2019/08/21

Meillä on asiat aika hyvin

Yhtenä iltapäivänä esikoisemme oli tullut kotiin iltapäiväkerhosta johon hän aina osallistuu koulun jälkeen. Hän istui tapansa mukaan ruokapöydässä tekemässä matikanläksyjä ja pyörittelee mietteliäänä kynää suussaan. Huomaan, että hänellä on jotakin mielessä. Kysyn mitä hän miettii ja voinko kenties auttaa läksyissä? Sain vastaukseksi, että en minä sitä ajatellut. "Ajattelin vaan sitä, että meillä on oikeastaan kaikki asiat aika hyvin. Meillä on oma nurmikko, ruokaa, perhe, kaverit ja talo jossa minulla ja veljellä on omat huoneet. Mieti äiti - eikö se ole aika hyvin?" Minun sydän suli. Kyllä, meillä on asiat tosi hyvin, sitä vain harvoin muistaa pysähtyä ajattelemaan. Hän jatkoi pohdintaa siitä miten kaikilla ei ehkä ole asiat ihan yhtä hyvin kuin meillä. Minä yhdyin keskusteluun ja kerroin miten hienosti hän pohtii aihetta. Kerroin miten olen samaa mieltä siitä, että meillä kaikki on hyvin ja että meidän pitää muistaa olla kiitollisia kaikesta mitä meille on annettu..

Jälkeenpäin tämä meidän 7-vuotiaan kanssa käyty keskustelu on mielessä edelleen. Miten itse en ollut taas muistanut pysähtyä ajattelemaan sitä miten onnellisia oikeasti olemme. Olen iloinen, että hän osaa ajatella sitä kaikkea mitä meillä jo on ja olla onnellinen siitä. Jos totta puhutaan niin kohtaan pääosin pyyntöjä lapsilta kuten "haluan tuota, haluan tuon, voinko saada äiti?". Se, että kävimme tällaisen keskustelun antaa toivoa ja kertoo ihanasta luonteenpiirteestä ja suhteellisuuden tajusta. On hienoa osata iloita jo saavutetuista asioista tahtomatta kokoajan lisää. Se on näkökulma joka usein unohtuu myös itseltäni. Arjessa juna puksuttaa eteenpäin ja välillä sitä vain suorittaa omaan päähän rakennettua todo-listaa jotta jonain päivänä saavuttaisi kaikki tavoitteet. Se ei ole elämän tarkoitus, tiedän sen. Siihen on vain helppo uppoutua.

Lapset monesti myös olettavat asioita. Se, että ruoka nostetaa heidän eteen joka ilta on olettamus jota he eivät edes osaa kyseenalaistaa. Tai se, että on oma koti, harrastuksia ja perheenkeskeistä aikaa on itsestäänselvyys. Siksi olen sekä yllättynyt ja hämmentynyt tästä keskustelusta. Aito oivallus ja onnellisuus omasta kodista ja lähipiiristä on hienointa mitä pitkään aikaan olen kuullut.

Halusin kirjoittaa tämän keskustelun tänne blogiin muistutukseksi itselleni. Note to self: muista pysähtyä ja tunnustaa miten hyvin asiat oikeasti ovat. 

-Såfin 

2019/08/20

Äänikirjat - uhka vai mahdollisuus?

Haaveilin vuosi sitten siitä, että taas löytäisin aikaa lukemiselle. Kirjat ja minä erosimme samaan aikaan kun lapset syntyivät enkä sen jälkeen ole löytänyt luontevaa hetkeä lukemiselle. Jos joskus harvoin sain aikaiseksi tarttua kirjaan, nukahdin melkein välittömästi. Uskon, että monet äidit ja isät voivat samaistua. Nyt tilanne on muuttunut. Lapseni ovat kasvaneet ja minulla on enemmän aikaa itselleni. Otin vuosi sitten itselleni kunnianhimoisen tavoitteen - halusin lukea vähintään yhden kirjan kuukaudessa. Sittemmin olen onnistunut (ainakin suurinpiirtein) pitämään tämän tahdin. Joka kuukausi olen avannut uuden kirjan kannet ja uppoutunut tarinan vietäväksi. Olen vakuuttunut siitä, että tämä tekee minulle hyvää. Se on rauhallinen hetki. Oikeastaan jopa syketasoja mittaava Oura-sormukseni on sitä mieltä, että olen huilannut tai nukkunut sen ajan jonka luen kirjaa. Koska jokainen minuutti on kortilla ja vietän paljon aikaa eri osoitteissa: mökillä, lenkkipolulla, veneellä, autossa ja välillä lentokoneessa olen jonkun aikaa pohtinut äänikirjojen kuuntelemista. Kirjaa, en jaksa kantaa mukanani kaikkialle. Kun kesälomani alkoi, latasin itselleni Storytel-applikaation. Ajatuksena oli, että kokeilisin sitä 4 viikkoa ja päättäisin sitten ovatko äänikirjat minun juttuni..

Halusin, että ensimmäinen äänikirjaprojektini olisi erikoinen. Valitsin kirjaksi Michelle Obaman "Becoming" luettuna englanniksi. Tämä oli siis Michelle Obaman itse ääneen lukema versio ja kirja tuntui erityiseltä - pidin siitä kovasti. Päätin jaktaa kokeilua. Jossain vaiheessa lapset myös innostuivat tietämään mitä oikein teen kun olen nappikuulokkeet korvilla "kokoajan". Kerroin, että kuuntelen äänikirjaa ja että hekin saisivat koittaa jos äänikirjat kiinnostavat. Muutaman kerran viikossa pojat kuuntelevat nykyään yhdessä jonkun sadun tai pikkutarinan puhelimestani. Se on kivaa vaihtelua tavallisille kirjoille.

Pidän tosi paljon siitä, että voin kuunnella äänikirjoja lenkkeillessä tai pyöräillessä. Erityisesti o kivaa, että äänikirjat ovat todellakin ekologisia - voin lukea kirjan vaikka sitä ei ole painettu paperille. Ajan jonkun verran autoa työpäivän aikana ja äänikirjan kuunteleminen on kiva tapa saada aika kulumaan ratin takana. On äänikirjoissa myös puolia jonka vuoksi en suostu luopumaan tavallisista kirjoista. Monta kertaa olen vahingossa sipaissut "play"-nappia vaikka en ollut kuuntelemassa kirjaa ja ääniraita on kulunut loppuun. Silloin olen kadottanut kohdan jossa olin ja joudun kuuntelemalla selaamaan kirjaa läpi. Ärsyttävää. Olen myös useamman kerran nukahtanut äänikirjaa kuunnellessa ja säpsähtänyt hereille, enkä tiedä minkä kohdan vielä olin hereillä kuulemassa. Toisaalta äänikirjoja on superkiva kuunnella vaikka kun ottaa aurinkoa, kun taas perinteisen kirjan lukeminen ei onnistu. Kummassakin on siis puolensa.

Sanon siis äänikirjoille kyllä - mutta en silti luovu tavallisista kirjoista. Pidän sivun kääntämisestä ja tykkään siitä, että lukemisen voi kätevästi keskeyttää ja hahmottaa kokoajan missä kohtaa kirjaa menee. Ruudulta en vielä ole oppinut lukemaan, enkä luultavasti koskaan tule oppimaan. 

Onko sinulla kokemusta vastaavista applikaatioista? Tykkäätkö sinä/lapset äänikirjojen kuuntelemisesta?

-Såfin

2019/08/19

Terassi työn alla

Vuoden verran olemme asuneet puolikeskeneräisessä talossa rakennusprojektin jäljiltä. Sisältäpäin kunnossa, mutta ulkopinnat ja piha-alueet ovat olleet täysin koskemattomia. Pikkuhiljaa tänä keväänä ja kesänä olemme työstäneet eri alueita, istuttaneet kasveja, hankkineet trampoliinin, tehneet roskakatokseemme katon jne. Suoraan silmiemme alla oleva iso terassi on tähän asti kuitenkin ollut ihan betonivalulla. Terassimme aukeaa suoraan kettiöolohuone-tilasta isoilla lasiliukuovilla joten voisi sanoa, että tämä tuleva terassi on meille melko tärkeä. Jo suunnitteluvaiheessa vaihdoimme suuren nurmikko ja piha-alueeseen tähän terassiin.  Halusimme, että olohuoneemme saisi kivan jatkeen ulkotilalla jonka lattiataso on samassa linjassa olohuoneen lattian kanssa. Vihdoin muutama viikko sitten terassimme sai uuden pinnan. Pitkän mietinnän jälkeen päädyimme päällystämään sen puulla. Kun terassipuu on kuivunut riittävästi ensi vuoden puolella, tulemme maalaamaan sen harmaalla kuultomaalilla jotta se sointuu paremmin ympärillä oleviin materiaaleihin..

Nyt kun terassimme vihdoin on saanut kivan pinnan on aika aloitta sisustusprojekti. Nyt terassillamme on vanha sohva, vanha pienehkö ulkopöytä ja grilli. Ainakin pöytä menee vaihtoon, sillä tarvitsemme hieman isomman version. Tämä on sinänsä hyvää aika hankinnoille, nimittäin ulkokalusteet ja muut pihatarvikkeet ovat jo reippaassa alennusmyynnissä. Tulemme jakamaan terassimme kahteen alueeseen, toinen keskittyy enemmän oleskeluun ja hengailuun ja toinen tulee olemaan ruokailuun liittyvää. Ruokailualueeseen liittyy tiiviisti haaveeni kasvattaa porkkanaa, salaattia, herneitä ja erilaisia yrttejä. Tulemme siksi rakentamaan myös kasvilaatikot ja hankkimaan jättiruukkuja tätä varten. Nyt syksyllä haluan tietenkin myös panostaa valaistukseen ja haluan sekä polttaa kynttilöitä että ripustaa valonauhoja terassillemme. Olen tästä projektista innoissani vaikka tiedän, että se saa lopullisen muotonsa vasta ensi keväänä ja kesällä.

Lisää terassimme sisustamishaaveista kerroin täällä. (klik!)

Oletko sinä tehnyt pihaa tai sisustanut terassia tänä kesänä?

-Såfin

2019/08/16

Syksyn haaveet ja TODO:t

Tuntuu uskomattomalta istua tässä ja todeta, että tämä kesä on jo pian ohi. On aika alkaa miettimään syksyä. Henkisesti minä aloitan oman syksyni jo koulun alkamisesta, vaikka tässä vielä on muutamia hienoja kesäpäiviä edessä. Syksy on pitkä ja synkkä ja jotta meidän perhe selviäisi siitä, niin meillä pitää olla pieniä valonpilkkuja joita odottaa. Kivoja asioita ja toisaalta myös asioita jonka tekeminen tekee meidät jotenkin ylpeäksi tai tunnemme tekevämme jotain hyvää. Kun viimeisiä kertoja pulahdimme paljuun kesälomamme lopussa aloimme suunnittelemaan tulevaa. Jokainen meistä osallistui keskusteluun siitä mitä itse toivoi loppuvuoden pitävän sisällä. On ihanaa, että lasten toiveet jo ovat suhteellisen realistiset ja ainakin jollain aikavälillä toteuttamiskelpoiset. Emme enää kuule esimerkiksi "haluaisin matkustaa kuuhun" tai "haluan tänä syksynä muuttua spidermaniksi". Hahaa.. Alla on meidän perheen lista siitä, mistä me haaveilemme tänä syksynä..


Haluamme tänä syksynä ainakin..

... Käydä ruska-ajan kokopäiväretkellä patikoimassa luonnossa
... Liikkua aktiivisesti ja monipuolisesti koko perhe
... Katsoa Helsingin kaupunginteatterin Pieni Merenneito-musikaalin
... Matkustaa koko viikonlopuksi Tallinnaan perheen kanssa
... Tyynenä iltana polttaa ulkoterassillamme oikeita kynttilöitä lyhdyissä
... Poimia lasten kanssa värikkäitä syyslehtiä ja tehdä niistä taidetta
... Leipoa sämpylöitä lasten kanssa
... Lukea jokin Agatha Christien klassikko-dekkareista
... Viettää arki-iltoja käpertyen viltin alle ja olla tekemättä mitään ilman huonoa omatuntoa
... Laatoittaa meidän talon etuportaat ja kytkeä pihavalot
... Investoida omaan Biokompostoriin jotta pääsemme käynnistelemään sitä heti keväänä
... Vihdoin jakaa lapset nukkumaan omiin huoneisiin
... Opettaa lapsille perinteisiä korttipelejä (tähän mennessä heille vain Uno on tuttu)
... Siivota, käydä läpi ja kierrättää kaikki tarpeettomat ulkovaatteet ja kengät
... Järjestää ensimmäiset kaverisynttärit oman kodin ulkopuolella
... Jatkaa meidän makumaailma-iltoja perheen kesken
... Käydä Imax elokuvassa
... Käydä uimassa Allas Seapoolissa lasten kanssa (kun ilmat ovat viileämmät)
... Matkustaa Nizzaan aikuisten kesken viettämään hääpäivää
... Järjestää oktoberfestit

Lisäksi meidän lapset kertoivat haaveilevansta Lontoon reissusta (ei kuuhun, Hawaii:lle tai pohjoisnavalle vaan LONTOOSEEN!). Miettikää. Meidän pienet lapset istuvat siinä paljussa ja perustelevat miten he niin haluaisi nähdä Titanic-museon ja käydä katsomassa paikkaaa jossa Harry Potter kuvattiin. Vaikka meillä ei vielä syksyllä ole varaa lähteä koko perheen reissuun niin laitamme ehdottomasti tämän muistiin. Ehkä jo ensi keväänä?

Mistä sinä haaveilet tänä syksynä?

-Såfin

2019/08/15

Ihana kesäinen Tammisaari - Top 5 tärpit lapsiperheelle

Joka vuosi ihastumme uudestaan ja uudestaan tiettyihin rantakaupunkeihin. Suomimatkailu on kasvattanut suosiota ja syystä sillä ainakin rantaviiva on täynnä ihania idyllisiä pikkukaupunkeja ja kyliä. Hiekka- ja mukulakivikujia kehystää kauniinväriset puutalot ja rannat ovat täynnä jäätelökioskeja, leikkiviä lapsia ja liiteleviä merilintuja. Tuulen mukana kantautuu meren ihana tuoksu. Juuri tällainen paikka Tammisaari on. Kesälomalla me yövyimme veneilyreissumme aikana yhden yön Tammisaaren satamassa. Vaikka olemme ennen käyneet Tammisaaressa, löysimme tällä kertaa niin monta uutta kivaa paikkaa, että meidän päivät vierähtivät aivan liian nopeasti. Sataman läheisyydessä on oikeastaan kaikki mitä tarvitsee. Listasin alle meidän top 5 Tammisaaren matkatärppiä..

Merimuseo - Naturum. Löysimme sattumalta tämän ihanan pienen saaristomuseon joka on vierailijoille ilmainen. Tässä paikassa lapset saivat testaa kalastamista, kurkistaa vedenalaiseen maailmaan ja miettiä sitä miten hekin osallistuvat merien puhdistustalkoisiin. Siellä ratsastimme isolla pehmohylkeellä ja piirrettiin meriaiheisia kuvia. Seuraavana aamuna kun olimme jo lähdössä pois, pojat olisivat halunneet uudestaan leikkimään tänne. Iso peukku, kannattaa pistäytyä vaikka rantapäivän jälkeen. 

Hiekkaranta. Tammisaaressa on pitkä hiekkaranta jossa lapset ja aikuiset voi uida. Hieman sivussa on myös hyppytorni ja maisemassa näkyy myös kiva vesisuihku jonne rohkeimmat uskaltaa uida. Rannalla on vaatteidenvaihtokopit ja siinä paistaa aurinko melkein koko päivän.

Leikkipuisto - (ehkä Suomen paras?). Tammisaaren rantaviivan keskiössä on lapset sillä lapsille on rakennettu aivan huikea leikkipuisto. Leikkipuistossa on aina paljon lapsia, mutta tekemistäkin riittää. Keskellä leikkipuistoa on mm. huikean isoa muurahaista muistuttava rakennelma jossa saa kiivetä ja laskea liukumäkeä. Leikkipuistossa on myös kivoja koristeita ja meitä hymyillyttää aina kivinen peikkomuori. 


Saaristoruokaa & Ravintola Albatros. Tammisaaressa aivan rannan läheisyydessä on monta ravintolaa josta valita. Suosittelemme kuitenkin syömään konstailemattomassa saaristohenkisessä ravintolassa nimeltä Albatros. Siellä saa aivan mahtavat skagenit ja kalakeitot. Ympäristö on lapsiystävällinen ja lompakkoystävällinen. Rento ja silti hieno. Ymmärrät sitten paikanpäällä.

Kalabongauslaiturit. Jos lähdet kävelemään rantaviivaa pitkin, löydät monta laiturinpätkää josta on kiva bongailla kaloja. Tammisaaren satamassa on rannan läheisyydessä hyvin kirkasta vettä ja me onnistuimme näkemään ainakin 50 pientä kalaa lasten kanssa. Ihan parasta ajanvietettä. 

Oletko sinä vieraillut Tammisaaressa?

-Såfin

2019/08/14

Lapsiperheen kaaoksen sietämisestä

Siellä missä lapsia, siellä kaaos. Olen monesti miettinyt sitä, miltä ulkopuolisen silmin näyttää kun me lapsiperheenä pyrähdetään sisään ravintolaan. Meidän mukana tulee aina tietynlainen kaaos. On tavaraa, takkia, lippistä ja kaikki toimintaohjeet kerrotaan ääneen. Lapsi nostetaan paikoilleen ja pian alkaa kovaääninen mietiskely ruokavalintoihin liittyen. Se mitä muut näkevät tällaisena hetkenä on vain pintaraapaisu. Lapsiperheen arki on yhtä kaaosta, myös pinnan alla. Vaikka ennen äitiyttä olin super-järjestelmällinen ihminen, olen pikkuhiljaa joutunut luopumaan tietynlaisesta kontrollista. Olen joutunut kasvattamaan sietokykyä. Kaikki ei voi olla täydellistä. Minulla kesti useita vuosia ymmärtä tämä pieni mutta oleellinen asia selviytymisen kannalta. Itkin alkuaikoina sitä, etten oikeasti enää kyennyt laittamaan täydellisen monipuolista ruokaa, pitämään kotini tiptop-kunnossa, järjestämään lasten harrastuksia, hoitamaan parisuhdetta ja kaverisuhteita, ompelemaan vaatteet lapsille, olemaan superhyvä työssäni, kehittyä ja ylläpitää omia harrastuksia ja olemaan muutenkin täydellinen ihminen. Aikaa pitäisi löytyä ihan kaikkeen. Monta vuotta luulin, että se onnistuisi - uhmasin muiden ohjeita. En halunnut uskoa siihen, ettei kaikkeen voisi panostaa. Ähäkutti, minähän voin. 

Unohdin, että kaikella on myös kääntöpuoli. Jokaista juostua tuntia kohtaan tarvitaan myös rauhallinen hetki. Joka puolella elämää on aina tekemättömiä asioita ja asioita joita voisi tehdä paremmin. Siksi jokaisella vanhemmalla pitää olla sietokyky sanoa itselleen ja ympäristölleen, että on hyväksyttävää panostaa tiettyihin asioihin ja samalla myös luopua toisista. Emme voi olla parhaita kaikessa. Meidän perheen kohdalla valinnat ovat olleet helpot. Kummatkin olemme luopuneet osasta meidän omista harrastuksista lasten myötä. Tai emme luopuneet, mutta laittaneet tauolle. Olemme luopuneet ravintolaillallista hienoissa ravintoloissa ja olemme luopuneet ylenpitkistä työpäivistä. Olemme päättäneet panostaa perheen yhteiseen aikaan. Se on ollut meidän ykkösvalinta jokaisessa käänteessä. Kaiken mitä voimme, teemme yhdessä. Olemme edelleenkin panostaneet kotitekoiseen ruokaan, mutta toisin kuin ennen sallimme myös satunnaisia valmisruokahankintoja. Olemme luopuneet ajatuksesta, että pyykkikorimme olisi tyhjä mutta sen sijaan olemme panostaneet siihen, että yritämme pitää keittiömme puhtaana. Olemme viime vuonna panostaneet lautapeleihin eikä niin paljona askerteluun. Lista jatkuu loputtomiin. Kaikessa on loppujen lopuksi kyse valinnoista. Hiljaisia valintoja joita pikkuhiljaa olemme oppineet sietämään.   

8 vuoden kokemuksella olen oppinut sietämään kaaosta monissa arkisissa asioissa. Nyt tekemämme valinnat tuntuvat hyvin selkeiltä ja hyväksyttäviltä - hyvin eri tavalla kuin miltä ne tuntuivat vuosikymmenen alussa. Jos jotakin niin haluaisin sanoa itselleni silloin tuoreena äitinä: "höllää vähän - se on ihan ok!"

Miten sinä siedät kaaosta?

-Såfin

2019/08/13

Lahja 8-vuotiaalle pojalle

En kestä. Minun esikoinen, se pieni vauva täyttää jo 8 vuotta. Viime kesän aikana hän on oikeasti alkanut myös näyttämään isolta pojalta. Hänen kiinnostuksen kohteet ovat siirtyneet osittain jo isompien lasten juttuihin. Huomaan, että hän kuuntelee meidän aikuisten keskusteluja ihan uudella tavalla ja saattaa jälkeenpäin kysyä kysymyksiä yllättävistä asioista. Pikkuveljen kanssa hän vielä onneksi leikkii paljon. Leikit ovat viimeaikoina alkaneet olemaan aika hurjia. On painia, monsterimaailmoja, taisteluja mutta toisaalta 8-vuotiaalta löytyy hurja keskittymiskyky ja taito tehdä vaikeitakin asioita. Esimerkiksi vaativan lego-rakennelman toteuttaminen ihan itse ei ole ollenkaan meillä mikäään harvinainen näky. 8-vuotias on siis pieni ihminen joka tavallaan on pienessä murroksessa. Häneltä löytyy kiinnostusta isojen ihmisten asioita kohtaan, mutta samalla hän on vielä pieni tyyppi joka viihtyy leikkien parissa. Koska lahjan valitseminen tämän ikäiselle saattaa olla jo hieman haastavaa halusin koota tähän pienen vinkkilistan ideoista jotka toimii lahjaksi 8-vuotiaalle pojalle..

1. Skeittilauta
2. Nerf-ase
3. Omat langattomat vastamelukuulokkeet
4. Maali ulkoleikkeihin
5. Action-nuket
6. Jalkapallo
7. Legot jossa hieman haastetta
8. Lompakko
9. Lasse Maijan etsivätoimisto-kirjat
10. Rannekello
11. Pelottavat naamiaisasut
12. Muuttuva labyrintti-lautapeli
13. "Viileät" asusteet, esim. lippis
14. Aku Ankka-pokkarit tai kk-tilaus
15. Oma puhelin (käytetty puhelin on tämänikäiselle hyvä lahja)

Toivoittavasti idealistasta oli sinulle hyötyä!

-Såfin

2019/08/12

Pinkki horsmankukkamehu

Mikä voisi olla kivempaa kesäpäivän puuhaa lasten kanssa kuin keittää mehua luonnosta löytyvistä aineksista? Minä olen jo viime kesästä asti haaveillut löytäväni aikaa kesäkukkamehun keittämiseen ja koska kesäkukkien kukinta-aika lähenee loppuaan päätimme pikkupoikien kanssa tarttua haasteeseen tänä viikonloppuna. Vietimme viikonloppua meidän mökkisaaressa ja siellä onkin sopivat maastot kukkien poimimiseen. Saastetasot ja muut olosuhteet siellä ovat vähän erilaiset kuin meillä kotikaupungissa. Me poimimme pikkupoikien kanssa horsmankukkia ja villivadelmia reilun tunnin verran ja löysimme kumpaakin sorttia paljon. Löysimme samalla mökkipolun varresta muitakin jännittäviä juttuja kuten matoja, ötököitä, yhden vanhan kumisen kengänpohjan (heh) ja paljon erilaisia kauniita kukkia. Erityisen jännittyeitä olimme kuitenkin horsmankukkien kohtalosta. Keittiäisimme  nimittäin niistä ihanan pinkkiä kesämehua..


Pinkki horsmankukkamehu
(1 litra mehutiivistettä, josta saat n. 3 litraa valmista mehua)
n. 1 litra horsmankukkia
1/2 sitruuna
n. 2 dl sokeria
(säilöntäainetta)

Tee näin: Poimi tuoreen näköiset horsmankukat paperipussiin. Poimi vain kukat - lehdet ja varsiosat tekisivät mehusta kitkerän. Pese kukat runsaassa vedessä. Laita kukat kuumaa kestävään astiaan ja raasta joukkoon sitruunan kuorta. Purista mehut perään. Kaada kukkien päälle 1 litra kiehuvaa vettä ja anna seoksen seistä 2-4 tuntia viileässä. Älä huoli vaikka vesi ei vielä tässä vaiheessa ole kirkkaan pinkkiä. Väri kirkastuu kun mehu lopulta jäähtyy jääkaapissa. Siivilöi kukat ja sitruunankuoret pois vedestä ja laita sokerit veteen. Kiehauta. Älä anna kuplia liian kauan, se voi haalistaa väriä. Pullota kuuma mehu puhtaisiin pulloihin ja anna jäähtyä. Valmistamasi mehu on ikäänkuin tiiviste jota voit laimentaa kylmällä vedellä oman maun mukaan. Me saimme n. 3 litraa mehua tästä määrästä. 

Horsmankukkamehu on maultaan raikas ja heleä. Ei ollenkaan niin kukkainen kuin luulin. Itse olin eniten innoissani mehun väristä. Jos en sitä itse olisi keittänyt, en uskoisi että väri on peräisin luonnollisista lähteistä.

Mukavaa viikkoa!

-Såfin

2019/08/09

Meidän eteisen uusi bambupeili

Kesän aikana on tapahtunut paljon kivoja juttuja meidän kodissa. Vaikka olemme viettäneet valtaosan lomastamme poissa kotoa olemme myös kerenneet tehdä muutaman kivan hankinnan. Sen lisäksi olemme vihdoin ja viimein saaneet myös meidän terassin päällystettyä. Taloprojektimme on siis kahta vaille valmis. Enää ulkovalaistus ja ulkoportaiden päällystys ja sen jälkeen saamme toivottavasti leiman meidän talon lopputarkastuspaperiin. Se mikä puolestaan on junnannut paikoillaan on meidän sisustusprojekti. Se on ollut tauolla koko kevään, sillä olemme keskittyneet.. kröhöm.. ruuhkavuodesta selviämiseen. Yhtenä kesäisenä päivänä olimme kuitenkin iltakävelyllä koko perhe meidän kodin läheisyydessä ja päätimme extempore pistäytyä lähellä sijaitsevaan sisustusliikkeeseen: Mosa Interioriin. Sieltä tarttui mukaan muutama hankinta jotka reippaasti sitten käsin kannettiin kotiin. (Voitte kuvitella meidän isi-ihmisen ilmeen kun hän oivalsi, että oikeasti halusin, että kantaisimme tavarat käsin kotiin asti)

Meidän eteinen sai tällä kävelyreissulla tosi kivan bambupeilin. Bambu on materiaali joka on kiehtonut minua jo jonkun aikaa. Se tuntuu luonnonmukaiselta ja muistuttaa minua hyvällä tavalla omasta lapsuudestani. Silloin meillä oli bambusta (tai ainakin vastaavasta materiaalista) tehty kukkateline ja sivupöytä. Meidän uusi peili on minusta hauskan persoonallinen ja muistuttaa muodoltaan aurinkoa. Se sopii kivasti yhteen kaktuksen kanssa joka on meidän eteisen yhdessä nurkassa. Muuten meidän eteinen on mustan jakkaran, henkaritelineen ja valkoisen maton lisäksi aika yksinkertainen. Tältä erää uskon, että meidän eteinen alkaa olemaan suhteellisen valmis sisustukseltaan. Tai ainakin nyt tuntuu siltä, ettei se kaipaa kovin paljon enempää. Haluamme pitää tilan melko puhtaana muusta sisustustavarasta koska aika ajoittain lattialla lojuu kuitenkin kivoja väriläiskiä kuten koulureppuja ja kenkäpareja vaikka niille on varattu paljon tilaa isoissa liukuovikaapeissa. Heh.

Oletko sinä tehnyt jotain hankintoja kotiin tänä kesänä?

-Såfin 

2019/08/08

Punkkikauhu

Vihaan punkkeja. Monta vuotta sitten lapsuudenmökilläni joka sijaitsee Paraisten lähellä saaressa alkoi ilmestymään viheliäitä punkkeja. Ensin isäni oli saanut pureman ja sen jälkeen siskoni mies. Vuosien mittaan havainnot ja valitettavasti myös puremat mökkisaarellamme ovat lisääntyneet. Niihin aikoihin meidän esikoinen oli juuri syntynyt. Olin hysteerinen ja suojelin vauvaani. Yhtenä vuonna meidän kuopuksella huomattiin punkki kaulassa. Hän oli silloin vasta muutaman kuukauden ikäinen. Siitä lähtien minun punkkikauhu eskaloitui sietämättömäksi. On asia erikseen, että minä saisin pureman mutta, että pieni lapseni joutuisi mahdollisesti punkin kantaman vaarallisen taudin tartuttamaksi ei ole minusta hyväksyttävää. Otimme koko perhe punkkirokotteet aivopuutiaiskuumetta vastaan heti kun kuopuksemme oli ylittänyt alaikärajan. Silti emme olleet suojassa toiselta yleisemmältä taudilta, Borrelioosilta. Vuodet vierivät ja totuimme jokailtaisiin punkkitarkastuksiin. Niitä aloimme tekemään myös täällä kotona Helsingissä sillä olen seurannut uutisia tiivisti punkkien leviämiseen liittyen. Ja kappas tänä kesänä, esikoisellamme oli punkki polvitaipeessa ihan tavallisen koulupäivän jälkeen. Kamalaa. 

(Kuva lainattu: hyväterveys.fi)

Koska olen suuttunut punkeille ja sille, ettei ongelmalle tunnu löytyvän ratkaisua olen rajoittanut lasten reviiriä. En ole antanut heidän enää juosta pitkissä heinikoissa tai temmeltää vapaasti luonnossa pienissä kesävaatteissa. Se on ikävää. Ymmärrän sen itsekin, punkit ovat saaneet minusta yliotteen. Annan niiden määrätä meidän tekemisiä. Se ei ole oikein. Nämä pienet paholaiset ovat saaneet minua muuttamaan käyttäytymistämme. Olen tänä vuonna tajunnut sen, että punkkihysteriani on laannuttava. En voi rajoittaa tekemisiämme vain siksi, että punkit ovat olemassa. Niinpä olen päättänyt että en enää voi ajatella niitä joka hetki kun olemme ulkona. Minua lohduttaa tässä kaikessa se, että mikäli punkin löytää ajoissa (alle vuorokaudessa) borrelioosin tarttumisen riski on hyvin pieni. Punkkitarkastus joka ilta pitäisi olla riittävä. 

Me suoritamme siksi edelleen joka ilta punkkitarkastuksia ja olen parissa kuukaudessa onnistunut rauhoittamaan itseäni. Olimme mökillämme tänä vuonna rennommin kuin moneen vuoteen. Viis veisaa punkeista, tai noh ainakin melkein. Onneksi jostain syystä myös punkkikanta näyttää tänä vuonna olevan sielläkin pienempi. Edes se. Kaikista parasta olisi se, että joku keksisi ratkaisun tähän tilanteeseen. Sitä odotellessa yritän ottaa edes vähän rennommin. 

Miten sinä suhtaudut punkkeihin?

-Såfin

2019/08/07

Talvipuutarha ja Ruusutarhan väriloiste

Uskokaa tai älkää, mutta minä en koskaan ole käynyt Talvipuutarhassa - paikka jossa melkein jokainen Helsinkiläinen ja pääkaupunkiseutulainen joskus on käynyt. Olen ajanut satoja kertoja ohi ja joka kerta olen vilkaissut kaunista ruusupuutarhaa ja kaunista vanhaa lasirakennusta kukkulan päällä. Kertaakaan en ole saanut aikaiseksi vierailla siellä. Sama juttu meidän lasten osalta. Hekään eivät tienneet mikä Talvipuutarha on. Tänä kesänä päätimme muuttaa asiaa. Otimme tehtäväksemme löytää aikaa päivävierailulle. Talvipuutarha on avoinna vuoden ympäri ja lasitalon sisällä voi kylmemmälläkin kaudella ihailla eksoottisia kasveja ja kaktuksia. Sen edessä sijaitseva ruusupuutarha on kuitenkin parhaimmillaan näin keskikesällä ja siksi halusin ehdottomasti päästä sinne nyt. Yhtenä aurinkoisena päivänä pysäköimme automme Talvipuutarhan viereen ja astuimme sisään alueen porteista..

Minä olin heti aivan myyty. Tajuan nyt miten paljon rakastan ruusuja. Etenkin silloin kun niitä on paljon ja sitä niitä todellakin oli Talvipuutarhassa. Puutarhaa ympäröivällä kävelyreitillä oli tuhansia kukkivia ruusuja ja paljon eri lajikkeita. Punaisia, vaaleanpunaisia, persikanvärisiä ja keltaisia ruusuja. Niin kaunista. Pyysin poikia pysähtymään ja haistamaan kukkia. Niin he tekivät, välillä nauraen ja välillä huokaisten ruusujen ihanaa tuoksua. Monet vierailijat istuivat penkeillä vain ihailemassa tunnelmaa. Meidän pojista ei ole sellaiseen, mutta kävelimme (ja juoksimme) puutarhassa edestakaisin. Siellä oli tietenkin myös paljon pörriäisiä ja mehiläisiä yhtälailla nauttimassa kauniista kukkaloisteesta. Pojat hassuttelivat menemään ja olivat sillä hauskalla villillä tuulella joka yleensä valtaa heidän kun vierailemme uudessa paikassa.

Vaikka en millään olisi saanut tarpeekseni tästä ihanasta ulkopuutarhasta meidän oli kuitenkin aika siirtyä sisätiloihin. Sisällä oli hieman trooppisempi ilma ja katselimme siellä hauskoja piikikkäitä, karvaisia ja oudonmuotoisia kaktuksia ja muita kasveja. Minä rakastuin ihanaan viherkasviseinään jonka olisin voinut tuoda kotiin. Hihii.. Rakennuksen sisällä oli paljon istumapaikkoja ja pieniä pöytiä ja oikein harmittelin, ettei meillä ollut omia eväitä mukana. Jotenkin oletin, että tällaisessa paikassa olisi ollut kahvila. Sitä täällä ei ollut, mutta olimme silti supertyytyväisiä vierailuumme. Kaiken kaikkiaan tykkäsin tästä paikasta tosi paljon ja voisin kuvitella meneväni tänne rahoittumaan esimerkiksi juuri talvella. 

Oletko sinä käynyt Talvipuutarhassa viimeaikoina?

-Såfin

2019/08/06

Lämmin avocadoherkku

Kesän aikana meillä oli aikaa testailla paljon uusia reseptejä. Kokkailimme mökillä ja söimme pitkän kaavan mukaan. Rakastan ruuanlaittoa, mutta en pidä siitä että arjessa pitäisi tehdä herkullista, terveellistä ja monipuolista ruokaa lyhyessä ajassa samalla kun lapset huutavat nälkäänsä. Siksi kesä on ihanaa aikaa myös tällaisen herkuttelijan näkökulmasta. Minä olen saanut seistä rauhassa keittiössä ja välillä olen saanut apuriksi jomman kumman meidän pojista. Grillimestarina ja muurikankäyttäjänä on toiminut meidän isi-ihminen joten oikeastaan koko perhe on ollut mukana näissä kokkailutuokioissa tavalla tai toisella. Yksi näistä meidän testaamistamme resepteistä jää ehdottomasti vakkarikäyttöön ja sen haluan jakaa myös teidän kanssa. Tämä lämmin avocadoherkku on ehkä joillekkin entuudestaan jo tuttu sillä se on nopea, helppo ja myös kaunis ja sopii esimerkiksi aamiaseksi tai brunssille..


Lämmin Avocado-kananmuna herkku
(4:lle)
2 avocadoa
4 kananmunaa
Suolaa
Pippuria
Ruohosipulia
1/2 Limen mehu

Tee näin: Aseta uunin lämpötila 250 asteeseen. Halkaise avocadot ja poista kivi. Jos kiven jättämä "kuppi" on pieni, koverra sitä hieman. Tai oikeastaan koverra jokatapauksessa, kananmuna valuu silti hieman yli. Laita avocadot leivinpaperille ja purista niiden päälle limen mehua. Halkaise kananmunat avocadopuolikkaisiin ja mausta suolalla ja pippurilla. Paista 10-12 minuuttia tai kunnes kananmuna on kovettunut riittävästi. Koristele ruohosipulilla. Alkuperäinen resepti löydetty täältä

Ihanaa tiistaita sinulle! :)

-Såfin

2019/08/05

Tänä kesänä olen..

Heipparallaa. Kesäloma on ohi ja tuntuu oudolta istua tässä koneen ääressä miettimässä blogipostauksia ja suunnitella syksyä. Tämä tuntuu oudolta muttei mitenkään huonolta vaan jännittävältä, iloiselta ja odottavaiselta. Ihan kuin sormeni olisivat kankeammat kuin ennen, ne eivät ole tottuneet tähän kymmensormijärjestelmään ja tietokoneen näppikseen. Aivan kuin sormeni olisivat jotenkin tottuneet pelkästään poimimaan villikukkia, saunan tulipesän sytyttämiseen ja uusien perunoiden rapsuttamiseen. En tiedä miten tulen taas tottumaan 8 tunnin olemiseen tietokoneen ääressä. Onneksi olemme kuitenkin ladanneet akkuja ja valmistautuneet oikein mallikkaasti tulevaan syksyyn. Vaikka kaapissa ei vielä odota lasten tuliterät syysvaatteet olemme kuitenkin pesseet kaikki lomapyykit, siivonneet lastenhuoneen kaikki laatikot, lajitelleet ja kierrättäneet tavaroita sekä vaihtaneet sänkyihin uudet lakana jottei se olisi ensimmäisenä jonossa työviikolla. Olemme valmiita syksyyn päät täynnä ihania muistoja kesästä.. 

Tänä kesänä olen..

- Veneillyt viikon perheen kesken 
- Kalastanut yhdessä lasten ja isi-ihmisen kanssa ja saanut ainakin 30 kalaa 
- Valvonut aamun pikkutunneille asti
- Pelannut lasten kanssa lukemattomia lautapelejä
- Testannut uusia reseptejä ja löytänyt uusia lemppareita
- Matkustanut siskojeni kanssa Tallinnaan 
- Lakannut varpaankynnet
- Käynyt suppailemassa auringonlaskussa, nousussa ja keskipäivän paahteessa
- Itkenyt hautajaisissa
- Vienyt vaatteita kierrätykseen
- Kasvattanut itse ihka oikean kurkun ja syönyt sen
- Nauranut omille lausahduksilleni 
- Paistanut muurikkalettuja
- Ostanut uusia sisustusjuttuja meidän kotiin
- Käynyt huikeassa kesäkonsertissa
- Sytyttänyt saunaan tulen ENSIMMÄISTÄ kertaa koskaan
- Uinut järvessä
- Auttanut aidan rakentamisessa
- Nähnyt miten lokinpoikanen kuoriutuu, kasvaa ja oppii lentämään
- Lukenut lapsilleni Astrid Lindgrenin satuja
- Nähnyt luonnossa sammakon, piisamirotan ja kotkan
- Viettänyt 14 yötä mökillä
- Nähnyt paljon ystäviä ja sukulaisia
- Katsonut järkkärikameraani monta kertaa, mutta melkein poikkeuksetta jättänyt sen kotiin
- Kauhistellut esikoisemme hurjaa pituuskasvua. (n. 10 sentin saldo tältä kesältä)
- Nukkunut yli 10 tuntia yhtäjaksoisesti
- Käynyt melomassa merellä
- Syönyt mansikoita, herneitä ja mustikoita
- Nähnyt miten kuopuksemme oppi uimaan

Tämä kaikki ja paljon lisää tapahtui neljän viikon aikana! Meillä oli huikea loma josta en vaihtaisi päivääkään. Nyt uudella energialla syksyyn ja huomenna täällä blogista löytyy resepti uuteen lemppariaamiaisherkkuuni.

Mitä sinun kesään kuuluu?

-Såfin