2017/06/30

Uimamerkit

Muistatko vielä uimamerkit? Ne joiden ottamista silloin ala-asteella jännitti hurjasti ja puitiin kavereiden kesken. Mietittiin miten uskaltaisi hypätä kymmenestä metristä jalat edellä ja miten jaksaisi uida vaatteet päällä kokonaisen allasmitan. Jälkeinpäin kyseltiin ja vertailtiin kavereiden kesken merkkejä ja jännittäviä kokeita. Uimamaisteri ja Primusmaisteri-nimisiä nämä merkit taisivat olla. Se oli hurjan iso ja tärkeä juttu silloin pienenä. Todellinen merkki saavutuksista ja taidoista. Jotain mistä kaikki lapset halusivat puhua kesän uimakoulujen jälkeen. Näin yli 20 vuotta myöhemmin törmään jälleen näihin samoihin uimamerkkeihin. Me olemme nimittäin osallistuneet poikien kanssa uimakouluun koko menneen lukukauden. Uimakoulussa olemme harjoitelleet tekniikkaa ja edistäneet lasten uimataitoja. Kevään lähestyessä loppuaan meidän pojilta kysyttiin mikäli he haluaisivat suorittaa ensimmäiset uimamerkinsä..

Sillä hetkellä kun uimaohjaaja kertoi, että hän uskoisi meidän esikoisen pystyvän ensimmäiseen alkeis-uimamerkin vaadittaviin suorituksiin minussa heräsi ne nostalgiset tunteet omasta lapsuudesta. Miten tärkeä juttu tämä uimamerkki silloin olikaan. Meidän esikoinen kertoi haluavansa yrittää. Hän näytti ohjaajille miten 10 metrin selkä- ja rinta-uiminen onnistui. Hän sukelsi renkaan syvästä altaasta ja näytti miten itse osasi kellua. Viime viikolla saimme postia. Hän sai ensimmäisen uimamerkkinsä. Ai että, se ylpeys.

Myös meidän 3-vuotias pikkuveli sai varhaistaitomerkin. Pienet vielä uimataidottomat osallistujat saivat näyttää muita temppuja taitomerkkiä varten, kuten se miten altaasta punnerretaan itsensä ylös reunalle, kuplien puhaltamista veden alla ja se miten altaan pohjaa pitkin pystyi etenemään pomppimalla. Liikkistä.

Meidän tyypeillä on nyt sitten tällaiset (minun mielestä nostalgiset) uimamerkit!

-Såfin

2017/06/29

Ilahduttaa juuri nyt

Kesällä hymy on herkässä. On paljon asioita jotka juuri nyt ovat meidän perheen mielessä. Välillä näitä kivoja asioita on kiva pysähtyä miettimään oikein erityisesti vain siksi, että saisi vähän perspektiiviä elämään. Yhden hassun epäonnen tapahtumasarjalle jonka koimme Juhannuksena tarvitaan myös vastapainoksi niitä elämän kultahippuja. Tässä se siis tulee, lista niistä asioista jotka ilahduttavat meidän perhettä juuri nyt: 

- Itsetehdyt jäätelöt ja jäädykkeet
- Leveälahkeiset housut. Joo. Hurahdin!
- Uusi ja hieman lyhyempi tukka
- Lähestyvä Perheblogit.fi-yhteisön koko perheen kesäpäivä
- Uudet aurinkolasit
- Veneily, meren tuoksu ja kimmellys auringossa
- Asujen suunnittelu eräitä woodstock-hippijuhlia varten
- Rosé kuohuviini, ihan parasta!
- Pitkät ja valoisat illat ja tietty kesä
- Hotjooga
- Onnistuneesti taskuparkkeerattu auto (Kyllä, ihan itse!)
- Suits-sarja
- Hyvällä tavalla tolkuttoman kiireiset viimeiset työpäivät ennen lomaa
- Luonnon kaikki kukat - ilmaista kauneutta kotiin!
- Poikien kesäloma ja siksi myös koko perheen (hieman) rauhallisemmat aamut
- Rakennusprojekti joka etenee joka päivä
- Postissa saapuneet lasten uimamerkit
- Kivat tulevat blogiyhteistyöt
- Spinnerit. Kyllä, rantautuivat myös meille!
- Varhaiskaali. Grillissä, salaatissa, padassa, sellaisenaan.. Nam!
- Varattu mutta vielä puoliksi suunnittelematon matka Tanskaan
- Oivallus siitä miten paljon helpompaa kaikki on nykyään kun lapset ovat jo "isoja"
- Jännitys syksyn muutoksia kohtaan
- Siivotut keittiönkaapit
- Itsekasvatetut yrtit ja salaatit takapihallamme

On se hassua miten pienet asiat hymyillyttää! Mikä saa sinut hymyilemään juuri nyt?

-Såfin

2017/06/28

Juhannus kun meidän vene upposi

Meillä oli monella tapaa hieman erikoinen mutta hauska juhannus. Se terassi missä kuusi vuotta sitten istuimme juomassa kuplivaa aikuisten kesken oli nyt muuttunut seitsemän vaahtosammuttimen kokoisen hulihulin näyttämöksi. Saunomisessa ei keskitytty enää löylyjen ottamiseen vaan estettiin ennemminkin hukkumiset ja lauteilta putoamiset. Kirmaisevan nälän alta aikayksikön kasvattaneen pikkutyypin ruokatarpeiden tyydyttäminen oli tärkeämpää kuin juhannuspöydän kauniiksi koristeleminen. Silti juhannuksessa tuntui nyt olevan tärkeämpää sisältöä kuin koskaan aiemmin. Hallittu pikkutaaperoiden aiheuttama kaaos nostaa enemminkin suuren hymyn kasvoilleni kuin hikikarpalot otsalle. Juhannuksen avasimme kuitenkin kolmen epäonnen putkella jonka ihan mielihyvin olisi voinut jättää väliin..

Juhannuksen epäonnen putki alkoi uponneella veneellä. Meillä on aina ollut perinteenä kerran kesässä tilata pienen saaremme venerantaan kuormallinen valmiiksi kuivattua polttoklapeja. Rannasta ne pitää vielä kuljettaa saareen meidän pienen yhteysveneen avulla. Tällä kertaa klapit lastattiin rannassa moottoriveneen perässä vedettävään soutuveneeseen. Juuri ennen kuin perässä hinattava soutuvene oli perillä meidän omassa mökkirannassa se hörppäsi suuresta aallosta vettä ja soutuvene upposi. Koko klapi-lasti levisi järveen. Onneksi tuuli kuitenkin kuljetti klapit meidän rantaviivalle ja niin kaikki kynnelle kykenevät vieraat olivat noukkimassa märkiä klapeja vedestä rannalle kuivumaan. Äh. Nyt on klapitkin sitten pesty, eihän me mitään likaisia klapeja muutenkaan huolittaisi.. Heh.

Myöhemmin samana iltana itsetehty jäätelö tippui suoraan kulhosta keittiön matolle ja lopuksi vielä meidän saaressa sijaitseva vesipumppu räjähti niin, ettei vesi kulkenut missään putkissa. Onneksi matto saatiin puhtaaksi ja vesipumppukin saatiin lopulta korjattua. Tämän jälkeen vietimme oikein ihanaa ja rauhallista juhannusta naureskellen näille kömmähdyksille. Paikalla oli neljä ystäväperhettä ja meidän Mummo ja Vaari. Saunoimme, paljuilimme ja poltimme perinteisesti myös mahtavan juhannukskokon. Keittiössä hääräsi jatkuvasti muutama perheenäiti ja söimme koko porukalla herkullista kesäruokaa. Lopulta nämä meidän alkukömmähdykset eivät tuntuneet enää miltään ja päällimmäiseksi jäi mieleen valoisat yöt ja ihana yhdessäolo ystävien kanssa..

-Såfin

2017/06/20

On aika sanoa heippa!

Olen tänä vuonna kirjoittanut 146 blogikirjoitusta. Se tekee 6 kirjoitusta viikossa. Jokaiseen blogikirjoitukseen olen käyttänyt keskimäärin muutaman tunnin. Se on ainakin 300 tuntia bloggaamista - Ajatelkaa! Tänä vuonna olen järjestänyt 7 kilpailua jossa yhteistyössä eri yritysten kanssa olen saanut arpoa vaikka mitä kivoja juttuja teidän kesken. Olen myös saanut viettää ihanaa aikaa yhdessä perheblogit.fi-bloggaajien kanssa Hotel Rantapuistossa ja myöhemmin meidän kehityspäivillä Tampereella Sokos Hotel Tornissa. Bloggaajavuosi on muutenkin ollut täynnä jänniä juttuja. Olen saanut osallistua sekä Fazerin järjestämään leivontakouluun sekä Santa Marian ruokavalokuvauskurssiin. Lisäksi sain myös osallistua tämän vuoden Lapsimessuihin bloggaaja-passilla.


Blogini instagram (@malin.safin) seuraajamäärä on tänä vuonna kasvanut räjähdysmäisesti muutamasta sadasta seuraajasta yli tuhanteen. Olen todella otettu. Suosituimmista blogi-postauksista kerroin jo teille aiemmin omassa postauksessa. Yhden asian ääreen palaan kuitenkin uudestaan ja uudestaan ja se on, että teitä lukijoita on vaikea kiittää riittävästi. Ette ehkä tiedäkään miten paljon minulle on merkinnyt se, että niin moni jaksaa lukea meidän kuulumisia päivästä toiseen. Kiitos!

Vaikka tämä onkin ollut minulle hyvin rakas harrastus on nyt aika sanoa heipat! Onneksi en aikonut hävitä "blogosfääristä" kovin pitkäksi aikaa, nimittäin palaan uudella energialla koneen ääreen viikon blogi-loman jälkeen. Loppublogivuodesta tulee aivan mahtava, sen lupaan!

Nyt haluan toivottaa oikein super-ihanaa juhannusta jokaiselle ja kivaa blogi-taukoa minulle! Hihii..

-Såfin

PS. ARVONNAN VOITTAJA: Leikkien-kutsuilta arpomani monivärinen taikahiekkapakkaus meni nimimerkille: Krista. kommentillaan "Leikkien on minulle tuttu juttu työn puolesta ja taikahiekka tulisi ahkeraan käyttöön". Kiitos kaikille osallistuneille ja onnea voittajalle. Olen sinuun yhteydessä!

2017/06/19

Kuusenkerkkäsiirappi

Mikä on sen parempaa kuin itse tehdä ruokaa luonnon omista antimista?! Näin ajattelen ainakin minä, mutta kun hypin mökkisaaremme metsissä poimimassa kuusenkerkkiä sain kyllä kahden pikkupojan hymähdykset osakseni. Huomasin, etteivät he uskoneet minua kun kun kerroin että näistä vaaleanvihreistä puunosista voisi keittää jotain todella herkullista. Nauruista huolimatta jatkoin kerkkien keräämistä sillä oikeastaan olen jo monena vuonna halunnut valmistaa niistä jotain. Tällä kertaa päätin testata kuusenkerkkäsiirapin keittämistä ja näin se onnistui..

Kuusenkerkkäsiirappi
6 dl kuusenkerkkiä
6 dl vettä
4 dl sokeria
Liota kuusenkerkät reilussa vedessä yön yli. Kaada liotusvesi pois ja laita lionneet kuusenkerkät kattilaan. Lisää tuore vesi ja keitä n. 60 minuuttia. Lisää vettä tarvittaessa jottei vesimäärä pienene liikaa. Tunnin jälkeen siivilöi kuusenkerkät vedestä ja lisää jäljelle jääneeseen sameaan kuusenkerkkäveteen sokeri. Keitä pienenpienellä lämmöllä n. 120 minuuttia. Seos muuttuu hiljalleen tummemmaksi. Purkita.

Tämä siirappi oli harvinaisen onnistunut! Nam. Sitä voi käyttää maustamattoman jugurtin, jäätelön, uunijuuresten, grillikaalin tai vaikka lettujen kaverina. Jos ihan hulluksi heittäytyy kuusenkerkkäsiirappia voi laittaa vaikka kuoharilasin pohjalle antamaan kesäistä makua esimerkiksi  nyt Juhannuksena! Hihii..

-Såfin

PS. ehkä huomasit, että nämä kuvat ovat otettu Juhannusfiiliksessä keskellä yötä. Valo on aivan ihana juuri keskikesällä auringon laskiessa..

2017/06/18

Testissä: Kaunissaari retkikohteena

Kaunissaari on sangen ihastuttava paikka ja se sijaitsee Sipoon edustalla noin 40 minuutin vesimatkan päässä Helsingin keskustasta. Kaunissaareen pääsee yleisellä yhteysveneellä tai vaihtoehtoisesti omalla veneellä. Vierassatamassa on yleensä hyvin tilaa veneilijöille. Me lähdimme yhtenä aurinkoisena päivänä yhdessä lasten isovanhempien kanssa merelliselle seikkailulle kohti Kaunissaarta. Meidän pienet kipparikalleet halusivat itse olla ratissa kun navigoimme perille saariston läpi. Tärkeä tehtävä sinänsä. Hihii.. Retkeä varten olimme varautuneet hyvin. Meillä oli mm. mukana omat ruuat ja juomat ja olimme levittäneet paksun kerroksen aurinkorasvaa.

Kaunissaaressa kulkee paljon erimittaisia ulkoilupolkuja. Polkujen varrella on pysyvempiä telttailijoita, boheemeja kesämökkejä ja grillipaikkoja. Tietyissä paikoissa saaressa avotulen tekeminen on kielletty, mutta näin satunnaisille retkeilijöille grillipaikat palvelevat varsin hyvin. Poluilla on myös (ulko)vessoja. Käveltävää poluissa riittää ja ne ovat paikkapaikoin hieman epätasaiset, muttei mahdottomia esim. vaunuja ajatellen. Mikäli kuitenkin on liikkeellä jalan lasten kanssa niin kannattaa etukäteen miettiä miten pitkän reitin on valmis kulkemaan. Saaressa on myös kahvila-lounaspaikka jonka aukioloajat kannattaa tarkistaa etukäteen.

Erityisen kiva tässä saaressa on luonto. Ei ole mikään vitsi, että saaren nimi on Kaunissaari sillä kaunis se todellakin on. Polkujen varrella ja metsissä on poikkeuksellisen paljon värikkäitä kukkia. Saaren itäpuolella on jopa pieni lampi joka on idyllinen kotipaikka monelle lintuperheelle. Toisella puolella saarta avautuu valtavan (isolla V:llä) kauniit ja kallioiset näkymät avomerelle päin. Saaressa on hiljaista ja tyyntä. Linnunlaulu ja kalliolle lyövät aallot luovat ihanan rauhallisen tunnelman. Polun varrelta voi  löytää jännittäviä kyltitettyjä paikkoja jossa on jotain erikoista huomioitavaa. Tällä kertaa erityisesti mieleenpainuvaa oli eräs metsäniitty joka oli nimetty muurahaisten valtakunnaksi. Siellä meidän pojat ihailivat muurahaisten kulkua ja ihmettelivät suuria kasoja joissa muurahaiset asuivat.

Haluan vielä kertoa yhdestä hyvin erityisestä paikasta Kaunissaaressa. Tämä tietty kohta on minulle kuin maanpäällinen taivas. Saaren eteläpuolella kallioiden välissä avautuu kuin yllättäen puiden takaa ihana hiekkainen ranta avomerelle päin. Hiekka muuttuu vesiviivalla kiviseksi ja meren allot luovat jotenkin taianomaisen äänen lyödessään tämän rannan kivilohkareisiin. En siis kertakaikkiaan voi saada tarpeekseni tästä paikasta ja voisin istua tunteja vain kuuntelemassa aaltojen rytmittävää huminaa. Ihanaa.

Onko Kaunissaari sinulle tuttu paikka?

-Såfin

2017/06/16

Meidän kesäpentu on täällä

Tervetuloa kesäkoira Kessu! Sinun saapuessa meidän taloon olet 8 kuukautta vanha. Olet meillä lainassa sen aikaa kun sinun oikea perhe on matkoilla Euroopassa. Sinä olet mahdottoman vilkas ja söpö pieni koira ja olemme odottaneet sinun tuloa paljon. Olet meille entuudestaan tuttu. Asustelet meidän takapihan aidan toisella puolella ja olemme tunteneet sinut aivan pienestä lähtien. Pienenä pallerona kaivauduit omalta pihaltasi aidan ali seikkailulle meidän pihalle. Siitä lähtien olemme saaneet törmätä sinuun usein. On kivaa, että olet tullut tänne leikkimään ja lomailemaan meidän kanssa..

Eilen otimme sinut mukan kun lähdimme hakemaan lapsia päivähoidosta. He olivat enemmän kuin innoissaan kun ymmärsivät, että päivä vihdoin on koittanut. Koskaan aiemmin meidän pojat eivät ole lähteneet niin nopeasti päivähoidosta kotiin kuin eilen. Sinä olit vilkas ja innoissasi. Häntäsi heilui. Välillä sinun teki mieli hypätä syliin, vaikka meille on kerrottu ettet sinä enää saisi pomppia. Annoimme sinun silti innostua hetkeksi. Kävimme sinun kanssa kävelyllä kaksi kertaa illalla vain koska se on niin kivaa. Pojat etsivät sinulle kymmeniä keppejä ja kävelivät vieressäsi myös silloin kun halusit jahdata ohilentäviä lintuja. Katselit takapihallamme miten pojat pomppivat trampoliinilla ja tutkit myös jokaisen nurkan meidän kodista. Illan tullen sinun silmät luppasivat yhtäkkiä. Vaikka pojat olisivat vielä jaksaneet leikkiä niin sinua alkoi väsyttämään. He toivat eteesi leikkiautoja ja kumiankkoja mutta et enää herännyt. Nukuit jo sikeää unta, jalat välillä vispaten. Otin sinulle muistoksi nämä kaksi valokuvaa. Näissä kuvista näet miten paljon sinusta välitetään..

Kesäkoira Kessu! <3

-Såfin

2017/06/15

Viimeaikoina olemme

Julistamme kesän alkaneeksi. Meidän perhe on nyt virallisesti siirtynyt täydelliseen kesä-modeen. Tällä tarkoitan sitä, että meidän illat töiden ja päivähoidon jälkeen kuluvat ulkona erilaisten kivojen puuhien parissa. Kalenterimme pursuaa rantatreffeistä, synttäreistä, mökkiviikonlopuista ja grillijuhlista. Lasten harrastukset ovat jo kesätauolla ja muutaman päivän päästä lapset jäävät piiitkälle kesälomalle ensin kolmeksi viikoksi isovanhempiensa kanssa ja sen jälkeen lomailemme koko perhe vielä kolme viikkoa. Aika luksusta. Kotona olemme hoitaneet tekemättömien listaa ja päässeet purkamaan hetken sitten kotimme valloittaneen kesäkaaoksen. Tänään meidän luokse saapuu myös kesän odotetuin projektimme, nimittäin kesäkoira Kessu..

(kuvat ovat meidän viime viikonlopun mökkireissulta)

Auringosta saatu energia kanavoituu moneen suuntaan. Olemme ottaneet kesätehtäväksi oppia pelaamaan enemmän lauta- ja logiikkapelejä yhdessä lasten kanssa. Keittiössä minulla on tekeillä kuusenkerkkäsiirappi ja ulkona työn alla on myös muutama pihasomiste. Meidän isi-ihminen taas on kanavoinut energiaansa golfturnauksissa ja rakennushommissa. Tällä viikolla buukkasimme vihdoin myös lennot Tanskaan. Suunnittelemamme kesäinen Legoland-matka on siis askeleen lähempänä toteutumista ja päätimme myös, että tulemme matkallamme viettämään aikaa myös Kööpenhaminassa. Emme malttaisi odottaaa.

Ainiin, kaiken muun ohella meillä on myös käynnissä sellainen "pikkupikku" rakennusprojekti. Tontillamme kaikki etenee suunnitelmien mukaisesti. Kun aiemmin kaivoimme kuoppaa maan syvyyksiin olemme nyt edenneet siihen vaiheeseen, että rakennamme "ylöspäin". Upotimme tonttimme täyteen paaluja viime viikolla ja nyt työt jatkuvat teknisissä pohjatukihommissa (josta en itse ymmärrä kovin paljon. Kröhöm..). Pääasia on se, että alamme pikkuhiljaa hahmottamaan tulevan talomme kokoa ja seuraava työvaihe on jo kellarin muuraaminen. Jännää! Pian meidän pitää myös henkisesti valmistua nykyisen kotimme myymiseen, sillä kuvat ja välittäjäsopimus on seuraavaksi otettava työn alle.

Tällaisia kesäfiiliksiä ja projekteja meillä on käynnissä. Nyt minua kiinnostaisi tietää mitä sinulle kuuluu? Onko sinun kesä jo alkanut?

-Såfin

PS. Muista myös osallistua taikahiekka-arvontaan täällä.

2017/06/14

Pari sanaa lasteni kyvystä keskittyä

Halusin sanoa muutaman sanan lasteni keskittymiskyvystä. Me vietimme perheen kesken viikonlopun meidän mökillä Tampereella. Olimme kysyneet pojilta mitä he toivoivat meidän mökkiviikonlopulta ja vastaukseksi saimme varsin toteutettavia juttuja. Toinen halusi pomppia trampoliinilla ja toinen halusi kalastaa. Kalastamisesta puhuimme koko päivän. Kerroimme, että meidän kannattaisi odottaa ihan hetki niin, että ilta vähän viilenisi. Kalat syövät paremmin hieman kylmemmällä säällä. Kerroimme myös miten kalastamisessa pitää olla malttia ja miten pitää jaksaa olla paikallaan hetken kunnes kala ehkä nappaa. Puhuimme miten yhden kalan saaminen voi kestää kokonaisen päivän. Vastaukseksi saimme nyökytystä ja vakavia hymyjä. Pienet viisaat lapseni näytti ymmärtävän, että joutuisivat olemaan paikoillaan pitkän aikaa. Illan tullen otimme esille kalastustarvikkeet ja istuimme poikien vieressä tarkkailemassa miten kalastaminen sujui. He olivat valmistautuneet odottamaan paikoillaan piiiiitkäään. Alla olevasta kuvasarjasta voit seurata miltä meidän seuraavat 2 minuuttia näytti..

Innostus. Odotus. Tylsistyminen. Luovuttaminen. Kaikki kahdessa minuutissa.

Rakkaat lapseni; KAKSI minuuttia ei ole pitkä aika. Hahaa..

-Såfin