2015/01/31

Tilpehöörit lasten synttärijuhliin

1-vuotisjuhlat lähestyy ja onneksi olen löytänyt aivan ihanan liikkeen, josta käyn hakemassa inspiraatiota meidän lastenkekkereihin, nimittäin Confetti. Ensi syksynä, kun vanhempi poika täyttää neljä, ajattelin viedä esikoisemme sinne jo ennen kutsukorttien lähettämistä, jotta hän itse saa valita juhlilleen teeman. Sieltä löytyi mm. pinjatat, ilmapallot, servetit, pillit, koristeet, erilaisia muffinsivuokia ja tietenkin myös mitä erikoisimpia leivontatarvikkeita.


Tällä kertaa valitsimme ihanan keltaiset lautaset ja mukit, mutta kassiin pääsi myös muutama autoteemainen kynttilä ja keksimuotteja meidän kuopuksen auto-juhliin! Todettiin ystävän kanssa, joka oli mukana fiilistelyissä, että on PALJON kivempaa käydä paikan päällä katselemassa tuotteita, kuin tilata nettikaupasta. Voi kuitenkin olla varma siitä, että "tarpeellisia" tavaroita myös ostaa paljon enemmän! Hahaa.. 

Seuraavaksi virittämään juhlatunnelmaa päälle..

-Såfin

2015/01/30

1-vuotias ilopilleri

Hip-Hip-Hooray, meidän perheen kuopus täytti 1-vuotta! Meidän kotiarki on nyt virallisesti kahden taaperon ja kahden vanhemman pyörittämä (nimenomaan tässä järjestyksessä). Meidän kuopuksen kunniaksi ajattelin kirjoittaa lyhyen tilannekatsauksen hänen lemppari ja inhokkijutuista. Jos vauvakirja jostain syystä jäisi täyttämättä*, niin täältä voidaan sitten kurkata faktat..

Minä osaan: Suukotella, taputtaa, vilkuttaa, nousta seisomaan keskellä lattiaa, kiivetä sohvalle/sängylle (varmaan myös puuhun jos minut annettaisi), ottaa askelia, käyttää pinsettiotetta, avata laatikkoja, sanoa mm. mamma, pappa, namnam, nousta ja peruuttaa alas portaita..
Minä rakastan: Minun parasta kaveria isoveljeäni, puhelinta, leipää, kahvikonetta, kaukosäätimiä, kylpemistä, tavaroiden repimistä alas hyllystä.  
Minä vihaan: Pukemista, syömistä, ei-sanaa, hyvän leikin kesken jättämistä. 
Lempilelu: Kaikki millä isoveli leikkii, lelupuhelin, soiva äänikirja, rakennuspalikat ja pikkuautot. 










(Photos by Lars Stormbom - Thanks!)

Aamulla kun hän herää, hän on heti kolkuttamassa meidän suihkun ovea ja sanoo kovaan ääneen osoittaen "täää, täää". Heti pitäisi päästä kylpemään. Aamupalapöydässä hänelle kelpaa vain smoothie ja ruisleipä "namnam". Pikakelauksena hänen touhut kodissa näyttäisi varmaan aika huvittavalta, pikavauhtia edestakaisin portaita, lelujen levittelyä, kengät ulos eteisen kaapista, kirjat alas hyllystä jne. Vähän niin kuin pikku-tornado, voitte varmaan kuvitella. Päiväunet hän ottaa mielellään kahdessa reilussa annoksessa ja ruokaa niin harvoin kuin mahdollista. Hän hymyilee enemmän kuin kukaan muu meistä ja on helposti perheen villein jäsen. Siinä tiivistetyssä muodossa kuvaus meidän ilopilleristä ja rakkaasta 1-vuotiaasta..

-Såfin  

PS. *olen kyllä tekemässä meidän kuopukselle omaa vauvakirjaa (ööö... ihan kohta). En halua syyllistyä siihen samaan mokaan, johon monet äidit sanoo syylistyneen: Vain ensimmäisellä lapsella on täydellinen vauvakirja, toisen lapsen vauvakirjaan on raapustettu strategiset mitat neuvolakortista ja kolmanellaa ei ole vauvakirjaa ollenkaan..

2015/01/29

Pastellivärit

Minttu, haalea roosa ja lila. Nam, mitkä ihanat värit - melkein kuin ranskanpastillit. Keväisiin tunnelmiin päästään pikkuhiljaa hempeiden pastellisävyjen avulla. Keskellä sohvapöytää meitä ilahduttaa nyt hauskan muotoiset pikkuvaasit. Toistaiseksi ne on saanut olla melko rauhassa pienimmän taaperon käsiltä, joten innostuin jopa ihan laittamaan niihin kukan. Tuntuu juhlalliselta, kun pikkuhiljaa voi taas alkaa koristelemaan kotia ilman, että kaikki tavarat on heti lattialla. Nykyään ei-sana tarkoittaa myös joskus ei. Meidän hulivili tottelee ainakin joka kymmenes kerta.. Hahaa! Jätetään kuitenkin arvokkaimmat esineet vielä hetkeksi piiloon..



 






(vaasit: Bloomingville)

 Näissä "hempeissä tunnelmissa" kiiruhdamme nyt koko porukalla neuvolaan..

-Såfin

2015/01/28

Avainnauha puuhelmistä

Viime aikoina meidän 3-vuotias on kovasti halunnut auttaa ovien avauksessa. Ensin pitää tietenkin soittaa ovikelloa, vaikka kukaan ei olisi kotona ja sen jälkeen hän valitsee avainnipusta oikean värisen avaimen ja "auttaa" oven avaamisessa. Samalla olen jonkin aikaa pohtinut, mitä kaikkea pojan kanssa voisi askarrella puuhelmistä. Olisi kiva, että poikakin pääsisi pujottelemaan puuhelmiä nauhaan ilman, että lopputulema olisi suoraan super-tyttömäinen, kuten kaulakoru. Ja siitä se sitten lähti: Projekti avainnauha puuhelmistä!





Voitte vaan kuvitella miten innoissaan meidän esikoinen oli tästä ideasta. Valitsimme joustavan kuminauhan, jotta avain ylettyisi lukkoon vaikka nauha on kaulassa. Sitten meidän kolmevuotias valitsi puuhelmet ja pujotti (suurimman osan) ihan itse nauhaan. Puolessa välissä pujottelua kiinnitimme solmulla nipsun avainta varten. Lopuksi maalasimme vielä vedenkestävällä tussilla hauskoja ja riittävän lapsellisia kuvioita muutamaan puuhelmeen. Kun kerroin, että hän saisi ihka oman avaimen meidän postilaatikkoon, hän oli ratketa riemusta. Nyt isi ja meidän ylpeä esikoinen kipittävät päivittäin yhdessä postilaatikolle hakemaan päivän postit..

Postman Pat, Postman Pat..

-Såfin

2015/01/27

Joutilas viikonloppu - vai oliko sittenkään?

Tiedättekö sen tunteen, ettei ole tehnyt yhtään mitään koko viikonloppuna? Mutta kun mielessään kokoaa listaa viikonlopun aikana tehdyistä asioista, se onkin yllättävän pitkä. Meillä on juuri tällainen viikonloppu takana. Mitään ei tehty, mutta tehtiin kuitenkin..

  • Kävimme koko porukalla uimassa
  • Luimme ainakin 12 kirjaa
  • Olimme pulkkamäessä
  • Olimme kävelyllä
  • Söimme Runebergintorttuja (Tiedetään, syyllistyimme varaslähtöön)
  • Juhlimme synttäreitä
  • Eksyimme väärään kaupunkiin Hämeessä.. Hups!*
  • Kävimme teatterikerhossa
  • Ostimme kuopukselle synttärilahjoja
  • Teimme lumiukkoja muovailuvahasta
  • Rakensimme Duploilla
  • Minä tyhjensin vaipparoskiksen (pakko listata tähän, koska on niin poikkeuksellista, hahaa!!)
  • Söimme hyvää ruokaa mummolassa
  • Zumbasimme
  • Kävimme ruokakaupassa
  • Katsoimme Kingiä kaveriporukalla sen verran minkä 4 lapsen hoitamisen puitteissa kerkeää
  • Pelasimme kaukalopalloa
  • Nukuimme piiiitkät päiväunet
  • Katsoimme puolikkaan leffan ihan kahdestaan.. 

Niiiin.. lista olikin melko pitkä ja silti tuntuu, ettei tehty mitään. Suurin syy tähän tunteeseen on varmasti se, että emme koko viikonlopun aikana tehneet mitään meidän aivan liian suurelle pyykkivuorelle, villiintyneille villakoirille tai väärissä laatikoissa vieraileville leluille. Nyt miniloma siivoamisesta päättyy ja koti muuttuu (toivottavasti) pikkuhiljaa taas mukavammaksi paikaksi..

-Såfin

*PS. Muistakaa navigaattoria käyttäessä aina katuosoitteen lisäksi syöttää myös kaupungin nimen. Valkeakoski ja Lempäälä ei ole sama paikka.. (mutta onneksi ei kovin kaukana toisistaan) 

2015/01/26

Sea Life

Onko sinulla ikävä hiekkarantaa? Ainakin meillä oli ja siksi päädyimme muutama päivä sitten tutustumaan Sea Life:n vedenalaiseen maailmaan pikkupoikien ja mummon kanssa. Keskellä näyttelyä voi rentoutua aurinkotuoleille keskelle isoa hiekkarantaa. "Hairannalta" on luonnollisesti näkymät  altaaseen, jossa pelottavat hait uiskentelivat. Meidän 3-vuotias esikoinen oli huolissaan mummosta ja tarjoutui pitämään häntä kädestä kiinni hai-altaan läheisyydessä. Kotimatkalla hän kysyi vielä varmuudeksi oliko mummoa pelottanut kovasti Sea Life:n näyttelyssä. Hahaa, niiiin symppistä!! 







Linnanmäen alueella sijaitseva Sea Life on vaunuystävällinen paikka ja myös ihan pienille lapsille riittää mielenkiintoista katseltavaa. Värikkäät kalat, kiemurtelevat mustekalan lonkerot ja tunneli hai-altaan alla jäivät mieleen. Muistoksi ostimme kotiin pienet muoviset "mustikkalat", jotka jo ovat olleet mukana muutamassa kylvyssä. Niiden kohtalo on tosin joka kerta joutua ison hain välipalaksi...

-Såfin

PS. Sealifen sisäänpääsyn saa 8.2 asti 10 euroon (norm. 16,5 €) mainitsemalla koodin SUPER2015, Helsinki Winter Fun viikkojen kunniaksi.

2015/01/25

Kotikuvauksissa

Lasten isoisä on aina harrastanut valokuvausta. Nyt en tarkoita sellaista kevyttä pienellä digikameralla räpsyttämistä, vaan hieman raskaamman sarjan valokuvausta. Tarpeen mukaan hänellä on myös oma studio. Siellä otettiin viime viikonloppuna hieman valokuvamateriaalia meidän pojista ja kuten kuvista huomaa meillä oli tosi hauskaa. Ette muuten arvaa miten vaikeaa on kuvata erittäin liikkuvaista ja villiä 1-vuotiasta? 






Meidän kuopus ei pysynyt yhtään paikoillaan niin, että naama katsoisi kameraan päin, paitsi isoveljensä pakottamana tietenkin. Hahaa.. Houkuttelimme leluilla ja hiusharjoilla, mutta takana oleva valokuvauskangas oli kaikista mielenkiintoisin. Lopulta päädyimme ottamaan apuvälineeksi ruokailutuolin.. Oli miten oli, saimme kuitenkin hienoja valokuvia pojista ja heidän ilmeistä..

All photos by L. Stormbom
Lasten paidat: Aarrekid

-Såfin

2015/01/24

Hyvästi vauvalelut

Huomasin äskettäin, että 11-kk vanha kuopuksemme leikki edelleen pienen vauvan leluilla. Pienen vauvan leluilla tarkoitan siis puru-, rapistelu- ja muita "ei aktivoivia" leluja. Hänen lempipuuhansa onkin viimeaikoina ollut tyhjentää kannelliset laatikot, jossa olemme säilyttäneet vauvaleluja, jonka jälkeen hän joko laittaa ne takaisin laatikoihin tai heittää ne alas meidän portaikkoa. 



Oivalluksen jälkeen tuli kiire. Kiire siivota vauvalelut pois ja kiire ottaa esille mm. kasattavat palikat, soittimet, palapelit ja muut aktivoivat lelut. Sillä aikaa kun kuopuksemme innoissaan leikki lattialla "uusvanhoilla" leluillaan, annoin itselleni hetken aikaa tunteilla ja jättää hyvästi vauvaleluille. Onhan se haikeaa, mutta meidän villissä arjessa ei ole kovin paljon aikaa tunteilla tällaisen seikan parissa. Yhden vauvalelun jätimme kuitenkin vielä paikoilleen ja se on äitini tekemä mobile, joka edelleen roikkuu meidän kuopuksen sängyn yläpuolella. Katsomme sitä joka kerta kun hän herää päiväunilta ja uskon, että se omalla tavallaan tuo hänelle turvaa. Mobilesta lisää myöhemmin.

Buhuu. Kyynelkuivaus. Palikkatornin kasausta.

-Såfin

PS. Suosikkilelut ovat ehdottomasti olleet Lamazen roikkuvat vaunulelut ja kuminen ihana Sophie-kirahvi. Suosittelemme!

2015/01/23

Paperipallot ikkunassa

Siis oikeasti, kuka tilaa niitä joulukoristeita verkkokauppojen alennusmyynneistä?? Hahaa.. No ainakin minä. Tänä vuonna tilasin hieman erilaiset "jälkijoulukoristeet". Meidän ikkunassa roikkuu ihanat hempeän vaaleanpunaiset paperipallot. Tulen jotenkin iloiseksi niistä, ehkä sen takia, että tiedän niiden olevan joulukoristeet, mutta samalla ne muistuttavat minua kuitenkin hieman kesästä. Joskus tuntuu kivalta kulkea hieman vastavirtaan..

Kerroin myös aikaisemmin tilaamastani Kaunisteen kankaasta, jossa samalla tavalla kuin näissä paperipalloissa, on sitä jotain omaperäistä ja hauskaa..

Näissä merkeissä on kiva toivotella kaikille oikein HAUSKAA viikonloppua!

-Såfin

2015/01/22

Vauvaperheen tuotteiden hinnoittelu Prismassa??

Olin päättänyt jättää kirjoittamatta vaippajutuista tässä blogissa kokonaan. Noh, toisin kävi. Kuten monessa muussa vauvaperheessä, meilläkin on käytössä vaipparoskis. Tarkemmin Tomme Tippeen vaipparoskis, joka paketoi jokaisen vaipan erikseen omaan pikku pussiin. Tällainen systeemi minimoi hajuhaitat, vaikka ei tosin poista niitä kokonaan. Vaipparoskis itsessään on halpa investointi. Mutta, vaipparoskikseen pitää myös vaihtaa "muovipussikasettia" melko usein. Tämä kyseinen vaihtokasetti on melko hintava ja kuluu suurkuluttajaperheessä melko nopeasti loppuun.


(Kuvat: Tomme Tippee officials)

Kun lähdimme tutkimaan asiaa huomasimme, että Prisma josta me aikaisemmin hankimme vaihtokasettimme, on täysin ja totaalisesti ylihinnoitellut ne. Suututtaa jotenkin huomata, että kauppa joka juuri kertoi laskevansa perustuotteiden hintaa, ottaa todella muhkeita marginaaleja hieman erikoisemmista tuotteista. Ymmärrän toki, että kaupan pitää tehdä myös tulosta, mutta tällä hinnoittelulla lähinnä karkoittavat asiakkaita. Yksittäinen vaihtokasetti on hinnoiteltu Prismassa miltei 15 euroon. Tilattuna Lekmer.fi-nettikaupasta sai 3-rullan pakkauksen 26 eurolla. (toimituskulut lisätään hintaan mikäli tilaus on pieni). Kun tekee hieman jatkotutkimusta, huomaakin nopeasti, että nämä kasetit kannattaa tilata ulkomailta, vaikka loppuhintaan lisättäisikin vero.

Prismasta saa siis nykyään ehkä halpaa ruisleipää, mutta mikä on koko ostoskorisi hinta?

-Såfin

2015/01/21

Perhepäivähoito vs. päiväkoti

Olemme tulleet siihen pisteeseen, että olemme miettimässä tulevia ratkaisuja hoitomuodon suhteen. Palaan töihin kesän jälkeen, jolloin meidän kuopus on 1,5 vuotias. Minusta tämä on hyvä ajankohta meille kaikille siirtyä eteenpäin - minun mielenterveyden ja kuopuksen itsenäistymisen kannalta. Ajankohdan suhteen minulla ei ole epäilyksiä lainkaan, minusta ei ole kotiäidiksi yhtään pidempään. Mutta, mutta.. Nyt meidän pitäisi päättää miten ratkaisemme suuren hoitokysymyksen. Lapsemme ovat ruotsinkielisessä päivähoidossa ja paikkoja on alueellamme hyvin rajoitetusti. Meitä on ohjeistettu laittamaan paikkahakemusta mahdollisimman pian (!!).

Meidän esikoinen on tähän asti ollut perhepäivähoitajalla, joka on aivan superhyvä. Hänen luokse mahtuu vain 4 lasta, eikä meillä ole toivoa saada paikkaa kummallekin lapselle hänen luota. Kävin siksi ystävän kanssa tutustumassa muutamaan vaihtoehtoon lähialueella. Joukossa oli sekä ryhmäperhepäivähoitopaikkoja ja yksi isompi päiväkoti. 

Olen niin tottunut melko rauhalliseen menoon perhepäivähoitajamme luona, että iso päiväkoti tuntui jotenkin aivan liian isolta paikalta (etenkin meidän pienelle). Lapsia oli joka nurkassa.. Iiik! Meidän siinä vaiheessa 4-vuotias esikoinen voi tosin jo kaivata lisää leikkikavereita ja laajempia piirejä. Iso päiväkoti olisi myös koulun vieressä ja siirtyminen sinne myöhemmässä vaiheessa, olisi mutkattomampaa. Perhepäivähoitajien luona taas olisi rauhallisempaa ja jotenkin kotoisampaa ja tuntuu näin suoralta kädeltä paremmalta vaihtoehdolta. Toisaalta mietityttää kestäisikö meidän arki, jos esikoinen ja kuopus olisi eri paikoissa hoidossa - sillä on mahdollista, ettei samasta ryhmäperhepäiväkodista saada kaksi paikkaa. Tulisiko päiväkotirallista aivan liian ylivoimaista siinä tapauksessa? 

Mitä tehdä..? Päässäni on aivan liian paljon kysymyksiä!

-Såfin

2015/01/20

Meidän normipäivä

Halusin kirjoittaa tämän postauksen itseäni varten. Tuntuu hauskalta ajatella, että voin joskus myöhemmin palata tähän kirjoitukseen ja muistella sitä, miltä meidän tavallinen päivä näyttää nyt, kun vielä olen äitiysvapaalla. Tiedän nimittäin, että se unohtuu, ellen tallenna sitä jonnekin muistiani luotettavampaan paikkaan. Joten tässä se tulee, meidän normipäivä kotona..

7:30 Heräämme isin herätyskelloon yleensä jo valmiiksi hieman myöhässä aikataulusta. Esikoinen kömpii viereeni jossa jo kuopus nukkuu. Minä ja lapset "nukumme" vielä vartin verran, kaikki samassa sängyssä.
7:45 Loputkin perheestä nousee auttamaan isiä ja esikoista liikkeelle kohti töitä ja päiväkotia.
8:00 Sottaista aamiaista ja ensimmäinen kahvi. Somea ja blogeja.
8:45 Kylpyhetki kuopuksen kanssa. Vettä roiskuu pitkin suihkutilan seiniä. 
9:15 Toinen kahvi ja tavallisesti leikkihetki tai kirjojen lukemista kuopuksen kanssa.
9:45 Kuopus ensimmäisille päiväunille. Siivoan ja jos aikaa jää, luen lehtiä tai kirjaa...




10:30 Ulkoilua tai kaupassakäyntiä.
12:00 Lisää sottaista ruokailuhetkeä, jonka jälkeen kuopus tykkää inventoida ruokapöydän alta löytyviä aarteita, ennen kuin minä kerkeän sinne rätin kanssa.
12:45 Kolmas kahvi, lyhyt leikkihetki, pyykit, muut hoidettavat asiat. 
13:30 Kuopus toisille päiväunille, nukahdan usein myös itse puoleksi tunniksi.
14:30 Illan ruuan valmistelua, mukavia rauhallisia puheluita äitikavereiden kanssa. Neljäs kahvi.
15:30 Liikkeelle hakemaan esikoista päiväkodista. Jäämme usein ulos leikkimään puistoon.
17:00 Takaisin kotona, isikin tulee kohta.

Hups! Taidan olla aikamoinen kahvisieppo.. päivän aikana tulee juotua jo neljä kuppia. Onkohan tämä ihan normaalia?? 

-Såfin 

PS. Toisin kuin kuvista voisi uskoa, meidän tavallinen kotipäivä on siis tällä hetkellä ihanan leppoisa, eikä mitenkään migreeniä aiheuttava niin kuin joistain ilmeistä voisi päätellä :)

2015/01/19

Luistinradalla

Jännitystä, innostusta ja odotusta. Luistelu - mikä se olikaan? Meidän eilinen aamupäivä oli täynnä kysymyksiä luisteluun liittyen: "Pidetäänkö kengät jalassa jäällä?" ja "Voiko siellä jäällä kävellä?". Olimme nimittäin luvanneet meidän esikoiselle, että lähdemme luistelemaan yhdessä viikonlopun aikana. Kun ulkolämpömittari sunnuntaina edelleen oli plussan puolella, päätimme lähteä tekojääradalle Käpylään. Tavallisilla luistinradoilla olisi ollut mukava vesikerros ottamassa vastaan hänen kaatumisia..




Siitä onkin jo vierähtänyt tovi, kun meidän esikoinen viimeksi kävi jäällä. Vuosi sitten, 2-vuotiaana, hän ei vielä pysynyt itse kunnolla pystyssä ja luistimet tuntuivat painavilta hänen pikku jaloissaan. Nyt vuotta myöhemmin, hän on rohkaistunut paljon ja yrittää kovasti päästä eteenpäin. Apuvälineiden avulla sekin luonnistui, hitaasti mutta varmasti! Hän pysyy (pääosin) hienosti pystyssä, vaikka toki kaatumisiakin päästiin harjoittelemaan. Hauskinta oli tälläkin kertaa se kun isi otti meidän esikoisen syliin ja luisteli ympäri jääkenttää hurjan kovalla vauhdilla.. Huhu! Hurjalta näytti, mutta joskus äitin on vain ummistettava silmät ja antaa poikien olla poikia.. 

-Såfin

2015/01/18

Kauniste kevääksi?

Vaihdettaisiko tylsät harmaan sävyt hieman mielenkiintoisempiin harmaisiin? Kevätsisustus, nettisurffailua, liikainnostusta ja tyhjä pankkitili! Hahaa.. Tällaista on ollut ilmassa ainakin tässä taaperokodissa. Tuntuu tavallaan hieman aikaiselta ajatella kevättä, mutta nyt siihen on lupa, kun selkeästi jo huomaa muutoksen valoisan vuorokauden pituudessa. Normaalisti haen energiaa kevääseen voimaväreillä, kuten keltaisella tai muilla kirkkailla väreillä. En tiedä johtuuko se lisääntyneestä miesenergiasta tässä talossa; spidermanbattleista, dinokamppailusta tai pikkuautopörinästä, mutta meidän kevään värit taittavat tänä vuonna hempeisiin pastelliväreihin. 



Ensimmäinen keväinen löytö: hauska Sokeri-niminen kangas löytyi täältä. Kaunisteen ihania kankaita olisi voinut tilata enemmänkin, mutta onhan tässä vielä aikaa. En vielä ole päättänyt tarkkaa muotoa tai käyttötarkoitusta tälle kankaalle, mutta luultavasti tämä kuosi pääsee kunniapaikalle olohuoneeseen. Tämä ostos ei yksinään tyhjentänyt tiliä, vaan kuten arvata voi, jossain päin Suomea matkalla on lisää "erittäin tarpeellista" sisustustavaraa tälle keväälle. 

Lisää kevättä siis hieman myöhemmin..

-Såfin