2018/08/30

Hawaii teemajuhlat

Meidän kesä oli täynnä hauskoja juhlia. Erityisesti mieleen painui minun vanhempien kauniissa pihapiirissä järjestetyt Hawaii-teemaiset juhlat. Meillä on kiva perinne kokoontua suvun kanssa kerran kesässä juhlien merkeissä. Parasta on minusta se, että juhliin osallistuu kaikki neljä sukupolvea ja kaikki on tiiviisti mukana meiningissä. Viime vuonna vietimme hauskaa viikonloppua Woodstock-henkisissä juhlissa enoni luona Emäsalossa. Myös tänä vuonna värit ja leppoisa meininki oli läsnä kesäjuhlissamme ja saimme sekoittaa drinkkejä trooppisessa lämmössä ja auringonpaisteessa - juuri siis Hawaii-teemaan sopivissa helteissä! Pystytimme suureen pihapiiriin valkoiset teltat joiden alla söimme ja oleskelimme kuumimpaan aikaan päivästä. Toisesta teltasta tuli Tikibaari jossa oli esillä erilaisia drinkkiohjeita ja niiden aineksia..

Vieraat saapuivat paikalle ja olivat pukeutuneita teemaan sopivissa juhlatamineissa, rohkeimmat heistä kaislahameissa. Jokaiselle jaettiin kukkalei, sillä niinhän ainakin leffoissa näytetään tekevän Hawaii:lle saapuville turisteille. Illan aikana nautimme todella hyvästä ja värikkäästä teemaan sopivasta ruuasta. Savustetut jättikatkaravut joita söimme alkupalaksi olivat aivan superhyviä. Pääruokana meillä oli possua värikkäällä kasvispedillä ja jälkiruuaksi saimme itse koota annoksemme erilaisista troppisista hedelmistä. Vesi nousee kielelle vieläkin näitä ajatellessa. Namsk. 

Kierrosten välissä saimme kaikki kilpailla mm. hulahula-kisassa ja heittää hieman erikoisia petanque-kuulia: kookospähkinöitä. Kookospähkinän heittäminen tiettyyn pisteeseen oli yllättävän vaikeaa. Hihii. Hawaii-limboon osallistuivat kaikki kynnelle kykenevät. Lapset saivat illan aikana rikkoa värikkään ananasmallisen pinjatan ja pomppia pomppulinnassa minkä jaksoivat. Vaikka meillä oli paljon ohjelmaa ja tekemistä sanoisin kuitenkin, että illan keskiössä oli yhdessäolo ja leppoisa tunnelma. Etenkin minulle jäi mieleen iloinen fiilis, kauniit koristeet ja rento musiikki joka soi pihapiirissä. Tosi onnistuneet juhlat. 

Kiitos kaikille kanssajuhlijoille ja etenkin juhlien järjestejille!

-Såfin

2018/08/29

Kumpparit vs. korkkarit

Olen pitkään kuvitellut, että olen korkkari-ihminen. Tai en niinkään sellainen joka kulkee koroilla, mutta kaupunki-ihminen kylläkin. En ole se tyyppi joka pyörähtää kaupassa crocseissa ja verkkareissa missään tilanteessa. Se on aina ollut vastoin omaa vakaumustani. En tällä tarkoita, että se olisi mitenkään väärin, mutta en vaan itse ole sellainen. Osittain tämä johtaa juurensa siihen, että olen aina arkaillut luonnossa olemista. En luultavasti selviytyisi viikkoakaan hengissä ilman kaupungin mukavuuksia. Hahaa. Tästä johtuen olen muokannut käyttäytymistäni niin, että minusta on tullut kaupunkilaisdiiva joka kaikissa tilanteissa vähintään pukeutuu farkkuihin ihmisten ilmoilla. Viime kesänä oivalsin jotain uutta. Tajusin, että nautin suunnattomasti luonnossa olemisesta. Siis jopa niin paljon, että aloin pohtimaan meidän valintaa asua kaupungissa. En koko kesälomalla meikannut ollenkaan. Hyvä jos harjasin tukkani. Pukeuduin kumppareihin ja crocseihin ja nautin luonnosta olemisesta ja sen ympäröimästä kiireettömyydestä. Istuin mökin kuistilla ja katsoin myrskyn nousemista. Katsoin kun lokki lensi peilityynen järven yli. Istuin ja kuuntelin metsän ääntä.

Jatkettuani pohdintaa ymmärsin myös miten meidän perheen tekemät retket viime vuosina ovat olleet todella luontopainotteisia. Olemme käyneet patikoimassa mm. Porkkalassa, Lammassaaressa, Kaunissaaressa, Vallisaaressa. Olemme hakeutuneet lähelle luontoa, emme kaupunkeihin. Meidän perheen lomamatkalla suuntaamme myös katsomaan luontoa Islantiin. Yllättävää kylläkin huomasin myös haaveilevani telttailuretkestä perheen kanssa. Haaveilen myös patikointiretkestä lapissa. Tai miksi ei vielä kauempana Norjan vuoristossa jos nyt kerran ihan lähdetään hulluttelemaan. Haaveilen aamuista luonnon helmassa, en kaupungin sykkeessä. Ehkä tämä innostus on tarttunut minuun lapsista tai kenties tämä on iän tuomaa. En tiedä montaa rentouttavampaa asiaa kuin pulahtaa järviveteen varhain aamulla ennen kuin muut heräävät. Tai se miten tuulen ääni humisee puiden latvoissa. Sitten tajusin sen, en ehkä olekaan kaupunkilainen vaan olen perinpohjin jotain aivan muuta. Valitsen kumpparit.

Kumpaan kategoriaan sinä kuulut? Kumpparit vai korkkarit?

-Såfin

2018/08/28

Lucky number seven

Meidän vanhempi poitsu täytti 7 vuotta... ajatelkaa. Seitsemän vuotta sitten saimme ensikosketuksen siihen miltä tuntuu olla jonkun vanhempi. Siitä lähtien olemme harjoitelleet tätä taitoa ja jossain vaiheessa matkaa meidän epävarmuus kääntyi voitoksi ja uskallan vihdoin sanoa, että homma on ihan hallussa. Heh. Minusta 7 vuotta on jotenkin tärkeä luku. Se on vuosi jolloin koulu alkaa ja vuosi jolloin lapsesta tulee paljon isompi. Minun omassa lapsuudessa 7-vuotis synttäreinä otettiin valokuva jossa pidimme 7 ruusua sylissä. Ihan kuin se olisi tärkeämpi syntymäpäivä kuin ne aiemmat, vaikka niin ei tietenkään ollut. Meidän esikoinen onkin hurjaa vauhtia kasvamassa isoksi. Jos kuvailisin häntä muutamalla adjektiivilla ne olisivat: viisas, iloinen, herkkä ja ystävällinen. Hänen suurimpiin vahvuuksiin lukeutuu sosialinen älykkyys. Hän on todella tarkkasilmäinen ja osaa pienestä iästä huolimatta lukea ihmisiä valtavan hyvin.. 


Meidän esikoinen on hurjan iloinen tyyppi. Hän viettää mieluiten aikaa pikkuveljensä kanssa ja yhdessä he leikkivät legoilla, piirtävät ja leikkivät luonnossa. Perhe ja ystävät ovat hänelle tosi tärkeitä mutta vastapainoksi hän kaipaa myös omaa rauhallista aikaa. Hän rakastaa luontoa ja eläimiä ja tämä on ollut hänen kiinnostuksen kohde jo ihan pienestä vauvasta lähtien. Luonnossa hän kulkee rauhassa tutkimassa paikkoja kun taas sisätiloissa hän saattaa jopa villiintyä riehumaan. Hänen harrastuksiin lukeutuu uinti, jääkiekko ja kalastaminen. Hän tykkää pelata ipadilla shakkia ja hän on itseasiassa tosi hyvä siinä. Ajattelin kerran, että otan häntä vastaan pelin ja hän voitti minut viidellä siirrolla. Hahaa. 

Hän heräilee edelleen öisin ja on yhtälailla kuin minäkin erittäin herkkäuninen. Pienet muutokset ympäristössä saattaa vaikeutta hänen unen saantia. Onneksi hän on jo niin iso, ettei hän hiippaile enää öisin ympäri kämppää vaan yrittää saada unen päästä uudestaan kiinni jos hän sattuu heräämään. Yöllä hän puhuu unissaan ja narskuttaa hampaita. Hän on meidän perheestä aamuvirkuin ja on aina se joka herää ensimmäisenä. Hän on vauvasta saakka ollut aamuisin 100 lasissa ennen kuin muut ovat edes raottaneet silmiä. Kotona hän on tosi avulias ja auttaa aina pöydän kattamisessa ja vie myös roskat ulkokatokseen ihan itse. Hän tsemppaa aina meitä muita ja pitää valtavan hyvää huolta pikkuveljestään. Ihana pieni mies kaikin puolin. 

Onneksi olkoon meidän (pieni) iso 7-vuotias!

-Såfin

2018/08/27

Kaunis Vallisaari

Muutama vuosi sitten kun Vallisaari avattiin yleisölle me kävimme siellä ihailemassa melkein koskematonta luontoa. Silloin saarella oli rajoitetusti palveluita ja polut olivat vielä suhteellisen koskemattomia. Halusimme tänä vuonna tehdä uuden retken, nyt kun aluetta on kehitetty muutaman kesän. Iloksemme saimme huomata, että saareen oltiin tehty hauska tarina lapsiperheille jota pystyi seuraamaan puhelinapin kautta polun varrella olevien kylttien ja kuvien avulla. Tarinassa kerrottiin saaren historiasta ja päättömästä sotilaasta joka on nähty kummittelemassa saarella. Jännää. Me teimme retken melko kuumana kesäpäivänä ja olimme varanneet mukaan kokonaisen repullisen verran juomia. Huh. Poluilla oli osittain todella lämmin, onneksi retken puolessa välissä pääsimme sille puolelle saarta jossa kävi tuuli mereltä saakka ja se viilensi meitä mukavasti. Polku mutkittelee ensin metsissä sisäsaaren keskellä olevan pienen järven ohi ja jatkuu siitä upeiden merimaisemien luokse. Saaren ehkä suosituin pysähdystauko on kutsumanimeltään Suomen Gibraltar, liikennöity veneväylä jonka toisella puolella on Suomenlinna ja toisella puolella Vallisaari. Myös me pysähdyimme siinä ottamassa valokuvia.. 

Saarella kulkee tarkoin rajattu polku jolta ei saa poistua räjähdevaaran takia. Saari on pitkään ollut puolustusvoimien käytössä ja siksi raivaustyö on yleisön turvallisuuden takaamiseksi perusteellista ja kestää aikansa. Toisaalta on kiva, että saaren polulla pitää pysyä koska luonto on todella koskematon. Siellä elää lepakoita ja monia kasvilajeja joihin ei normaalisti törmäisi. Me ihmettelimme muurahaisten touhua ja ihailimme kauniita kukkia polun varrella. On hauskaa ajatella, että tällainen paikka on olemassa niin lähellä meidän pääkaupungin ydinkeskustaa. Polku on melko mäkinen mutta siellä pystyy kulkemaan esimerkiksi rattailla jos niin tahtoo. Me lähdimme rohkeasti 6- ja 4-vuotiaan kanssa liikkeelle kävellen ja pääsimme melkein kierrokseen päähän ennen kuin nuorimmainen hyppäsi isi-ihmisen harteille istumaan.

Pari vuotta sitten saaressa oli vain yksi ravintola josta sai silloin ostaa lettuja 14 euron kappalehintaan. (Apua!) Nyt kilpailu oli tehnyt tehtävänsä ja hinnat olivat hieman kohtuullisemmat, edelleen tietenkin kalliimmat kuin mantereella koska logistiikka tietenkin on hieman hankalampaa saaressa. Me söimme lohikeitot vierassataman läheisyydessä juuri retkemme alussa ja pysähdyimme vielä jäätelöille kierroksen jälkeen. 

Täytyy sanoa, että Vallisaari on aivan ihastuttava paikka ja todella vierailemisen arvoinen luontonsa ja maisemien takia!

-Såfin

2018/08/24

Eriskummalliset tapahtumat tällä viikolla

Tämä viikko on monella tapaa ollut tosi erikoinen. Olemme hoitaneet perus arkea melkein moitteettomasti mutta silti matkalle on sattunut monta vähän erilaista tapahtumaa jolla olemme täydentäneet meidän päiviä. Joukkoon on mahtunut suuria tunteita, mutta myöskin ääretöntä harmitusta ja kiroilusanoja. Monestihan viikot näyttävät juuri tältä, kohdalle sattuu odottamattomia asioita ja välillä sitä itsekin innostuu tekemään nopeita käänteitä ja tärkeitä päätöksiä joilla on pitkäaikaiset vaikutukset. Tänään ajattelin jakaa muutaman meidän tämän viikkoisista tapahtumista teidän kanssa..

- Eräänä päivänä ajoin aamulla töihin sekä autolla että pyörällä. Kyllä, luit oikein. Olin herännyt superaikaisin sillä samana aamuna minun piti esiintyä heti kahdeksalta videoyhteydellä isomman yleisön edessä. Reippaana ajattelin, että menisin silti polkien töihin. Kun olin taittanut valtaosan matkasta pyörällä minulla heräsi paha fiilis siitä, että olisin unohtanut meikit kotiin. Pysähdyin ja tarkistin. Paha fiilis oli oikeassa. Meikit oli kotona ja jouduin tekemään u-käännöksen. En ole koskaan ole polkenut niin kovaa. Kotona tiedossa oli parin minuutin pikasuihku ja laittautuminen ja lähdin uudestaan töihin, tällä kertaa autolla. 

- Yhtenä iltapäivänä huomasin ämpärillisen omenoita meidän portaalla. Joku naapureista oli kiltisti tuonut meille ihanan suuria punaisia omenoita. En voinut vastustaa ajatalla Lumikki-elokuvaa ja sitä yhtä kohtalokasta punaista omenaa. Heh. Häpesin omaa mielikuvitusta vähän. Oikeasti olen tosi kiitollinen tästä kivasta eleestä.

- Olemme nähneet pienen hevosen kierivän innosta hiekassa koulun pihalla. Ei ehkä se tavallisin näky. Heh. Koululla järjestettiin isot juhlat perheille keskiviikkoiltana ja siellä oli paljon erilaista ohjelmaa. Pihalle oli mm. tuotu hevosia, kanoja ja kaneja. Siellä oli myös paloautoa, grillipistettä ja kisailualueita. Olimme ajoissa ja näimme kun hevosia tuotiin paikalle. Yksi hevosista oli niin innoissaan leikkialueesta, että se hyppi ja kieri hiekassa aivan kuin se ei olis nähnyt sellaista aiemmin. 

- Kun hain meidän kuopuksen päivähoidosta tiistaina, hän käveli oudosti minua vastaan. Perhepäivähoitajamme katsoi minua erikoisesti. Huomasin yhtäkkiä, että meidän poitsun housut roikkuivat oudosti. "hän on kerännyt niitä koko päivän" sanoi meidän hoitaja. Sitten huomasin sen. Hänen taskut olivat aivan täynnä tammenterhoja. Aivan kuin joku pieni orava hän oli kerännyt housujen takataskut pullolleen ja hän yritti kuljettaa niitä kotiin ilman, että huomaisin. Hahaa..

- Olemme tällä viikolla vihdoin saaneet meidän lemmikkieläin pohdinnan päätökseen. Olemme tehneet päätöksen, että meidän perheeseen muuttaa uusi hyvin pieni 6 senttiä pitkä tyyppi. Hän tulee tänne ruotsista asti ja kahden viikon päästä hän on luovutuskelpoinen. Kerron tästä vielä lisää ensi viikolla. Päätös tuntuu hienolta sillä meidän "löydä meille sopiva lemmikki"-projekti on kestänyt vuosia. Olemme harjoitelleet lainakoiralla, tutustunut liskoihin, kaloihin ja jopa lihansyöjäkasviin (hihii..) Nyt olemme vihdoin tehneet lopullisen päätöksen ja parin viikon päästä meidän perheeseen kuuluu viisi yksilöä neljän sijaan. 

Onko sinun viikkon mahtunut eriskummallisia tapahtumia?

-Såfin

2018/08/23

Pienten lasten kalastusharrastus

Viime vuonna kirjoitin siitä miten meidän lapset eivät juurikaan jaksaneet keskittyä kalastamiseen. Jaoin teidän kanssa hulvattoman kuvasarjan meidän silloisesta muutaman minuutin pituisesta kalastustuokiosta. Vaikka intoa on aina löytynyt kalastamiseen, niin lapsilla ei aiemmin ole ollut keskittymiskykyä istua paikoillaan odottamassa kalasaalista. Tänä kesänä tilanne muuttui. Kummatkin pojat hurahtivat kalastamiseen. Joka päivä meidän pojat kyselevät milloin voisimme lähteä taas kalaan. Näin arkena kalastusretkiä on ehkä hieman vaikea järjestää, mutta yritämme edelleen viikonloppuisin päästä vesille niin, että pojat saisivat kalastaa. Tänä kesänä olemme saaneet yli 40 kalaa jotka kaikki ovat olleet riittävän suuria syötäviksi. Takaisin järveen ja mereen olemme päästäneet ainakin saman verran. Aikamoista. Voitte siis kuvitella, että meillä on syöty aika paljon erilaisia kalaruokia kesän aikana..

Suurin osa kesästä meni onkiessa mato-ongella mutta pari viikkoa sitten päätimme, että pojat saavat alkaa treenaamaan virvelin käyttöä. Se pitää kalastajan eri tavalla aktiivisena. Hankimme lapsille sopivankokoiset ja helppokäyttöiset virvelit ja niillä olemme nyt kalastaneet muutamaan otteeseen. Saimmekin kaikkien aikojen suurimman kuhan juuri virvelillä ja siitä pojat riemuitsivat kovasti. Olemme pitäneet tärkeänä myös syödä kaikki kalat jotka olemme vedestä nostaneet. Se on minusta hyvä opetella jo näin pienenä. Pääosin olemme grillanneet ja savustaneet kalat. Jotkut niistä ovat päätyneet kermaviilimössöön leivän päälle ja osan olemme syöneet sellaisenaan perunan ja tillin kanssa. Sanoisin, että tässä vaiheessa voisimme jo kutsua kalastamista ihan harrastukseksi, niin paljon olemme viettäneet sen parissa aikaa tänä kesänä. Sain iloisen vastaanoton kun sanoin lapsille, että hehän voisivat tehdä tästä ihan ammatin joskus. Minun pienet kalastajamiehet. 

Harrastetaanko teillä kalastamista?

-Såfin

PS. huomaatko hauskan tilannekuvan kun kala yritti hypätä karkuun juuri kuvaa ottaessa..?

2018/08/22

Kalanruotoparketti meidän olohuoneessa

Olen saanut lukuisia kyselyitä meidän olohuoneen ja keittiön lattiasta ja siksi olen luvannut tehdä tästä oman postauksen. Olen iloinen siitä, että se on herättänyt niin paljon positiivista mielenkiintoa sillä se oli ehkä rohkein tekemämme pintamateriaalivalinta uuteen taloomme. Me teimme aikojen alussa päätöksen, että haluamme panostaa meidän oleskelukerroksen pintamateriaaleihin ja oli selvää, että haluasimme valita lattiamateriaaliksi parketin tuomaan pehmeyttä ja lämpöä. Karheaksi harjattu parketti tuntuu erityisen kivalta paljaan jalan alla. Me päätimme olla rohkeita ja valita suureen yhtenäiseen tilaan suurta kalanruotoparkettia. Löysimme tähän tarkoitukseen aivan täydellisen tammiparketin Romanoff Lattiat nimisestä yrityksestä. Tiesimme jo ennen asennusta, että tämä lattia tulisi olemaan katseenvangitsija meidän kodissa. Ja niinhän siinä myös kävi..


Kalanruotoparketit ovat tosi makeita, siitä ei pääse mihinkään. Tila tällaiselle parketille pitää olla iso ja minusta myös parketin kuvion suunnalla on suuri merkitys. Itse halusimme asentaa parketin niin, että kuvio muodoistaisi ikäänkuin kutsuvan nuolen kun kävelee eteisestä olohuoneeseen. Tilaan tulee mukava flow. Parketin suunta kutsuu ja houkuttelee ihmisiä astumaan peremmälle. Käytimme myös samaa parkettia meidän olohuoneen vieressä olevassa työhuoneessa. Erityisen mahtipontikas se on kuitenkin suuressa yhtenäisessä tilassa jossa se luo aivan ihanan elävän tunnelman. Pinta on minusta juuri sopiva ja elää kivasti erilaisissa valoissa. 

Olimme alunperin myös miettineet, että olohuoneen suuri seinäpinta olisi jätetty paljaaksi betoniksi. Betoniseinä jopa hiottiin ja lakattiin valmiiksi, mutta kun näimme kalanruotolattian ja betoniseinän vierekkäin totesimme etteivät ne sopineet yhteen ollenkaan, vaan ne kilpaili keskenään kumpikin eloisuudellaan ja mielekiintoisilla kuvioilla. Viime tingassa päätimme vielä maalata olohuoneen seinän valkoiseksi. Se oli hyvä päätös ja nyt meidän olohuoneessa hallitsee hyvä tasapaino. Kaikki ei siis aina suju niin kuin ajateltu, mutta ainakin tämä lattiapinta on ollut jokaisen sentin arvoinen ja siitä tuli juuri niin siisti kuin kuvittelimmekin. Yksinkertaisesti rakastan sitä. 

Mitä pidät meidän lattiasta?

-Såfin

PS. Kurkkaa myös kuvat meidän työhuoneesta jossa on käytetty tätä samaa lattiaa.