2018/01/31

Parhaat lastenkirjat juuri nyt

Me olemme ottaneet projektiksi tänä vuonna lukea enemmän kuin koskaan aiemmin. Tämä pätee myös lastenkirjoihin. Jotta mielenkiinto lukemiseen pysyy yllä, olemme uusineet lastenhyllyn kirjatarjoamaa muutamilla uusilla tarinoilla. Meidän vanhempi poika oppii juuri nyt lukemaan ja jaksaa keskittyä kirjoihin jossa on lyhyitä lauseita ja paljon kuvia. Esimerkiksi faktakuvakirjat ovat siksi juuri nyt kovassa suosiossa. Meidän nuorimmainen 4-vuotias kamppailee puolestaan monen asian kanssa joita on helppo lähestyä kirjojen ja satujen muodossa. Yksi niistä on harmitus siitä, että hän jatkuvasti on se perheen pienin. Hän on se joka ei koskaan ole yhtä nopea kuin isoveljensä ja samalla liian iso ollakseen pieni vauva. Tässä on meidän perheen tämänhetkiset suosikit joita luetaan monta kertaa viikossa. 

1. Liian suuri, liian pieni. (Catherine Leblanc & Eve Tharlet) Kirjan tarina sopii juuri hyvin pienille lapsille jotka kamppailevat löytääkseen paikkansa tässä maailmassa. Tämä on aivan loistava kirja meidän kuopukselle joka aina tulee olemaan perheen pienin. Kirjan myötä hän saa aina kuitenkin muistutuksen siitä, että hän on myös juuri sopiva moneen moneen juttuun. Itseasiassa tämä kirja sai myös minut oivaltamaan miltä hänestä saattaa tuntua kun jatkuvasti sanomme, että hänen pitää reipastua ja seuraavassa lauseessa sanomme, että hän on liian pieni tehdäkseen samoja juttuja kuin isoveljensä. Vahva suositus tälle kirjalle.

2. Fiksut Faktat - Miten kasvit kasvavat? (Katie Daynes & Christine Pym). Kirja kertoo lapsiystävällisesti ja mielenkiintoisella tavalla siitä miten kasvimaailma toimii. Kurkistusluukut auttavat ymmärtämään ja pitävät kirjaa mielenkiintoisena. Luukkujen alta paljastuu vastaukset kirjan esittämiin kysymyksiin. Kirja on juuri sopiva lapselle joka jo lukee pieniä pätkiä itse. Meidän 6-vuotias tykkää tästä kirjasta todella paljon ja hän onkin meidän perheen pieni biologi. Tämän kirjan parissa hän viettää usein puolisen tuntia kerrallaan. 

3. Se on minun! (Anuska Allepuz) Tämä on minusta hyvä tarina pienille lapsille siitä miten on parempi tehdä yhteistyötä sen sijaan, että aina ajattelee vain omaa etua. Jokainen vanhempi on kuullut lausahdyksen "se on minun". (ehkä kyllästymiseen asti, heh) Tämä on oiva tapa selittää miksi on hyvä jakaa ja tulla toimeen keskenään. Tykkäsimme myös erityisesti tämän kirjan kuvituksesta.

Mitä kirjoja teillä luetaan juuri tällä hetkellä?

-Såfin

//Osa kirjoista saatu//

2018/01/30

Illallinen pimeässä

Saimme viime keväänä synttärilahjaksi Illallinen pimeässä-lahjakortin. Viime viikonloppuna osallistuimme pitkään odotettuun kokemukseen ja saimme testata miltä tuntui syödä hienoa illallista ilman, että näki mitä oli laittamassa suuhun. Voin jo heti kertoa, että minua jännitti kovasti. Tykkään kontrollista (kröhöm) ja kun en näe niin en myöskään hallitse tilannetta. Illallinen järjestettiin Ravintola Sipulissa erillisessä kabinetissa. Aulabaariin kokoontui kymmenen pariskuntaa joita emme tunteneet entuudesta. Kaikki olivat tulossa samaan tapahtumaan ja istuimme yhdessä ruokailemassa suuren pöydän ympärillä. Aulassa meille kerrottiin lyhyesti mitä oli tapahtumassa ja kaikille jaettiin silmälaput. Laput päässä meidät saatettiin taluttamalla kabinettiin jossa vielä oli valot päällä (mitä nyt silmälapuilta näki). Tarjoilijat kaatoivat etukäteen laseihin viinit ja muut juomat, sillä pian olisi aika räpsäyttää valot pois huoneesta jolloin he eivät enää näkisi kaataa edes juomia laseihin..

Tämän jälkeen huoneesta sammutettiin valot ja tarjoilijat laittoivat pimeänäkölaitteet päähän joiden avulla he juuri ja juuri näkivät tuoda ruokalautaset meidän eteen. Meidän kanssa syömässä ja  tilaisuutta juontamassa oli sokeutunut henkilö joka kertoi arjesta ilman näköä. Hän sanoi meille naurahtaen, ettei kannata hävetä jos joutuu koittamaan ruokaa käsillä ensin "eihän kukaan huoneessa näkisi sitä". Tilassa oli todellakin pilkkopimeää ja ainoastaan katossa paloi pieni punainen valo jostain laitteesta. Ensimmäinen ruoka tuli eteen ja ainakin minä koitin käsilläni kevyesti minkä lämpöisestä ja kokoisesta ruuasta oli kyse. Yritin myös haistaa ruokaa, mutta se ei paljastanut minulle vielä mitään. Pian selvisi, että kyseessä oli kylmä liha-annos. Voin kertoa, että tällaisen ruuan leikkaaminen näkemättä oli haastavaa. Ei koskaan tiennyt minkäsuuruisen suupalan haarukkaan oli onnistunut saamaan. Heh.

Pelkäsin jatkuvasti, että hutaisisin viinilasin kumoon ja pikkuhiljaa olin huomaamatta siirtänyt laseja kauemmaksi itsestäni. Huomasin myös, että jatkuvasti halusimme pitää toisiamme kädestä kiinni sillä muutenhan ei oikeastaan tiennyt oliko se toinen siinä vieressä. Pikkuhiljaa tunnelma rentoutui ja pääsi nauttimaan tilanteesta. Ruoka todellakin maistuu tosi hyvältä pimeässä, kun oikein joutuu makustelemaan ja arvaamaan mitä suuhunsa laittoi. Äänet myös kuulostivat kovemmilta kuin normaalisti. Haarukoiden kilinä ja vierustoverin jutut korostuivat. Tilaisuuden päättyessä saimme kabinetin ulkopuolella nähdä syömämme annokset. Olimme yllätykseksemme isi-ihmisen kanssa tunnistaneet kaikkien ruokien ainesosat oikein.

Saimme oppia paljon uusia asioita ja tämä oli todellakin ainutlaatuinen kokemus. Myös ruualle erityiset plussat! Suosittelemme!

-Såfin

2018/01/29

Viikonlopun hyvät (ja huonot) kokemukset

Huomasin, että ehkä hieman liian innoissani olen päivittänyt insta-stories:ia valokuvilla meidän viikonlopusta. Se johtuu siitä, että meillä on ollut superkiva viikonloppu ja paljon kivoja tapahtumia. Päässäni pyörii tällä hetkellä ainakin kymmenen asiaa joista haluaisin jakaa kokemuksia teidän kanssa. Moni näistä asioista ansaitsee kuitenkin oman kirjoituksensa. Meidän viikonloppu on ollut vauhdikas monesta eri syystä. Me olemme kokeneet jännittäviä ja ainutlaatuisia juttuja jonka myötä olemme taas hieman viisaampia kuin ennen..

Meidän viikonlopun aikana olemme: 

- Viettäneet vege-iltaa lasten kanssa ja tehneet superhelppoa tomaatti-avocado-feta pastaa. Hieman jännitin miten lapset ottavat vastaan uuden makuyhdistelmän mutta hyvin se meni. Tämä ruoka pääsee ehdottomasti meidän arkiruokalistalle. 

- Käyneet Vinyasa Hot Yogassa sekä Pilates Hot Power Core tunneilla. Olimme siskoni kanssa aivan loppu tuntien jälkeen. Voin kertoa, että ensimmäistä kertaa hyvin pitkään meinasin oksentaa treenien jälkeen. Niin kova oli toinen näistä tunneista. Lisää meidän jooga-kokeiluviikosta seuraa myöhemmin ihan erillisessä postauksessa.  

- Olemme rakentaneet yli 10 palapelia yhdessä pikkupoikien kanssa. Jostain syystä he ovat nyt aivan hurahtaneita palapeleihin. Nuorimmalle tosin kelpaa vain autoteemaiset sellaiset.

- Koimme ruokailun aivan uudella tavalla kun söimme isi-ihmisen kanssa Illallisen pimeässä Ravintola Sipulissa. Oli todella jännää ja saimme tietää paljon siitä miltä tuntuu olla sokea. Toisaalta myös ruoka maistui ihan erilaiselle pimeässä. Aivan mieletön kokemus. Tästä myös lisää ihan omassa postauksessa myöhemmin.

- Treffanneet vanhoja työkavereita ja viettäneet iltaa kaupungilla. Tämä piti olla lounas, mutta se venähti iltapäivälle ja lopulta ihan iltaan asti. Parhaan illat ovat juuri tällaisia extempore-juttuja.

- Käyneet perheuinnissa ja opetelleet siellä sukeltamista. Meidän vanhempi poika ei tosin tällä kertaa päässyt mukaan korvien putkituksen takia. Viikkoon leikkauksesta ei nimittäin saanut harrastaa minkään tyyppistä liikuntaa.

- Juhlineet meidän 4-vuotiasta tyyppiä mummojen ja vaarien kanssa. Teimme ensimmäistä kertaa intialaista ruokaa joka onnistui todella hyvin. Lisäki leivoimme myös herkullista daim-nutella-suklaakakkua. Aika herkkua! 

- Nukkuneet kahdet piiitkät päiväunet. Sunnuntaina meidän 6-vuotias heräsi päikkäreiltä hassulla tavalla. Hän istahti pystyyn ja sanoi kovaan ääneen "Kiitos" ja nousi siltä istumalta ylös sängystä. Kun kysyimme, hän ei muistanut mistä hän meitä kiitti. Hahaa..

- Käyneet meidän työmaalla siivoamassa viikon sotkuja pois. Meillä on huomattavissa ihan pientä stressiä ilmassa siitä, että meidän muutto lähestyy ja tuleva kotimme on vielä ihan täysin.. kröhöm.. työmaa.

- Vuokranneet elokuvan isi-ihmisen kanssa ja katsoneet sen ilman, että kumpikaan meistä nukahti kesken leffaa. Hahaa.. Tämä oli aika ainutlaatuista.

Mitä sinun viikonloppuun kuului?

-Såfin

2018/01/28

Mahdollisimman moni lasten harrastus testiin - miten kävi oikeasti?

Siitä on hetki aikaa kun viimeksi olen puinut meidän perheen harrastuksia. Harrastukset ovat tärkeä osa meidän perheen elämää ja harrastaminen vie tietenkin myös ison osan meidän vapaa-ajasta. Joskus suunnittelin, että lapset testaisivat pienenä mahdollisimman paljon erilaisia harrastuksia jotta antaisimme heille mahdollisuuden itse valita omat suosikkinsa laajasta kirjosta. Olen myös pitänyt tärkeänä harrastaa sekä liikuntaa, että jotain enemmän taiteellista. Muutaman vuoden ajan kolusimme hienosti läpi erilaisia harrastuksia lasten kanssa kuten teatterikerhoa, palloilukurssia, sirkuskoulua ja temppu/tanssikerhoja. Monet harrastukset ovat jääneet taaksemme hyvinä kokemuksina ja hauskoina muistoina. Oivalsin yllätyksekseni vuodenvaihteessa muuttuneen asenteen harrastamista kohtaan. Viime vuonna olemme jämähtäneet samoihin harrastuksiin emmekä testaa enää uusia harrastuksia niin kuin ennen. Kaikki on tapahtuunt hiljalleen, emmekä ole tehneet mitään erillistä päätöstä asian suhteen. Tässä vain kävi näin.



Kun puhun jämähtämisestä niin en tarkoita sitä mitenkään negatiiviseen sävyyn. Koska nyt on yksinkertaisesti käynyt niin, että meidän perhe on löytänyt omat suosikkiharrastuksemme (ainakin toistaiseksi). Lapset eivät ole halunneet lopettaa olemassa olevia harrastuksia ja he ovat tykästyneet ja odottavat pääsevänsä omien juttujensa pariin. He ovat kehittyneet valitemissaan lajeissa ja viikosta toiseen harrastuspäivät ovat sellaisia joita odotetaan. Yllättävää kylläkin meidän kummatkin pojat viihtyvät samojen juttujen parissa. Isoveli näyttää tietä ja pieni haluaa seurata perässä.

Meidän kummatkin pojat r-a-k-a-s-t-a-v-a-t uimista. Olemme kummankin kanssa aloittaneet vauvauinnin heidän ollessa muutaman kuukauden ikäisiä ja sille polulle olemme jääneet. Nyt harjoittelemme jo tekniikkaa, kroolia, potkukääntöä altaan päädyssä ja uimahyppyjä meidän vanhemman 6-vuotiaan kanssa. Meidän nuorempi on pikkuhiljaa opettelemassa uimaan itse. Jos uintikerta on jäänyt välistä pojat kyselevät milloin pääsevät altaaseen. Oivalsin juuri, että olemme uineet joka lauantai-aamu kuuden vuoden ajan. Huh. Aikamoinen saldo.

Sunnuntaisin kummatkin pojat treenaavat luistelua ja jääkiekkoa. Olemme myös yrittäneet tyrkyttää jalkapalloa tämän harrastuksen lisäksi, mutta luistimet pitää väkisin saada jalkaan ainakin kerran viikossa. Meidän 6-vuotiaalla alkaa olemaan jo superhyvä tekniikka luistelussa (ja hän päihittää minut mennen tullen nopeudessa). Pikkuveli puolestaan seuraa vielä hieman haparoiden perässä. Hauskaa heillä on silti kummallakin. Tämän lisäksi meidän nuorimmainen käy Vaarinsa kanssa muskarissa joka viikko. Se on heille kivaa kahdenkeskeistä aikaa ja siellä saa harjoitella musiikkikorvaa ja esiintymistaitoja.

Tällainen harrastuspaletti meidän pojilla on. Mitä teillä harrastetaan?

-Såfin

2018/01/26

Hankintoja viime aikoina (koska oli ihan pakko)

Täytyy myöntää, että taloprojektimme myötä emme ole keskittyneet kovin paljon siihen miten vähän tai paljon tavaroita olemme hankkineet. Joka viikonloppu tuntuu siltä, että raahaamme kassikaupalla (pakettiautokaupalla?) tavaroita kotiin rautakaupasta. Nämä tavarat tulevat toki huutavaan tarpeeseen sillä uusi talo pitää valmistua määräaikaan mennessä, muuten joudumme muuttamaan keskeneräiseen kämppään. Niinpä tähän samaan konkurssiin voi ihan yhtä hyvin hankkia vähän muitakin "ei niin pakollisia" tavaroita kotiin ja vaatekaappiin. Heh. Puolustuksekseni voin sanoa, että olemme myös laittaneet superpaljon tavaraa kiertoon tulevan muuton takia. Olen vieläkin shokissa siitä, miten paljon tarpeetonta tavaraa meidän kotiin on mahtunut. Tilalle on ilmestynyt paljon uusiakin juttuja ja halusin itseni takia tehdä pienen kollaasin kaikista viimeaikaisista ostoksista. Onneksi tein näin sillä nyt vasta ymmärsin miten paljon tässä on tullut hankittua. Hups. Mutta hei, ihania juttuja on löytynyt. Katso vaikka:

Kotiin olemme hankkineet kauniita pieniä sisustusesineitä. Erityisen ihastunut olen meidän uuteen vaatenaulakkoon jonka hankimme lähinnä lapsille niin, etteivät ulkovaatteet aina lojuisi lattialla. Saa nähdä onko siitä hyötyä. Hahaa..

/ 1. Valaisin: Alice & Fox / 2. Sisustushyllyt: Alice & Fox/ 3. Naulakko: Alice & Fox / 4. Hyllykkö: Minitude / 5. Kori: Alice & Fox/



Lasten vaatekaappiin olemme puolestaan hankkineet pääosin uusia (ilmeisesti eläinteemaisia) vaatteita. Erityisen ihastunut olen ilmeisesti ollut Bang Bang Copenhagen-merkkiin, sillä suurin osa hankkimistamme vaatteista ovat olleet kyseistä merkkiä. Eikö tuo pingviini-asu ole ihana?

/1-4 Bang Bang Copenhagen / 5 eBBe Kids/



Omaan vaatekaappiin olen myös tehnyt muutamia hankintoja tässä kuussa. Suurin syy hieman outoon kollaasiin on se, että minulla on helmikussa tulossa yhdet teemajuhlat jossa jokaisen tulisi olla pukeutuneena kultaan. Muuten tuollainen paljettitoppi ei ehkä istuisi vaatekaappiini. Lisäksi löysin ihanan jooga-topin ja uudet korkkarit.

/ 1. Korkokengät: ALDO / 2. Musta toppi: New Look / 3. Hame: Only / 4. Paljettitoppi: GAP / 5. Joogatoppi: Rönisch / 

Oletko sinä shoppaillut viimeaikoina? Jos olet niin mitä?

-Såfin

2018/01/25

On ihan ok muuttaa mielensä (+lastenhuoneiden maalatut seinät)

Olen aina ollut sitä mieltä, että olen vahva henkilö. Tällä tarkoitan sitä, että kun päätän jotain vien sen yleensä loppuun asti. Päätöstäni on vaikea lähteä muuttamaan jälkikäteen. Hyvin, hyvin harvoin sorrun vaihtamaan mielipidettä asiasta. Olen monessa suhteessa siis aika ehdoton. Tämä on omastakin mielestäni hieman ärsyttävä piirre, sillä mielipiteen vaihtaminen olisi vähän sama kuin myöntäisi olleensa väärässä ja sehän ei käy päinsä. Heh. Ongelmalliseksi tällainen piirre muodostuu siinä tapauksessa, kun on rakentamassa taloa niin kuin nyt olemme. Valintoja pitää tehdä kuin liukuhihnalta tunnollisesti verraten hintoja, muotia, kestävyyttä ja ekologisuutta. Hieman ahdistuneena näistä kaikista päätöksistä sanoin aiemmin, että aiomme tehdä kaikki (irto)sisustukseen liittyvät päätökset vasta sen jälkeen kuin muutamme meidän uuteen taloon. Sanoin myös, että kaikki meidän seinät jäävät valkoisiksi ja valitsemme pinnoille neutraaleja ja kestäviä pintamateriaaleja. Noh, eihän se ihan niin mennyt. Hups vaan ja lastenhuoneiden seinät eivät olleet enää valkoiset. Yhtenä päivänä löysin itseni rautakaupan värihyllyjen välistä yhtä innoissaan kuin pieni lapsi karkkikaupassa. Heh. Ja näin meidän talo sai ensimmäiset värikkäät seinänsä..

Lastenhuoneiden seinät maalasimme hieman epäsymmetrisesti kahdella värillä. Inspis tällaiseen maalauksen löytyi ihanasta Karkkipurkki-blogista. Toisen pojan huoneeseen tuli vihreät sävyt, sillä huone sisustetaan viidakkoteemalla. (Katsotaan miten hankalaksi tämä teema vielä meille koituu. Heh). Toisen pojan huoneeseen valitsimme kahden sävyistä sinistä väriä ja yritämme myydä meidän nuoremmalle pojalle ideaa vedenalaisesta teemasta. Huoneet ovat tietenkin vielä todella keskeneräiset, sillä meidän talo valmistuu vasta muutaman kuukauden päästä. Lattiamateriaaliksi valitsimme kauniin valkoisen parketin ja luulen, että se on juuri oikea valinta näihin huoneisiin. Poislukien näistä tehosteseinistä huoneet ovat siis aika neutraalit. Ja pieni tunnustus vielä tähän loppuun: olen ihan vahingossa jo hankkinut poikien huoneisiin uudet hyllyt, taulut ja valaisimet..

Tällaisia kuulumisia meidän työmaalta tällä kertaa!

Osaatko sinä vaihtaa mielipidettä?

-Såfin

2018/01/24

All you can yoga-viikko

Meillä on jo viime syksystä asti ollut siskoni kanssa haaveena aloittaa yhdessä säännöllinen joogaaminen. Itse tykkään käydä perjantaisin työpaikallani järjestettävässä Fitness Pilateksessa joka on haastava voimatunti. Sen ja kuntosalitreenien lisäksi olisi kiva keksiä vielä keholle lempeä mutta samalla haastava joogatunti. Syksyllä testasimme siksi Hatha-joogaa jonka muutaman tunnin jälkeen arvioimme aivan liian hitaaksi. Meinasimme nukahtaa kesken tunnin. Tällä viikolla päätimme tarttua härkää sarvista ja buukkasimme itselleemme "all you can yoga"-viikon. 7 päivän aikana aiomme testata mahdollisimman montaa joogan eri alalajia. Ostimme viikon passin Yoga Nordic-nimisestä paikasta ja ilmoittauduimme tunneille. Yritämme siis toisin sanoen tarkoituksella hurahtaa joogaan. Hahaa.. Eilen illalla testissä oli Hot Jooga ja ai että olimme innoissamme (ja ehkä myös vähän hermostuneita).

Kun saavuimme paikalle tunti oli täyteen buukattu joten olimme tyytyväisiä, että olimme varanneet paikkamme etukäteen. Mukaan olimme tuoneet omat joogamatot ja juomat. Hot Jooga tunti oli 90 minuuttia pitkä ja astuessamme sisään saliin olin ensin kauhistunut kuumuudesta. Vähän niinkuin se tunne kun lentokoneen ovet avautuvat saapuessasi etelän lomakohteeseen. Lämmin löhähdys päin naamaa. Ajattelin, että en tule selviämään 1,5 tuntia tuollaisessa lämmössä. Tunti alkoi kuitenkin hitaasti ja keho tottui pikkuhiljaa lämpöön. Vilkuilin aika ajoin ulos ikkunasta ja ulkona pyrytti lunta. Hetken päästä tuntui jo oikeastaan ihan kivalta olla siinä lämpöisessä jooga-salissa. Tunnin keskiosa oli hieman haastavampi, mutta koska olen jo jonkun verran joogannut itse hengittäminen ja asanat olivat minulle jo tuttuja. Lämmön ansiosta kroppa venyi ehkä jopa hieman paremmin. Syke nousi ja hiki virtasi. Huomasin peilistä, että myös poskeni punoitti. Tuli ihan joulu mieleen kun oli niin punaiset posket. Hahaa.. 

Tunnin loppupuolella liikkeet muuttuivat venytyksiksi ja tunsin miten veri kiersi hurjaa vauhtia raajoissa. Olin ihan todella rentoutuneessa olotilassa Hot Joogan jälkeen. Tykkäsin kovasti. Huomenna testissä on astetta rauhallisempi Yin Jooga. Viikon jälkeen palaan teille kertomaan miten (ja jos) selvisimme.

Oletko sinä testannut tai jopa hurahtanut Hot Joogaan?

-Såfin

2018/01/23

Se hetki lasten leikkausosaston odotushuoneessa

Meidän 6-vuotiaalla ei ole koskaan ollut yhtään korvatulehdusta. Silti hänen kuulonsa alkoi heikkenemään joulun tienoilla. Jokaiseen kysymykseen saimme hänelta aina vastaukseksi: "mitä?". Huomattuamme, ettei kyseessä ollut pelkkä varhaismurkkuiän oireilua tai väliinpitämättömyyttä meidän pyyntöjä kohtaan veimme hänet lääkärin vastaanotolle. Silloin saimme kuulla ikävät uutiset. Hänellä oli poikkeuksellisen suurelta vaikuttava kitarisa joka oli tukkinut korvakäytävät sisältäpäin ja esti näin nesteiden liikkumisen korvakäytävissä. Korvan sisään oli kertynyt huomattava määrä rähmää ja jotta vältyttäisi lisäongelmilta kumpaakin korvaan piti pikimmiten laittaa putket. Saman leikkauksen aikana poistettaisi myös ongelman aiheuttaja, kitarisa. Leikkausaika oli jo heti kolmen päivän päästä diagnoosista. Leikkaus tehtäisi nukutuksessa ja vaikka kyseessä onkin melko tavallinen toimenpide, meitä kaikkia jännitti paljon..

Varhain eilen aamulla saimme antaa meidän 6-vuotiaalle viimeiset kiinteät, sillä leikkausta edeltävään 6 tuntiin ei saanut syödä. Mitä lähemmäksi pääsimme h-hetkeä jännittyneisyys ja pelot alkoivat paistaa läpi meissä kaikissa. Olin yllättynyt siitä miten reipas meidän pikkupotilas silti oli. Sairaahoitajien selittäessä meidän 6-vuotiaalle nukutuksesta ja käteen asetettavasta kanyylista hän nyökkäili iloisesti. Itse tunsin kyyneleet jo hiipivän silmissäni. Hän oli niin innoissaan ja samalla tietämätön siitä mitä seuraavaksi tapahtuisi. Anestesialääkärin kuuluttaessa meidän sukunimeä meidän esikoinen pomppasi tuolistaan ja me seurasimme lääkäriä toimenpidehuoneeseen. Sen jälkeen minä olin kuin sumussa. Kävelimme huoneeseen jossa oli leikkauspöytä, hurjan paljon laitteita ja hymyilevä henkilökunta. Esikoisemme kiipesi reippaasti makaamaan leikkauspyödälle ja katseli ympärilleen.

Hetken päästä minua pyydettiin lukemaan satua meidän esikoiselle samalla kun hänen suun päälle asetettiin hengitysnaamari. En itse nähnyt siinä sumussa edes lukemaan kirjan tekstiä, mutta puhuin mitä sattuu kuvien perusteella. Yllätyin siitä miten paniikissa itse olin koko tilanteesta. Näin miten hänen silmät sulkeutuivat ja miten hänen kätensä yhtäkkiä putosi "elottomana" meidän viereen. Sen jälkeen meidät hoputettiin pikaisesti ulos huoneesta. Se oli kamalinta mitä olen kokenut pitkään aikaan (tai ehkä koskaan). Käteni tärisi ja päästyämme ulos leikkaushuoneesta purskahdin itkuun. Se ei johtunut henkilökunnasta tai valmistautumisesta. Oman lapsen nukuttaminen ei ole luonnollista ja se on vain jotenkin vastoin äidinvaistoja. Silti ymmärrän miksi vanhempi on tilanteessa mukana, on ajateltava lasta. Seuraavat 40 minuuttia lasten leikkausosaston odotushuoneessa tuntui vuorokaudelta. Katsoin valehtelematta kelloa minuutin välein. Pelkäsin, että jokin menee pieleen. Niin kuin jokainen vanhempi varmasti tekee, myös minä kävin kaikki kauhuskenaariot mielessäni. 

Hetken päästä meidät haettiin heräämöön jossa pieni sekava mies oli odottamassa meitä. Kaikki oli mennyt hyvin. Tiedän, että monella on varmasti kokemusta paljon vaativimmista leikkauksista. En voi mitenkään kuvitella sitä huolen määrää. Jo tällainen kokemus oli minusta aivan järkyttävä. Onneksi pieni potilas oli maailman reippain ja toivottavasti hän ei kerennyt huomata äitinsä paniikkia.. 

Onko sinulla kokemusta lapsen leikkauksesta ja/tai nukuttamisesta?

-Såfin

2018/01/22

Tunnemyrskyisä viikonloppu

Meidän viikonloppu on kerrankin ollut hieman rauhallisempi. Vaikka meillä on ollut vähemmän suunniteltua ohjelmaa olemme sen sijaan mahduttaneet suuria tunteita menneeseen muutamaan päivään. Monella tapaa tällaisten suurten tunteiden viikonloppu on uuvuttavampi kuin sellainen kun touhutaan ja ollaan liikkeellä. Tunteita toisaalta on myös helppo pakoilla täyttämällä päivänsä ohjelmalla. Monesti olenkin miettinyt sitä, onko tämä syy siihen miksi olemme jatkuvasti liikkeellä. Pyrimmekö välttämään miettimistä ja liikatunteilua juuri tällaisella jatkuvalla touhottamisella...?! Noh, se siitä pohdinnasta. Alla yritin listata niitä juttuja minkä vuoksi olen viettänyt paljon aikaa tunteilun parissa viime päivien aikana..

Tänä viikonloppuna olemme tunteilleet mm. seuraavien asioiden parissa:

Olemme valmistautuneet lapsemme ensimmäiseen (ja toivottavasti viimeiseen) leikkaukseen. Tänään meidän esikoiselle tehdään pienimuotoinen leikkaus johon kuitenkin vaaditaan nukutus. Toimenpide jännittää etenkin meitä vanhempia, mutta onneksi meidän 6-vuotias suhtautuu tilanteeseen super-rauhallisesti. Kerron myöhemmin lisää tästä. 

Olemme innostuneet leipomisesta pikkupoikien kanssa. Olin niin ylpeä eilen kun nämä kaksi tyyppiä seisoivat korokkeilla keittiössä pyörittelemässä sämpylöitä kuin mitkäkin leipuri-konkarit. Saimme myöhemmin illalla kuumatkin siskoni iltateelle ja tarjosimme juuri uunista tulleita sämpylöitä.

Olemme laittaneet kaikki vauvatavarat kiertoon. Yyh. Se hetki kun tavarat luovutettiin eteenpäin ei niinkään ollut vaikein, mutta tavaroiden läpikäyminen ja lajitteleminen oli kaikista tunteellisinta. Olen monena päivänä tehnyt luopumistyötä kun olen käynyt läpi kaappeja ja laatikoita jotka olivat täynnä vauvatavaraa. Vaikka olen yrittänyt uskotella itselleni, että se on vain materiaa niin jokainen pikkuruinen vaate on herättänyt minussa paljon muistoja.

Olemme tehneet luopumistyötä meidän nykyisestä kodista. Kuten aiemmin kerroin, myimme viime viikolla nykyisen talomme seuraavalle perheelle. Meille tämä tarkoittaa tietenkin muuttoa. Asiat muuttuvat nopeasti konkretiaksi, sillä viikonlopun aikana olemme listanneet tavaroita jotka jää tänne muuton jälkeen, mitanneet uusille asukkaille seiniä jne. Kaikki tapahtuu niin nopeasti.

Olemme vihdoin valinneet kaakelit uuteen kotiimme. Onneksi viikonloppuumme on mahtunut myös tällaisia ilonaiheita. Monena, monena, monena iltana töiden jälkeen olemme etsineet uuteen kotiimme täydellisiä kaakeleita. En ymmärrä miten se on ollut näin vaikeaa. Valkoisten ja vaaleanharmaiden kaakeleiden ei luulisi olevan vaikea löytää. Heh. Mutta kun etsii täydellistä niin se ei helpolla löydy. Vihdoin löysimme sopivat kaakelit meidän tulevaan kotiin ja ne ovat pööörfekt! Rakastan.

Olen haikeana ihmetellyt mihin aika on kadonnut. Meidän Isi-ihminen lähti ensimmäistä kertaa viemään kumpaakin meidän poitsua jäähalliin lätkätreeneihin. Siis myös meidän pian 4-vuotias oli ensimmäistä kertaa mukana koko 1,5 tunnin mittaisissa treeneissä. Minä olin sillä aikaa yksin kotona ja kummastelin tyhjää kotia. Niin sietämättömäksi kävi hiljaisuus, että oli pakko lähteä juoksulenkille. Heh. 

Tällaisia tunteita tänä viikonloppuna! Mitä sinun viikonloppuun kuului?

-Såfin

2018/01/21

Pienten kangaspalojen hyötykäyttö: Hernepussit lapsille

Minua on viimeaikoina inspiroinut kaappien siivous ja tyhjennys meidän lähestyvän muuton takia. Minulla on haaveena uuteen kotiin ottaa mukaan vain sellaisia tavaroita joita me oikeasti tarvitsemme. (Tämä ei ole mikään pieni tavoite. Heh) Jokaisessa kaapissa on karsittavaa. Jotkut tavarat kuuluvat suoraan roskalavalle kun taas toiset ovat sellaisia jotka voi laittaa kiertoon joko myymällä tai lahjoittamalla. Aikamoinen hommahan tässä siivoamisessa on, mutta ai että se on palkitsevaa jälkeenpäin. Joka päivä meillä on lähtenyt muutama kassillinen tavaraa toiseen osoitteeseen ja kaapit tyhjenevät turhasta tavarasta. Tällä viikolla edessä oli kangaskaappi. Se on se ikuinen "sitten joskus" kaappi. Samalla kun selailin kankaita muistui mieleen yksi taannoinen projekti jossa niin ikään hyödynsin kangasjämiä vanhoista projekteista. Tein lapsille hernepussit trikookangaspaloista..

Tein lapsille tasapainotteluleikkeihin erivärisiä hernepusseja kaapista löytyvistä kangaspaloista. Itse käytin trikookangasta, sillä se joustaa kivasti ja helpottaa tasapainottelua etenkin silloin kun on kyseessä on pieni lapsi. Minä leikkasin n. 15x15 sentin paloja ja ompelin ne yhteen joustavalla trikoo-ompeleella ja jätin yhden kulman auki kääntämistä ja täyttämistä varten. Käänsin kangaspalat ympäri ja täytin pussit kuivatuilla herneillä. Itse täytin ne noin puolilleen, jotta herneet mahtuisivat asettautumaan hyvin pussin sisällä. Käytin täyttövälineenä suppiloa. Lopulta ompelin kulman kiinni. Jos oikein inspis iskee, niin nämähän voi ommella pyramidin tai vaikka ympyrän muotoiseksi. Jotkut täyttävät myös pussit riisillä.

Olin varannut kaupasta aivan liian suuren määrän kuivattuja herneitä tätä projektia varten. Pääsin lopulta sitten keittämään satsin hernekeittoa ylijäämistä herneistä jotta ne tulisivat käyttöön eikä taas puolestaan jäisi lojuamaan kaappeihin. Heh. Kunnollista hyötykäyttöä siis. Nämä hernepussit ovat olleet meillä kovassa käytössä ja monessa leikissä mukana. Annoimme myös tällaisia lahjaksi ystäviemme lapsille. Itsetehtyä on aina erityisen kiva antaa..

Miten sinä olet hyötykäyttänyt ylijäämä kangaspaloja?
-Såfin

2018/01/19

Parhaat pikalomat pienten lasten vanhemmille

Lasten ollessa pieniä, houkutus jäädä kotiin ja olla panostamatta parisuhteeseen on suuri. Päivät, viikot ja joskus kuukaudet hurahtavat ohi ilman, että on viettänyt merkityksellistä kahdenkeskeistä aikaa. Kaikki tiedämme ne illat kun lasten nukahtaessa raahautuu sohvalle ja näpsäyttää telkkarin päälle. Hetken päästä kumppani rojahtaa viereiselle sohvalle. Kumpikin katsoo kyllä sitä samaa ohjelmaa, mutta varsinaiseksi laatuajaksi tätä ei ehkä voi kutsua. Heh. Me olemme päättäneet kerran vuodessa tehdä kahdenkeskeinen matkan ulkomaille ilman lapsia. Reissussa olemme olleet 2-3 päivää ja olemme siellä samalla aina juhlistaneet meidän hääpäivää. Olemme päättäneet vierailla sellaisissa paikoissa joissa ei ehkä olisi yhtä kivaa käydä lasten kanssa. Tällä hetkellä erityisesti kaupunkilomat ovat sellaisia joista saa enemmän irti aikuisten seurassa. Kahdestaan on kiva käydä sellaisissa paikoissa jossa kerkeää kokea mahdollisimman paljon lyhyessä ajassa mutta reissun lopussa ei kuitenkaan saisi syntyä harmituksen tunnetta siitä, että liian paljon jäi näkemättä. Ja loppujen lopuksi ne ovat ne yhteisesti koetut tilanteet joista saa keskustelunaiheita myöhemmäksi. Tässä meidän top 3 matkakohdetta jotka täyttävät juuri nämä kriteerit. Parhaat pikalomat pienten lasten vanhemmille:

1. VENETSIA. Aah. Ihana Venetsia. Tämä on ehdottomasti paikka jonne ei kannata suunnata pienten lasten kanssa mutta aikuisten kesken ehdottomasti kyllä. Pienet kanavat ja niissä hitaasti lipuavat Gondoolit ovat loputtoman romanttisia, mutta jokaisen kulman takana on vettä ja tämä saattaa aiheuttaa myös lapsille vaarallisia tilanteita. (Kuvittele kaksi pientä poikaa pelastusliiveissä Venetsian kapeilla kaduilla. Heh) Venetsia on kaunis, mutta myös kokonsa puolesta koettavissa 2-3 päivässä. Jokaiselle pariskunnalle tekisi hyvää istua jossain vaiheessa elämäänsä samassa kanavalaivassa ja kuulla italialaisen gondoolin laulavan. Romanttisia ruokapaikkoja ja ihanan kapeita ja kauniita katuja on joka puolella. Vahvat suositukset tälle paikalle.





2. KÖÖPENHAMINA on helppo kohde monessa mielessä. Sinne lentää monta suoraa lentoa päivässä ja koko kaupunki on muutenkin helposti lähestyttävä. Köpenhaminan kokee muutamassa päivässä ja ehdottomasti parasta antia on fine-dine ruokailu ja trendikkäät shoppailupaikat, kumpikin edellämainituista ovat asioita joista ei samalla tavalla voisi nauttia perhelomalla. Toki Köpiksessä on myös paljon kulttuuria koettavana. Köpikseen voisi lentää jopa yhdeksi yöksi ja pääsisi silti hyvin kosketukseen paikallisen fiiliksen kanssa.
3. PRAHA yllätti meidät positiivisesti. Harmillisesti meillä oli erityisesti tällä matkalla hyvin erilaiset tavoitteet isi-ihmisen kanssa. Toinen halusi nähdä kulttuuria ja toinen vain rentoutua ja syödä hyvin. Tällä lomalla näiden kahden yhdistäminen oli kuitenkin todella helppoa ja paikka vastasi kummankin odotuksia. Myös tällä reissulla vesi ja kanavaristeily oli erityisen romanttinen kokemus ja toisaalta myös suurelle kukkulalla sijaitsevan linnan luokse kiipeäminen ja toisen kannustaminen oli kiva yhteinen projekti.


Tällä hetkellä olemme pohtimassa seuraavaa lomakohdetta kesäkuulle. Aiomme luultavasti suunnata nokkamme Nizzaan tai ehkä Monacoon näkemään luksuselämää lähietäisyydeltä. Niin kiva suunnitella jo seuraavaa reissua. Jippii..

Oletteko te reissanneet kahdestaan? ja mitkä ovat olleet hyviä pikalomakohteita sinun mielestä?

-Såfin