2018/10/16

Lapset kasvavat ja pyörät vaihtuvat

Meidän lapset ovat aina tykänneet pyöräilemisestä. Olemme aloittaneet pyöräilyn lasten kanssa heti vauvavuonna. He ovat saaneet istua miedän vanhempien pyörien kyydissä ja kulkeneet itse kolmipyöräisellä, potkupyörällä ja myöhemmin myös tietenkin omalla pyörällä. Aiemmin olemme liikkuneet yhdessä niin, että pojat ovat olleet pyörien päällä ja me vanhemmat olemme kulkeneet kävellen vieressä. Meidän pienempi 4-vuotias on kulkenut vielä tähänkin päivään asti pääosin potkuttelupyörällä, sillä hän pääsee sillä aikamoista vauhtia verrattuna nopeuksiin jotka hän saavuttaa perinteisellä polkupyörällä. Tänä syksynä hieno McQueen-potkuttelupyörä jäi hänelle liian pieneksi ja on aika siirtyä vihdoin normipyörään. Samaan aikaan meidän vanhempi 7-vuotias vaihtoi 16-tuumaisen pyöränsä isompaan 20-tuumaiseen. Sitähän luulisi, että tällainen muutos ei olisi kovin kummoinen mutta tilanne on päinvastainen. Meidän perheen ensimmäinen yhteinen pyöräilyretki päätyi itkuun ja raivoon. Yhtäkkiä nuorempi ei pysynytkään isoveljensä vauhdissa ja isoveli ei pysynyt tiellä. Miten tässä nyt näin kävi?


On luonnollista, että meidän 4-vuotias turhautuu hitaampaan vauhtiin, mutt en todellakaan osannut odottaa, että myös isomman lapsen pyörän päivittäminen aiheuttaisi mutkia matkaan. Isommalla pyörällä vauhti pääsee isompien renkaiden ja vaihteiden takia yltymään kovemmaksi kuin koskaan aiemmin. Samalla tiukka keskittyminen liikenteeseen ei ehkä vielä ole verrattavissa saavutettuun tuntinopeuteen Mielenkiintoinen oksilla hyppivä orava saattaa saada katseen kääntymään muualle ja kovassa vauhdissa tämä voi jo tarkoittaa, että pyörä äkkiä on autotiellä. Me tajusimme nopeasti tilanteen ja aiemmin niin mukavat perhepyöräilyretket ovat tällä hetkellä jotain ihan muuta. Tällä hetkellä treenaamme uusien pyörien kanssa liikkumista. Paras treeni on kun pääsee liikkumaan jommankumman lapsen kanssa kaksin.

Huomaan jatkuvasti huikkaavan meidän esikoiselle, että hän muistaisi pitää katseensa tiessä. Samalla kun koen sen turvallisemmaksi pysytellä jalan hänen vieressä, en yksinkertaisesti enää pysy edes juosten hänen vauhdissa. Joku taisi unohtaa mainita, että äitinä oleminen vaatii myös pikajuoksutaitoja. Heh. Minun on siis jatkossa otettava oma pyörä alle ja toivoa, että suulliset ohjeet riittävät ohjeistukseksi. Meidän nuoremman kanssa taas treenaamme vauhdin nostamista ja pikkuhiljaa uskon, että hänenkin kanssa pääsemme jo tekemään ihan kivoja lenkkejä. Onneksi meillä on nyt ollut juuri täydelliset säät pyöräilytreeneihin. 

Onko joku muu huomannut haasteita isompaan pyörään vaihtaessa?


-Såfin

PS. kuvasaldo meidän pyöräilyretkiltä on aika lähellä nollaa, koska ne ovat.. kröhöm.. aika vauhdikkaita. Voitte´kuitenkin yllä olevien kuvien avulla tehdä mielikuvitusharjoituksen jossa voi kuvitella kaksi huliviliä pyörien päällä syksyisissä maisemissa. Hihii..

2018/10/15

Pari sanaa selfieistä

Minun täytyy myöntää, että en koskaan ole ollut kovin hyvä selfieiden ottamisessa. Tähän on monta syytä. Ensimmäinen on se, että olen ajatellut, että selfieiden ottamisessa on pieni ripaus itsekkyyttä. On eri asia ottaa "selfie-kuvaa" yhdessä kavereiden kanssa - siinä yritetään tallentaa yhteistä hetkeä.  Se on se perinteinen selfie joka hämmentää minua. Tajuan tietenkin, ettei tämä ole koko totuus. Joskus on kiva ottaa selfie esimerkiksi erikoisessa paikassa. Selfien ottaminen Eiffeltornin vieressä on ihan ok. En tarkoita, ettei aika-ajoittain olisi kiva nähdä ihmisten selfie-kuvia, tottakai on. Toinen (ja painavampi) syy on se, että minua todellakin hävettää pysähtyä ottamaan selfietä niin, että joku näkisi tilanteen. En tiedä mitään kiusallisempaa kuin poseerata oman kameran edessä ja etsiskellä täydellistä kuvakulmaa niin, että joku näkisi. Ikäänkuin peilailisi omaa naamaa muiden edessä. Melkein kaikki ottamani selfiet ovat siis otettu "salaa" silloin kun olen ollut yksin. Hullua, ehkä? Vanhanaikaista, kyllä! Ja älkää ymmärtäkö väärin, minusta ei ole noloa tai kummallista poseerata kameran edessä kun valokuvaus tehdään perinteisellä tavalla.

Kun hetki sitten tajusin, että minä melkein puutun kokonaan meidän perheen valokuvista päätin, että jollei muuten, niin selfieiden kautta minun on yritettävä olla mukana edes pienessä osassa meidän kuvista. Olen siksi viime vuoden aikana yrittänyt opetella selfieiden ottamista erilaisissa tilanteissa. En omista selfie-keppiä ja huomaan heti, että sellaisen omistaminen olisi melkein suotavaa jos haluaa tallentaa itsestään muuta kuin puolet naamasta. Heh. Kun viimeksi olimme reissussa minusta tallentui jopa kuva tällaisesta "nolosta" selfie-hetkestä. Huvittavaa. 

Kyselin lapsilta mitä he ovat mieltä selfieiden ottamisesta ja he eivät oikein ymmärtäneet miksi se olisi jotenkin outoa. Meidän vanhempi poitsu vain kohautti hartioita ja sanoi, että on ihan ok ottaa kuvia itsestään. Ehkä tämä on sukupolvikysymys. Ehkä minä jokus vielä opin selfieiden ottamisen niin, etten koe sitä kiusalliseksi. Siihen asti tulen kuitenkin jatkaa käytäntöä siitä, että otan selfiet silloin kun kukaan muu ei näe. Kävelylenkillä aion edelleen odottaa, että olen ohittanut vastaantulevan lenkkeilijän ja tulen edelleen pyytämään jonkun muun ottamaan kuvan juhla-asustani jos se on tallentamisen arvoinen. :)

Osaatko sinä ottaa luontevia selfieitä? Otatko selfieitä myös muiden ihmisten nähden?

-Såfin

2018/10/12

33 kysymystä ja vastausta

Blogimaailmassa kiertää hauska haaste joka lähti liikkeelle Pupulandia-blogista. Alla on haasteen mukaisesti listattu 33 kysymystä johon olen yrittänyt vastata mahdollisimman totuudenmukaisesti. Miten sinä vastaisin samoihin kysymyksiin - vastaisitko johonkin samalla tavalla kuin minä?

Avioliittoja: 1
Olemme olleet naimisissa jo kahdeksan vuotta. Olimme melko nuoria mennessämme naimisiin. Taisimme olla aikalailla ensimmäiset meidän kaveripiiristä. Vaikka kaikki tapahtui melko nopeasti, emme ainakaan tähän päivään mennessä ole katuneet tätä päätöstä. 

Kihloissa: Kyllä
Kihlauduimme vain muutaman seurustelukuukauden jälkeen ja aloimme heti suunnittelemaan häitä. Olen aina uskonut siihen, että sen kyllä tietää kun oikea ihminen sattuu kohdalle. Niin kävi ainakin meillä. 

Lapsia: 2
Meillä on kaksi pientä poikaa: 4- ja 7-vuotiaat. Kummatkin ovat tosi empaattisia ja herttaisia. Meidän nuorempi on kenties astetta villimpi kuin meidän tunnollinen esikoinen. 

Lemmikkejä nyt: 1
Meidän perheeseen muutti pari viikkoa sitten pieni vauvakilpikonna nimeltä Lordi. Tämä on minulle ja pikkupojille ensimmäinen lemmikkieläin koskaan. Olemme olleet niin innoissamme meidän uudesta perheenjäsenestä.

Leikkauksia: 0
And lets keep it that way please.

Tatuointeja: 1
Otin tatuointini kun oli 18-vuotias. Minulla ei sinänsä ole mitään tatuointeja vastaan, mutta kenties olisin voinut harkita vähän tarkemmin kuvan tarkoitusta. Heh. Ei siitä sen enempää.



Lävistyksiä: 1
Olen ottanut yhden lävistyksen, mutten enää pidä siinä korua. Lävistys on kuitenkin vielä olemassa, eikä se helpolla mene umpeen. 

Muuttoja: 6
Muuttoja minulla on ollut melko maltillinen määrä. Viimeisestä muutosta on vain muutama kuukausi ja toivon salaa, että tämä olisi minun viimeinen muutto. En pidä muuttamisesta lainkaan.

Ampunut aseella: En
Haluaisin kyllä. Ehkä vielä lähiaikoina käväisen ampumaradalla.

Ottanut lopputilin: Kyllä, ainakin 4 kertaa.
Olen aina itse irtisanoutunut kun olen vaihtanut työpaikkaa. 

Ollut saaressa: Kyllä.
Minun lapsuuden mökki on saaressa ja vietimme siellä kaikki kesät. Viihdyn ehkä siksi erinoimaisesti veden läheisyydessä myös nykyään. Myös meidän nykyinen mökki on saaressa. 

Autosi: Musta Mercedes CLA
Pian kaksi vuotta sitten ostin itselleni uuden auton ja tykkään siitä tosi paljon. Myönnettäköön, että vanteet kaipaisi pientä päivitystä, sillä olen muutamaan otteeseen onnistunut naarmuttamaan niitä. (Vihaan taskuparkkeeraamista)

Ollut lentokoneessa: Kyllä, paljon.
Viime viikolla lensin kerran ja matkustan myös lentokoneella ensi ja sitä seuraavalla viikolla. Nämä eivät tosin ole mitään lomamatkoja. Lomalentoja saisi olla enemmän. Hihii..

Onko joku itkenyt vuoksesi: Luulisin
Toivottavasti ei kuitenkaan surusta tai vihasta.

Ollut rakastunut: Kyllä
Mikä olisi elämä ilman rakkautta. 

Aamu vai ilta: Aamu
Olen aina tehokkain aamulla. Jos olisi aikaa, treenaisin aina aamuisin. Töissä yritän myös ajoittaa kaikki ajatustyötä vaativat asiat aamupäivälle. Silloin tuntuu, että saan itsestäni kaikista eniten irti. 

Ollut ambulanssissa: En
Paitsi jos se lasketaan kun kerran pikkupoikien kanssa saimme kurkata ambulanssin sisälle.

Luistellut: Kyllä
Pienenä luistelin tosi paljon. Tässä jossain välin otin melkein 10-vuoden tauon ja nyt kun pojat ovat aktiivisia lätkäpelaajia olen tietenkin ollut jäällä heidän kanssa.

Surffannut: En
Paitsi minusta suppailu voitaisi laskea jolloin vastaus olisi kyllä. Hihii..




Ollut risteilyllä: Kyllä
Olemme joka vuosi ruotsinristeilyllä perheen kanssa kun matkustamme mökillemme Åreen. En koskaan tosin ole ollut millään muulla risteilyllä. 

Ajanut moottoripyörällä: En
Mutta kyydissä olen kyllä ollut. Meidän isi-ihminen omisti suhteemme alkuaikoina moottoripyörän. 

Ratsastanut hevosella: Kyllä. 
Kävin tänä vuonna blogiyhtiestyön merkeissä Hyvinkäällä ratsastamassa. Se oli todella jännittävä kokemus, mutta olen iloinen siitä, että uskalsin mennä. Hevoset ovat aika isoja eläimiä.

Lähes kuollut: En
Huh.

Ollut sairaalassa: Kyllä.
Vieraana, potilaana ja huolestuneena äitinä.

Suosikkihedelmä: Avocado
Aina ja ikuisesti avocado!

Lempiväri: Keltainen
En oikeastaan osaa sanoa mistä tämä tulee, mutta olen kuulemma jo pienenä sanonut, ettei kuva ole kaunis jos siinä ei ole keltaista väriä. 

Viimeisin puhelu: Meidän isi-ihmiselle
Soitin ja kyselin päivän logistiikasta ja siitä kumpi meistä lähtisi lahjaostoksille hulluille päiville. Arpa päätyi meidän isi-ihmiseen. Heh. 

Viimeisin viesti: Työkaverille
Duunichättiin jossa kommentoin työkaverini uutta ja hienoa sisustusesinettä.

Nähnyt jonkun kuolevan: En
Pelottava ajatus. En ollenkaan tiedä miten reagoisin tilanteessa.

Kahvi vai tee: Kahvi.
Ehdottomasti. Juon oikeastaan teetä vain syksyisin ja silloin kun tunnen oloni kipeäksi.

Paras piirakka: Omenapiirakka vaniljakastikkeella.
Mieluiten itsepoimituista omenista. 

Kissa vai koira: Koira
Hauhau.

Paras vuodenaika: Kevät ja alkusyksy
Kevään tullen minulla on yleensä tosi paljon energiaa. Kevät on jotenkin "lupauksia täynnä" ja vuotta on vielä jäljellä toteuttaa kaikki haaveet. Syksy on taas minulle se vuoden loppuhuipentuma jonka jälkeen voi vaipua talvihorrokseen.

Mukavaa viikonloppua!

-Såfin

2018/10/11

Meidän uusi takka

Kun rakensimme taloa suunnittelimme ensiksi, että hankkisimme jonkun todella erikoisen takan katseenvangitsijaksi. Yksi vaihtoehdoista oli avaruusalueen muotoinen värikäs takka ja toinen oli kapselin muotoinen valkokiiltävä takka. Monessa asiassa päätimme hullutella, mutta takan suhteen päädyimme loppujen lopuksi hyvin perinteiseen moderniin versioon. Meidän takka on seissyt käyttämättä jo aivan liian kauan meidän muuton jälkeen mutta nyt kun illat viilenevät päätimme, että olisi aika ensimmäistä kertaa testata meidän hienoa (vielä) valkoista takkaa joka komeilee keskellä olohuonetta. Olisi ollut hieman koomista tässä vaiheessa projektia tajuta, että esimerkiksi takan hormi ei vedä. Heh. Pienellä jännityksellä sytytimme siis eilen ensimmäistä kertaa tulta meidän takkaan ja pidätimme ehkä jopa hetken aikaa hengitystä. Parin sekunnin viiveellä tuli kuitenkin humahti ja hormi alkoi vetämään. Huh, onneksi. Takka ei siis vain näytä hyvältä vaan se myös toimii..

Meidän takka on Nordpeis-merkkinen ja siinä on ylösnostettava liukulasi jonka läpi tuli näkyy.  Koska halusimme siron takan, emme voineet hankkia varaavaa takkaa, mutta siitä huolimatta se lämmittää todella kivasti meidän kotia. Halusimme, että hormi jota pitkin savu poistuu, olisi valkoinen jotta se sulautuisi ja olisi mahdollisimman huomaamaton meidän valkoisia seiniä vasten. Nappivalinta. Klapit asettelimme vanhaan puulaatikkoon jonka löysin eräästä sekatavaraliikkeestä melkein kymmenen vuotta sitten. Parkettilattiaa suojaa lasi, jottei kipinät polttaisi siihen jälkiä.

Meidän vanhassa kodissa takka oli alakerrassa erillisessä huoneessa. Valitettavasti se oli silloin niin erillään olohuoneesta, etttä emme istuneet tulen ääressä kovin usein. Nyt tilanne on toinen kun takka on paraatipaikalla keskellä meidän kodin sydäntä. Kerroinkin aiemmin, että meidän olohuoneessa ei ole televisiota. Idea on, että sen sijaan voisimme yhdessä istua katselemassa kun takassa palaa tuli tai nauttisimme yhteisestä illasta ruokapöydän ympärillä. Olen oikein tyytyväinen tähän ratkaisuun ja meidän uuteen takkaan.

Tällainen takka-tarina meillä. Miten sinun luona tehdään? Poltatteko paljon takkaa?

-Såfin

2018/10/10

Matkaan kaksin

Meidän mennyt vuosi on hurahtanut ohi kuin sumussa. Tiesimme jo etukäteen, että näin tulee käymään kun rakentaa taloa. Silloin kaikki muu jää taka-alalle. Näin jälkeenpäin tulee mietittyä mistä kaikesta jäimme paitsi. Tajusimme muutama viikko sitten, että emme esimerkiksi juhlineet meidän hääpäivää ja vuosia hengissä ollut perinne katkesi. Mutta ajattelimme, että koska vielä sentään olemme yhdessä yhden "pikkuisen" rakennusprojektin jälkeenkin niin meille ei ole mikään ongelma juhlia hääpäivää hieman jälkijunassa. Eikö vaan?! Me olemme hääpäivän kunniaksi viimeiset neljä vuotta käyneet muutaman päivän reissussa ihan kahdestaan. Olemme mm. nähneet Venetsian, Pietarin ja Prahan. Koska olemme tehneet lyhyempiä reissuja olemme suosineet lähellä olevia kaupunkeja, mutta mielellään sellaisia jossa kumpikaan meistä ei ole vielä vieraillut. Tänä vuonna valitsimme.. ta-tta-daaa: Budapestin..

Kuva: The Ritz Carlton

Olemme reissussa kaksi yötä. Lähdemme perjantai-aamuna ja tulemme takaisin sunnuntaina. Uskon, että tämä on juuri sopivan mittainen reissu. Meidän tavotteissa on päästä kosketukseen paikallisen kulttuurin kanssa, maistaa paikallista ruokaa ja saada ainakin jonkinmoinen käsitys kaupungista. Olisi hienoa jos kerkeisimme liikkua myös hieman keskustan ulkopuolella kaupunkia ympäröivillä kukkuloilla. Erityisesti odotamme tietenkin rauhallisia aamuja, pitkiä kävelyjä ja ajan kanssa nautittuja illallisia - nämä ovat ehkä ne asiat joita emme perheenä voi toteuttaa nyt kun pojat ovat pieniä. Tällaisissa tunnelmissa aiomme siis viettää meidän kahdeksatta (!!) hääpäivää. 

Oletko sinä käynyt Budapestissa? Onko sinulla vinkkejä ruokapaikoista tai hienoista nähtävyyksista?

-Såfin 

2018/10/09

Lapsiluvun ennustaminen kämmenestä

En tiedä uskonko ennustuksiin mutta minusta niistä on hauska puhua. Olemme monen monta kertaa viettäneet tarotkortti-iltaa siskojeni ja äitini kanssa. Viihdyttävää ja kiehtovaa ajanvietettä. Kun ennustukset lupaavat hyvää on hauska ajatella, että ne ehkä toteutuisi. Toisaalta päinvastaisessa tilanteessa on helppo turvautua siihen ajatukseen, että ne ovat "vain ennustuksia". Joskus aikoja sitten äitini tutustui siihen miten kämmenen viivoja voi käyttää ennustamiseen. Elämänviiva onkin monelle tuttu ja toinen hyvin tunnettu linja on sydänviiva. Niiden tulkitseminen voi olla haastavaa koska kaarteet ja poikkiviivat saattavat tarkoittaa eri asioita. Samalla kun äitini opetteli tätä ennustamistapaa hän myös löysi mielenkiintoisen ennustuksen ja se oli miten lapsilukua pystyi ennustamaan käden viivoista. Tämä on helppo ja suoraviivainen ennustus koska tätä ei voi tulkita eri tavoin.  Lapsimäärää ennustetaan yksinkertaisesti laskemalla viivoja. Mielenkiintoista oli se, miten hyvin tämä on pitänyt paikkansa kaikilla keneltä olen sitä tarkistanut. Ehkä siinä onkin jotain perää?

Lapsiluvun ennustaminen tapahtuu vasemmasta kädestä pikkurillin vierestä. Katso kämmenpuolta ja huomaat että pikkurillin juurta ympyröi viiva. Tätä viivaa ei lasketa. Sitten muutama sentti sen alapuolella on koko kämmenen halki kulkeva viiva joka ulottuu ihan sinne pikkurillin ja kämmenen sivuun asti. Ne pienet poikkiviivat jotka jäävät tämän pitkän viivan ja pikkurillijuuriviivan väliin kämmenen sivussa ovat ennustettu lapsimäärä. (kts. kuva) Minulla viivoja on kolme. Meidän isi-ihmisellä on kaksi viivaa. (Meillä on siis kaksi lasta) Olemme naureskelleet tälle eroavaisuudelle. Heh. Minun äitillä ja isällä on kummallakin kolme viivaa, ja meitä sisaruksia on kolme. Tämä ennustus on hauska etenkin silloin kun nuorena haluaa tietää miten monen lapsen vanhemmaksi sitä kenties tulee. Jos viivojen välissä ei ole yhtään viivaa, lapsia ei ole eikä tule ja kahteen haaraan jakautuva viiva saattaa olla enne kaksosista. 

Nyt minua kiinnostaisi tietää, mitä sinun kämmenessä lukee. Kuinka monta viivaa sinulla on ja pitääkö ennustus paikkansa sinun kohdalla?! 

-Såfin

2018/10/07

Syksyn hauskat oivallukset

Hengitin syvään sisään kylmää syysilmaa. Se oli sellainen sisäänhengitys jonka myötä tunsin miten happi ja energia levisi koko kehoon. Tämä on se syy minkä takia pidän syksystä. Ilma on raikas, värit ovat iloisia ja jokainen auringonsäde tuntuu jotenkin erityisen arvokkaalta. Me saimme eilen viettää unelmiemme päivää mökkisaaressa. Tuuli lähenteli nollaa ja samoin myös ilman lämpötila varjossa. Aurinko paistoi kuitenkin kirkkaalta taivaalta ja lämmitti meitä. Me vietimme koko päivän ulkoilmassa ja hengitimme. Hengitimme sitä raikasta syysilmaa. Tällaisena päivänä on hyvä nauttia syksystä ja samalla tehdä.. kröhöm.. erittäin tärkeitä havaintoja:

1. Murphyn laki pätee myös syksyllä. Meidän pojat viihtyvät todella hyvin keskenään mökkisaaressa. Tällä kertaa heidän leikit tapahtui laakealla kalliolla veden läheisyydessä. Vitsailimme siinä vieressä seistessämme, että olisi tyypillistä jos jompikumpi heistä tippuisi nyt veteen. Kymmenen minuuttia myöhemmin niin myös kävi. Meidän 4-vuotias tippui veteen. Kuivattelimme kastuneita housuja ja lenkkareita kodassa ja lämmittelimme jäätynyttä pientä miestä. Onneksi ei käynyt pahemmin.

2. Vesi on erityisen kirkasta tähän aikaan vuodesta. Todella kaunista. Mutta samalla se tekee myös kalastamisesta hieman tylsää, sillä ei voi arvuutella ja toivoa, että koukun läheisyydessä olisi kala sillä kirkkaassa vedessä voi hyvin nähdä, ettei toivossa edes kannata elää. Heh.

3. Kärpässienet ovat kauniita. Löysimme poikien kanssa ison rykelmän kärpässieniä ja ihailimme niitä pitkän aikaa. Olin myös vähän ylpeä sillä samalla hetkellä olin siirtänyt kaiken sienitietouteni eteenpäin seuraavalle sukupolvelle. Se kiteytyy seuraavasti: ”nuo kärpässienet ovat sitten tosi myrkyllisiä”.

4. Jos olisin hämähäkki välttäisin rakentamasta kotiani savupiippuun. Ne eivät ole oivallisia paikkoja asua näin syksyisin. Me grillasimme makkaraa kodassa ja pikkupojat katselivat tulta ja tikuissa lämpeneviä makkaroita. Yhtäkkiä huomasimme hämähäkin joka laskeutui savua pakoon alas savupiipusta.. "äitiii.. katso iso hämäh.." ja se tarina loppui siihen.

Tällaista tänään oli mielessä. Mitä sinun syksyyn kuuluu? Oletko tehnyt omia oivalluksia?

-Såfin

PS. tämän myötä laitoimme myös mökkimme talviteloille ja palaamme jälleen viettämään viikonloppuja kaupunkiin!