2018/08/21

Viikkoraha - mitä lapselta vastineeksi?

Huomaan, että olen ihan kuutamolla mitä tulee "isompien" lasten asiohin. Yhtäkkiä olen koululaisen äiti. Päästän lapseni yksin ulos ja stressaan jokaikinen hetki siitä miten hän selviytyy ilman minua. Tuntuu siltä kuin olisin heittänyt hänet susille. Vaikka koulunaloitus on iso juttu jo itsessään huomaan, että painimme monen muun asian kanssa samaan aikaan. Asioita jotka ovat ihan uusia meille. Esimerkkinä voisin kertoa, että meidän perheessä lapset kiinnostuivat nyt ensimmäistä kertaa omasta ulkonäöstä. En yhtäkkiä saa päättää minkälainen tukka parturissa leikataan, tai en aamulla saa valita mitkä kengät kannattaisi pukea. Pieniä asioita, mutta silti niin suuria. Toinen suuri asia on se, että huomaan selkeästi rahan kiinnostuksen heränneen etenkin meidän 6-vuotiaalla. Hän kysyy joka käänteessä miten paljon milläkin rahalla saa. Hän on myös kiinnostunut siitä, mistä raha tulee. Kaiken huippu on ollut viimeaikaiset taidenäyttelyt joita hän on järjestänyt meillä kotona ja pyytänyt rahaa sisäänpääsylipuista. Tai pullamyynti mökillä. Liikkistä, mutta samalla fiksua. Kunnon businessmies. Hihii..

Samalla kun meidän esikoinen toistuvasti kyselee rahasta ja siihen liittyvistä asioista on luonnollista alkaa pohtimaan viikkoraha-asioita. Olemme koittaneet viikkorahan käyttöönottoa aiemmin, mutta kiinnostus on aina lopahtanut. Tai lähinnä se on kaatunut niihin meidän edellyttämiin tehtäviin johon viikkorahan ansainta on perustunut. Hän on selkeästi ollut liian pieni. Luulen, että nyt hetki on kypsä. Aloin pohtimaan mitä tehtäviä voisi vastuuttaa meidän pian 7-vuotiaalle. Tehtävien pitää olla sellaisia, että hän itse kykenee niihin ilman apua eivätkä ne kuitenkaan saa olla liian isoja, että motivaatio loppuu. Roskien vieminen ja oman huoneen siistinä pitäminen ovat sellaisia tehtäviä jotka mm. ovat olleet mielessä. Tai olisiko oman koulurepun pakkaaminen iltaisin? Tai omien pyykkien lajitteleminen? Tiskeissä auttaminen? Huh. Kyllähän sitä hommaa riittää.

Samalla olen myös pohtinut viikkorahan suuruutta. Onko 2 euroa liian vähän? 5 euroa on taas aika paljon noin pienelle?!

Kuulisin tosi mielelläni sinulta minkä suuruinen viikkoraha sinun lapsilla on (tai on ollut) ja mitä tehtäviä siihen on kuulunut?

-Såfin 

2018/08/20

Matkaan lähden, matkaan lähden..

Olen tässä muutamassa yhteydessä ohimennen maininnut meidän syksyn kokoperheen reissusta. Tunnen kuitenkin, että en ole antanut tälle meidän tulevalle reissulle riittävästi palstatilaa täällä blogin puolella verrattuna meidän tämän hetkiseen hypetystasoon. Heh. Lähdemme siis muutamien viikojen päästä reissuun sillä bongasimme alkukesästä todella halvat lennot Islantiin. Islanti on ollut meidän haavematkakohde jo pidemmän aikaa mutta aina se on syystä tai toisesta jäänyt tekemättä. Nyt päätimme tarttua tuumasta toimeen ja varasimme lennot koko perheelle. Pääsyy miksi olemme halunneet matkustaa Islantiin on ehdottomasti saaren erikoinen luonto. Olemme vuokranneet nelivetoauton jotta pääsemme ajamaan ympäri pieniä teitä ja tutkimaan ympäristöä mahdollisimman paljon. Luultavasti tulemme pyhittämään suurimman osan meidän 4 päiväisestä reissusta maisemille ja luonnolle. Pakkaamme siis ehdottomasti mukaan lämpimät takit ja kunnolliset ulkoilukengät matkatavaroihin.. 


(Kuva 1: aurinkomatkat, Kuva 2: tripguide. se, Kuva 3: mtv3) 

Meillä on myös toinen haave meidän reissulle: haluaisimme nähdä valaita. Ehkä vielä löydämme tahon joka järjestäisi meille valasretken. Olisi niin mahtavaa päästä näkemään näitä hurjan suuria eläimiä ihan livenä omassa elinympäristössään. Haaveilen myös löytäväni kunnon islantilaisen villapaidan jolla pääsisin täyttämään meidän matkalaukun paluumatkalla. Vaikka tämä reissu tulee nyt aika pian meidän esikoisen koulunaloituksen jälkeen, tuntuu hyvältä päästä reissuun yhdessä. Pelkäsin myös lippuja varatessa, että lomapäivät olisivat olleet paremmin käytetty jossain lämpöisessä kohteessa. Tämän aivan huippuhienon kesän jälkeen täällä Suomessa olen kuitenkin todella tyytyväinen meidän reissukohteeseen ja ajankohtaan. Ehkä jopa saamme nähdä ruskan laskeutuvan Islannin ylle. Iik. Niin kivaa taas lähteä reissuun ja vielä hieman erikoiseen paikkaan. Olen niin innoissani. 

Oletko sinä käynyt Islannissa? Onko sinulla antaa vinkkejä meidän reissuun?

-Såfin

2018/08/17

Onnellinen juuri nyt

Tiedättekö mitä?! Minä olen tosi onnellinen tällä hetkellä. Olen jotenkin sinut elämäni kanssa. Olen pitkään ajatellut, että perheemme elää niin sanotussa selviytymismoodissa. Lapset ovat olleet pieniä ja haukattiin sitten siinä samalla vähän isompi pala kakkua ja rakennettiin talo, perustettiin yritys ja hoidettiin myös yksi maisteritutkinto alusta loppuun. Kaikki tämä aivan liian pienillä resursseilla. Olemme selviytyneet päivästä toiseen. Mutta ei enää. Ei tänä syksynä. Minusta jotenkin tuntuu siltä, että olemme vapaita tekemään mitä vaan. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta meillä ei tällä hetkellä ole sellaista pakottavaa projektia päällä joka veisi jokaikisen ylimääräisen minuutin. Meillä on aikaa ja me voimme tehdä sillä ajalla ihan mitä haluamme. Tunnen itseni onnelliseksi sillä voin täyttää aikani uusilla kivoilla jutuilla. Ja en tarkoita tällä sitä, etteikö meidän arjessa olisi hektisiä viikkoja myös nyt. Toki niitä on, mutta ne koostuu pienistä palasista eikä universumin suuruisista kokonaisuuksista..

Olen tiennyt, että tämä hetki tulee koittamaan, mutta jokaisena väsyneenä iltana olen nähnyt tämän vain kaukaisena haaveena. Olen odottanut aikaa jolloin saan istahtaa sohvalle työpäivän jälkeen. En ole tehnyt niin viiteen vuoteen. Se ei ole vitsi. Olen samalla myös pelännyt itseäni ja henkilöä joka olen ilman kaikenkuluttavaa projektia ja täyteen ammuttua kalenteria. Tarvitsen elämälleni suunnan, tarkoituksen ja projekteja (monikossa). Tarvitsen sellaisia etappeja elämääni jolla on selkeä alku ja loppu. En ole ihminen joka viihtyisi sellaisessa välimaastossa koska siinä on mukava olla. Haluan enemmän, tai ainakin aiemmin halusin. Juuri nyt haluan kuitenkin vain olla ja nauttia perhe-elämästä. Me neljä tässä meidän uudessa talossa pikkuhiljaa sisustaen puolityhjiä huoneita ja tehden meidän pihaa. Haluan nauttia esikoisemme koulunaloituksesta joka tähän mennessä on sujunut paljon paremmin kuin olisimme voineet kuvitella. Nautin juuri nyt myös täydellä sydämellä siitä, että minulla on mahdollisuus kuntoilla. Saan siitä huikeasti energiaa, enkä sano tätä vain siksi että sen kuuluu olla näin tai haluan olla reipas. Ei, olen liikunnasta todella kiitollinen.

Olen iloinen siitä, että meillä menee työelämässä hyvin. Kumpikin tekee juttuja jotka omasta mielestä ovat kiinnostavia ja olen onnellinen siitä, että kenties, kenties, kenties meidän perheeseen muuttaa uusi pieni ja hieman erilainen tulokas joskus myöhemmin tänä vuonna. Mutta siitä lisää myöhemmin sillä nyt olen onnellinen tässä hetkessä. Onnellinen juuri nyt. 

-Såfin

2018/08/16

Meidän työhuone ja värikoodattu kirjahylly

Yksi suurimmista muutoksista meidän uudessa kodissa on se, että meillä on ylimääräinen huone jossa voimme tehdä töitä. Joku saattaa nyt ajatella, että mitä varten tällaisia turhuuksia tarvitaan, mutta voin kertoa että meidän kodissa jompikumpi meistä tekee töitä kolmena päivänä viikossa. (Kiitos etäpäivien!) Lisäksi meidän isi-ihmisellä on firma jonka puheluita ja paperihommia on kiva hoitaa muulla tavalla kuin levittäytymällä meidän keittiönpöydälle. Olemme siis superinnoissamme meidän ekstra-huoneesta. Huoneessa on kaksi toimintoa, toisaalta se on meidän työhuone ja toisaalta myös vierashuone. Esittelen meidän vieras-sänkyä joku toinen kerta, sillä se on tosi hieno ja ehkä vähän erikoinen. Nyt siis siihen asiaan. Me hankimme työhuoneeseemme uuden ja melko yksinkertaisen työpöydän ja kirjahyllyt sen yläpuolelle. Jo edelliseen kämppään olisin halunnut värikoodatun kirjahyllyn, mutta se jäi haaveksi. Nyt minulla kuitenkin oli mahdollisuus siihen ja tartuin kesän kynnyksellä tuumasta toimeen. 


/ Mustat Hyllyt - Minitude (Jollyroom) / Työpöytä - Vepsäläinen / Juomapullo - Design Letters / Ananas - Tiger / Raidallinen ruukku - Stockmann / 

Värikoodattu kirjahylly oli helpommin sanottu kuin tehty. Tiesin heti, että haluaisin tummat avohyllyt kevyellä rakenteella. Jollyroomista löytyi tähän tarkoitukseen juuri sopivat yksilöt. Mutta kun selasin meidän kirjoja ja olin poimimassa esille meidän "värikkäät" kirjat tajusin, että ne kaikki olivat mustat tai harmaat. Heh. Niinpä jouduin etsintäkuuluttaamaan värikkäitä kirjoja ja sanoin, että ei haittaisi vaikka ne värinsä lisäksi olisi kivaa luettavaa. Niinpä meidän kotiin sitten pikkuhiljaa löysi paljon värikkäitä kirjoja ja saimme hienon värijaon tehtyä. Yksi lempikirjojani on hieno keltainen Mitä, Missä, Milloin 1985 - joka on minun syntymävuosi.

Kirjahyllyyn halusin kirjojen lisäksi muutaman koriste-esineen ja pari kasvia tuomaan eloa ja vastapainoa symmetriaan. Kirjahyllyt ja meidän työpöytä toimii tosi kivasti yhdessä ja tässä kelpaa todellakin istua tekemässä töitä. 

Mitä pidät meidän työhuoneesta?

-Såfin

*Kuvissa esiintyy aiempien yhteistyön merkeissä saatuja tavaroita.  

2018/08/15

Ilta ennen ensimmäistä koulupäivää

No nyt se hetki sitten koittaa. Se hetki jota olemme jännittäneet koko perheen voimin pitkin kesää. Meidän esikoinen aloittaa koulun. Olemme juuri tulleet kotiin kivasta urheilutapahtumasta ja on aika kohdata todellisuus. Istahdamme syömään iltapalaa ja mietimme mitä kaikkea vielä laitamme koulureppuun. Ilmassa leijuu se tuttu tunne: jännitys. Nyt jos koskaan, se tunne on aivan käsinkosketeltava. Ainut joka tuntuu säästyvän tilanteelta on meidän kuopus joka iloisesti rallattaa ja leikkii ruokapyödässä pikkuautoillaan. Ruoka ei maistu. On aika jutella. Niin kuin monena aikaisempana kertana, aloitan keskustelun käymällä läpi kaikki käytännön asiat. Tiedän, että ne jännittävät kaikista eniten. Käymme läpi päiväjärjestyksen, koulupäivän, lounaan, välitauot ja iltapäiväkerhon. Lupaan hänelle, että ensimmäinen päivä olisi tavanomaista lyhyempi. Muistan yhtäkkiä nähneeni kirjahyllyssämme kirjan joka liittyy koulun aloitukseen. Yhden jota emme vielä ole lukeneet. Hän pyytää, että voisimme lukea sitä kahdestaan.

Kun tämä erilainen iltasatu on luettu alamme keräämään viimeisiä tavaroita reppuun. Hän innostuu, kun avaamme kumit ja kynät pakkauksistaan ja laitamme penaaliin. Penaali, jonka hän itse on valinnut. Hän kirjoittaa nimensä ja piirtää ja kirjoittaa vihkoon jonka myös ostimme hänelle koulua varten. Siinä lukee "Minä aloitan koulun, olen koululainen". Liikkistä. Kun olemme pakanneet repun, valinneet ensimmäiset kouluvaatteet ja keskustelleet valmiiksi hän sanoo ensimmäistä kertaa, että hän on valmis kouluun. Ja ensimmäistä kertaa näen miten hän näyttää innostuneelta. Hänen silmissä on herännyt se kipinä jota olen odottanut. Hän hypähtää innosta aivan kuin hän olisi oivaltanut jotain. Vaikka jännittää voi samalla myös olla innostunut. Olen helpottunut. 

Laulan lapsille meidän tavalliset iltalaulut ja olen varma, että uni ei tule helpolla tänään. Olin väärässä. Kaikki keskustelut ja lukuisat iltasadut ehkä tuottivat tulosta. Hän todella on valmis kouluun. <3

-Såfin

PS. ja reippaana hän sitten jäi koulun penkkiin muiden pikkuoppilaiden kanssa. Ja kyllä, minä itkin.

2018/08/14

Ajatusleikki: Tunti lisäaikaa itselle

Tiedätkö ne päivät kun juoksee paikasta toiseen ilman hengähdystaukoa. Ne päivät kun lista tekemättömistä jutuista on niin pitkä, että loppua ei näy ja jopa ensimmäisen asian ottaminen työn alle tuntuu liian suurelta tehtävältä. Kyllä, edellisistä lauseista voisi päätellä että toinen arkiviikko pyörähtää meillä käyntiin täydellä voimalla. Miltei sekasortoa. Iltaisin meillä on vielä pieni yritys pitää kesäfiilis yllä erinäisillä veneily- ja suppailuretkillä ja samalla yritämme hoitaa koulunaloitusta, passianomuksia ja erinäisiä muita pakollisia arkijuttuja. Kriiseillesäni arkikiireiden kanssa minulla heräsi hauska ajatus siitä, mitä tekisin jos joku nyt tulisi ja antaisi minulle ylimääräisen tunnin. Tunti joka pitäisi käyttää ihan itseensä. Mitä tekisin? Tekisinkö sen treenin joka kiireiden takia aiemmin jäi tekemättä. Vai nukkuisinko kenties päikkärit ja yrittäisin ottaa takaisin sitä viime viikolta kertynyttä univelkaa..?

Sen jälkeen ideat lähti pörräämään. En ehkä suinkaan tekisi mitään noin tavanomaista. Ehkä ottaisin pitkästä aikaa kirjan hyllystä ja lukisin (jotain muuta kuin lastenkirjaa) ensimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen. Tai ehkä tekisin itselleni inspiraatiotaulun sisustusesineistä jotka vielä haluaisin hankkia meidän kotiin?! Tai kenties tekisin itselleni kasvonaamion ja lakkaisin kynnet. Ehkä aloittaisin jonkun uuden askarteluprojektin.  Tai hei, entäs jos sitä olisi vain tekemättä yhtään MITÄÄN. Olisin vaan. Haahuilisi ympäri kotia. Miettisi ja ideoisi uusia projekteja. Inspiroituisi. Venyttelisi niskaa ja vaan tuijottaisi tyhjyyteen. Antaisi aikaa ajatuksille. Tajuan nyt, että tällaisia hetkiä olen todella jäänyt kaipaamaan meidän pitkän kesäloman jälkeen. Tänä kesänä nimittäin todellakin opin pysähtymään.

Tulin myös miettineeksi, miksi en koskaan ota tällaista aikaa itselleni keskellä arkea? Minun "oma aika" on aina aikataulutettua. On treeniä, hoidettavia asioita ja pakollisia menoja. Luulen, että jatkossa sitoudun ottamaan tällaisen Minä-tunnin aina välillä.

Mitä sinä tekisit ylimääräisellä tunnilla juuri nyt?

-Såfin

2018/08/13

Ähtärin pandat

Meillä ei kesälomalle ollut juuri mitään reissua tai retkeä sovittu etukäteen. Ainut mitä olimme luvanneet pojille oli se, että kävisimme moikkaamassa pandoja Ähtärin eläinpuistossa. Ähtäriin on meidän mökiltä vain noin tunnin ajomatka joten se tuntui siksi juuri sopivalta päiväretkeltä. Ähtärin eläinpuisto oli meille entuudestaan tuttu, mutta pandat ja niille rakennettu oma alue ja rakennus ei. Pandoja pääsee moikkaamaan joko lipuilla jotka ovat ostettu paikanpäällä tai vaihtoehtoisesti liput voi ostaa etukäteen netistä muutaman euron alennuksella. Liput olivat aika arvokkaat, joten pieni säästö tuntui ihan kivalta. Ostaessa lippuja piti määritellä tuntitarkasti milloin oli tulossa vierailemaan pandojen luona. Meidän sisäänpääsy oli eräänä torstaina kello 13-14 välillä. Kun saavuimme Pandatalolle olimme todella innostuneita. Kukaan meistä ei ollut nähnyt pandaa koskaan aiemmin. Kun liukuovet avautui me astuimme sisään ja näimme valtavan rakennuksen ja ihmismassan joka oli pakkautunut yhteen nurkkaan lasiaidan viereen..


Toinen pandoista oli makoisassa unessa kun saavuimme lasiaitojen taakse katselemaan näitä ihania mustavalkoisia eläimiä ja toinen pandoista taas viihdytti vieraita koko rahan edestä. Kummatkin pandat olivat paljon pienempiä kuin olimme osanneet odottaa. Meille ei ihan selvinnyt johtuiko tämä pandojen nuoresta iästä (4- ja 5-vuotta) vai siitä, että pandat olivat rodultaan pienempikokoisia. Pandoille oli rakennettu todella hienot ja isot sisätilat. Heidät oli erotettu omiin aitauksiin. Sekin tuli yllätyksenä, että tämä oli siksi, että pandat ovat yksineläjiä eivätkä viihdy toistensa seurassa. Bambua kului jo meidän vierailun aikana aikamoinen määrä ja tuoretta bambua saapuu euroopasta Ähtäriin joka viikko. Pandat pystyivät myös liikkumaan edestakaisin sisä- ja ulkotilojen välillä ja ihmismassat seurasivat iloisina virkeämmän Pyry-pandan liikkeitä tilojen välillä. Pandat ovat kyllä niin liikkiksiä ja viihdyimme heidän luona melkein kokonaisen tunnin verran. Lapset piirsivät lopuksi vielä pandoista kuvat ja jätimme ne suureen postilaatikkoon tilan aulassa.

Pandakierroksen jälkeen jatkoimme vielä Ähtärin varsinaisen eläinpuiston puolelle kiertämään n. 3 kilometrin matkaa. Puiden varjossa oli ihana vilvoitella suojassa kuumalta auringolta. Päätimme retkemme pakolliseen jäätelöpalkintoon ja olimme tosi tyytyväisiä päiväämme. Saimme kohdata niin monta jännittävää eläintä, että tästä retkestä koko perheelle ihana muisto.

Oletko sinä jo vieraillut Ähtärissä moikkaamassa pandoja?

-Såfin