2020/04/03

Virvikin jättiläinen

Reilu viikko sitten teimme jännittävän metsäretken Peikkometsään. Viikoittaiset metsäretket ovat olleet meidän perheen henkireikä nyt kun pääosin muuten vietämme päiviä kotona työskennellen ja etäkouluhommia tehdessä. Tällä viikolla päätimme jälleen suunnata metsään. Löysimme hauskan kohteen pienen etsinnän jälkeen. Reitin varrella oli luvassa myös jännittävä nähtävyys. Nimittäin valtavan kokoinen jättikivi keskellä metsää. Kivi, joka tunnetaan Virvikin jättiläisenä, on aikoinaan kulkeutunut jään mukana ja nököttää nyt keskellä metsää. Tämä ei ole mikä tahansa kivi, vaan kivi on ajan saatossa haljennut keskeltä ja muodostunut kuilu tai luola on riittävän suuri, jotta sinne mahtuu sisään. Mainio retkikohde lapsille siis. Kivi sijaitsee Virvikin golf-kentän vierestä lähtevän luontopolun varrella. Polku on n. 3 kilometrin mittainen, mutta jos lähtee luontopolulta poikkeaville "pistokkaille" katsomaan nähtävyyksiä, reitti on hieman pidempi. Luontopolku on haastava eikä sovi kuljettavaksi huonoilla polvilla, rattailla tai ihan pienten lasten kanssa.


Tämän reitin varrella ei myöskään ole grillauspaikkaa tai laavua, mutta osittain kallioisella reitillä löytyy monta hyvää kuivaa paikkaa jossa voi syödä eväitä. Jos kiipeää metsän korkeimmalle kohdalle voi nähdä hienot maisemat meren yli. Virvikin luontopolun varrella on erilaisia kylttejä jossa kerrotaan luonnosta ja sen eri alueista. Osa kylteistä oli kuitenkin niin vanhoja, että niistä oli hieman vaikeaa saada selvää. Reitti oli kuitenkin erittäin vaihteleva ja hauska. Siellä oli metsää, kalliota, isoja kiviä ja suo-alueita. Lasten mielestä jännittävintä Virvikin jättiläisen jälkeen oli se, että näimme hurjan paljon sitruunaperhosia. Sää oli aurinkoinen ja perhoset olivat varmasti kuoriutuneet siinä uskossa, että kevät olisi paljon pidemmällä kuin se oikeasti oli. Lapset olivat innoissaan, he juoksivat perhosten perässä ja hihkui innosta. He kutsuivat itseään perhoskuiskaajiksi. Hihii.. 

Virvikin luontopolku oli oivallinen retkikohde näinä aikoina. Parkkipaikkoja oli golf-kentän äärellä ja väkeä ei ollut kovin paljon. Virvikin kiven ja kallion lähettyvillä oli muutamia perheitä mutta muuten saimme olla aika rauhassa. Tämä oli todella hauska päiväretkikohde. Ainut iso miinus oli vessojen (ulkohuussien) puuttuminen. 

Onko sinulla antaa jotain hyviä vinkkejä kivoista metsäreiteistä Uudellamaalla?

-Såfin

2020/04/02

Lisää murtuneita luita

En olisi halunnut kirjoittaa tällaista otsikkoa tänne blogiin enää koskaan. Meillä oli minusta jo tämän vuoden tapaturmakiintiö täynnä sen jälkeen kun kuopukseltamme murtui kummatkin olkapäät luisteluonnettomuudessa aiemmin tänä vuonna. Juuri kun olkapäät olivat käyttökunnossa meitä koetellaan taas. Ja syytän tästä koronaa. Kyllä vain. Sen sijaan, että pojat olisivat ulkona purkamassa energiaa kavereiden kanssa pelaten tai harrastuksissa kuntoilemassa he ovat nyt toistensa kimpussa. Leikit muuttuvat rajummiksi joka päivä - tämä vaikka kuinka yritämme toimia ohjelmatoimistona ja keksiä ajanvietettä ja keinoja purkaa energiaa muulla tavalla. He ovat nyt saaneet tarpeekseen toisistaan. Kävi siis niin, että puolileikkimielinen painimatsi päättyi itkuun. Pikkuveli oli jäänyt alakynteen. Tai tarkemmin sanottuna hänen pikkurilli oli jäänyt esikoisemme polven alle huonossa asennossa. Mitä ymmärsimme hysteerisistä selityksistä, sormi oli mitä ilmeisimmin taittunut vauhdissa suoraan taaksepäin. Kuulimme heti itkun äänestä, ettei kyseessä ollut mikään pieni naarmu. Se hetki muuttui myöhemmin päivystyssoittoon ja lääkärin ajanvaraukseen..

Lääkärissä saimme ensin kuulla, että kyseessä olisi paha revähdys. Sormi oli turvonnut ja haalean lilan värinen. Olimme helpottuneita diagnoosista, revähdys paranee muutamassa päivässä tai viimeistään viikon kuluessa. Se helpotus muuttui parin tunnin päästä kun saimme soiton lääkäriasemalta. Röntgenlääkäri oli lausunut kuvat ja sittenkin löytänyt murtuman sormen juuresta. Epäilymme osoittautui siis oikeaksi. Meillä on nyt edessä kahden viikon hoitojakso. Onneksi kättä ei tarvinnut kipsata. Murtuma on suotuisassa paikassa, joten se luutuu itsestään oikein. Me teippaamme murtuneen sormen yhteen viereiseen sormeen niin kauan kun murtuneen sormen taittaminen tuntuu ikävältä. Särkylääkettäkin saa antaa jos tilanne vaikuttaa siltä. 

Sormen murtuma ei tietenkään ole mikään maailman vakavin juttu. Mutta tässä tilanteessa kun tekemiset ja sallitut aktiviteetit kahden vilkkaan pojan kanssa muutenkin jo on rajoitettu koronan takia meiltä viedään vielä mahdollisuus pyöräillä, potkulautailla ja pelata salibandya. Ei tunnu kivalta. Ei sitten alkuunkaan. 

Nyt tämän perheen tapaturmakiintiö saisi olla täynnä! (kop-kop)

-Såfin

2020/04/01

Työhuone numero 2

No nythän tässä on käynyt niin, että sekä minä että isi-ihminen teemme tällä hetkellä töitä kotoa. Olemme onnekkaita, että voimme tehdä kotitöitä ylipäätään jotta voimme vähentää kaikkien altistumisia korona-virukselle. Aiemmin teimme kummatkin muutaman satunnaisen päivän viikossa kotikonttorilla ja silloin meille riitti yksi yhteinen työhuone. Jos joskus harvoin olimme kotikonttorilla kummatkin samaan aikaan, teimme töitä vuorotellen työpöydän ääressä ja toinen teki sen aikaa töitä esimerkiksi sohvalla tai seisten keittiötason ääressä. Se oli toimiva ratkaisu kunnes tämä nykyinen tilanne yllätti. Me tiesimme jo, että yhden työpöydän jakaminen ei ollut vaihtoehto ainakaan jos tämä tilanne jatkuisi pitkään. Sinniteltyämme kaksi viikkoa päädyimme hankkimaan toisen työpöydän. Ajatus tämän takana oli se, että jos tämä tilanne jossain vaiheessa normalisoituu ja pääsemme takaisin konttorille, tämä toinen työpöytä muuttaa meidän esikoisen huoneeseen. Hänellä ei tällä hetkellä ole omaa työpöytää, mutta haave omasta tietokoneesta ja omasta näytöstä on jo hyvin selkeästi ilmaistu. Heh..

Viime viikonloppuna kävimme Ikeasta hankkimassa hyvin perinteisen valkoisen työpöydän kahdella vetolaatikolla. Yritimme samalla ostaa myös työtuolia, mutta kaikki meille sopivat työtuolit olivat päässeet loppumaan kaupasta. Niiden menekki on ollut suurta viimeaikoina. Niinpä päädyimme siihen, että käyttäisimme toistaiseksi uuden pöydän ääressä keittiötuolia (onneksi meillä on kaksi ylimääräistä). Työpöydän sijoittamista mietimme pitkään. Eihän meillä ollut tälle luontevaa paikkaa, mutta päädyimme lopulta meidän alakerran oleskelutilaan. Meillä oli siellä tilaa yhdellä seinustalla ja sen lisäksi etuna on se, että saamme melko hyvin äänieristettyä alakerran sulkemalla ovia. Varsinainen työhuone nr 1. on taas yläkerrassa. Keskittyminen ja hiljaisuus on tärkeää kummankin meidän työssä ja toisaalta puhumme paljon videopuheluita, joskus myös samaan aikaan. Siksi työpisteiden sijoittaminen eri kerroksiin tuntui hyvältä ratkaisulta. Esikoisemme tekee tällä hetkellä kouluhommia olohuoneessa, olohuoneen pöydän ääressä. Olemme nostaneet siihen pienen tuolin ja pöydän korkeus ja tuoli näyttää olevan hänelle hyvällä tasolla. 

Tiedättekös, että olin super-iloinen kun saimme tämän työpöydän paikoilleen. Palaset loksahtavat kohdalleen. Oikein huokaisin helpotuksesta. Työergonomian lisäksi ainakin minulle on todella tärkeää, että on sellainen oma tila jossa tehdä töitä. Se, että on paikka jossa on ne tarvikkeet, piuhat ja kuulokkeet joita tarvitsen työtäni varten on osoittautunut näin jälkikäteen yhdeksi avainjutuksi tässä kotityönteossa. Huheijaa. 

Onko sinulla mahdollisuus tehdä töitä kotikonttorilla? Jos, niin onko sinulla työpöytää?

-Såfin

PS. Täältä löydät kuvia meidän toisesta työhuoneesta.

2020/03/30

Viikko-ohjelma aktiviteettilapuilla

Kaksi viikkoa poikkeusaikaa on takana ja olemme enemmän tai vähemmän eläneet päivä kerralla. Aamuisin synkronoimme isi-ihmisen kanssa kalenterimme - menevätkö palaverit päittäin? kumpi auttaa esikoistamme koulutehtävissä jne. Iltaisin sama meno jatkuu. Kaikki kaipaa omaa aikaa joissain muodossa. Lapset kyselevät meidän aikatauluista ja kinuavat jatkuvalla syötöllä tekemistä. Viime viikolla sain idean. Vaikka harrastukset ovat tauolla olemme joka puolelta saaneet kivoja vinkkejä treeniohjelmiin, virtuaalisiin oppitunteihin ja videoita joita tulisi toistaa ja kuunnella useamman kerran viikossa. Lisäksi myös poikien rumpuopettaja on luvannut pitää soittotunnit facetime:lla. Niinpä päätimme tehdä aktiviteettikalenterin meidän seinälle. Istahdimme sunnuntaina poikien kanssa pöydän ääreen ja aloimme ideoimaan. Jokainen kertoi mitä kaikkea kivaa tulevalla viikolla haluaisi tehdä kotona ja ulkona. Kirjasimme ideat post-it lapuille: muovailemista, joogaa, potkulautailua jne. Kun laput olivat valmiit aloitimme sijoittelutyön...

Jokaiselle päivälle on nyt allokoitu ainakin jokin enemmän liikunnallinen juttu ja yksi rauhallisempi yhteinen aktiviteetti. Nämä eivät ole mitenkään pakollisia juttuja ja sovimme, että jos jonain päivänä jokin asia ei huvita, voimme aina siirtää sen toiselle päivälle. Kalenterimme on siis enemmän ideatasolla oleva "vinkkipankki" kaikesta siitä mitä me sinä päivänä voisimme tehdä. Lisäksi kaikilla on nyt tunne siitä, että on saanut oman äänensä kuulluksi. Jokaisen mielipuuhat on otettu mukaan kalenteriin ja niitä tehdään vuorotellen. Toivon, että tämä suunnittelu tuo vähän ryhtiä meidän viikkoihin. Ryhtiä tarvitaan, sillä hallituksessa pohditaan tällä viikolla jatkotoimenpiteitä. Koulut eivät tule avaamaan oviaan vielä kahden viikon päästä niin kuin alun perin suunniteltiin. Aika jolloin noudatamme poikkeusjärjestelyjä pitkittyy ja meidän pitää keskittyä nyt hyvinvointiin ja siihen että nautimme päivistä mahdollisimman paljon siitäkin huolimatta, että elämä on aika eriskummallista juuri nyt. 

Miten teidän arki sujuu juuri nyt?

-Såfin

2020/03/27

Peikkometsässä

Meidän perheen henkireikä on tänä poikkeuksellisena aikana ollut ulkoilu. Arkipäivisin pyrimme liikkumaan lähiympäristössä joko pyöräillen tai lenkkeillen. Jokapäiväinen happihyppely auttaa jaksamaan, mutta kyllä myös omat tutut lenkkipolut alkavat jo pikkuhiljaa kyllästyttämään. Olemme päättäneet, että niin kauan kun se on sallittua tulemme joka viikonloppu tekemään vähän pidempiä metsäretkiä erilaisissa ympäristöissä. Bonusta on jos löytäisimme niin syrjäisiä paikkoja, ettei siellä välttämättä edes törmäisi kovin moneen ihmiseen. Nyt olemme kiitollisia siitä, että meillä on auto käytössä jolla voimme lähteä vähän kauemmas kuin lähimetsään. Viime viikonloppuna ajelimme tunnin verran länteen. Olin löytänyt netistä erään hauskan kuuloisen paikan nimeltä "peikkometsäkierros". Tällä reitillä luvattiin olevan piilotettuja yllätyksiä lapsille, vaihtelevaa maastoa ja useampia laavuja joissa voisi grillata matkaevästä...

Kun pääsimme perille ihmettelimme säätä. Säätiedotuksessa luvattiin aurinkoa, mutta saapuessamme perille pienelle parkkipaikalle metsässä, satoi oikein kunnolla lunta. Se oli melkein maagista. Minä tahansa muuna keväänä tämä olisi tuntunut tylsältä, mutta koska lumitilanne täällä meilläpäin on ollut mitä on ollut tänä talvena niin olimme hetkellisesti ainakin innoissamme taivaalta leijailevista lumihiutaleista. Lähdimme etsimään 5,5 kilometrin pituista peikkometsäpolkua ja löysimme sen noin 20 minuutin kävelymatkan päästä parkkipaikalta. Metsäreitti oli kaikkea sitä mitä olimme siitä lukeneet. Löysimme järven, kiipesimme kallioille ja löntystelimme pitkospuilla suo-alueen läpi. Vaihteleva maasto on etenkin lasten kanssa luonnossa liikkuessa todella tärkeää - mielenkiinto pysyy yllä. Tällä reitillä oli kuitenkin myös jotain muuta minkä vuoksi lapset jaksoivat erityisen hyvin. Peikkometsäpolulle on nimittäin piilotettu pieniä kivipeikkoja löydettäväksi. Taisimme yhteensä löytää 5 peikkoa, mutta ne olivat ovelasti piilotettu joten niitä sai etsiä oikein kunnolla. 

Puolessavälissä reittiä pysähdyimme grillaamaan makkaraa. Tähän mennessä aurinko oli jo alkanut paistamaan ja puolet reitistä menikin sitten aivan erilaisessa säässä. Minä poimin metsästä mukaan pienen kimpun mustikanvarpuja vaasiin siinä toivossa, että niihin kehittyisi lehdet. Lapset keräsivät käpyjä ja leikkivät metsässä kuten aina. Meillä oli todella idyllinen metsäpäivä. 

Tällaisia lisää, kiitos!

-Såfin

PS. Pari päivää retken jälkeen mustikkavarpuihin oli ilmestynyt pienet hiirenkorvat. Jee. 

2020/03/25

Oliivileipiä 20 minuutissa

Me olemme laatineet pitkän listan ideoista ja viihdykkeistä joita voimme toteuttaa nyt kun meillä on enemmän aikaa arkisin perheen kanssa. Normaalistihan meidän illat täyttyvät poikien liikuntaharrastuksista ja kavereiden tapaamisesta. Nyt tilanne on toisin. Päätimme eilen, että tekisimme ruuaksi kasviskeiton ja että olisi kivaa syödä tuoretta leipää sen kanssa. Koska lapset olivat jo tässä vaiheessa melko nälkäisiä, meillä ei ollut aikaa kohotella sämpylöitä. Sen sijaan muistin yhden reseptin jonka avulla joitain vuosia sitten teimme pikaleipiä joita ei tarvinnut kohotella. Pienen etsinnän jälkeen löysin reseptikirjan ja kyseisen ohjeen. Tällä reseptillä valmistuu todella hyvät ja maukkaat leivät pika-aikataululla. Ja ohje toimii vallan hyvin myös ilman oliiveja, me jätimme oliivit pois puolesta taikinasta. Nämä lämpimät leipäset tai sämpylät olivat hitti. Nautittuna pienen voinokareen kanssa, nämä leipäset kruunasivat meidän kasviskeiton. Nam. 

Oliivileipäset
(Neljälle)

Tarvitset: 
3 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
0,5 tl suolaa
2 tl leivinjauhetta
1,75 dl maitoa
0,5 dl rasvaa (esim öljyä, sulatettu voi tms.)
1 dl oliivisiivuja

Tee näin: Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sekoita kuivat ainekset keskenään kulhossa. Lisää joukkoon maito ja rasva sekä oliivit. Nosta lusikalla taikinanokareita leivinpaperilla vuoratulle pellille. Takinan tulisi olla hieman löysää, eli ei yhtä "kuivaa" kuin esim. sämpylätaikina olisi. Voitele ennen paistamista leivät maidolla. Paista uunissa 12-15 minuuttia, tai kunnes leivät ovat saaneet kauniin keltaruskean värin. Levitä voita päälle tai nauti sellaisenaan. 

Me teimme reseptin kaksinkertaisena, toisen puoliskoisen ilman oliiveja. Oliivit voi myös korvata esim. fetalla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla. 

Mitä te aiotte leipoa tänä keväänä? 

-Såfin

2020/03/24

Postia mummoille

Meidän perheessä on tällä hetkellä monia joista erityisesti olemme huolissamme. Meillä on mietittävänä lasten iso-iso-vanhempien hyvinvointi ja jaksaminen. Olemme onnekkaita, että meidän lähipiiriin edelleen kuuluu niin moni joka kuuluu tähän sukupolveen. Olemme oppineet heiltä hurjasti. He ovat tietenkin kaikki melkoisen iäkkäitä ja senkin puolesta he ovat jo hallituksen ohjeiden mukaan määrätty nyt pysymään kotona. He kaikki tarvitsevat apua kaupankäynnissä jo muutenkin ja etenkin lasten isovanhemmat ovat olleet isossa roolissa auttamassa heidän omia vanhempia käytännön jutuissa. Me puolestamme olemme pitäneet huolta siitä, että pidämme yhteyttä, mutta nyt tilanne ei ole enää yhtä helppo kuin se oli ennen rajoituksia. Etenkin jos tämä tilanne venyy, elämä neljän seinän sisällä saattaa muuttua hyvin pitkäveteiseksi. Siksi päätimme ilahduttaa meidän Mummoja ja Faffoja pienellä yllätyksellä..

Eilen illalla etäkoulu- ja etätyöpäivän jälkeen ryhdyimme hommiin. Me otimme esille kirjekuoria, paperia ja värikyniä. Meidän esikoinen joka juuri harjoittelee kirjoittamista halusi toimia kirjailijana ja meidän kuopus toimi kuvittajana. Hyvä työnjako, hihii. Me kirjoitimme mummoille ja faffoille lasten itse suunnittelemat tekstit ja piirrettiin kirjeisiin sopivat kuvat. Lopuksi lapset saivat vielä taittaa omat kirjeet kuoriin ja liimata postimerkit. Illalla sopiva ulkoilu- ja retkikohde oli meidän lähellä sijaitseva postilaatikko. Pojat kävivät pudottamassa kirjekuoret laatikkoon ja nyt odotetaan, että postinkantaja toimittaisi tervehdyksemme perille. Kun myöhemmin juttelimme esikoisen kanssa, hän kertoi minulle, että nämä olivat ensimmäiset kirjeet jotka hän koskaan on kirjoittanut. Naurahdin, koska vielä minun lapsuudessani jokaisella oli kirjekaveri. Mutta nykyään lapset eivät edes välttämättä tiedä mitä kirjeet ovat. Kirjeiden aika on siis ehkä ohi - vai onko sittenkään?

Olisi kiva jos mahdollisimman moni nyt olisi yhteydessä omiin mummoihin ja vaareihin - etenkin jos he tällä hetkellä joutuvat olemaan kotona neljän seinän sisällä (ehkä ei edes kaksin vaan monet täysin yksin). Lähettäkää postia, piirrustuksia, valokuvia ja soitelkaa - harjoitelkaa myös soittamaan videopuheluita.

Tsemppiä jokaiselle joka ei tällä hetkellä saa poistua kodistaan!

-Såfin