2020/04/03

Virvikin jättiläinen

Reilu viikko sitten teimme jännittävän metsäretken Peikkometsään. Viikoittaiset metsäretket ovat olleet meidän perheen henkireikä nyt kun pääosin muuten vietämme päiviä kotona työskennellen ja etäkouluhommia tehdessä. Tällä viikolla päätimme jälleen suunnata metsään. Löysimme hauskan kohteen pienen etsinnän jälkeen. Reitin varrella oli luvassa myös jännittävä nähtävyys. Nimittäin valtavan kokoinen jättikivi keskellä metsää. Kivi, joka tunnetaan Virvikin jättiläisenä, on aikoinaan kulkeutunut jään mukana ja nököttää nyt keskellä metsää. Tämä ei ole mikä tahansa kivi, vaan kivi on ajan saatossa haljennut keskeltä ja muodostunut kuilu tai luola on riittävän suuri, jotta sinne mahtuu sisään. Mainio retkikohde lapsille siis. Kivi sijaitsee Virvikin golf-kentän vierestä lähtevän luontopolun varrella. Polku on n. 3 kilometrin mittainen, mutta jos lähtee luontopolulta poikkeaville "pistokkaille" katsomaan nähtävyyksiä, reitti on hieman pidempi. Luontopolku on haastava eikä sovi kuljettavaksi huonoilla polvilla, rattailla tai ihan pienten lasten kanssa.


Tämän reitin varrella ei myöskään ole grillauspaikkaa tai laavua, mutta osittain kallioisella reitillä löytyy monta hyvää kuivaa paikkaa jossa voi syödä eväitä. Jos kiipeää metsän korkeimmalle kohdalle voi nähdä hienot maisemat meren yli. Virvikin luontopolun varrella on erilaisia kylttejä jossa kerrotaan luonnosta ja sen eri alueista. Osa kylteistä oli kuitenkin niin vanhoja, että niistä oli hieman vaikeaa saada selvää. Reitti oli kuitenkin erittäin vaihteleva ja hauska. Siellä oli metsää, kalliota, isoja kiviä ja suo-alueita. Lasten mielestä jännittävintä Virvikin jättiläisen jälkeen oli se, että näimme hurjan paljon sitruunaperhosia. Sää oli aurinkoinen ja perhoset olivat varmasti kuoriutuneet siinä uskossa, että kevät olisi paljon pidemmällä kuin se oikeasti oli. Lapset olivat innoissaan, he juoksivat perhosten perässä ja hihkui innosta. He kutsuivat itseään perhoskuiskaajiksi. Hihii.. 

Virvikin luontopolku oli oivallinen retkikohde näinä aikoina. Parkkipaikkoja oli golf-kentän äärellä ja väkeä ei ollut kovin paljon. Virvikin kiven ja kallion lähettyvillä oli muutamia perheitä mutta muuten saimme olla aika rauhassa. Tämä oli todella hauska päiväretkikohde. Ainut iso miinus oli vessojen (ulkohuussien) puuttuminen. 

Onko sinulla antaa jotain hyviä vinkkejä kivoista metsäreiteistä Uudellamaalla?

-Såfin

2020/04/02

Lisää murtuneita luita

En olisi halunnut kirjoittaa tällaista otsikkoa tänne blogiin enää koskaan. Meillä oli minusta jo tämän vuoden tapaturmakiintiö täynnä sen jälkeen kun kuopukseltamme murtui kummatkin olkapäät luisteluonnettomuudessa aiemmin tänä vuonna. Juuri kun olkapäät olivat käyttökunnossa meitä koetellaan taas. Ja syytän tästä koronaa. Kyllä vain. Sen sijaan, että pojat olisivat ulkona purkamassa energiaa kavereiden kanssa pelaten tai harrastuksissa kuntoilemassa he ovat nyt toistensa kimpussa. Leikit muuttuvat rajummiksi joka päivä - tämä vaikka kuinka yritämme toimia ohjelmatoimistona ja keksiä ajanvietettä ja keinoja purkaa energiaa muulla tavalla. He ovat nyt saaneet tarpeekseen toisistaan. Kävi siis niin, että puolileikkimielinen painimatsi päättyi itkuun. Pikkuveli oli jäänyt alakynteen. Tai tarkemmin sanottuna hänen pikkurilli oli jäänyt esikoisemme polven alle huonossa asennossa. Mitä ymmärsimme hysteerisistä selityksistä, sormi oli mitä ilmeisimmin taittunut vauhdissa suoraan taaksepäin. Kuulimme heti itkun äänestä, ettei kyseessä ollut mikään pieni naarmu. Se hetki muuttui myöhemmin päivystyssoittoon ja lääkärin ajanvaraukseen..

Lääkärissä saimme ensin kuulla, että kyseessä olisi paha revähdys. Sormi oli turvonnut ja haalean lilan värinen. Olimme helpottuneita diagnoosista, revähdys paranee muutamassa päivässä tai viimeistään viikon kuluessa. Se helpotus muuttui parin tunnin päästä kun saimme soiton lääkäriasemalta. Röntgenlääkäri oli lausunut kuvat ja sittenkin löytänyt murtuman sormen juuresta. Epäilymme osoittautui siis oikeaksi. Meillä on nyt edessä kahden viikon hoitojakso. Onneksi kättä ei tarvinnut kipsata. Murtuma on suotuisassa paikassa, joten se luutuu itsestään oikein. Me teippaamme murtuneen sormen yhteen viereiseen sormeen niin kauan kun murtuneen sormen taittaminen tuntuu ikävältä. Särkylääkettäkin saa antaa jos tilanne vaikuttaa siltä. 

Sormen murtuma ei tietenkään ole mikään maailman vakavin juttu. Mutta tässä tilanteessa kun tekemiset ja sallitut aktiviteetit kahden vilkkaan pojan kanssa muutenkin jo on rajoitettu koronan takia meiltä viedään vielä mahdollisuus pyöräillä, potkulautailla ja pelata salibandya. Ei tunnu kivalta. Ei sitten alkuunkaan. 

Nyt tämän perheen tapaturmakiintiö saisi olla täynnä! (kop-kop)

-Såfin

2020/04/01

Työhuone numero 2

No nythän tässä on käynyt niin, että sekä minä että isi-ihminen teemme tällä hetkellä töitä kotoa. Olemme onnekkaita, että voimme tehdä kotitöitä ylipäätään jotta voimme vähentää kaikkien altistumisia korona-virukselle. Aiemmin teimme kummatkin muutaman satunnaisen päivän viikossa kotikonttorilla ja silloin meille riitti yksi yhteinen työhuone. Jos joskus harvoin olimme kotikonttorilla kummatkin samaan aikaan, teimme töitä vuorotellen työpöydän ääressä ja toinen teki sen aikaa töitä esimerkiksi sohvalla tai seisten keittiötason ääressä. Se oli toimiva ratkaisu kunnes tämä nykyinen tilanne yllätti. Me tiesimme jo, että yhden työpöydän jakaminen ei ollut vaihtoehto ainakaan jos tämä tilanne jatkuisi pitkään. Sinniteltyämme kaksi viikkoa päädyimme hankkimaan toisen työpöydän. Ajatus tämän takana oli se, että jos tämä tilanne jossain vaiheessa normalisoituu ja pääsemme takaisin konttorille, tämä toinen työpöytä muuttaa meidän esikoisen huoneeseen. Hänellä ei tällä hetkellä ole omaa työpöytää, mutta haave omasta tietokoneesta ja omasta näytöstä on jo hyvin selkeästi ilmaistu. Heh..

Viime viikonloppuna kävimme Ikeasta hankkimassa hyvin perinteisen valkoisen työpöydän kahdella vetolaatikolla. Yritimme samalla ostaa myös työtuolia, mutta kaikki meille sopivat työtuolit olivat päässeet loppumaan kaupasta. Niiden menekki on ollut suurta viimeaikoina. Niinpä päädyimme siihen, että käyttäisimme toistaiseksi uuden pöydän ääressä keittiötuolia (onneksi meillä on kaksi ylimääräistä). Työpöydän sijoittamista mietimme pitkään. Eihän meillä ollut tälle luontevaa paikkaa, mutta päädyimme lopulta meidän alakerran oleskelutilaan. Meillä oli siellä tilaa yhdellä seinustalla ja sen lisäksi etuna on se, että saamme melko hyvin äänieristettyä alakerran sulkemalla ovia. Varsinainen työhuone nr 1. on taas yläkerrassa. Keskittyminen ja hiljaisuus on tärkeää kummankin meidän työssä ja toisaalta puhumme paljon videopuheluita, joskus myös samaan aikaan. Siksi työpisteiden sijoittaminen eri kerroksiin tuntui hyvältä ratkaisulta. Esikoisemme tekee tällä hetkellä kouluhommia olohuoneessa, olohuoneen pöydän ääressä. Olemme nostaneet siihen pienen tuolin ja pöydän korkeus ja tuoli näyttää olevan hänelle hyvällä tasolla. 

Tiedättekös, että olin super-iloinen kun saimme tämän työpöydän paikoilleen. Palaset loksahtavat kohdalleen. Oikein huokaisin helpotuksesta. Työergonomian lisäksi ainakin minulle on todella tärkeää, että on sellainen oma tila jossa tehdä töitä. Se, että on paikka jossa on ne tarvikkeet, piuhat ja kuulokkeet joita tarvitsen työtäni varten on osoittautunut näin jälkikäteen yhdeksi avainjutuksi tässä kotityönteossa. Huheijaa. 

Onko sinulla mahdollisuus tehdä töitä kotikonttorilla? Jos, niin onko sinulla työpöytää?

-Såfin

PS. Täältä löydät kuvia meidän toisesta työhuoneesta.

2020/03/30

Viikko-ohjelma aktiviteettilapuilla

Kaksi viikkoa poikkeusaikaa on takana ja olemme enemmän tai vähemmän eläneet päivä kerralla. Aamuisin synkronoimme isi-ihmisen kanssa kalenterimme - menevätkö palaverit päittäin? kumpi auttaa esikoistamme koulutehtävissä jne. Iltaisin sama meno jatkuu. Kaikki kaipaa omaa aikaa joissain muodossa. Lapset kyselevät meidän aikatauluista ja kinuavat jatkuvalla syötöllä tekemistä. Viime viikolla sain idean. Vaikka harrastukset ovat tauolla olemme joka puolelta saaneet kivoja vinkkejä treeniohjelmiin, virtuaalisiin oppitunteihin ja videoita joita tulisi toistaa ja kuunnella useamman kerran viikossa. Lisäksi myös poikien rumpuopettaja on luvannut pitää soittotunnit facetime:lla. Niinpä päätimme tehdä aktiviteettikalenterin meidän seinälle. Istahdimme sunnuntaina poikien kanssa pöydän ääreen ja aloimme ideoimaan. Jokainen kertoi mitä kaikkea kivaa tulevalla viikolla haluaisi tehdä kotona ja ulkona. Kirjasimme ideat post-it lapuille: muovailemista, joogaa, potkulautailua jne. Kun laput olivat valmiit aloitimme sijoittelutyön...

Jokaiselle päivälle on nyt allokoitu ainakin jokin enemmän liikunnallinen juttu ja yksi rauhallisempi yhteinen aktiviteetti. Nämä eivät ole mitenkään pakollisia juttuja ja sovimme, että jos jonain päivänä jokin asia ei huvita, voimme aina siirtää sen toiselle päivälle. Kalenterimme on siis enemmän ideatasolla oleva "vinkkipankki" kaikesta siitä mitä me sinä päivänä voisimme tehdä. Lisäksi kaikilla on nyt tunne siitä, että on saanut oman äänensä kuulluksi. Jokaisen mielipuuhat on otettu mukaan kalenteriin ja niitä tehdään vuorotellen. Toivon, että tämä suunnittelu tuo vähän ryhtiä meidän viikkoihin. Ryhtiä tarvitaan, sillä hallituksessa pohditaan tällä viikolla jatkotoimenpiteitä. Koulut eivät tule avaamaan oviaan vielä kahden viikon päästä niin kuin alun perin suunniteltiin. Aika jolloin noudatamme poikkeusjärjestelyjä pitkittyy ja meidän pitää keskittyä nyt hyvinvointiin ja siihen että nautimme päivistä mahdollisimman paljon siitäkin huolimatta, että elämä on aika eriskummallista juuri nyt. 

Miten teidän arki sujuu juuri nyt?

-Såfin

2020/03/27

Peikkometsässä

Meidän perheen henkireikä on tänä poikkeuksellisena aikana ollut ulkoilu. Arkipäivisin pyrimme liikkumaan lähiympäristössä joko pyöräillen tai lenkkeillen. Jokapäiväinen happihyppely auttaa jaksamaan, mutta kyllä myös omat tutut lenkkipolut alkavat jo pikkuhiljaa kyllästyttämään. Olemme päättäneet, että niin kauan kun se on sallittua tulemme joka viikonloppu tekemään vähän pidempiä metsäretkiä erilaisissa ympäristöissä. Bonusta on jos löytäisimme niin syrjäisiä paikkoja, ettei siellä välttämättä edes törmäisi kovin moneen ihmiseen. Nyt olemme kiitollisia siitä, että meillä on auto käytössä jolla voimme lähteä vähän kauemmas kuin lähimetsään. Viime viikonloppuna ajelimme tunnin verran länteen. Olin löytänyt netistä erään hauskan kuuloisen paikan nimeltä "peikkometsäkierros". Tällä reitillä luvattiin olevan piilotettuja yllätyksiä lapsille, vaihtelevaa maastoa ja useampia laavuja joissa voisi grillata matkaevästä...

Kun pääsimme perille ihmettelimme säätä. Säätiedotuksessa luvattiin aurinkoa, mutta saapuessamme perille pienelle parkkipaikalle metsässä, satoi oikein kunnolla lunta. Se oli melkein maagista. Minä tahansa muuna keväänä tämä olisi tuntunut tylsältä, mutta koska lumitilanne täällä meilläpäin on ollut mitä on ollut tänä talvena niin olimme hetkellisesti ainakin innoissamme taivaalta leijailevista lumihiutaleista. Lähdimme etsimään 5,5 kilometrin pituista peikkometsäpolkua ja löysimme sen noin 20 minuutin kävelymatkan päästä parkkipaikalta. Metsäreitti oli kaikkea sitä mitä olimme siitä lukeneet. Löysimme järven, kiipesimme kallioille ja löntystelimme pitkospuilla suo-alueen läpi. Vaihteleva maasto on etenkin lasten kanssa luonnossa liikkuessa todella tärkeää - mielenkiinto pysyy yllä. Tällä reitillä oli kuitenkin myös jotain muuta minkä vuoksi lapset jaksoivat erityisen hyvin. Peikkometsäpolulle on nimittäin piilotettu pieniä kivipeikkoja löydettäväksi. Taisimme yhteensä löytää 5 peikkoa, mutta ne olivat ovelasti piilotettu joten niitä sai etsiä oikein kunnolla. 

Puolessavälissä reittiä pysähdyimme grillaamaan makkaraa. Tähän mennessä aurinko oli jo alkanut paistamaan ja puolet reitistä menikin sitten aivan erilaisessa säässä. Minä poimin metsästä mukaan pienen kimpun mustikanvarpuja vaasiin siinä toivossa, että niihin kehittyisi lehdet. Lapset keräsivät käpyjä ja leikkivät metsässä kuten aina. Meillä oli todella idyllinen metsäpäivä. 

Tällaisia lisää, kiitos!

-Såfin

PS. Pari päivää retken jälkeen mustikkavarpuihin oli ilmestynyt pienet hiirenkorvat. Jee. 

2020/03/25

Oliivileipiä 20 minuutissa

Me olemme laatineet pitkän listan ideoista ja viihdykkeistä joita voimme toteuttaa nyt kun meillä on enemmän aikaa arkisin perheen kanssa. Normaalistihan meidän illat täyttyvät poikien liikuntaharrastuksista ja kavereiden tapaamisesta. Nyt tilanne on toisin. Päätimme eilen, että tekisimme ruuaksi kasviskeiton ja että olisi kivaa syödä tuoretta leipää sen kanssa. Koska lapset olivat jo tässä vaiheessa melko nälkäisiä, meillä ei ollut aikaa kohotella sämpylöitä. Sen sijaan muistin yhden reseptin jonka avulla joitain vuosia sitten teimme pikaleipiä joita ei tarvinnut kohotella. Pienen etsinnän jälkeen löysin reseptikirjan ja kyseisen ohjeen. Tällä reseptillä valmistuu todella hyvät ja maukkaat leivät pika-aikataululla. Ja ohje toimii vallan hyvin myös ilman oliiveja, me jätimme oliivit pois puolesta taikinasta. Nämä lämpimät leipäset tai sämpylät olivat hitti. Nautittuna pienen voinokareen kanssa, nämä leipäset kruunasivat meidän kasviskeiton. Nam. 

Oliivileipäset
(Neljälle)

Tarvitset: 
3 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
0,5 tl suolaa
2 tl leivinjauhetta
1,75 dl maitoa
0,5 dl rasvaa (esim öljyä, sulatettu voi tms.)
1 dl oliivisiivuja

Tee näin: Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sekoita kuivat ainekset keskenään kulhossa. Lisää joukkoon maito ja rasva sekä oliivit. Nosta lusikalla taikinanokareita leivinpaperilla vuoratulle pellille. Takinan tulisi olla hieman löysää, eli ei yhtä "kuivaa" kuin esim. sämpylätaikina olisi. Voitele ennen paistamista leivät maidolla. Paista uunissa 12-15 minuuttia, tai kunnes leivät ovat saaneet kauniin keltaruskean värin. Levitä voita päälle tai nauti sellaisenaan. 

Me teimme reseptin kaksinkertaisena, toisen puoliskoisen ilman oliiveja. Oliivit voi myös korvata esim. fetalla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla. 

Mitä te aiotte leipoa tänä keväänä? 

-Såfin

2020/03/24

Postia mummoille

Meidän perheessä on tällä hetkellä monia joista erityisesti olemme huolissamme. Meillä on mietittävänä lasten iso-iso-vanhempien hyvinvointi ja jaksaminen. Olemme onnekkaita, että meidän lähipiiriin edelleen kuuluu niin moni joka kuuluu tähän sukupolveen. Olemme oppineet heiltä hurjasti. He ovat tietenkin kaikki melkoisen iäkkäitä ja senkin puolesta he ovat jo hallituksen ohjeiden mukaan määrätty nyt pysymään kotona. He kaikki tarvitsevat apua kaupankäynnissä jo muutenkin ja etenkin lasten isovanhemmat ovat olleet isossa roolissa auttamassa heidän omia vanhempia käytännön jutuissa. Me puolestamme olemme pitäneet huolta siitä, että pidämme yhteyttä, mutta nyt tilanne ei ole enää yhtä helppo kuin se oli ennen rajoituksia. Etenkin jos tämä tilanne venyy, elämä neljän seinän sisällä saattaa muuttua hyvin pitkäveteiseksi. Siksi päätimme ilahduttaa meidän Mummoja ja Faffoja pienellä yllätyksellä..

Eilen illalla etäkoulu- ja etätyöpäivän jälkeen ryhdyimme hommiin. Me otimme esille kirjekuoria, paperia ja värikyniä. Meidän esikoinen joka juuri harjoittelee kirjoittamista halusi toimia kirjailijana ja meidän kuopus toimi kuvittajana. Hyvä työnjako, hihii. Me kirjoitimme mummoille ja faffoille lasten itse suunnittelemat tekstit ja piirrettiin kirjeisiin sopivat kuvat. Lopuksi lapset saivat vielä taittaa omat kirjeet kuoriin ja liimata postimerkit. Illalla sopiva ulkoilu- ja retkikohde oli meidän lähellä sijaitseva postilaatikko. Pojat kävivät pudottamassa kirjekuoret laatikkoon ja nyt odotetaan, että postinkantaja toimittaisi tervehdyksemme perille. Kun myöhemmin juttelimme esikoisen kanssa, hän kertoi minulle, että nämä olivat ensimmäiset kirjeet jotka hän koskaan on kirjoittanut. Naurahdin, koska vielä minun lapsuudessani jokaisella oli kirjekaveri. Mutta nykyään lapset eivät edes välttämättä tiedä mitä kirjeet ovat. Kirjeiden aika on siis ehkä ohi - vai onko sittenkään?

Olisi kiva jos mahdollisimman moni nyt olisi yhteydessä omiin mummoihin ja vaareihin - etenkin jos he tällä hetkellä joutuvat olemaan kotona neljän seinän sisällä (ehkä ei edes kaksin vaan monet täysin yksin). Lähettäkää postia, piirrustuksia, valokuvia ja soitelkaa - harjoitelkaa myös soittamaan videopuheluita.

Tsemppiä jokaiselle joka ei tällä hetkellä saa poistua kodistaan!

-Såfin

2020/03/20

Haaste: positiiviset asiat juuri nyt

Somessa leviää haaste jonka tavoite on kääntää tämä meidän maassa vallitseva tilanne edes jotenkin positiiviseksi. Siinä pyydetään ihmisiä listaamaan niitä asioita joilla yllättäen on ollut positiivinen vaikutus omaan elämään tässä puolipysähtyneessä tilassa. Minä mietin samaa jo aiemmin. Ensin kuvittelin, että tämä kotona työskentely olisi rentoa, ei työmatkoja, laittautumista jne. - mutta pikkuhiljaa myös tämä alkaa olemaan riittävästi. Kahdeksatta päivää etätyössä on jo tehnyt tehtävänsä. Kaipaan takaisin konttorille. Kaipaan normaalia arkea. Kaipaan lounaita kollegojen kanssa. Mutta kyllä tässä on monia asioita minkä johdosta myös minä olen iloinen. Ne eivät vain ehkä olleet ne asiat joiden takia kuvittelin iloitsevani. Alla siis lista niistä asioista joista iloitsen erityisesti juuri nyt. 

Monipuolinen ja erilainen kuntoilu. Me olemme perheen kanssa päättäneet panostaa kuntoiluun ja urheiluun. Tämä on vaikeampaa nyt kun urheiluharrastukset ovat tauolla. Mutta olen niin iloinen siitä, että olemme pystyneet liikkumaan jopa monipuolisemmin nyt kuin aiemmin. Me olemme koko perhe osallistuneet jääkiekkojoukkueen virtuaalitreeneihin. (Ai p%!#le minulla on reisilihakset kipeinä). Olen itse lämmitellyt ja nostanut sykettä paino-hulahulalla, ja otimme esille pyörät jo hieman nopeutetulla aikataululla. Lisäksi olen kävellyt, kävellyt ja kävellyt. Iltaisin olen rentoutunut joogan avulla. Tänään yritän vetää koko perheelle venyttely ja kehonhuolto tuokion rankan kuntoiluviikon päätteeksi. Vaihtelu virkistää, myös liikunnassa ja siitä olen nyt todella iloinen!

Madaltuneet kustannukset ja pienemmät päästöt. Koska teemme vähemmän ja liikumme vähemmän säästämme sekä luontoa että lompakkoa. Tämä ei ole kestävää mitenkään pidemmällä aikavälillä ja myös meillä jännitetään miten tilanne tulee vaikuttamaan talouteen pidemmällä aikavälillä. Just nyt tuntuu hyvältä, että jää muutama penni ylimääräistä jää taskuun. 

Saamme tutustua koulutyöskentelyyn ja olla enemmän läsnä. Minusta on ollut todella kiva nähdä tarkemmin minkälaisia tehtäviä meidän koululainen tekee päivän aikana. Toki tämä on myös vienyt meiltä vanhemmilta resursseja, mutta kolikolla on myös kääntöpuoli. Pääsemme tutustumaan ja olemaan enemmän läsnä (ainakin hetkellisesti) meidän koululaisen elämässä. Tämä on kivaa.

Aikaa ruuanlaitolle. Koska meillä nyt on enemmän aikaa myös iltaisin olemme tehneet ja valmistaneet enemmän kotiruokia kuin koskaan. Toistaiseksi olemme vielä menneet perinteisellä linjalla ja syöneet kanaa ja riisiä, bataattikeittoa ja nacho-salaattia. Huomasin kuitenkin että seuraavaan kauppalistaan kirjasin jo jotain aineksia tulevia ruokakokeiluita varten. Nyt on aikaa tehdä uuniruokia ja paistaa matalalla lämmöllä erilaisia herkkuja uunissa. Niistä lisää ensi viikolla blogissa. 

Paluu perusasioiden ääreen. Minä tarvitsin tämän herätyksen. On hyvin pysäyttävää huomata miten rauhallista elämä oikeasti voisi olla ilman harrastuksia ja ilman muita sovittuja kaveritreffejä. Minun stressitaso on (poislukien meidän kiireisistä työpäivistä) todella matala juuri nyt. Tavoitteita seuraavalle päiville ei ole. Tai jos on niin ne ovat "teen palapelin valmiiksi" tai "jaaa.. voisipa vaikka lukea vähän kirjaa". Olen rauhallisempi ja tasapainoisempi, mutta en suinkaan ainakaan vielä täysin aikaansaamaton.

Meikittömänä on kivempaa. Vaikka minä pidän lukuisia palavereita päivässä nyt videon välityksellä niin voin sanoa, että kotikonttorilla tosiaankin on rennompaa sen suhteen miltä näyttää. En ole käyttänyt juuri ollenkaan meikkejä tänä ajanjaksona. Myös hiuslakkaa ja muita tököttimiä kuluu todella paljon vähemmän. Tekee hyvää iholle, mutta myös luonnolle. (Toki peseydymme, harjaamme hiukset jne. hahaa..)

Koko perhe nukkuu puoli tuntia pidempään joka päivä. Uusi aikataulu mahdollistaa sen, että heräämme vasta puoli kahdeksalta joka päivä. Tämä on n. puoli tuntia myöhempään kuin normaalisti. Lisääntynyt unimäärä tekee hyvää ja pikkuhiljaa muuten arjessa oleva väsymys väistyy. Aika bueno. 

Mistä vaikutuksista sinä iloitset juuri nyt?

-Såfin

2020/03/19

Kalastushommia ja 56 muuta puuhavinkkiä perheille

Jaa. En oikein tiedä miten päin nyt olisi kahden vilkkaan pojan kanssa. Kaikki harrastukset on peruttu, kaikki kaveritreffit on peruttu ja muutenkin "kaikki kiva" on kielletty. Jopa tavanomaiset retket kirjastoon on nyt tauolla. Mitä sitten tekisimme?! Onneksi meidän talossa asuu useampi kekseliäs henkilö joka oli valmiina ideoimaan tekemistä näille päiville kun olemme mahdollisimman vähän kontaktissa muihin ihmisiin. Meidän poikien ensimmäinen toive oli päästä kalaan. No sehän toimii. Etsimme itsellemme hiljaisen laiturin ja laskimme onget veteen. Siinä oli koko perheelle  kivaa puuhaa hetkeksi. Meidän perhe on nyt päättänyt tehdä mahdollisimman paljon niistä jutuista joita vielä saa tehdä ulkona, sillä minun uskomus on se, että se päivä vielä tulee jolloin saamme viihdyttää itseämme pelkästään neljän seinän sisällä. Tähän kirjoitukseen kokosin meidän perheen vinkit nyt kun kaikkea on rajoitettu.

Tekemistä ulkona: 

1. Nypi rikkaruohoja pihassa. Ainakin meillä rikkaruohot on kasvanut koska talvi on ollut lämmin.
2. Tee hulahula-vanteesta kori ja heitä koripalloa. 
3. Käy kalassa. Ympäri Suomea on mahtavia vesistöjä.
4. Etsi netistä tietoa syrjäisistä retkipaikoista, ota grillimakkarat mukaan evääksi ja nauti luonnosta.
5. Opettele rullaluistelemaan. 
6. Käy geokätköilemässä.
7. Keräile luonnosta aarteita ja tee niistä pienoismaailma mielikuvituseläimelle.
8. Lennätä leijaaNyt on oiva hetki kaivaa esille unohtuneet aarteet kaapista ja lähteä ulkoilemaan. 
9. Valmistele istutusalueet pihalla ja kun aurinko lämmittää enemmän myöhemmin keväällä voit jo tehdä istutushommia. (Hanki siemenet ja kukat tänä vuonna hyvissä ajoin)
10. Leiki pihapelejä: potki palloa, pelaa katukiekkoa jne. 
11. Rakenna metsämaja.
12. Jos omistat radiopuhelimet, voitte lähteä ulos testaamaan niitä. Annetaan esim. puhelimen välityksellä tehtävä ja katsotaan jälkeenpäin kuuluiko ohjeet oikein.
13. Puhaltakaa saippuakuplia.
14.Rakenna linnunpönttö ja asenna se paikoilleen.
15.Käykää pyöräilyretkellä. Lapsille on Helsingissä myös kivoja pyöräpuistoja jossa voi käydä testaamassa taitojaan. 
16. Käykää ihmettelemässä hiljentynyttä junaliikennettä junanbongauspaikoilla.
17. Pelatkaa luontobingoa. Valmistelkaa etukäteen paperi johon ruksaatte luonnosta löytämänne asiat.
18. Käykää autopesussa tai peskää auto itse. Kohta on myös ajankohtaista vaihtaa renkaat. Lapset mukaan.
19. Käykää kävelyillä lähiympäristössä ja etsikää uusia pieniä katuja joilla ette ole kävelleet aiemmin.
20. Maalatkaa aita, korjatkaa rikkinäinen postilaatikko, lakaiskaa piha. Voit myös tarjota kyseistä apua naapurille jos hän ei kykene itse pitämään huolta omasta pihastaan.
21. Tehkää pihalle/puistoon aurinkokello. Käykää eri vuorokauden aikoihin tarkistamassa toimiiko se oikein.
22. Ottakaa esille katuliidut. Piirtäkää kadulle tsemppiviestejä ja iloisia kuvia naapureiden iloksi. 
23. Järjestäkää koko perheelle autokisat/keppihevoskisat pihalle tai lähipuistoon. 
24. Käykää ulkovoimistelupisteellä. Muistakaa käyttää hanskoja. 
25. Käykää valokuvausretkellä. Lapset voivat kuvata luontoa kännykällä. Illalla voitte tehdä kollaasin ottamistanne kuvista.
26. Kirjoittakaa kiva viesti ja piilottakaa se pulloon. Lähettäkää pullopostia sopivalta paikalta. Kukakohan löytää lähettämänne viestin? 

Tekemistä sisällä: 

27. Katsokaa lastenuutisia yhdessä, iso suositus. Löytyy YLE areenasta.
28. Lakatkaa kynnet ja tehkää kampauksia toisillenne. Isit myös mukaan!
29. Askarrelkaa pahvimiekat ja koristelkaa ne.
30. Kylvettäkää muoviset eläimet/nuket.
31. Rakenna teemamaailma - esimerkiksi autonäyttely, zoo, huvipuisto. Mielikuvitus on rajana.
32. Pelaa lautapelejä, pöytälätkää, korttia.
33. Laita YouTubesta lastenjooga-tunti pyörimään ja yritä matkia. Koko perhe mukaan!
34. Leivo yhdessä keksejä. 
35. Printtaa lapsille piirrustuspohjia netistä. Anna lasten valita mallit. Ota myös aikuisten värityskirjat esille. Nyt on niiden hetki.
36. Piirrä kuva perheestänne ja postita eristyksissä oleville isovanhemmille. 
37. Verkkoshoppaile tukeaksesi Suomalaisia pienyrityksiä. Kukkia voi tilata kotiovelle, ruoka-annoksia, puuhapakkauksia, korviksia jne.
38. Leiki pantomiimia, Aliasta tai vaikka "Arvaa sana"-peliä.
39. Käykää läpi eteisen kaapit, sovittakaa kengät, takit jne. Kierrätä liian pieneksi jääneet vaatteet. Palkinnoksi kaakaot koko perheelle.
40. Lajittele ja siivoa legolaatikot. Kenties inspiraatio iskee rakentaa jotain uutta ja hienoa. 
41. Tee ruokapäiväkirja lasten kanssa. Suunnitelkaa tulevan viikon ruokailut yhdessä.
42. Pitäkää teemapäiviä. Esim. Italia-päivä. Kuunnelkaa Italialaista musiikkia, värittäkää Italian lippu, tehkää pastaa, opetelkaa laskemaan kymmeneen italiaksi. jne. 
43. Maalatkaa vesiväreillä. Jos mahdollista voitte virittää maalaustelineet jokaiselle ja etsiä jokaiselle taiteilijalle hieno hattu. 
44. Tanssikaa sydämenne kyllyydestä. Vaihtakaa 2 minuutin välein musiikkilajia: folk-musiikki, hardrock, pop, ooppera.
45. Lukekaa yhdessä klassikkokirja. Esimerkiksi. Veljeni Leijonamieli. Yksi luku yhdeltä istumalta on pienille lapsille riittävä.
46. Leikelkää mainoslehtiä. Voitte esimerkiksi ottaa tehtäväksi löytää kaikki esineet jotka alkavat M-kirjaimella.
47. Jumpatkaa ja voimistelkaa. Jokainen voi vuorollaan vetää oman jumpan perheelle.
48. Pukeutukaa toistenne vaatteisiin, asusteisiin ja naamiaisasuihin. Isit näyttävätkin yllättävän hassuilta pukeutuessaan esimerkiksi äitin hameeseen ja koruihin.
49. Tehkää taikataikinaa ja muotoilkaa niistä koristeita.
50. Opetelkaa koodaamaan. Netistä löytää paljon erilaisia harjoitusvideoita ja pelejä tähän.
51. Soittakaa videopuheluita kavereille ja sukulaisille. Jos videopuhelut ei onnistu, myös tavalliset puhelut ovat tärkeitä. 
52. Askarrelkaa varjoteatteri yhdessä. Voitte videopuhelun välityksellä näyttää esityksen isovanhemmille. 
53. Katselkaa opettavaisia ohjelmia tv:stä yhdessä. Luontodokumentit, opetuselokuvat jne.
54. Tee aarrekartta ja piilota esine löydettäväksi. Vaihtakaa aarrekartan piirtäjän vuoroa.
55. Pitäkää konsertti. Etsikää kodistanne kaikki instrumentit (tai instrumentiksi taipuvat esineet) ja harjoitelkaa biisi yhdessä. 
56. Tehkää kotoa löytyvistä esineistä tieteellinen testi. Esimerkiksi tähän testiin löytyy ainekset jokaisesta kodista. 

Onko sinulla puuhavinkkejä perheille?

-Såfin

2020/03/17

Mitä jos nämä päivät menevät hukkaan?

Ensin ajattelin, että kirjoittaisin jostain muusta kuin vallitsevasta tilanteesta. Koska SITÄ on nyt kaikkialla. Ei ole puhelua ilman, että aluksi keskusteltaisi läpi corona-tilanne. Ei ole verkkosivua jossa tautia ei mainittaisi jossain muodossa. En kuitenkaan saanut mitään muuta juttua luistamaan, koska niin se on - myös oma mieleni pyörii ylikierroksilla ja täyttyy pääosin corona-virukseen liittyvistä kysymyksistä. Miten olla äiti, puoliso, opettaja, varhaiskasvatuksen ammattilainen, viihdyttäjä ja erityisesti tehokas etätyössä käyvä ihminen -  kaikki samaan aikaan? Entä saammeko vielä jutella naapurille kun näemme pihalla? Kannattaako asuntolaina jo ennakoiden laittaa lyhennysvapaalle? Kuinka kauan tämä kaikki kestää? Kukaan ei osaa vastata näihin kysymyksiin. Mutta on varma, että pikkuhiljaa myös ulkona liikkuminen varmasti rajoittuu entisestään. Nyt on olemassa suosituksia, pian ne muuttuvat määräyksiksi. Piirit pienenevät. Sallitut asiat vähenevät. Sama huoli painaa kaikkien mieltä ja sen voi tuntea. 

Tässä on myös se toinen puoli. Some-kanavat täyttyvät erilaisista toinen toistaan hienommista askarteluista, sisustusjutuista, viini-illallisista, idyllisistä perhepeli-illoista jne. Itse tuntuu nyt siltä, että en saa mitään ylimääräistä aikaiseksi. Hoidan työni (etänä), teen ruokaa, hoidan lapsia, täytän tiskikoneen ja luen iltasadun. Seuraavana päivänä teen saman asian. Selviän. En tee mitään ekstraa. Minua niin naurattaa oma asenteeni, sillä oikeasti ajattelen, että nämä päivät valuvat hukkaan. Meidän kotona ei ole sitä somesta löytyvää perheidylliä tällä hetkellä. Epävarmuus näkyy meissä vanhemmissa ja etenkin harrastusten puuttuminen kiristää hermoja. Pitäisi liikkua enemmän, olla zen ja yrittää nauttia tilanteesta. Ei ole helppoa. Samalla suurin pelkoni on toteutunut. Tämä on se miksi minulla on ollut niin vaikea pysähtyä normaalissa arjessa. "PÄIVÄT MENEVÄT HUKKAAN". Mutta onko se loppujen lopuksi niin vaarallista? Miksi minun ja monen muun on niin vaikea pysähtyä? Vaikeaa viettää arkea kotona? Olla tapaamatta ihmisiä ja olla käymättä harrastuksissa? Haluan uskoa, että tämä kaikki tuo mukanaan jotain hyvää kauheudestaan huolimatta. Ehkä tämän kaiken jälkeen olemme oppineet katsomaan maailmaa uudella tavalla.

Kävin kävelyllä ja ulkoilevia ihmisiä oli melkoisesti. He ottivat etäisyyttä toisistaan kohdatessaan kadulla. Parin metrin väli on hyvä, mutta eräs mummo kauhistui kun kävelimme samalla puolella tietä turvavälistä huolimatta. Hän kurvasi rollaattorillaan jonkun pihaan ja odotti, että olin ohittanut hänet. En tuomitse. Juuri hänen ikäluokan suojelemiseksi nämä kaikki säännöt ovat. Näin teini-ikäisten kokoontumisen eräässä risteyksestä. Pari minuuttia aiemmin hallitus oli ilmoittanut sulkevansa koulun ovet. He olivat innoissaan "ei koulua, jess" - kuului tuuletuksia. He tuntevat olonsa kuolemattomiksi eivätkä kanna huolta huomisesta. En tuomitse, se kuuluu ikään. Kaikki ottaa tilanteen vastaan omalla tavallaan ja se on jokaisen oikeus. Sisään tultuani tajusin myös, että minun on käsiteltävä tämä tilanne sen kautta minkä itse osaan parhaiten - Päätin kirjoittaa suunnitelman, päiväaikataulun ja listan kaikista kivoista jutuista joita nyt voi tehdä. Koska jos jotain niin suunnittelemisen minä osaan. 

Mukavan rentoja kotipäiviä kaikille jotka niitä pystyy viettämään ja voimia niille jotka nyt joutuvat tekemään entistä enemmän työtä oman jaksamisen äärirajoilla (kuten meidän isi-ihminen)!

-Såfin