2014/11/30

Pastelliväriä tukassa!

Olen seurannut sivusta (salaa ihaillen) uutta hiusmuotivillitystä jossa etenkin naiset värjäävät hiuksensa haaleilla pastelliväreillä. Tiesin heti alkuun ettei sellainen pastellitukka sovi minulle. Tumma hiusväri on vaan mun juttu! Minulla on kuitenkin ollut onni löytää maailman paras kampaaja, joka kerta kerran jälkeen on onnistunut suostuttelemaan minut kokeilemaan hieman uudenlaisia ja välillä rohkeitakin ratkaisuja. Myös tällä kertaa hän sai minut ylipuhuttua testaamaan otsatukkani "raitaan" haaleaa pinkkiä pastelliväriä. On kivaa saada vähän piristystä ja uutta ilmettä tukkaan!



Every girl should have a pink moment every now and then!

-Såfin


2014/11/29

Joulukortit matkaan jo käy!

Tänä vuonna askartelimme hyvin yksinkertaiset joulukortit. Mainitsin jo aikaisemmin, että löysimme omista kätköistämme siivousprojektin yhteydessä vanhan Dymolaitteen. Sillä saimme makeet tekstit kortteihin, eikä ne sitten koristelun puolesta enää kaivannut kovin paljon lisää. Teimme joulukortit valmiiksi melko aikaisin tänä vuonna. Osoitelista vaati kuitenkin päivittämistä ja se oli taas puolestaan melkein yhtä iso projekti kuin itse korttien teko. Meillä postitetaan vuosittain noin 30 joulukorttia sukulaisille ja ystäville. Lahjoja annamme saman verran, joten kortteja pitää olla aikamoinen määrä.





Nyt on osoitteet jo raapustettu kuoriin ja seuraavaksi kipitetään yhdessä esikoisen kanssa postilaatikolle. Sekin on kokemus, sillä paljon muuta postia emme vuoden aikana lähetä!

-Såfin 

2014/11/28

Pikkuveikot perheuinnissa

Käymme joka lauantaina uimassa koko perhe. Aloitimme uintiharrastuksen kun esikoisemme oli  vasta muutaman kuukauden ikäinen. Kuuluimme silloin tietysti vauvauintiryhmään jossa oli pelkästään pieniä vauvoja. Nykyään kuulumme perheuintiryhmään jossa on sekä vauvoille, että pienille lapsille suunnattua toimintaa. Allasvesi on mukavan lämmintä, 32 astetta. Eli tällainen kylmälle vedelle hieman allerginen tyyppi pärjää siellä myös hyvin ilman sen kummempia hyperventilaatiokohtauksia..


Meidän vanhempi poika ei ole koskaan aristellut vettä ja on nykyään oikein kunnon vesipeto. Hän osaa jo (melkein) uida, aina ei ihan pysy pinnalla mutta pääsee hienosti eteenpäin vedessä. Hän tekee hienoja uintihyppyjä altaan laidalta pää edellä ja sukeltaa noutamaan esineitä altaan pohjasta. Nuorempi herra taas haluaisi kovasti olla yhtä taitava kuin isoveljensä. Näyttää aika hurjalta kun 9 kuukautta vanha veijari yrittää pää-edellä hyppyä altaan reunalta. 

Olemme olleet todella iloisia siitä, että meillä on yhteinen harrastus. Se "pakottaa" meidät ainakin kerran viikossa viettämään täysin toisillemme omistettua aikaa. 

-Såfin

(Kuvat: Kuvauspalvelu Molskis)

2014/11/27

Rintatulehdus, Auts!

Eilen aamulla menin jonkinnäköiseen kummalliseen horrostilaan. Tärisin tunnin verran sikiöasennossa peiton alla. Kun yritin imettää meidän kuopusta, jotta hän nukahtaisi päiväunille, kipu oli melkein rinnastettavissa synnytyskipuun. Auts! Soitin miehelleni, joka tuli suorinta matkaa työpalaverista kotiin. Tunnissa olin onnistunut nostattamaan kuumeen yli 39 asteeseen. Nopea puhelu neuvolaan selvensi tilannetta, sain rintatulehdusdiagnoosin ja antibiootit. Lisäksi sain hyvät ohjeet tulehduksen hoitamiseen. 



Olin kyllä aikaisemmin kuullut rintatulehduksesta. Se ei ole kovin epätavallista heti synnytyksen jälkeen, mutta harvoin olen kuullut, että sen on saanut siinä vaiheessa kun vauva on puoli-imetyksellä kiinteiden ruokien ohessa. Enkä ole edes syyllistynyt ulkona imettämiseen tai muuhun rintatulehdukselle altistavaan puuhaan. Näin pääsi kuitenkin käymään ja onneksi apu oli lähellä. Niin heikoksi veti tuo kuumeilu, etten olisi kyennyt pitämään huolta meidän pienestä veijarista montaa minuuttia pidempään. Samaan aikaan heräsi myös toinen pelottava ajatus, mitä jos minulle sattuisi jokin tapaturma kun olisin yksin kotona meidän kuopuksen kanssa..??

-Såfin

2014/11/26

Isäkuukausi ulkomailla

Jippii! Nyt päästään hyödyntämään alkuvuoden isäkuukausi oikein kunnolla. Lähdemme nimittäin reissuun koko porukka. Pitkään suunniteltu matka toteutuu vihdoin. Olemme matkailleet paljon Euroopassa ja tehneet yksittäisiä pidempiä matkoja hieman kauemmas. Aasia on kuitenkin jäänyt kokematta joten odotamme tätä reissua hurjan paljon. Vietämme neljä yötä Singaporessa ja kymmenen yötä Balilla (ja tietysti pari unetonta yötä koneessa). Ihanaa! Balilla vaihdamme hotellia puolessa välissä vierailua jotta saisimme vaihtelun vuoksi kastella varpaita myös toisen hotellin poolin!

Mukaan matkalle lähtee myös poikien isovanhemmat, joten lennot sujuvat hieman helpommin kun  kaksi lasta voi vuorotella neljän sylin välillä. Vielä emme kuitenkaan stressaa lentoja vaan nyt suunnitellaan reissua, fiilistellään tulevaa matkaa ja mietitään sitten lähempänä h-hetkeä kaikkia käytännön juttuja. Matkavaraus oli juuri se mitä tarvittiin juuri tähän pimeään alku-talveen!

(kuvat: www.nusaduahotel.com)

-Såfin

2014/11/25

Muumipipareita ja laventeliglögiä

Jos olisit seissyt meidän oven ulkopuolella eilen illalla, olisit varmasti luullut, että täällä on vuosisadan vauhdikkain sirkus menossa. Serkkuni perheineen vietti iltaa meidän kanssa ja elämää tästä talosta ei ainakaan puuttunut. Lapsia oli neljä mutta heidän yhteenlaskettu ikä oli vain 7-vuotta. Kunnianhimoinen tavoitteemme oli leipoa pipareita yhdessä lasten kanssa - ja emme tiedä miten, mutta onnistuimme siinä!

Laitoimme joululevyn pyörimään taustalle, ja valmistelimme leipomispistettä keittiöön. Jos se yhtään auttaa ymmärtämään hulinan tasoa, voin paljastaa, että kuulimme joskus harvoin jonkun soinnun jouluaiheista musiikkia. Tämä tapahtu silloin kun lapset ei soittanut sähkökitaraa, nokkahuilua tai muuten vain kiljahdellut innostuksesta. Hahaa.. Näin se kuuluu olla! Lapset saivat valita minkälaisia muumihahmoja heidän pipareista tulisi. Haisuli oli suosittu ja jättiläismuumipappa-muottiakin käytettiin ahkerasti. Lapset ja jopa isitkin innostuivat lopuksi vielä koristelemaan pipareita. Illan kruunasi vuoden Blossa Laventeliglögi. Nam! Glögi tuoksui laventelille enemmän kuin maistui, mutta erinomaisen hyvää oli!








Hauskan illan jälkeen uni maistui ainakin meidän porukalle!

-Såfin

2014/11/24

Kolmet synttärit, yhdet pikkujoulut..

...perheuinti, teatterikerho, lumiukko ja kahdet katkeamattomat yöunet(!!). Siinä meidän viikonloppu pähkinänkuoressa. Pikkujoulukausi on ihanaa aikaa. Olemme viikonlopun aikana tavanneet paljon ystäviä, jutelleet aikuisten kesken ja leikitty hippaaa lastenjuhlissa. Ohjelmantäyteinen viikonloppu nauratti oikein perjantaina kun laitettiin paketointipaja pystyyn ja askarreltiin synttärikortteja esikoisen kanssa. Launtaina huomasimme miten väsyneitä olimme kaiken juhlimisen keskellä, kun varmuuden vuoksi ajastettu herätyskello herätti koko perheen parin tunnin päiväunilta. Unipuolella meillä on myös tapahtunut iso edistysaskel. Meidän kuopus on nukkunut kaksi yötä peräkkäin omassa sängyssään heräämättä. Otamme varmasti takapakkia vielä, mutta juuri nyt olemme todella onnellisia!







Teatterikerhossa jossa käymme esikoisen kanssa sunnuntaisin, kaikki lapset puhuivat siitä, miten kukaan heistä ei vielä ollut tehnyt lumiukkoa. Luulen, että aika moni meistä aikuisista tunsi piston sydämessä, ja heti kotiintultuamme isi ja esikoinen lähti yhdessä ulkohommiin ja pyöräytti pihalle lumiukon ja lumilinnan. Sain parin tunnin uurastuksen jälkeen syliini ihanan punaposkisen ja melko uupuneen 3-vuotiaan.

Viikosta on tulossa vähintään yhtä kiireinen - mutta tällainen kiire on ehdottomasti tervetullutta!

-Såfin


2014/11/23

Muistolaatikon aarre

Tein viikolla pientä siivousta poikien vaatekaapeissa ja karsin sieltä muutaman kassillisen pieneksi jääneitä vaatteita. Samassa yhteydessä totesin, että esikoisen vaatteille pitää tehdä lisää hyllytilaa ja äitin ja isin tavarat saa löytää paikkansa jostain muualta. Kävin läpi tavaroita joiden seassa oli mm. muistolaatikko jonka sisällä oli muutama ihana pikkutavara, paljon valokuvia ja yksi todellinen aarre, jonka olemassaolon olin jo ehtinyt unohtaa: Kuvakirja, jonka sain lahjaksi isoäitiltäni kun olin yksivuotias. Kuvakirja on sillä tavalla erityinen, että se on täysin isoäitini piirtämä ja askartelema.




Kun näin kirjan kannet, muistin heti yhden tietyn kuvan. Se oli takka jonka luukkujen sisällä oli roihuava tuli. Tämä kirja oli minulle tärkeä ja tuli jotenkin lämmin olo kun ajattelin sen sisältöä. On hauskaa, että jotkut asiat jää mieleen vaikka niitä olisi ajatellut viimeksi yli 20 vuotta sitten! Tavarapaljoudesta huolimatta toivon, että myös omille lapsille jää tällaisia muistoja lapsuudesta!

-Såfin

Ps. Voitte kuvitella, että muistolaatikko-tavaroiden läpikäyminen vei minulta koko päivän!

2014/11/22

Portaalla

Olen pantannut näitä kuvia jo jonkin aikaa ja kun ulkona vihdoin sataa lunta totesin, että on aika jättää hyvästit syyskukille. Ennen sitä ajattelin, että ne saisi tässä blogissa ihan oman postauksen. Koko syyskauden meitä on siis joka aamu piristänyt etuportaillamme komeilevat kaalit. Näitä kaaleja ei ole haitannut meidän kolmevuotiaan rankemman käden kohtelu tai kylmät syyssateet. Kun ostimme nämä kukkakaupasta kerroin meidän esikoiselle, että ne laitetaan ulos portaille. Hän oli innoissaan koska luuli, että puput tulisivat syömään niitä. Niin ei tietysti käynyt vaan ne pysyivät koskemattomina loppuun saakka. Poislukien ne muutamat lehdet millä esikoisemme teki pientä tutkimustyötä!

Nyt ideoimaan uutta talvenkestävää ratkaisua..

-Såfin

2014/11/21

Leikkituokiot

Olemme jo pitkään leikkineet esikoisen kanssa erilaisia leikkejä hänen keräämillä pienillä muovisilla eläimillä. Yleensä nämä leikit jotenkin päätyvät siihen, että joku eläin pelkää tulla syödyksi (yleensä se lelu mikä minulla on) ja toinen vaarallinen eläin jahtaa tätä voimatonta eläintä sen erilaisista piilopaikoista. Nyt olen ilokseni huomannut, että leikin laadussa on tullut pientä muutosta. Jahtausleikin lisäksi eläimet leikkivät keskenään perheitä, tekevät retkiä, syövät ruokaa ja nukkuvat. 





Toissapäivänä leikimme myös roolileikkiä yhdessä, mutta tällä kertaa hieman uudella tavalla. Minä olin tässä leikissä pikkuveli ja 3-vuotias esikoinen oli äiti. Tämä on varmasti tavallinen leikki niissä perheissä missä on tyttölapsia, mutta meillä aika harvinaisia. Oli hauskaa huomata mitä hän kokee tärkeänä meidän elämässä juuri nyt. Hyvästi jättäminen on ilmeisesti iso asia. Minä en saanut "äitiltä" halia kun hän lähti, vaan hän vilkutti minulle hyvästi ikkunasta. Minua kehotettiin syömään reippaasti ja sain muussattua ruokaa koska olen niin pieni (niin kuin meidän kuopus tällä hetkellä). Kävimme teatterikerhossa jossa minua rohkaistiin puhumaan, ja jos en uskaltanut puhua niin sain kuiskata asiani äitille. Minua lohdutettiin kun minuun sattui. Minulle laulettiin pitkä iltalaulu ja minua silitettiin. 

Tällä kertaa minuakin harmitti lopettaa leikki kesken kun nukkumaanmenoaika tuli vastaan!

-Såfin 

2014/11/20

Väriä lastenhuoneeseen, kiitos!

En ole moniväristen jouluvalojen suuri fani ja kaikista vähiten pidän sellaisista välkkyvistä migreeniä aiheuttavista valosarjoista. Vannoin aikoinaan itselleni, etten koskaan tule ostamaan monivärisiä jouluvaloja vaan pysyttelen nyt ja ikuisesti valkoisissa valoissa. Olin lupausta tehdessäni varmaan 10-vuotias, mutta erittäin tosissani. Noh, nythän on kuitenkin niin, että lapset rakastavat värejä. Värien ei edes tarvitse sopia yhteen tai olla sävysävyä, kunhan niitä on paljon. Ja kun lapsista on kyse, voi varmaan joustaa hieman omista periaatteista, eikö niin? 

 

Ja näin pääsi nyt tapahtumaan! Lopulta tuli se päivä kun minä sorruin ostamaan värikkäät moniväriset valot. Ne saa luoda tunnelmaa lastenhuoneessa nyt pimeimpien iltojen aikana.  Huolestuneille naapureille tiedoksi, en aio laittaa niitä ikkunaan tai muutenkaan näytille niin, että niistä voisi häiriintyä. Nämä valot ei vilku ja oikeastihan näissä on ihan valkoiset valot, vaan pallot  on erivärisiä..



"And let there be light.."

-Såfin

2014/11/19

Valkoista tunnelmaa

Keskellä sohvapöytää meillä on jonkin aikaa ollut kynttilä jonka alustaa olen pikkuhiljaa vaihtanut pienemmäksi ja pienemmäksi, jotta meidän kuopus ei ylettäisi siihen. Totesin viimein, että joudumme taas hetkeksi luopumaan kynttilöistä ja tyytyä muihin valoratkaisuihin. Nyt ei ainakaan koko koti syty tuleen mikäli tämä pääsee kuopuksen käsiin ja kyllä tällainen ratkaisu tunnelmankin puolesta pärjää kynttilälle! Puinen käsintehty joulukranssi löytyi Koiramäen Pajutallilta ja se sai kaverikseen Stockalta löydetyn paristoilla toimivan valoledisarjan.. 


-Såfin

Retki syysillan piristykseksi

Teimme retken Koiramäen Pajutallille ystäväperheen kanssa. Siellä oli luvassa ihanaa tunnelmaa, hienoja ulkovaloja ja elämyksiä lapsille. Nyt siellä oli myös avattu joulukausi koristeineen ja herkkuineen. Lapset kävivät moikkaamassa minipossuja ja pikkukaneja. Näillä possuilla ja kaneilla on ihan ihka oma ihmisten tapaan sisustettu talo. Kanit olivat jopa saaneet oman joulukuusen vuodenajan kunniaksi. Suunnittelimme myös juovamme kahvit päärakennuksen kahvilassa mutta sorruimme kaikki ottamaan tämän vuoden ensimmäiset glögit korvapuustien kera. Nam!









Isommat lapset tykkäsivät eniten ulkona olevasta Peikkometsäradasta jonka he juoksivat läpi noin 20 kertaa. Mukava yhteinen hetki oli myös kun meille aikuisille myytiin vanhan kassakoneen avulla jäätelöä ja leivoksia lasten leikkituvassa. Lapset saivat ostaa yhdet jouluaiheiset koristeet kotiin ja muutenkin ostoskoriin tarttui värikästä purkkaa, mustaa suolaa ja muita myymälän ihanuuksia.

Ajomatkalla kotiin kysyin lapsilta mikä jäi mieleen meidän retkeltä ja sain vastaukseksi, että "ne värikkäät purkkapallot". Joskus ne on ne pienet asiat jotka ovat tärkeimpiä!

-Såfin  

2014/11/18

Neuvola-aamu

Olimme täysin unohtaneet, että lapsen pitäisi käydä 3-vuotisneuvolassa. (Hups!) Onneksi meidän pojilla on todella hyvä ja ymmärtäväinen neuvolatäti, joka myös on ollut isin kouluterveydenhoitaja kun hän oli pieni. Hän naureskeli minulle kun varasin ajan meidän esikoiselle kaksi kuukautta liian myöhään.



Meillä oli tietysti neuvola-aika heti kahdeksalta aamulla ja 3-vuotistarkastuksen yhteydessä kummankin pojan oli tarkoitus saada rokotus. Koko perheen piti lähteä liikkeelle mieluiten vielä melko hyväntuulisina ja hermoja menettämättä niin, että esikoinen on iloinen ja jaksaa keskittyä neuvolatädin tekemiin testeihin. 

Osasin jotenkin aavistaa tämän tilanteen jo ennen kun se tapahtui. Kun avasin silmät, kello on jo 7:15. *Paniikki!!*. Murot kulhoon, lastenohjelmat päälle ja suihkuun. Juuri tänä aamuna toimimme onneksi hyvin tiiminä ja kaikki hoiti omat hommansa. Juuri tänään, esikoinen puki itse päälle ja söi muronsa kiukuttelematta. Juuri tänään, kuopus ei saanut itkuraivareita kun piti pukea ulkovaatteet. Oma kahvikuppi taisi jäädä juomatta, muuten selvisimme kunnialla ja olimme neuvolassa kello 8:01.

Joskus kiire voi olla hyvä asia! 

-Såfin

2014/11/17

Cocktailia ja taidetta @Forumbox

Me vanhemmat vaihdoimme vapaalle lauantaina ja vietimme iltaa aikuisten kesken juhlimalla ystävän 30-vuotispäivää. Erityisen mukavaa oli, että lapset olivat yökylässä ja saimme nauttia juhlista ilman "kotiintuloaikaa". Juhlat pidettiin ihanassa ympäristössä Galleria ForumBox:ssa Ruoholahdessa. Tila oli kuin luotu tällaisille cocktailjuhlille. Salin karu betonilattia ja ronskisti valkoiseksi rapattu tiiliseinä loi ihanan kontrastin taidenäyttelylle joka koristeli tilan seiniä. Juhlan järjestänyt pariskunta oli jatkanut tyyliä tarjoilun esillepanossa ja cocktailpalat tarjoiltiin aaltopahvilta - aivan loistava idea!  





Vaikka tila ja tarjoilut tekivät meihin suuren vaikutuksen hienointa oli kuitenkin yhdessäolo ja jälleennäkeminen sellaisten kavereiden kanssa joita ei oltu nähty useampiin vuosiin. Muistelimme aikoja jolloin monet meistä oli vielä koulussa ja vietimme hieman erilaista elämää kuin nyt. Illan aikana saimme kuulla ihanat vauvauutiset ja muista isoista käänteistä monen elämässä. Rennonletkeät juhlat veivät meiltä ajantajun kokonaan ja kotiin pääsimme vasta yön vaihtuessa aamuun. 


 Kiitos todella hauskoista juhlista!

-Såfin

2014/11/16

Hei hei, minä vilkutan!

Meidän kuopus oppii kovaa vauhtia uusia taitoja. Hänestä on tullut nopeampi liikkuja, olohuoneen halki hän konttaa jo muutamassa sekunnissa. Hän erehtyi myös viikolla seisomaan ilman tukea pidemmän hetken, sillä aikaa kun pyöritti lelua käsissään. Kun hän huomasi ettei pitänyt kiinni mistään, hän pyllähti pepulleen, joten seisomiseksi sitä ei vielä voi kutsua. En kuitenkaan usko, että sekään on kaukana. Lisäksi hän on viime viikkojen aikana oppinut mm. vilkuttamaan ja kieltämään meitä vanhempia ihan päänravistuksen kera. Vilkuttaa voi ihmisille ja leluille, kunhan saa vilkuttaa. Yleensä vilkutetaan yhdellä kädellä, mutta kumpaakin kättä on kivaa heiluttaa edestakaisin samaan aikaan.




Hänellä ei vielä ole kovin paljon sanoja tai tavuja joita toistaisi tietyissä tilanteissa. Siksi meidän mielestä päänravistukset ja "nejnejnej" ovat suloisinta mitä hän voi sanoa. Vuoden päästä emme ehkä enää ole samaa mieltä. Hän ravistaa myös päätä itselleen juuri ennen kuin repii mullat meidän jukkapalmun ruukusta tai kiskoo lampun johtoa irti seinästä. Hän ymmärtää siis mikä on kielletty mutta ei tottele edes itseään..

-Såfin