2019/10/14

Lasinpuhalluskurssi

Olen aina ihaillut ihmisiä jotka ovat omistaneet elämänsä kädentaidoille. Nämä taidot ovat sellaisia joita voi oppia vaan toiselta henkilöltä suoraan, ei menemällä kouluun niinkuin muissa ammateissa. Lasinpuhallus on yksi näistä. Tiesimme siskojeni kanssa, että äitini on haaveillut lasinpuhalluskokemuksesta ja päädyimme antamaan hänelle syntymäpäivälahjaksi tällaisen elämyksen. Ensin oli tarkoitus, että veisimme vain hänet puhaltamaan lasia, mutta lopulta melkein meidän koko perhe innostui tulemaan mukaan. Meitä oli siksi viikonloppuna 6 henkilöä jonossa Fiskarssissa sijaitsevan Bianco Blu lasinpuhalluspajan ovien ulkopuolella. Liikkeen seinillä oli paljon kauniita lasiesineitä toinen toistaan monimutkaisempi. Emme voineet kuin ihailla sitä, että joku ihan itse on osannut luoda näin kauniin värikkäitä koriste- ja hyötyesineitä. Myymälän takaosassa oli rajattu alue jonka yhdellä seinällä oli valtava kuumana helottava uuni. Erinäisissä astioissa oli lasinpuhallukseen tarvittavia värejä, putkia, muotteja ja työkaluja..

Kaikki paitsi isäni teki yksinkertaisen lasipallon koristeeksi joulukuuseen. Isäni puolestaan päätti kokeilla monimutkaisempaa puhallusta muotin avulla. Me kokeilimme yksivärisiä, raevärjättyjä ja liukuvärjättyjä versioita lasipalloista. Kaikista näytti tulevan tosi hienoja. Me emme itse käsitelleet lasimassaa uunissa, se vaatisi paljon enemmän kokemusta. Meidän rooliksi jäi siis väritysten ja suunnitelmien tekeminen ja tietenkin itse puhaltaminen. Puhaltaminen tapahtui pitkää metalliputkea pitkin jonka toisessa päässä oli oranssin kuumana hohtavaa lasimassaa. Puhalluskertoja tarvittiin välillä useampi ja massa kävi välillä uunissa kuumentumassa uudestaan. Kun lasipallo oli mieluisan kokoinen lasimestari muotoili ja kiinnitti siihen vielä lasilenksun pihtien avulla. 

Kokemus itsessään oli todella jännittävä ja mielenkiintoinen. Ylipäätään se, että itse saa työstää 1100 asteista lasimassaa on jännittävää. Lisäksi opimme paljon tekniikasta ja värjäyksistä kuuntelemalla ja katsomalla opettajamme puuhia lasiuunin läheisyydessä. Pelkän lasiuunin päällä pitäminen (sitä ei mielellään saisi sammuttaa välissä) maksaa vuodessa 30.000 € sähkölaskuissa. Opimme myös, että värjättyä koristelasia ei enää valmisteta missään Suomessa vaan lähin paikka jossa värejä tehdään on Saksa. Lasinpuhalluksen taito on katoavaa Suomessa eikä tällaisia pajoja ole kuin muutama enää jäljellä. Toivoisin todella, että tällainen kädentaito säilyisi täällä vielä pitkään. Tällainen kokeilu maksoi vain 40€/henkilö ja minusta hinta oli todella halpa. Lasipallot saamme kotiin postitettuna kun niiden pinta on kovettunut riittävästi. 

Oletko sinä joskus nähnyt tai kokeillut lasinpuhallusta?

-Såfin

2019/10/10

Yksi pieni leidi 1980-luvulla

Oi niitä aikoja. Asuin silloin pienen perheeni kanssa kerrostalossa. Olin päiväkoti-ikäinen. Perheeseeni kuului siinä vaiheessä äiti, isä ja kolme vuotta nuorempi pikkusiskoni. Tykkäsin todella paljon meidän kotipihasta ja lapsista jotka aina kerääntyivät leikkimään kerrostalojen ympäröimälle pihalle, lukuunottamatta niitä vähän isompia poikia. Niitä pelkäsin. Meidän asunto oli toisessa kerroksessa. Mietin usein, onnistuisinko karkaamaan kotoa ulos leikkimään hyppäämällä parvekkeelta alas. En kuitenkaan koskaan tehnyt niin - noudatin kaikkia sääntöjä. Jaoimme siskoni kanssa huoneen. Meillä oli paljon leluja, tai ainakin se silloin tuntui siltä. Todellisuudessa silloinen lelumäärä ei ollut suuri verrattuna nykyajan lasten leluihin. Muistan tämän kodin ja sen pohjaratkaisun, se oli sellainen jossa pystyi juoksemaan ympyrää keittiöstä olohuoneeseen, eteiseen ja taas keittiöön. Ja kyllä, me juoksimme. Perjantaisin oli karkkipäivä. Saimme siskoni kanssa pienet mukit täynnä karkkia ja se oli koko viikon kohokohta. Emme syöneet karkkia koskaan muuten. Se oli meidän perheen tapa silloin.

Viikolla meillä ei koskaan ollut paljon ohjelmaa, mutta viikonloppuisin tapasimmme aina sukulaisia ja minulla oli silloin paljon serkkuja kenen kanssa leikkiä. Meillä oli aina jonkun synttärit ja jos ei ollut, niin keksimme jonkun muun syyn kokoontua. Kävimme usein myös isäni vanhempieni luona syömässä ja leikkimässä. Silloin kun äitini ei ollut äitiyslomalla siskoni kanssa, kävin perhepäivähoitajan ja myöhemmin ryhmäperhepäivähoidossa. Päiväkotipäivinä vihasin kerrospukeutumista ja odottamista eteisessä. Jo silloin minua ahdisti hikoilu ja ylikuumentuminen. Poislukien pukemisesta, tykkäsin päiväkotiajasta. Olin kuitenkin siellä myös isosiskon roolissa. Pidin aina huolta siitä, että pikkusiskollani olisi hyvä olla ja että myös hänet otettaisi mukaan leikkiin. 

Meillä ei kotona ollut paljon hienoja viimeisintä teknologiaa olevia laitteita TV:tä lukuunottamatta. Mutta kerran muistan kun isäni tuli kotiin ja kertoi meille, että oli ostanut videokameran. Se oli sellainen jättimäinen laite jota ihmettelimme kovasti yhdessä. Se riemu oli suurta. Me pystyimme itse kuvaamaan videoita. Vau. Niihin aikoihin isäni luki paljon kirjoja ja lehtiä ja erityisesti muistelen iltoja - silloin hän luki minulle ja siskolleni aina pitkät iltasadut. Niin pitkät, että usein nukahdimme. Äitini puolestaan leikki ja hassutteli meidän kanssa paljon ja antoi meidän välillä pukeutua hänen vaatteisiin ja koruihin. Tähän pieneen kerrostaloasuntoon mahtui paljon onnellisia hetkiä.

Tällaista oli olla yksi pieni leidi 1980-luvulla.

-Såfin

PS. Ajat olivat helpommat silloin. Ennen vanhaan pystyi kulkemaan ulkona pukeutuneena Tom & Jerry paitaan (kuten kuvassa yllä) ilman, että se tarkoitti mitään! Heh.

2019/10/09

Itsetehty istutusallas ja tuleva kevät

Me istutimme tänä vuonna meidän pihan täyteen erilaisia kasveja, kukkia, puita ja muita peitekasveja. Sen sijaan emme kerenneet ollenkaan panostaa kasvimaahan tai hyötykasvien miettimiseen. Päätimme suosiolla jättää tämä pohdinta ensi kevääseen. Myös terassin sisustaminen jäi muiden kiireiden takia tekemättä. Silti koen äärimmäisen tärkeäksi kasvattaa kesällä omat salaatit ja porkkanat sekä vaihdellen myös muita hyötykasveja ja yrttejä. Tämä on lapsille merkittävää monesta syystä mm. siksi, että he näkevät mistä ruoka oikeasti tulee ja toisaalta se, että heille kertyy edes vähän taitoa kasvattamisesta, omavaraisuudesta ja vihreästä elämästä. Tänä kesänä me kasvatimme ruukuissa onnistuneestu kirsikkatomaatteja ja kurkkua. Lapset niin tykkäävät poimia meidän itsekasvattamia kasviksia. Koska olemme kaikki niin innoissamme tästä päätimme, että tekisimme tiettyjä valmisteluja kevättä varten jo nyt. Yksi meidän haaveista oli toteuttaa puusta kulmaan sopivan istutusaltaan meidän terassille. Kaikista paras juttu oli se, että tähän altaaseen käytimme ylijääneitä rakennusmateriaaleja..

Ilmojen viilennyttyä olemme tyhjentäneet varastostamme ylijääneet ja turhat rakennusprojektimme aikaiset materiaalit. Osa meni myyntiin ja osaa hyödynnämme erinäisissä projekteissa. Tätä istutusallas-projektia varten käytimme vesieristettyä vaneria ja painekyllästettyä puutavaraa. Teimme altaaseen erillisen syvemmän osion jossa pystyy kasvattamaan esimerkiksi perunaa tai isompia juureksia. Sen sivuilla on matalammat altaat salaatteja, porkkanoita ja muita kasveja varten. Tulemme vielä vuoraamaan altaan sisäosan muovilla, jottei vesi valuisi läpi eikä kasvimulta pääsisi kosketukseen puun kanssa. Minusta altaasta tuli todella hieno ja se sopii hienosti meidän uudelle terassille. En malttaisi odottaa, että kevät tulee..

Oletko sinä valmistellut pihaa jo tulevaa kevättä varten? Kenties istuttanut sipulikasvit?

-Såfin 

2019/10/08

Kuukausi ilman pesukonetta

Tänään minua ärsyttää niin suunnattomasti. Voitko kuvitella miltä tuntuu elää kuukauden ilman pyykinpesukonetta lapsiperheessä? No minä voin, sillä olemme pian olleet kuukauden ilman konetta joka tuon tuosta pesaisisi pyykkivuoremme puhtaiksi. Ja ei, meidän lähellä ei ole pyykkitupaa tai edes pesulaa kilopyykille. Reilu 3 viikkoa sitten meidän pyykinpesukone alkoi pitämään hassua ääntä. Se hajosi onneksi jättämättä pyykkejä sisälleen. Koneessa oli vielä takuu voimassa, joten olimme yhteydessä myyjään joka antoi huoltopalvelun numeron.  Koska luulin, että tämä on hyvin lyhytaikaista, yritimme olla positiviisia. Nyt aikataulu on kuitenkin venynyt huoltoliikkeen toimesta. On tilattu huoltajaa, koneen noutajaa, varaosaa ja lopulta koneemme päätyi jonkin korjausjonon hännille. Kun emme olleet kuulleet mitään 1,5 viikkoon aloimme kyselemään pesukoneemme perään. Saimme takaisinsoiton jonka mukaan heillä ei vieläkään olleet arviota milloin koneemme otettaisi käsittelyyn. 

Minulla napsahti - eihän tämä tilanne ole ok. Selvitin äkkiä netistä mikä on takuukorjauksen kohtuullinen aika. Se oli kuluttajasuojelulautakunnan mukaan pyykkikoneen kohdalla vain muutaman päivän, koska se on kone josta ollaan perheissä todella riippuvaisia. Me olemme odottaneet KOLME VIIKKOA. Ymmärtäisin vielä, jos koneessamme olisi ollut erikoinen vika, mutta kyse oli perusvika - laakerit olivat rikkoutuneet käytössä. Eilen kirjoitin myyjälle erittäin vihaisen viestin. Myyjällä on vastuu ja on tässä tapauksessa takuun myöntäjä ja ottaa vastuun huoltokumppaninsa toimista. Toivon, että viestini saa aikaiseksi edes jotain. Toivon, että he korjaavat prosessinsa jotta seuraavat ihmiset säästyisivät tällaiselta odotusajalta. Ymmärrän, että siellä on ruuhkaa ja myös muut ovat samassa veneessä meidän kanssa mutta en todellakaan aio elää toista kuukautta ilman pesukonetta. En siis todellakaan. 

Olemme tänä aikana kiitollisesti ottaneet vastaan pyykinpesuapua ja kuskanneet pyykkejä lasten isovanhemmille pestäväksi. (Suuri, suuri kiitos avusta!!) Olemme ajaneet edestakaisin ikeakassit täynnä puhtaita ja toiseen suuntaan likaisia vaatteita. Välillä olemme kuljettaneet märkiä pyykkejä kuivumaan kotiin ja välillä ne on kuivatettu isovanhemmilla. On etsitty ja yritetty ennakoida pyykinpesua tiettyjen vaatteiden kanssa jotka ovat tiiviissä käytössä. Ei ole kivaa - silti se tietty vaate on aina väärässä paikassa.

Typerä, typerä takuuhuolto - korjatkaa meidän pesukone!!

-Såfin 

2019/10/07

Siskonpojan 1-vuotiskuvaus ja taaperokuvauksen kolme vaihetta

Minä olen onnekas. Viime vuonna kummatkin siskoni saivat esikoisensa ja olen vuoden verran saanut seurata näiden kahden hulihulin kasvamista pienistä vauvoista pian metrin mittaisiksi vaahtosammuttimiksi jotka ottavat haparoiden ensimmäiset askeleensa. Kerroin aiemmin siitä miten olen antanut kummallekin söpölle pellavapäälle synttärilahjaksi 1-vuotis valokuvauksen. Ensimmäiset onnistuneet 1-vuotiskuvat otimme kesällä. Nyt minun nuoremman siskon hurmuri täytti 1-vuotta ja kuvasimme viime viikonloppuna ruska-henkiset kuvat Tuomarinkylänkartanon läheisyydessä. Tämä pieni tyyppi on varsinainen hurmuri varustettuna ihanalla pienellä hymykuopalla. Hänessä on kuitenkin poikkeuksellisen paljon asennetta. Hän elää hetkessä ja ilmoittaa tyytyväisyystasonsa koko ympäristölle. Jos hän ei pidä jostain tilanteesta hän ilmoittaa siitä hyvin selkeästi suurella hymyllä tai suurella itkulla. Hän saattaa jopa erikseen ottaa tutin suustaan ja sitten vasta aloittaa itkun, tämä jotta itku kuuluisi paremmin. Mikä asenne - ihan mahtava tyyppi...

Vaihe 1 (yllä) : Saavu paikalle ja yritä saada taapero tykkäämään kamerasta. Anna hänen katsoa kuvia ruudusta ja hassuttele hetken aikaa yhdessä. Tutustukaa ympäristöön ja ottakaa ensimmäiset testikuvat. Hän joko tykkää.. tai sitten ei.

Vaihe 2 (yllä): Luovuta. Vie lapsi syömään (pulla toimii), juomaan ja rauhoittumaan toiseen ympäristöön. Me valitsimme lähellä olevan kahvilan.

Vaihe 3 (yllä): Uusi yritys. Vie lapsi samaan paikkaan josta aloititte. Huomaa pullan vaikutus. Johan hymyillyttää. Sinulla on nyt n. 10 minuuttia aikaa ottaa kuvat. 

Hahaa.. Onnistuimme lopuksi saamaan niin hienot kuvat tästä hurmurista. En malta odottaa mikä hänestä tulee isona. Ainakin hän pitää mieluista järjestystä yllä suurella sydämellä. 

Onneksi olkoon rakas!

-Såfin

2019/10/03

Iloiset asiat juuri nyt

Olen ollut tavanomaisesta poiketen hyvin väsynyt viime aikoina. Nostimme meidän perheen D-vitamiiniannosta pari viikkoa sitten ja olemme nukkuneet enemmän kuin normaalisti. Silti tuntuu siltä, että mikään ei auta. Syksy ja pimeys on täällä. Itse löydän energiaa päivään kahvista, liikunnasta ja hauskojen tapahtumien suunnittelemisesta. Minulla on näin syksyisin aina katse tulevaisuudessa. Harvoin pystyn pysähtymään hetkeen, silloin vain väsähtäisin. Tähän olen ottanut keinoksi satunnaisesti kirjoittaa tänne blogiin listaa niistä asioista joista juuri nyt iloitsen. Minulle listojen kirjoittaminen on eräänlainen terapiamuoto. Heh. Mutta tässä se siis tulee. Lista asioista jotka saavat minut iloiseksi juuri nyt..

Iloiset asiat juuri nyt..

... Kaikki jääkaapissa olevat itsetehdyt/kasvatetut/valmistetut mehut, hillot, marjat, kasvikset ja omenat. Jotenkin koen, että luonnon hyödyntäminen ruokailussa on juuri nyt erityisen tärkeää. Tunnen siitä suurta ylpeyttä. 

... Se, että olen löytänyt "oudon" meditatiivisen mielentilan joogassa. Käyn säännöllisesti maanantaisin melko rankalla flowjooga tunnilla. Se on joogamuoto jossa keho liikkuu kokoajan milloin tasapainoillen yhden käden tai yhden jalan varassa ja milloin perinteisten jooga-asanoiden välillä. Viime viikkoina olen pystynyt keskittämään ajatukseni pelkästään kehon liikkeeseen. Fiilis on vähän niinkuin "oh, now I get it"

.. Se, että lapset ovat onnistuneesti muuttaneet omiin huoneisiin nukkumaan TÄYSIN ilman mitään ongelmia. Ei kitinää, yöheräilyä tai mitään muutakaan kauhuskenaariota. Olen todella yllättynyt ja iloinen.

... Se, että eilen sain veropäätöksen jossa isojen mätkyjen sijaan sainkin hieman veronpalautusta. Olen suuresti helpottunut asiasta. Meidän tavoite saada autovelka maksettua pois vuoden loppuun mennessä näyttää siis sittenkin toteutuvan. Se olisi pieni erävoitto.

... Se, että minusta tuntuu että meidän perheen arki on hanskassa. Ei ole kriisejä joista emme selviäisi. Kaikille on paikkansa, aikansa ja rutiininsa. Kolikolla on tietty kääntöpuoli ja se on että rutiineihin tylsistyy. Mutta meilla on tilanne hallussa, se on pääasia.

... Se, että viime viikolla päätimme parhaiden ystäviemme kanssa lähteä extempore aikuisten reissuun viikonlopuksi jonnekkin Eurooppaan katsastamaan joulutoreja ja vasten kaikkien odotusten löysimme sopivan viikonlopun vielä ennen joulua. Lähdemme pariksi päiväksi Hampuriin. Ensimmäistä kertaa hyvin hyvin hyvin pitkään aikaan teemme reissun meidän kavereiden kanssa ilman lapsia. Jee.

... Se, että olen onnistunut karsimaan taas sokerin ruokavaliostani. Kesän aikana annoin itselleni luvan sortua mutta nyt olen takaisin ruodussa. Sallin itselleni muutaman herkkupäivää viikossa mutta muuten en keskellä viikkoa nauti edes piilosokereita mehujen, makean myslin tai muiden makeiden kastikkeiden muodossa. Tämä on ruokavalio joka sopii minulle mainiosti ja tunnen oloni kevyemmäksi näin.

Mitkä ovat sinun iloiset asiat juuri nyt?

-Såfin

2019/10/01

Tour de Riviera

Muutama viikko sitten kävimme aivan ihanalla matkalla ihan kahdestaan. Vietimme reissussa meidän hääpäivää. Meidän pääkohde oli Nizza mutta vuokrasimme myös avoauton ja otimme haltuun muutamia muitakin kaupunkeja Ranskan Rivieralla kuten Cannes:in, Antibeksen, Monacon ja sisämaassa olevan Grás:in kaupungin. Vaikka kaikki näkemämme paikat olivat huikean kauniita ja juuri sellaisia kuin olisi voinut odottaa, kaikista hienointa oli kuitenkin ajella hienolla avoautolla välimerellisessä ympäristössä yli 30 asteen lämmössä. Koska avoauton vuokraaminen tällä reissulla oli hetken mielijohde jouduin myös käydä ostamassa huivin - sillä kenen unelma ei ole ajella autossa ilman kattoa huivi hulmuten lämpimässä ilmavirrassa?! Hihii..

MONACO. Meidän ensimmäinen "must see" pysäkki oli Monaco, se pieni itsenäinen valtio aivan Nizzan läheisyydessä. Monacossa oli täysin erilainen tunnelma kuin muissa Rivieran kaupungeissa sillä siellä katukuvaan astui aivan överöky autot ja ylikalliit ravintolat. Meidän yksi tavoite Monacossa oli pelata paikallisessa Casinossa ja juoda shampanjaa kaikille meidän voitoille. Valitsimme tietenkin kohteeksi klassisen Grand Casinon. Koska olimme vaatimattomia päätimme, että pelaisimme vain 20€ ja hävisimme kaikki paitsi muutaman sentin. Hahaa. Emme siis saaneet juoda Belliniä meidän voitoille, mutta nostettiin kuitenkin maljat Monacon valloittamiselle. Matkalla seuraavaan kaupunkiin ajoimme tietenkin myös Monacon venesataman kautta.  

GRÁS: Tämä kaupunki oli etäisyydeltään oli reilun tunnin ajomatkan päästä Nizzassa. Se oli kuitenkin meille "must see" paikka sillä se on kukkien ja hajuvesien kaupunki ja täällä on aivan valtava hajuvesimuseo jossa saa harjoitella aistejaan ja mm. opetella tunnistamaan eri tuoksut ja raaka-aineet toisistaan. Minua kiehtoi lisäksi hajuvesipullojen muotoilu kautta aikojen ja alkoi hymyillyttää kun tunnistin osan viime vuosituhannen pulloista. Tiesitkö, että vanhin hajuvesi joka vielä tälläkin hetkellä on markkinoilla on yli 100 vuotta vanha? Iso suositus tälle paikalle. Minua hymyillytti myös Grás:in kaupungin kauniit sateenvarjoilla koristellut pienet kadut jotka toivat hetken helpotuksen paahtavaan kuumuuteen.


CANNES: Tämä elokuvatähtien kaupunki oli yhtälailla kuin Nizza ihanan merellinen, mutta ehkä hieman pröystäilevämpi tunnelmaltaan. Ihmiset olivat todella hienosti pukeutuneita ja autot katukuvassa olivat arvokkaat. Täällä kävimme tietenkin poseeraamassa punaisella matolla ja kävelimme rantaviivaa pitkin. Me saimme myös nähdä paljon hauskasti pukeutuneita nuoria jotka pikkuhiljaa valuivat rantafestareille alueen lähistöllä. Cannesissa olisin halunnut viettää enemmänkin aikaa joten voi olla, että jonain päivänä vielä matkustan takaisin tänne.

NIZZA:  Nizza, oi ihana Nizza. En voi saada tarpeekseni tästä paikasta. Minusta tässä kaupungissa yhdistyi kaikki ne asiat joita lomalta kaipaan. Hyvää ruokaa, ihanat rannat, rento tunnelma kaduilla, siisteys ja kaikki nähtävyydet kävelyetäisyydellä. Kiipesimme Nizzassa näköalavuorelle jossa vietimme valehtelematta puoli päivää. Näimme ihanan valkoiset rantaviivat, nousevan kaupungin ja vanhan kaupungin kapeat korttelit kiemurtelevan kaukana alhaalla. Kuumuus vei meistä voiton ja vietimme myöhemmin kokonaisen päivän vain rannalla löhöillen. Valitsimme yksityisen osuuden rannasta jossa oli sekä aurinkovarjot, omat tuolit ja tietenkin tarjoilu. Vanhassa kaupungissa puolestaan oli paljon pieniä putiikkeja ja ihanaa historiaa. Iso peukku Nizzalle, olen rakastunut. 

Oletko sinä käynyt tai haaveillut Riviera-matkasta?

-Såfin