2019/05/31

Päiväseikkailu Porvoossa

Olipas ihanaa kun eilen oli kokonainen päivä vapaata keskellä viikkoa. Koska säämies oli luvannut aurinkoa, me päätimme viettää koko helatorstai merellä. Nouseva tuuli jännitti hieman, mutta se osoittautui myöhemmin lottovoitoksi. Kuka olisi arvannut, että lasten mielestä keinuva vene on parempaa kuin lintsillä oleminen!? Hihiii. Matkalle saimme seuraksemme ystäväperheen ja suunnittelimme tällä kertaa tekevämme oikein kunnollisen kokopäiväretken Porvooseen. Venematka Porvooseen kestää meidän veneellä n. 2 tuntia mutta ennen kun olimme päässeet liikkeelle ja irti laiturissa lapsilla oli jo kerran kerennyt tulla nälkä. Heh. Tyypillistä. Söimme siis (ensimmäiset) eväät vielä ollessamme Helsingin päässä laiturissa kiinni jonka jälkeen lähdimme navigoimaan kohti kuvankaunista Porvoota. Lapset tekivät kannen alla olevasta hytistä heidän valtakunnan ja me aikuiset istuimme tietenkin ohjaamossa nauttimassa auringosta.. 

Lapset jaksoivat menomatkan tosi hyvin ja perille saapuessamme näimme Porvoon satamassa paljon iloisia ihmisiä ja vilskettä joka puolella. Kaikki kaupungin asukkaat oli päättäneet tulla ulos joenvarteen nauttimaan hienosta säästä. Minä rakastan Porvoota. Jokialue, vanha kaupunki ja kaikki kauniit puutalot ovat niin idylliset, että minulla meinaa meilkein lähteä ajantaju kun kipuaa kapeita mukulakiviä päällystettyjä kujia vanhassa kaupungissa. Voisin varmaan viettää päiväkausia valokuvaamassa tätä paikkaa. Tällä kertaa valokuvaaminen ei kuitenkaan ollut keskiössä, vaan yhdessä vietetty aika. Me näimme hauskan pinkin kuplavolkkarin, kauniita kukkia, vinoja taloja ja sympaattisia liikkeitä. Lapset olivat veneilyn jälkeen jo pian nälkäisiä ja päätimme suunnata Gabriel 1763-nimiseen ravintolaan jossa muuten saa aivan erinomaisia pizzoja.  Vaikka paikka oli täynnä yksi suuri seurue poistui juuri kun astuimme sisään ja saimme nopeasti pitsat eteemme. 

Kiertelimme vielä hetken aikaa vanhassa kaupungissa kunnes lopulta suuntasimme joenvarressa nautittujen jäätelötötteröiden jälkeen kotiinpäin. Tuuli oli tähän mennessä jo hieman laantunut ja nautiskelimme viilenevästä illasta pikkuhiljaa vuorautumalla takkeihin ja viltteihin. Olipas päivä. Superhauskaa. 

Oletko sinä käynyt Porvoossa?

-Såfin

2019/05/29

Sisustus arjessa ja pelastettuja kukkia

Heippahei ihanat tyypit. Tällä viikolla meidän arkistressi on helpottamassa. Olemme jälleen pystyneet suunnittelemaan treenejä ja aikatauluttamaan kaveritreffejä arki-illoille. Yhtenä iltana huokaisin kun istahdin meidän olohuoneen sohvalle töiden jälkeen. "Tämä on meidän koti", ajattelin. Tästä talosta ja sen huoneista tuli ihan mielettömät - juuri sellaiset kuin halusimmekin. Pala palalta olemme saaneet sisustusta paikoilleen. Meillä on toimiva työhuone johon sain toteuttaa värikoodatun kirjahyllyn. Saimme luonnonmukaisen ihanan maton paikoilleen ja kaiken kruunaa huoneen hienot pimennysverhot. Arkisisustus on kuitenkin monessa mielessä erilainen kuin se mitä sliipatuissa blogikuvissa näkyy. Työpöydällä on aina pino paperia ja sohvalla lojuu vaatekaappiin meneviä puhtaita vaatteita. Keittiössä meillä on välillä ruoka-aineita ja puoliksi nypittyjä yrttejä esillä keittiötasolla. Lipastolla lojuu lasten piirrustuskynät korissa. Sohvan tyynyt eivät (koskaan) ole väärikoodatussa järjestyksessä. Enkä häpeä tätä kaikkea - en sitten ollenkaan. Arki saa ja pitää näkyä kodissa. Liian sliipattu oikeastaan ahdistaa minua. Ihan kuin puunattu koti odottaisin jotain. Kenties vieraita saapuvaksi. 

Sanoisin, että me pidämme melkoisen hyvää järjestystä tavaroissa myös arkena. Emme anna lasten jättää mielin määrin leluja ympäri kotia ja likaiset vaatteet ovat useimmiten heti kannettava pyykkikoriin. Tätä varten olemme asettaneet alakertaamme useita pyykkikoreja. Keittiön siivoamme myös pari kertaa päivässä jottei suuria tiskikasoja pääsisi kertymään. Pesemme pyykkiä monta kertaa viikossa. Siivoamme vähän kokoajan. Silti mikään koti ei ole täydellinen. Vaikka eteisessä on kuinka paljon kaappitilaa tahansa, lattialla lojuu aina pari koulureppua ja eniten käytetyt kengät ovat esillä ovimaton läheisyydessä. Jossain päin kotia lojuu minun keskeneräinen kirja ja pari ipadia. Joskus myös imuri on pysyvämpi osa meidän sisustusta.

Tykkään kukista myös arjessa. Se on pieni pala luksusta. Meidän ruokapöydällä on siksi usein kukkakimppu. Yhtenä päivänä näin kauhuissani miten minun 7-vuotias ja hänen kaverinsa kantoivat kauniita pitkiä pihakukkia käsissään kotimatkalla koulusta. He ojensivat leveä hymy naamallaan kimpun minulle. Hädissään tokaisin heti, ettei tällaisia istutuskukkia saa poimia toisten pihoilta. He kertoivat minulle kuitenkin liikuttavan tarinan. Vanhemmat pojat olivat ilmeisimmin repineet kukkia kadunvarresta muutamasta pihasta. Hetken päästä kukat olivat kuitenkin jätetty lojumaan pitkin teitä. Meidän pikkupojat eivät halunneet jättää kauniita kukkia kuihtumaan, joten he toivat ne kotiin ja pyysivät laittamaan maljakkoon. Minä tein työtä käskettyä. Meillä on nyt siis jonkun toisen kukat koristamassa kotia. Minusta ne ovat kauniit, vaikka ne ovatkin jonkun toisen. Tämä on sitä arkisisustamista.

Saako arki näkyä sinun sisustuksessa?

-Såfin

2019/05/28

4 vuotta sitten

Miten paljon perheen elämä voikaan muuttua 4 vuodessa? Olen kirjoittanut tätä blogia jo melkein viisi vuotta ja siitä olen iloinen nyt. Blogi toimii minun valokuvakirjana jonka avulla milloin vain voin hypätä vuosia taaksepäin meidän elämässä. Neljä vuotta sitten meidän elämä näytti todella erilaiselta kuin nyt. Meillä oli silloin pieni 1-vuotias joka piti meidät todella kiireisinä. Hän ei vielä puhunut sanaakaan mutta oli sitäkin vauhdikkaampi liikkuja. Meillä syötettiin (tai ainakin yritettiin) kuopuksellemme kaikki hänen ruoka-annokset. Meillä vaihdettiin vaippoja, herättiin yöllä ja lohdutettiin pientä tyyppiä monta kertaa päivässä kun hän oli kopsauttanut päänsä pöydänkulmaan tai kaappiin. Meidän esikoinen, silloin 3-vuotias, oli itsenäistymässä kovaa vauhtia. Muttei myöskään hän vielä nukkunut kokonaisia öitä omassa sängyssään. Olimme eläneet tiiviisti vauva ja taapero-vuosia pian 4 vuotta ja olimme TODELLA VÄSYNEITÄ. Samaan aikaan meidän isi-ihminen kävi koulua, kasvatti harrastusyrityksen toimintaa ja otti vastaan vaativamman roolin päivätyössään.. 

Minä elin ikäkriisin aikoja. Olin juuri täyttänyt 30-vuotta, enkä ollut varma haluaisinko juhlia tätä tasalukua. Päätin parissa kuukaudessa kuitenkin, että oli aika ryhdistäytyä. Oli aika ottaa takaisin palanen minuudesta. Olla jokin muu kuin vauvan ja taaperon äiti. Järjestin sittemmin 30-vuotisjuhlat ja samalla varasimme lasten syntymän jälkeen ensimmäisen yhteisen ulkomaanmatkan isi-ihmisen kanssa. Lähtisimme kahdestaan Venetsiaan, se tuntui jännittävältä ja kivalta. Samalla harrastin ja kasvatin intohimoisesti valokuvaamistaitojani. Järkkäri kulki mukana joka paikassa. Ai että, kaikesta kiireestä huolimatta muistan lämmöllä tätä aikaa. Samalla olen todella iloinen siitä, että olemme päässeet tästä elämänvaiheesta yli. 4 vuotta sitten elimme perhe-elämämme murrosikää. Minä vaihdoin myös lopulta samoihin aikoihin työpaikkaa ja ostimme tontin. Kaikki muuttui. 

Tänä päivänä asumme talossa jonka rakennutimme sen tontin päälle jonka ostimme 4 vuotta sitten. Valmistuimme ja kasvoimme omissa rooleissamme työpaikoissamme. Vaikka pilkomme vielä lihapalat pojille ja autamme heitä solmimaan kengät niin isossa kuvassa meidän elämä on jotain aivan muuta nyt. Meillä on enemmän omaa aikaa, emme nostele lapsia enää ja muutenkin pystymme jo ohjaamaan heitä puheen avulla. Olemme varmempia vanhempina ja tuntuu siltä, että osaamme nämä hommat. Olemme oppineet uuteen elämänvaiheeseen. Vaihe jolloin pojat voivat jäädä ulos koulun pihalle leikkimään sillä aikaa kun käymme äänestämässä. Vaihe jolloin pojat itse auttavat jo kotihommissa. Suurempia murheita on varmasti vielä luvassa, mutta suuressa kaavassa on niin kiva huomata että jokainen hetki meidän perheen taipaleessa on johtanut tähän päivään. Olemme onnellisia nyt ja olimme onnellisia silloin. Kaikelle on aikansa.

Minkälaista vaihetta sinä elit 4 vuotta sitten?

-Såfin

PS. Neljä vuotta sitten Leijonat sijoittuivat 6 sijalle MM-kisoissa :)

2019/05/27

Lapsiperheen viikon ruokaostokset syynissä

Jokunen kuukausi sitten huomasin miten ystäväni oli ottanut kuvan hänen perheen viikon ruokaostoksista. Minusta se oli todella mielenkiintoista päästä kurkkaamaan toisen perheen hankintoihin sillä tavalla. Päätin silloin, että joku kerta minäkin teen samoin. Nyt viikonloppuna meidän perheen oli jälleen aika täyttää ruokakaapit ja kauppareissun jälkeen päädyin ottamaan kuvat ruokaostoksistamme. Meidän perheessä on 4 henkilöä ja yksi kilpikonna. Lapset (7- & 5-vuotiaat) syövät tällä hetkellä keskivertoisen paljon. Noudatamme sekalaista ruokavaliota ja aikuiset syömme viikon aikana 2-3 lounasta töissä ja lapset syövät lounasta koulussa ja päiväkodissa. Aamiaista syömme kaikki kotona. Olemme päässeet yli vaippa- ja lastenruokapurkki-vaiheesta joten ne eivät enää kuormita kauppasummaa. 



Pyrimme tekemään yhdet isot ja hyvin suunnitellut ruokaostokset viikossa. Tavoitteena olisi, ettei kaupassa enää tarvitsisi käydä myöhemmin viikolla. Valehtelisin jos väittäisin, että aina onnistumme siinä. Käymme usein hakemassa tuoreen leivän tai maidon loppuviikosta. Meidän viikko-ostokset maksoivat tällä kertaa 140€. En usein tee ostopäätöksiä hinnan perusteella, vaan ostan ennemmin niitä tuotteita jotka ovat meidän perheen lemppareita. Suosimme kotimaista ja luomua, etenkin kasviksissa ja lihassa (kun se suinkaan vain on järkevää).

Tällä viikolla meidän perhe syö lämminsavulohta perunaa & tankoparsaa hollandaisekastikkeella, jauheliha-paprika-pennepastavuokaa, tomaattikeittoa raejuustolla ja tuoreella korianterilla, itsetehtyä mozzarella-kalkkuna pizzaa, lohi-riisinuudeli-broccolini wokkia. Jonain päivänä me luultavasti syömme mummoloissa ja joku päivä meillä on "kootut teokset" poimittu esille ylijäämäruuista. Silloin kun minä ja isi-ihminen teemme töitä kotoa saatamme yhtälailla syödä lounaaksi ylijäämäruokia tai teemme leivät ja juomme lämminkupin kaveriksi. 

Tällä viikolla meillä syödään myös iltapalaksi/aamupalaksi dippivihanneksia ja jälkiuuniruissipsejä, marjarahkaa ja hedelmäsalaattia. Perus-aamiaisiin kuuluu näiden lisäksi usein hedelmät, leivät, mehut, smoothiet ja maustamaton jugurtti. Lapsillekin pitää muistaa ostaa aina jotain pientä kivaa tällä kertaa löysin kaupasta danonen "jugurttismoothiet" ja novellen maustevettä. Meidän isi-ihmiselle kotiin kantautui pari erikoisolutta.

Nämä ostokset ovat hyvin tyypilliset viikko-ostokset meidän perheelle. Emme syö mitenkään hirveen erikoisia ruokia omasta mielestämme, mutta silti haluamme vähän herkutella välillä. 

Miltä nämä ostokset näyttävät - onko teidän perheen ostokset samantyyppisiä? 

-Såfin

2019/05/24

Menneen viikon arjen kohokohtia

Meidän kevät vauhdittuu aina töiden puolesta mitä pidemmälle kevät etenee. Minä ja isi-ihminen teemme kummatkin töitä myynnin ja rahoitusratkaisuiden parissa ja tällä alalla maailman tulisi olla valmis ennen juhannusta. Se näyttäytyy työkuormana, matkapäivinä ja myöhään illalla soivana puhelimena. Se, että me yhdessä kaveriperheen kanssa pyöritämme myös rakennusfirmaa vapaa-aikana, ei ollenkaan auta tilannetta. Kevät on kiireistä aikaa myös sillä alalla. Meidän menneeseen viikkoon emme saaneet mahdutettua yhtään kaveritreffipäivää ja treenikertojakin on ollut vain pari. Erääseen lääkärikäyntiinkään ei ollut käyttää yhtään ylimääräistä minuuttia, onneksi saimme hoidetta asiamme puhelimitse. Tätä tämä nyt on mutta ei se mitään. Vielä jaksamme vääntää arkeamme toimivaksi hymy huulilla. Onneksi keväällä on energiaa. Menneellä viikolla arki on kuitenkin rullannut eteenpäin ja jotenkin vetänyt meidätkin mukanaan. Joka ilta olemme nukahtaneet sohvalle kun olemme yrittäneet katsoa telkkarisarjaa yhdessä. Kolmena päivänä olemme joutuneet turvautumaan isovanhempien apuun mm. kun vanhempainyhdistyksen hallituksen vuosikokous ja rullakiekkopeli menivät päällekkäin. Yhtäkään illallista emme ole syöneet rauhassa yhdessä koko perhe. Heh. ei mikään ideaalitilanne. Onneksi viikolla on ollut myös kaikenlaista kivaa..

Keskiviikkona meidän siirtonurmi asennettiin ja ensimmäistä kertaa olin sitä mieltä, että meidän talo ja piha-alue alkaa näyttämään valmiilta. Sen ulkomuoto ei enää huuda: "uudiskohde". Nurmikossa on kastelemista ja hoitamista, ennen kun voimme olla varmoja siitä, että se juurtuu meidän pihaan. Silti olen siihen tosi tyytyväinen. 

Olen myös iltaisin kulkenut talomme ympäri ja ihaillut kukkivaa pihaamme. Näyttäisi siltä, että jo tänä kesänä saisimme pienenpienen marjasadon meidän juuri istutetuista marjapuskista. Aika huikeeta. Olen ylpeänä lähettänyt perheelleni kuvia onnistuneista istutuksista. Istutin myös ruukkuihin kurkkua ja tomaattia - toivotaan että ne selviytyvät meidän pihassa.

Yhtenä iltana kun isi-ihminen oli töidensä puolesta varattu minä vein pojat ensimmäiselle ihka oikealle pyöräilyretkelle. Meidän kuopus oppi pari viikkoa sitten pyöräilemään ja ajattelin että uskaltautuisimme jo heti lähteä liikenteen sekaan. Me pyöräilimme läheiselle rannalle ja vietimme aikaa hassutellen ulkourheiluvälineissä. Retki meni hyvin. Kastuimme kevyesti kesäsateessa, mutta se ei haitannut. 

Näiden juttujen lisäksi olen itse saanut matkustaa Kuopioon. Ihailin lentkoneen laskeutuessa suuren metsän ihania eri vihreiden sävyjä. Meillä on kyllä huikean kaunis luonto täällä Suomessa. Uuden konttorin näköalat olivat siellä myös huikeat. Katse ulos ikkunasta ja ihan kuin kelluisi veneessä isossa järvessä. 

Nämä ja kymmenottelut, työmatkapyöräilyt, rullakiekkopelit, illalliset Hills Dumplingissa, trampoliinipomput, vesisota, työkaverin 40-vuotisjuhlat ja paljon muuta on tehnyt meidän viikosta kiireestä huolimatta tosi kivan!

Mitä sinulle kuuluu?

-Såfin

2019/05/23

Vene vesille ja lapsiperheen veneilykesä

Kauan odotettu hetki oli täällä reilu viikko sitten kun saimme puhelun ja luottomiehemme Simon kertoi, että meidän vene olisi seuraavana laskuvuorossa. Pian saisimme kuulla veneemme moottorin tasaista surinaa, nauttia keinuvista aalloista ja nähdä lokkien liitävän rantaviivaa pitkin. Rakastamme veneilyä. Minulle veneilyssä on jotain symbolista. Se merkitsee arkihuolien ja tasaisen suorittamisen jättämistä maihin. Vesi on elementtini. Se rauhoittaa minua ja vesillä pystyn rentoutumaan täysin. Lisäksi siinä on jotain muuta joka on äärimmäisen arvokasta meidän perheelle, nimittäin yhdessäolo symbioosissa hyvin pienessä tilassa - vain me, vesi ja kaunis saaristoympäristö. Lapset näkevät veneilyssä jotain muuta kuin minä. Heidän mielestä se on seikkailu, retki uuteen jännittävään paikkaan. Myös heillä on erityinen suhde mereen, kaloihin, lintuihin ja ympäröivään maisemaan. Tämä suhde on jotain mitä he ehkä oppivat ymmärtämään paremmin iän myötä - minä näen sen heissä jo nyt. Meidän perheen isi-ihmisellä on yhtälailla erityinen suhde veneilyyn. Häntä kiehtoo aavat näkymät, vauhti ja merellä pärjääminen. Hän tuijottaisi mielellään näkymää jossa on vain taivasta ja merta. Horisontti joka sulatuu yhteen niin erottamattomasti, ettei tiedä missä taivas alkaa ja meri loppuu. Hän on yllytyshullu ja olisi mielellään merten kuningas jos saisi valita.

Viime viikonloppuna pääsimme vihdoin ensimmäiselle veneilyretkelle perheen kesken. Sitä ennen olemme tietenkin siivonneet, puunanneet ja valmistelleet sitä kesäkuntoon. Olimme täyttäneet kaaapit pillimehuilla, talouspaperilla ja muilla pakollisilla tykötarpeilla. Vene on kuin mökki, myös siitä pitää pitää huolta. Kun nyt sunnuntaina taitoimme matkaa Helsingin saaristossa hiljalleen nauttien auringossa kimaltelevasta vedestä, en voinut olla iloitsematta tulevasta kesästä. Vaikka moni kokee, että lasten kanssa veneily on työlästä niin meille se on kaikkea muuta. Veneen kanssa liikkeelle lähteminen on ajoittan stressavaa mutta kun vihdoin olemme vesillä, se on joka hikipisaran arvoista. Koko perhe nauttii, jokainen omalla tavallaan. Myös tänä vuonna aiomme olla vesillä ainakin ensimmäisen viikon meidän lomasta. Viime kesänä ihastuimme Hankoon ja sen lähialueisiin. Uskon, että meidät ja meidän veneen löytää myös tänä vuonna ankkuroituneena sieltä. Uutena kohteena tänä vuonna olemme päättäneet ottaa Naantalin. Olisi hienoa jos oikeasti onnistuisimme säiden ja muiden menojen keskellä vaan olemaan kokonaisen viikon tällaisissa tunnelmissa. Se on meidän perheen suurin toive tälle kesälle.

Onko sinulla erityinen suhde mereen? Tai kenties metsään, vuoriin tai johonkin erityiseen maisemaan luonnossa?

-Såfin