2019/06/14

Meidän Perheen Hetket - koko perheen yhteinen projekti!

Meidän kotona on tällä viikolla työstetty aivan erityisen ihanaa projektia. Se ei vieläkään ole valmis, sillä tämä on projekti jonka tarkoitus on kestää koko vuoden. Alkuviikosta valikoimme ja selasimme keväällä ja kesällä otettuja valokuvia meidän perheen puuhista. Inspiraationa näihin valintoihin oli Yours Mine Design:nin Meidän Perheen Hetket - kirja. Tämä on kirja jonne pitkin vuotta voi tallentaa muistoja piirrustusten, valokuvien ja pienten lauseiden muodossa. Kirja koostuu paksuista tyhjistä valkoisista sivuista joihin on kirjattu pieniä lauseita eri vuodenajoille jotka toimivat ideapankkina tulevaa sisältöä varten. Kirjan lopussa on myös paljon tyhjiä valkoisia sivuja joita voi siirtää haluamaansa kohtaan ja niitä on tarkoitus itse täyttää ihanilla muistoilla ja kuvilla vuoden mittaan. Viimeinen sivu tässä albumissa on kirjekuoren muotoinen tasku jossa on kivat pienet tehtävä- ja ideakortit eri vuodenajoille. Kirjekuoreen voi myös sujauttaa piirrustuksia ja muita kivoja muistoja. 

Me teimme tätä projektia yhdessä pikkupoikien kanssa ja he piirsivät kuvat meidän perheestä ja nauttivat valokuvien valitsemisesta ja liimaamisesta kirjaan. Minä innostuin piirrustusten lisäksi liimaamaan pienet dymotekstit paikkakunnista ja nimistä kuvien viereen. Liimasin kirjaan myös poikien pääsiäisoksista yhden höyhenen ja pari muuta pientä muistoa meidän keväältä. Olemme nyt täyttäneet ensimmäiset 15 sivua kirjasta ja niistä tuli todella kivat. Kun kesä lähenee loppuaan, teemme yhteenvedon meidän lomasta ja säilytämme parhaat muistomme tässä kirjassa. Tätä kirjaa on varmasti tosi kiva selata myöhemmin kun lapset ovat isompia. Vaikka meillä on paljon muistoja meidän perheen arjesta ja juhlasta tietokoneella on aivan erilaista selata kuvia ja muita pieniä muistoja valokuva-albumista. Minä olen viimeksi täyttänyt vastaavaa kirjaa poikien vauvavuonna. Tämä on vähän sama, mutta tässä koko perhe saa olla kirjan päätähtiä. Tosi kiva idea minusta ja tämä kirja toimii oivasti myös esimerkiksi lahjaksi lapsiperheelle. Ihan parhautta! 

Ainiin, unohdin sanoa, että tämä kirja on suunniteltu ja valmistettu Suomessa. Kirjan sisäsivut ovat tehty kierrätyspaperista ja se on tietenkin iso plussa. Jos kaipailet tällaista pientä kivaa yhteistä perheprojektia suosittelemme ehdottomasti tilaamaan Meidän Perheen Hetket - kirjan Yours Mine Design-verkkokaupasta!

Mitä mieltä sinä olisit tällaisesta kirjaprojektista?

-Såfin

/Yhteistyössä Yours Mine Design/

2019/06/13

Isoveli ja pikkuveli

Voi veljet. Olen aina ihmetellyt sitä miten samoista vanhemmista voi tulla niin samannäköiset mutta silti luonteeltaan niin erilaiset lapset. Samaa ihmettelen myös meidän 5- ja 7-vuotiaiden poikien kohdalla. Toki heillä on myös samoja luonteenpiirteitä, osin ne ovat toisiltaan opittuja mutta monessa asiassa ja taidoissa he ovat todella erilaiset. Myönnän suoraan, että osa varmasti johtuu kasvatuksesta. Olemme kohdelleet esikoistamme tyypillisellä tavalla, antaen vastuuta ja hoputtaneet kasvamaan isoksi kun taas kuopuksemme on saanut olla pieni paljon pidempään. Minulla oli tavoitteena yrittää taistella tällaista kasvatusta vastaan, mutta toisin kävi. En onnistunut olemaan erilainen äiti, sen tajuan nyt. Meidän pojat ovat erilaiset, tykkäävät erilaisista asioista ja silti he ovat niin samanlaisia ja osaavat uppoutua saman leikin vietäväksi..

Meidän pikkuveli. Hän vauhdikkaasta juoksusta ja hassuttelevasta tyylistä huolimatta todella herkkä pieni poika. Hän kaipaa vielä paljon syliä ja iltaisin hän tankkaa läheisyyttä asettamalla oman poskensa minun poskea vastaan ja siinä hän makaa aina reilun hetken ennen kun hän siirtyy nukahtamaan omaan sänkyyn. Hänellä on aina ollut pieneen ikäänsä nähden todella hyvä keskittymiskyky leikkeihin. Hän rakentaa isoja maailmoja legoilla tai autoratoja ja katsomoita autoilleen. Samalla hän ei osaa rauhoittaa omia kierroksiaan jos hän villiintyy. Hän on niin leikin vietävänä että joudumme joskus viedä hänet kokonaan sivuun rauhoittumaan. Hän on meidän perheen taistelija joka fyysisesti aina haluaa päihittää kaikki muut hyvässä ja pahassa. Hän haluaa juosta nopeiten, olla paras kiipeilijä, voittaa kaikki pelit ja luistella taitavimmin. Aina hän on altavastaaja ikänsä puolesta ja joutuu tietenkin sen takia usein pettymään. En malttaisi odottaa mitä tämä hurja tsemppaaminen ja taisteluvoima tarkoittaa kun hän on vähän isompi. Hän on todella musikaalinen. Hän hyräilee usein samalla kun leikkii. Hyräily tarkoittaa, että hän on iloinen. Hän oppii melodian kerran kuuntelemisen jälkeen. Hän on arvaamattomampi kuin isoveljensä ja uhmaa sääntöjä (usein isoveljen pyynnöstä). Mutta kun vanhemmat tai tuttu aikuinen ei ole läsnä, hän pysyttelee sivussa, on todella arka ja huolehtii siitä että toimii sääntöjen mukaan. 

Meidän isoveli. Myös isoveli on herkkä poika monella tapaa. Hän on varautunut tavatessaan uusia ihmisiä mutta myöhemmin hän on oppiessa tuntemaan myös tämän paras kaveri - uskollinen, kunnioittava ja iloinen. Toisin kun meidän pikkuveli, isoveli ei ole se joka mielellään juoksee kärkijoukoissa. Hän pysyttelee taustoilla eikä mielellään osallistu kilpailuihin. Siitä huolimatta hän esimerkiksi on ikäluokkansa nopeimpia ja taitavimpia luistelijoita. Hän harjoittelee sinnikkäästä itsekseen ja haastaa itseään. Suksillakin hän on ihan ässä. Meidän perheen isoveli tottelee (melkein) aina kaikkia sääntöjä. Jos hän haluaa uhmata, hän saattaa pyytää pikkuveljeään tekemään jotain pahaa, koska ei itse uskalla. Hän saattaa kesken vilskettä tarvita omaa tai rauhallista aikaa. Sen hän osoittaa kiukuttelemalla. Silloin häntä häiritsee kovat äänet ja yleinen hälinä. Meidän isoveli on myös hauska ja huomaavainen. Hänellä on miljoona ideaa leikkeihin ja hänellä tosi hyvä mielikuvitus. Hänellä on hurjan laaja kaveripiiri ja saa joka viikko kutsuja tulla leikkimään eri kavereiden luokse. On kiva huomata, että hänen itsevarmuus on kasvanut laajentuneen kaveripiirin myötä. Hän on taitava piirtämään ja saattaa istua tunnin verran saman piirrustuksen parissa, muiden ajanvietteiden kohdalla hän on äkkipikaisempi kuin pikkuveljensä.

Kummatkin ovat siis huipputyyppejä juuri omalla tavallaan! Niin erilaisia mutta silti niin samanlaisia. 

-Såfin

2019/06/12

Erityisherkkyys minussa

Erityisherkkyys. Sana joka vielä kuukausi sitten oli minulle etäinen termi. Sana josta minulla silloin oli vähäinen ymmärrys. Uskoin sen olevan sana jota käytetään kuvaamaan sellaisia ihmisiä jotka eivät siedä ulkoisia ärsykkeitä kuten muut. Sitten luin kirjan, tai tarkemmin sanottuna kuuntelin e-kirjan erityisherkkyydestä. Se muutti kaiken. Istuin jähmettyneenä auton penkissä ja kuuntelin. Kuuntelin kun vieras ääni kuvaili erityisherkkyyttä ja samalla hän kuvaili minua ihan kuin hän olisi lukenut syvimmät ajatukseni. Se oli pelottavaa. Jos totta puhutaan, olin päättänyt kuunnella kyseisen kirjan siksi, että oppisin ymmärtämään meidän esikoista hieman paremmin. Olemme huomanneet hänessä monia eritysherkälle ihmisille luontaisia piirteitä. Mutta siinä istuin hämmästyneenä kuulemastani. Henkilö jota kirja kuvasi olin minä. Olen aina mieltänyt itseni suhteellisen ulospäinsuuntautuneeksi ihmiseksi. Tarvitsen myös ihmisten läsnäoloa. Siksi en voinut kuvitella, että istuisin siinä kuuntelemassa kuvausta itsestäni erityisherkkänä ihmisenä. Pian minulle kuitenkin selvisi, että erityisherkkä ei aina ollenkaan ole ujo tai introvertti vaan erityisherkkyys voi asua myös kaltaisissani ihmisissä. Tein jopa kirjan jälkeen tutkijoiden ja alan asiantuntijoiden laatiman testin. Tulos ei enää yllättänyt. Minä olen eritysherkkä...

Kirjan myötä minulle selvisi moni asia ja ymmärrän nyt itseäni paremmin kuin koskaan ennen. En osaa tai pysty kuvailemaan tätä kaikkea yhdessä lyhyessä blogi-kirjoituksessa. Yritän silti. Erityisherkillä on monia erityisiä piirteitä jotka kaikki liittyvät siihen, että reagoimme voimakkaammin ympäristöömme kuin muut. Samalla nämä kaikki ärsykkeet johtavat siihen, että aivot herkästi käyvät ylikierroksilla ja tarvitsemme aikaa itseksemme nollataksemme tilanteen. Luonto ja muut aistielämykset kuten musiikki, taide tai esimerkiksi kosketut voi aiheuttaa suuria tunteita. Joskus tällaisen kokeminen voi olla jopa ylivoimaista. Esimerkiksi ihoni saattaa mennä kananlihalle kuunnellessani aaltojen lyövän kalliolle. Tietty musiikki saattaa itkettää, koska se herättää minussa suuria tunteita. Musiikki on ollut läsnä koko elämäni. Olen laulanut, soittanut pianoa ja jopa saksofonia vähän aikaa. Musiikilla on erityinen paikka sydämessäni.

Sanoisin, että erityisherkkyyteni takia olen hyvä lukemaan ihmisiä. Sillä on myös haittapuolensa. Esimerkiksi: Tiedostan heti jos huoneessa, vaikkapa illanistujaisissa, on joku joka tuntee olevansa ulkopuolella. Aistin muiden epämukavuuden ja yritän usein korjata sitä. Tiedostan heti kun joku on huonolla tuulella tai huomaan heti kun joku ei keskity asiaan palaverissa. Tunnistan heti huonon ja hyvän ilmapiirin melkein missä vain ryhmässä. Se on raskasta. Osaan harvoin päästää irti ja olla välittämättä tilanteesta ja vallitsevasta tunnelmasta. Siksi esimerkiksi suuret tapahtumat ja uusien ihmisen tapaaminen on minulle raskasta. Ei siksi etten pitäisi ihmisistä, mutta ensin on tulkittava ja tunnisteltava kaikkea mitä ympärillä tapahtuu. Analysoin ihmisiä tarkkailemalla. Vaikka olen ulospäinsuuntautunut olen usein varautunut tarkkailija kun ensin tapaan ihmisen. Kun saan kiinni ihmisen tunnemaailmasta ja ihmistyypistä, olen mielellään se joka avaa keskustelun.  

Suurin juttu minulle oli oivallus siitä miksi tunnen niin voimakasta tarvetta päästä pois tiettyjen ihmisten luota. Nämä ihmiset ovat sellaisia jotka syövät energiaa ja stressaannun heidän läsnäollessa. Ymmärrän nyt mistä tämä johtuu. Se johtuu siitä, että nämä ihmiset sanovant jotain aivan muuta kuin mitä he tuntevat ja ajattelevet. Ristiriita näiden välillä oikeastaan pelottaa minua. Yksi esimerkki on se kun ihminen teeskentelee olevansa tosi itsevarma. Minulle tämä on aivan kamalaa. Se tuntuu vähän niin kuin valehtelulta. (Vaikka tiedän, ettei tämä ole oikea termi kuvailemaan tätä tilannetta). Toinen esimerkki voisi olla se miten on  todella raskasta kuunnella kun toinen väittää kaiken olevan tosi hyvin, mutta samalla näkee, ettei tämä ole totta. En voi pakottaa kaikkia kertomaan henkilökohtaisista asioista, mutta vallitseva ristiriita ihmisen sanoman ja olemuksen välillä on minulle ylivoimainen.

Minä itken herkästi, usein siksi että eläydyn muiden tunteisiin. Muistan hyvin kun olin pieni ja enoni joka oli muuttanut ulkomaille oli täällä Suomessa meidän luona vierailulla. Kun tuli hetki jättää hyvästit, minä itkin ja itkin. Itkin koska äitini itki ja hän oli surullinen. Näin miten häneen sattui tuleva ero ja miten hän tiesi ikävöivänsä veljeään. Itkin koska tunsin miten aikuiset olivat surullisia, vaikka en itse ehkä tajunnutkaan kokonaan syytä suruuni. Eläydyin mukaan tunteisiin, tunsin surun. Teen sitä vieläkin. Minä vastaan toisen suruun tuntemalla saman tunteen. 

Tajuan nyt miksi usein tunnen tarvitsevani päiväunet. Se on minun tapa nollata ja rauhoittaa itseni. Se on tapani prosessoida kaikkia tunteita ja viestejä joita olen kokenut. Käyn ylikierroksilla ja tarvitsen aikaa itsekseni. Etenkin jos meillä on paljon ohjelmaa johon liittyy tapahtumat tai suuret ihmisjoukot. Ylianalysoin, mietin ja käsittelen tietoja. Tiedän nyt myös miksi minulla on vaikea nukahtaa pitkän päivän jälkeen, etenkin jos päivä on sisältänyt paljon ohjelmaa. Muut nukahtavat rättiväsyneenä sänkyyn, mutta minä aloitan käsittelyn silloin. Mietin ja prosessoin päivän tunnelmia ja tapahtumia. Ihmisten ilmeitä, lauseita ja sanavalintoja. Vasta kun olen valmis voin nukahtaa.

Vaikka tässä on paljon sulattelemista olen kuitenkin iloinen siitä, että nyt tiedostan nämä asiat ja voin alkaa hyödyntämään erityisherkkyyttäni uudella tavalla!

-Såfin

2019/06/11

Terkkuja Gdanskista!

Heivaanhei! Me kotiuduimme eilen päivällä aivan mahtavasta perhereissusta. Ostimme keväällä isi-ihmiselle syntymäpäivälahjaksi lentoliput Gdanskiin. Silloin päätimme pikkupoikien kanssa, että yllättäisimme isin neljän päivän reissulla Puolaan. Sen suurempia odotuksia meillä ei oikeastaan ollut reissua kohtaan. Tiesimme, että Gdansk yhdessä Sopot:in kanssa on suurinpiirtein Helsingin kokoinen paikka ja että se on kaupunki joka kärsi todella pahasti toisessa maailmansodassa. Muutoin lähdimme reissuun avoimin mielin, ilman taustaselvittelyä, suunnitelmia tai odotuksia. Hotellin olimme valinneet sijainnin perusteella. Yövyimme perhehuoneessa Scandic-hotellissa joka oli Gdanskin keskustassa pääautotien varressa ja vain n. 900 metrin päästä vanhan kaupungin ytimestä. Liikuimme paikasta toiseen pääasiassa kävellen. Meidän pikkupojat jaksoivat todella hienosti pysyä mukana n. 12-17 kilometriä päivässä. Pidemmät matkat kuljimme über-takseilla, jotka maksoivat todella vähän. Esimerkiksi n. 20 kilometrin matka lentokentältä hotellille maksoi vain n. 8€.. 

Reissussa näimme paljon kauniita restauroituja rakennuksia, toisen maailmansodan museoita, Zoo:n, Sopotin kauniit kilometrin mittaiset hiekkarannat ja Euroopan pisimmän puulaiturin. Mutta se mitä me näimme ei ehkä ollut kaikista tärkein, vaan se mitä tunsimme. Koko paikassa oli iloinen ja lämmin tunnelma. Kaupunki on turistien suosima ja joka puolella oli ihania ruokaravintoloita ja katumusiikkia. Paikka oli siisti, eikä missään tarvinnut pelätä. Lapsiperheitä oli yllättävän vähän, mutta lapsia kohdeltiin joka paikassa hyvin ja hotellissa he saivat jopa pienet lego-paketit saapumislahjaksi. Ravintoloissa oli lasten menu:t ja sisäänpääsymaksuja ei juurikaan veloitettu alle kouluikäisiltä. Kaikista jutuista tämä jäi eniten mieleen - leppoisa tunnelma, helppous ja ystävällisyys!

Me nautimme olostamme täysin sydämin. Me nukuimme joka aamu niin pitkään kuin uni maistui ja päiväunien aikaan palasimme hotellille useampana päivänä (outoa miten meidän pienin täällä suostui nukkumaan, vaikka hän kotona lakkoilee unien suhteen). Iltaisin hienojen herkkuillallisten jälkeen oli kiva pulahtaa hotellihuoneen kylpyammeeseen rentoutumaan. Lapsia aloimme kutsumaan matkamiehiksi. He vetivät niin uskottavasti pitkin Gdanskin katuja, että tämän reissun jälkeen lähtisin heidän kanssa minne vaan. Toisena iltana meidän esikoinen ehdotti, että käveltäisi kotiin ravintolasta jotta voisimme vielä katsella kaupunkia ja sulatella ruokaa. Hihii.. Ihana. Vaikka kengänpohjat kuluivat olemme niin monta kokemusta ja tunnelmaa rikkaampia. Jos etsit helppoa, kulttuurintäyteistä ja edullista kaupunkilomaa niin Gdansk on ehdottomasti paikka sinulle.

Palaan vielä myöhemmin jakamaan parhaat vinkit Gdansk-kaupunkilomaan lapsiperheen näkökulmasta! 

-Såfin 

2019/06/10

Kun väsyttää mutta päiväunet eivät maistu

Puoli vuotta sitten meidän nuoremmalle pojalle iski kriisi. Hän ymmärsi, että hän on ainoa meidän perheestä joka oikeasti nukkuu päiväunia. Etenkin häntä harmitti se, että isoveli sai lopettaa päiväunien nukkumisen jo pari vuotta sitten. Päiväunista tuli meidän kuopukselle mörkö. Pitkään hän taisteli päiväunta vastaan yksi raivari kerrallaan. Joka kerta uni voitti. Taistelut olivat raskaita koko perheelle, mutta välttämättömiä. Meidän kummatkin pojat ovat tarvinneet päiväunia vielä melko vanhana. He ovat aina olleet sellaisia myös vauvoina - päiväunien suurkuluttajia kummatkin. Pidemmistä yöunista ei ole kannattanut haaveilla, se ei vaan heidän kanssa onnistu. Pari viikkoa sitten annoimme lopulta periksi ja lopetimme päiväunet kokonaan. 7 vuotta tässä talossa ollaan nukuttu päiväunia, mutta ei enää. Enkä ole asiasta yhtään innoissani. Päiväunien loputtua pojat tappelevat ja kinastelevat paljon enemmän. Päätös luopua päiväunista jopa hieman kaduttaa, mutta paluuta ei ole. 

Ennen tätä päätöstä tilanne oli mennyt tosi pahaksi ja mörkö nimeltä päiväunet olivat meidän 5-vuotiaan kuopuksen mielessä heti aamusta asti. Ensimmäinen kysymys aamulla oli: "pitääkö minun tänään nukkua päiväunia?" sen jälkeen aamupalapöydässä taisteltiin siitä, että hän ei halunnut mennä päivähoitoon kun siellä pitää makoilla niin pitkään sängyssä päiväunien aikana. Kaikkea ohjasi päiväunet. "Jos minun pitää nukkua päiväunia, en aio siivota huonettani". Ennen varsinaisia päiväunia seurasi puolen tunnin itkupotkuraivarit. Tätä jatkui joka päivä puoli vuotta. Silti hän nukkui yli tunnin aina kun saimme hänet vihdoin sänkyyn. Eikä järkipuhe auttanut hänen asenteeseen. Yritimme selittää miksi pienet pojat tarvitsevat päiväunia kasvaakseen vahvoiksi miehiksi, mutta ei. Yritimme jopa palkita päiväunista mutta kaikki lahjukset tyrmättiin kunhan hän vaan säästyisi päiväunilta. 

Meillä ei siis enää nukuta päiväunia, vaikka väsyttäisi. Tiedän, että monet muut 5-vuotiaat pärjäävät hyvin ilman unia, mutta meidän kuopus tarvitsisi tauon päiväänsä. Monessa asiassa en vanhempana ole luovuttanut, mutta tämä oli taistelu jossa en nähnyt valoa tunnelin päässä. Puoli vuotta taistelua on nyt johtanut tähän pisteeseen. Olemme aikaistaneet iltoja muutamalla kymmenellä minuutilla ja rauhoitumme hieman aikaisemmin kuin normaalisti, jos se auttaisi parempien yöunien saamista. Todellisuudessa aikaisemmat illat ovat vain pieni lohtu. Sen sijaan meillä on nyt pieni ja väsynyt 5-vuotias joka ei enää suostu nukkumaan päiväunia. Toivon, että tilanne kääntyisi lomamme aikana parempaan kun voimme koko perhe säännöllisesti nukkua päiväunia muutaman kerran viikossa. 

Onko teillä taisteltu päiväunista? Mikä vinkiksi tällaisen taistelun kanssa kamppaileville?

-Såfin

2019/06/07

Kesäteatterissa pikkupoikien kanssa - Kaislikossa suhisee!

Kesällä on ihana tehdä asioita eri tavalla kuin talvella. Rakastan kävelyjä joenvartta pitkin, potkulautailuretkiä lasten kanssa ja jäätelökioskilla jonottamista. Yksi takuuvarma merkki kesästä on myös kesäteatterit. Epäsymmetriset penkkirivit keskellä pihapiiriä suoraan taivaan alla ja näyttämö joka koostuu elävistä puista ja ympärillä olevista rakennuksista. Taustalla kuuluu lintujen laulua ja kaukaisuudessa laskeutuvan lentokoneen ääniä. Se on kesäteatteria se. Pienenä kävin joka kesä isovanhempieni kanssa kesäteatterissa. Se on tosi tärkeä muisto minulle lapsuudestani. Omia lapsiani haluan yhtälailla viedä aktiivisesti katsomaan teattereita. Tänä vuonna saimme kutsun Teatteri Tuikkeen "Kaislikossa suhisee"-nimiseen teatteriesitykseen Tapanilassa. Eilen oli tämän esityksen ensi-ilta ja saavuimme poikien kanssa ihanan varjoisalle pihapiirille joka oli aivan Tapanilan juna-aseman läheisyydessä..


Tämä teatteriesitys perustuu klassikkoon, "Kaislikossa Suhisee"-lastenkirjaan, joka on monelle tuttu. Esitys alkoi vauhdikkaasti kun myyrä juoksi pihapiirin halki ja harmitteli juuri menetettyä kotiaan. Siitä seurasi jännittävä tarina jossa puitiin sekä ystävyyttä, kiusaamista, toisten auttamista ja yhteisöllisyyttä. Näitä vaikeita tilanteita käsiteltiin hassuttelevien eläinhahmojen avulla jotka mm. karkasivat vankilasta ja houkuttelivat toisiaan ansaan. Meidän poikien mielestä Konna oli paras hahmo tässä esityksessä. Konna joutui jatkuvasti vaikeuksiin hänen ihastuttuaan erilaisiin menopeleihin kuten vauhdikkaisiin autoihin ja polkupyöriin. Lapset nauroivat ääneen kun konna töötäten ampaisi auton kanssa pihapiirin halki. Joukko näätiä halusi päästä käsiksi Konnan omaisuuteen ja siksi he alkoivat juonimaan häntä vastaan erilaisin keinoin. Onneksi Konnalla oli ystävähahmot auttamassa.

Minusta tämä teatteri esitys on todella hauska ja juuri sopiva meidän pojille. Vaikka tarinassa käsiteltiin vaikeita asioita siinä oli silti myös viihdyttävä tarina ja kekseliäisiin asuihin pukeutuneita hahmoja. Lapset nauttivat todella paljon tästä vauhdikkaasta muttei ollenkaan liian pelottavasta esityksestä. Ikäsuositus oli 4+ vuotta, mutta kyllä yleisössä viihtyi myös pienemmät tyypit. Esityksessä oli väliaika, joten lapset jaksoivat hyvin istua paikoillaan kummatkin puoliajat. 

Suosittelemme ehdottomasti tätä esitystä kaikille lapsiperheille. Esitys on kiertävä ja esityspaikat ja tietoa lippujen hinnoista löydät täältä! Esim. perhelippu etukäteen verkkokaupasta 45€.

Aiotteko tänä vuonna käydä kesäteatterissa?

-Såfin

/Yhteistyössä Teatteri Tuike/

2019/06/06

Kesän paras itsetehty mehujäätelö

Kun selailin vanhoja kuvia meidän perhe-elämästä 4 vuotta sitten, muistin miten paljon silloin pidin kotitekoisista mehujäistä. Minusta oli kivaa kun pystyi soseuttamaan lempismoothien ainekset ja pakastaa ne jäätelöpuikoiksi. Koko perheen terveellinen herkku. Tai noh, ei ne mehujäät aina niin terveellisiä olleet, mutta usein. Hihii.. Nyt kun helteet rantautui Helsinkiin toissapäivänä päätin, että tästäkin kesästä tulee mehujäätelökesä. Otin heti tehtäväkseni testata uudenlaista mehujäätelöreseptiä. Pienen etsimisen jälkeen löysin meidän vanhat mehujäätelömuotit keittiön yläkaapeista ja aloin pohtimaan mieluista makuyhdistelmää. Päättelin, että minun pitäisi tehdä jotain ekstra-hyvää jotta saisin meidän pikkupojat uudestaan innostumaan kotitekoisista mehujäistä, edellisistä on jo niin pitkä aika. Pienen pohdinnan jälkeen sain päähäni makuyhdistelmän jota halusin lähteä testaamaan. Tällä kertaa tein banaani-veriappelsiini mehujäätelöä ja siitä tuli niin hyvää, että päätin jakaa teidän kanssa tämän helpon ja herkuliiset reseptin..

Kermainen Banaani-Veriappelsiini mehujää
(6 pientä annosta)
100 gr kevyt creme fraiche
1 iso banaani
1 ison veriappelsiinin raastettu kuori
1 ison veriappelsiinin mehu
tilkka appelsiinimehua

Tee näin: Pese ja raasta veriappelsiinin kuori suureen smoothiekoneeseen ja purista sen jälkeen appelsiinin mehut mukaan. Lisää joukkoon creme fraiche, banaani ja tilkka appelsiinimehua. Soseuta. Kaada seos mehujäätelömuotteihin ja aseta niihin tikut (Minä tykkään käyttää oikeita puutikkuja). Anna kovettua pakkasessa 4-5 tuntia. Syö helteisenä päivänä. Namsk.

Tykkäätkö sinä tehdä mehujäätelöitä itse? Mikä on sinun lempiresepti?

-Såfin

PS. kurkkaa myös resepti terveellisiin meloni-mansikkamehujäätelöihin