julkaisseet itsestään juuri niitä hieman.. kröhöm.. ei niin onnistuneita versioita asukuvista, selfie-kuvista jne. Minusta tämä on samalla hyvä kurkkaus kulissien taakse, kaikki ei tosiaankaan aina hymyile tai esittele vaatetta täydellisessä asennossa jokaisessa kuvassa. Ensin en ajatellut lähteä tähän haasteeseen ollenkaan - miksi julkaisisin typeriä kuvia itsestäni? Mutta lähdin yksi ilta kuitenkin selaamaan läpi meidän kuvia kesältä ja naureskelin omille epätäydellisille kuvilleni. Ja ajattelin lopuksi, että miksi en soisi tätä hetkeä myös teille. Hihii.. Tässä ne siis tulevat -ne vähemmän onnistuneet versiot.

Se kerta kun naama jäi kokonaan piiloon kriittisellä hetkellä..
Se kerta kun otat selfien puhelin kädessä ja ajatukset oli aivan jossain muualla..
Se kerta kun sinulla on kerrassaan oudon muikea ilme kuvassa..
Se kerta kun silmäsi ovat puoliksi kiinni profiilikuvassasi..
Se kerta kun valitsit maisemakuvan taustaksi rakennustyömaan..
Se kerta kun tarkennus ei ollutkaan sinussa vaan siinä ruovassa joka puhuu puhelimessa takanasi..

Hahaa.. Ihanaa ja HAUSKAA sunnuntaita!!

-Såfin