Näin korona-arki muutti meidän ruokalaskua ja ruokailutottumuksia

Kun ensimmäinen korona-kuukausi oli takanapäin olimme aivan järkyttyneitä ruokalaskun suuruudesta. Käytimme siinä kuussa hieman yli 1500€ ruokiin. Se tekee n 400 €/viikko!! Meidän perhe koostuu neljästä henkilöstä ja meidän lapset ovat 8- ja 6-vuotiaat. Tällä hetkellä kovasti treenaava 8-vuotias syö yhtä paljon (ja välillä enemmän!) kuin aikuinen kun taas meidän nuorempi tyyppi syö vielä lapsen kokoisia annoksia. Normaalina kuukautena kulutamme ruokaan n. 800 €, silloin lapset syövät arkipäivisin koulussa ja päiväkodissa. Lisäksi "normaalina" arkena me aikuiset kulutamme sievoisen summan rahaa myös työpaikan lounasruokalassa. Silti olin järkyttynyt siitä miten saimme kulumaan näin paljon rahaa pelkkään ruokaan kun uusi tilanne pakotti meidän järjestämään kaikki ruuat ja välipalat kotona. Mielessäni olen yrittänyt keksiä tälle selityksiä. Syyllistyimme alkuun ehkä pienoiseen varmisteluun - ostimme kaappiin "hätävaraksi" vähän ekstra ruokaa. En usko, että teimme tätä tietoisesti, mutta näin jälkeenpäin kaappeja katsoessa voin todeta, että näin tässä varmaan on käynyt. Lisäksi myös kivempi ruokailu ja hifistely oli yksi ainoita ilonaiheita korona-aikana - löysimme iloa kokkailusta ja perheen viikonloppuillallisista. Panostimme siis ruokaan...

Päätimme taas aloittaa pienimuotoisen remontin meidän ruokailun suhteen ja suunnitella viikkoruokailua hieman tarkemmin. Nyt lapset ovat taas koulussa ja päiväkodissa syömässä joten se pienentää kulutusta hieman - mutta me aikuiset teemme edelleen etätöitä kotoa ja siksi meidän ruokailu pitää miettiä ja suunnitella eri tavalla kuin ennen. Kävin viikonloppuna ruokakaupassa tekemässä 6 päivän ostokset ja siihen kului 106,20 €. Lisäksi tulemme tilaamaan lounasta ravintolasta kahdelle henkilölle yhden kerran ja syödä yhden kerran koko perhe ravintolaruokaa. Se tekee ehkä n. 70-90 € lisälaskua. Pienellä suunnittelulla pärjätään kuitenkin pitkälle. Ruokalasku on kohtuullisempi tässä kuussa. Tietenkin pikakauppakäynti keskellä viikkoa voi tulla vielä kyseeseen kun joku peruskulutustuote loppuu ennenaikaisesti. Tällä viikolla syömme perusruokaa, mutta fiiliksen mukaan. Teemme kesäkurpitsa-kukkakaalikettoa (useampi ruokailu), papupataa riisillä (useampi ruokailu), jauhelihakastiketta ja spagettia sekä katkarapu-feta salaattia. Lisäksi syömme jonain iltana vain viiliä ja leipää kananmunalla. Vaikka isommista ruokasatseista riittää meille aikuisille myös lounasta jollekin päivälle ostin meille yhdet valmisannokset kanaa ja riisiä.

Korona-ajalla ei ole ollut vain rahallisesti merkitystä meidän perheen ruokailutottumuksiin. Kaksi muutakin oleellista asiaa on muuttunut. Olemme ottaneet enemmän valmisruokia osaksi arkeamme. Aiemmin emme juuri koskaan syöneet mitään eineksiä. Koska meidän arki on ollut vähintäänkin hetkistä kun olemme hoitaneet kotikoulua ja kiireistä työarkea kotoa, olen häikäilemättä ja häpeilemättä tarjonnut perheelle myös valmiita ruokia. En tiedä ovatko ne tulleet jäädäkseen - luultavasti ei, mutta tähän hätään ne olivat tarpeen. Toinen muuttunut asia on se, että olemme alkaneet tekemään monia isompia ruokasatseja viikossa. Lounasaikaan keskellä työpäivää meillä ei ole aikaa seistä keittiössä. Sosekeitot, laatikot ja isot määrät kastiketta johon kätevästi voi vaan keittää eri lisukkeita ovat olleet toimivat tässä tilanteessa. On jännää analysoida itseään ja miettiä miten itse joutuu ja on valmis muuttamaan omia arkirutiineja niin tarvittaessa. Alkusokin jälkeen asenne valtaa mielen ja keksii keinoja selviytyä erilaisista tilanteista.

Miten korona-arki muutti sinun ruokalaskua tai ruokailutottumuksia?

-Såfin

Pelastettu vintage vaatenaulakko

Yhtenä iltapäivänä kun tulin kotiin pieneltä kävelyltä ja olin ripustamassa takkiani meidän eteisen vaatenaulakkoon huomasin jotain huvittavaa. Yksi naulakon "oksista" oli teipattu kiinni erivärisillä teipeillä. Ilmeisesti tämä oli tehty jommankumman meidän pojan toimesta siinä toivossa, ettemme vanhemmat huomaisi, että  naulakko oli mennyt rikki. Aika liikkistä. Kerroimme tietenkin kummallekin pojalle, että aina voi kertoa meille jos jokin on mennyt rikki eikä sitä mitenkään tarvitse peitellä. Kaikilla tavaroilla on käyttöikä ja jossain vaiheessa ne menevät rikki. Lopulta meille selvisi myös miten vahinko oli tapahtunut. Mutta nyt meillä oli edessä uusi ongelma. Meidän piti löytää uusi naulakko eteiseen. Jätimme asian hautumaan hetkeksi. Parin viikkoa myöhemmin kun olimme mökillä, katselin nukkumaan mennessä erästä oven takana olevaa jalallista naulakkoa. Sen jalka oli pahasti kolhiintunut - varmaan siis syy minkä takia se on viety mökille alun perin. Tarkemmin sitä tutkailtuamme isi-ihmisen kanssa tajusimme, että sehän on Artek:in vanha naulakko. Päätimme hyvin nopeasti, että kuljettaisimme sen kotiin ja ainakin yrittäisimme pelastaa mitä oli pelastettavissa. Lopputulema oli yllättävän hieno - pelastusprojekti onnistui juuri niin kuin suunnittelimme.. 

Eniten työtä vaati naulakon valkoinen jalka joka oli melkein harmaa kaikista sen vuosien mitaan saamista kolhuista. Meidän isi-ihminen hioi ja spray-maalasi naulakon jalan valkoisella mattamaalilla. Jalkaosasta tuli kuin uusi. Lopuksi liimasimme kiinni jalkojen tupit jotka vuosien varrella olivat löystyneet ja irtoilivat. Puurungossa oli muutama kolhu, mutta ei niin että se olisi häirinnyt. Sehän on tavallaan myös osa "vintage-look:ia" että näkee että huonekalu on käytetty. Siitä tuli tosi hieno. Tämä naulakko sopii täydellisesti meidän eteiseen ja muistuttaa todella paljon meidän vanhan naulakon ulkonäköä. Itseasiassa niin paljon, ettei varmaan nopealla vilkaisulla edes tajuaisi, että se on vaihtunut. Meidän mielestä on kuitenkin hienoa, että vaikka vanha naulakko ei ollut enää korjattavissa saimme pelastettua ja uusiokäytettyä toisen vanhan naulakon jonka suhteen oltiin jo kauan aikaa sitten luovutettu. Nyt se komeilee meidän eteisessä ja on jokapäiväisessä kovassa käytössä. Etenkin pikkulasten kanssa olen todennut, että tällainen jalallinen naulakko on ihan pakollinen. Lapset eivät koskaan laita takkejaan henkariin - mutta tällaista esillä olevaa naulakkoa he voivat oppia käyttämään. Sanoisin, että tällä hetkellä n. 70% lasten ulkovaatteista ripustetaan tähän naulakkoon ja 30% on lattialla. Hahaa... Haluan toivoa, että sinnikkäästä muistuttamisesta on hyötyä. Joskus ehkä kaikki vaatteet menisi suoraan lattian sijaan naulakkon. 

Mitkä eteisen ratkaisut teillä on ollut toimivia?

-Såfin   

PS. tässä pääset kurkkaamaan meidän eteiseen ennen naulakon vaihtumista. 

Muotitietoisten kangasmaskit

Täytyy sanoa, että olen yllättynyt siitä, että myös minä viimein olen taipunut ja tullut siihen lopputulokseen että kasvosuojaimelle luultavasti on käyttöä. Vaikka meillä Suomessa ei virallista määräystä ole tehty on hyvin todennäköistä että (työ- ja viimeistään vapaa-ajan) matkailun myötä ainakin itse tulen tarvitsemaan kasvosuojamaskia. Nyt kun myös THL:än ohjeet yli 70-vuotiaiden henkilöiden tapaamiseen liittyen hieman muuttui voisin myös harkita käyttäväni kasvosuojaa tavatessani omia iso-vanhempiani. Niinpä etsintä alkoi. Minua ahdistaa hieman ajatus kasvojen peittämisestä enkä itse koe koko ajatusta yleisellä tasolla miellyttävänä - ennemminkin ahdistavana. Joskus on vaan kuitenkin tehtävä ja toimittava sääntöjen mukaisesti muiden ihmisten terveys edellä. Minulle on erityisen tärkeää, että kasvosuojaimeni olisi mukavia ja pehmeitä iholla. Kertakäyttöiset maskit eivät olleet vaihtoehto joten halusin kankaisen vaihtoehdon. En sano että tämä on paras vaihtoehto - mutta arkiseen käyttöön se varmasti on ihan toimiva. Kun etsin netistä sopivaa kangasmaskien tekijää olin melko lailla pettynyt kangasmaskien tylsään ulkonäköön kunnes löysin R-Collection:in. Ihastuin heti heidän kangasmaskien hauskoihin kuoseihin ja siihen että osa niiden tuotosta menee hyväntekeväisyyteen..

Nämä kangasmaskit eivät tietenkään tuo kirurgitason suojaa, mutta toimii vallan mainiosti oikein käytettynä näin tavallisella tallaajalla. Nämä tilamaani maskit olivat juuri sitä mitä luvattiinkin. Ne tuntuivat pehmeiltä iholla ja olivat mukavan paksuja - mutta ei ahdistavalla tavalla. Jossain kasvosuojaimissa oli myös mahdollisuus pujottaa rautainen "nenäklipsi" maskin yläosaan. Tämä pitää tietenkin irrottaa pesussa. Minä arvioin, että itse tarvitsen tässä vaiheessa 5 maskia. Onneksi ne ovat uusiokäyttöisiä ja ne voi pestä korkeassa lämpötilassa jonka jälkeen ne voi ottaa uudestaan käyttöön. Kertismaskiin verrattuna tämä on siis myös ekologinen vaihtoehto. Olen tosi tyytyväinen tähän hankintaan ja siihen, että nämä vaikuttavat olevan todella hyvin ja laadukkaasti ommeltuja. Etenkin olen iloinen siitä, että löysin niin hienoja kuoseja maskeihin - ovathan ne sentään keskellä naamaa ja hyvin nähtävissä. Ihan niin kuin mikä muu tahansa asuste. :)

Oletko sinä tilannut tai itse ommellut kasvosuojaimia? Vai ajattelitko pärjätä ilman? 

(Huom! tämä ei ole maksettu mainos :) ) 

-Såfin

PS. Nämä eivät olleet lasten kokoa, vaikka kuvasta niin voisi päätelläkin.

Vihdoin oma kompostori!

Olemme viimeisen vuoden aikana käyneet läpi melkoisen muutoksen meidän perheen hiilijalanjäljen arvioimisessa. Yksi iso kipupiste ja suuri musta pilkku sydämessäni oli se, ettemme juurikaan lajitelleet meidän jätteitä. Siis millään tavalla. Tähän suurin syy oli tietenkin kätevyys. Olemme aiemmin asuneet pienessä taloyhtiössä johon ei edes Helsingissä ollut mahdollista saada bio-jäteastiaa yleisen jätehuollon piiriin. Kaikki on pitänyt tehdä erikseen. Emme vaan voi kävellä pihallemme viemään pahvia/muovia tai bio-jätettä niihin kuuluviin laareihin vaan meidän on pitänyt keksiä tähän järjestelmät ja systeemit. Päätin jo aiemmin, että etenisimme pienin askelin. Alkaisimme lajittelemaan ensin pahvit erikseen. Keksimme paikan omasta kodistamme johon keräisimme pahvit odottamaan seuraavaa vierailua lajittelupisteelle. Sen jälkeen tuli lasi ja metalli. Niitä kertyy vähemmän, mutta silti tällekin piti olla säiliöt ja paikat keittiössä. Lopulta aloimme myös erittelemään sekajätteestä muovit. Se tunne kun olimme päässeet tähän pisteeseen oli mahtava. Valtaosa meidän roskista meni nyt paikkaan johon ne kuuluvat. Silti jäimme talven kynnyksellä pohtimaan omaa kompostoria. Se olisi viimeinen puuttuva palanen..

Saimme suureksi iloksemme joulupukilta kirjeen jossa luki, että saisimme lahjaksi valita haluamamme kompostorin pihaamme kevään tullen. Viime viikolla tämä vihdoin tapahtui. Meidän kotipihaan muutti kompostori ja tämän myötä voin ylpeydellä sanoa, että me lajittelemme niin paljon kuin tällä hetkellä pystymme. Kompostorin käyttö on toki meille vielä uutta ja olemme saaneet sen käyttöön ja käyttöönottoon kiitettävästi vinkkejä. Silti aina uuden kokeileminen on jännää. Lisäksi olemme huomanneet, että monet ovat vielä ostaneet toisen kompostorin jonne siirtävät puoliksi maatuneen pikakompostorin mullan. Saa nähdä onko tämä meidänkin kohtalo. Silti olen innoissani nyt tästä hankinnasta ja opettelemme lajittelemaan jätteet vielä entistä tarkemmin. On jännä huomata miten älyttömän vähän sekajätettä oikeastaan syntyy. Voimme nyt jo hyvin harventaa meidän sekajäteastian tyhjennysväliä koska se säiliö ei vain yksinkertaisesti täyty. Kesäprojektiksi jää myös laajentaa meidän nykyistä roskakatosta jotta meidän biokompostori saadaan saman katoksen alle meidän sekajäteastian viereen. 

Jos sinulla on vinkkejä ja ideoita biokompostorin parempaan käyttöön ja hyödyntämiseen - saa vapaasti jakaa alla olevassa kommenttikentässä! :)

-Såfin

Hei mökki!

Ai että. Tuntuipas kivalta vaihtaa maisemia välillä. Me päätimme lähteä mökille tekemään töitä ja kouluhommia nyt kun vielä etäopetus on käynnissä. Oivallus siitä että tämä tilanne mahdollistaa työskentelyn oikeastaan ihan missä vaan oli huikea ahaa-elämys. Normaalisti emme ehkä availe mökkikautta ihan näin aikaisin vuodesta, sillä onhan se sentään kesämökki. Yöt ovat kylmiä ja mökkejä saa lämmittää eri tavalla silloin kun ulkona on kylmä. Tänä vuonna teimme kuitenkin poikkeuksen ja lähdimme omia tuttuja kotiseiniä pakoon meidän mökkisaareen. Tänä vuonna talvi oli ollut niin mieto, että veneen lasku ja muutenkin mökkien lämmittäminen ja vesijärjestelmien käyttöönotto onnistui näin aikaisin. Mökkisaaressa ei ollut tapahtunut kummallisuuksia tänä talvena ja kaikki oli ennallaan. Saareen tultaessa minulle tuli välittömästi rento olo. Vaikka kädessä roikkui täysi läppärilaukku ja meidän esikoisen koulutavarat ja kirjat täyttivät kokonaisen ylimääräisen kassin oli silti kivaa lähteä pois kotoa. On ihan eri herätä aamulla keskeltä luontoa. Jotkut sanovat, että nukkuvat erityisen sikeästi hiljaisessa ympäristössä. Minä kamppailen aina unen kanssa kun vaihdamme maisemia - mutta siitäkin huolimatta oli tosi kivaa lähteä mökille. Samalla se tuntui jotenkin lupaukselta siitä, että kesä tulee myös tänä vuonna.

Viime vuonna uusimme mökillä laiturin, rakensimme terassille aitoja ja teimme pari muuta pientä korjausta vaativaa juttua. Tänä vuonna jatkamme paikkojen kunnostamista. Rakennamme kulkuväyliä, pojille pientä pelialuetta metsään ja muutenkin maalaamme ja kunnostamme paikkoja. Mökissä on paljon työtä. Silti se on täysin sen arvoista. Tänä vuonna on erityisen kivaa, että on paikka jonne voi lähteä lomalle. Pois tutuista kuvioista viettämään erilaista aikaa järvimaisemiin. Uskon, että tulemme mökkeilemään paljon tänä vuonna. Muita kesälomasuunnitelmia meillä ei oikeastaan ole veneilystä poislukien. Veneilynkin suhteen on vielä epävarmuuksia. Vierassatamat eivät ehkä ole käytettävissä normaaliin tapaan. Mutta mökki on mökki. Sinne voimme aina lähteä rentoutumaan. Grillaamaan makkaraa kodassa, suppailemaan järvelle ja levittämään verkkoja kalan toivossa. Olen kiitollinen monesta asiasta - mutta erityisesti juuri nyt olen kiitollinen meidän mökistä!

Mitä sinä aiot tehdä tänä erikoisena kesänä?

-Såfin 

Haluan olla yksin!

Päällimmäisenä mielessä tästä oudosta ajasta tulee olemaan se miten nopeasti onnistuimme perheenä järjestämään arkemme uudestaan. Siirryimme suurista kontaktipiireistä tuhansien ihmisten konttoreista meidän pieneen kotikonttoriin johon nopeasti saimme tehtyä myös toisen työskentelypisteen jotta kummallakin meillä aikuisella olisi hyvä työergonomia. Opettelimme sovittamaan työkalenterimme yhteen niin, että ainakaan suuria ja tärkeitä palavereita ei pidetty yhtä aikaa jotta pystyimme joka hetkessä olemaan saatavilla meidän esikoiselle joka tekee koulutehtäviä kotona. Aloimme vetämään kuntopiiriä lapsille pihassa. Hankimme kotikuntosalia varten lisää painoja ja kuminauhoja. Viritimme sopivat ohjelmat tietokoneeseen jotka mahdollistivat poikien rumputunti-etätunnit. Aloimme systemaattisesti soittelemaan videopuheluita ystävillemme. Totuimme kattamaan sekä lounaan että illallisen kotipöytään. Totuimme siivoamaan kotiamme kolme kertaa useammin kuin normaalisti. Kaikki toimii hyvin niin kauan kun olemme ns. "selviytymistilassa". Jossain vaiheessa huomasin kuitenkin että tämä tilanne enemmän ja enemmän alkaa raastamaan minua. Samat seinät, samat kuviot, samat ihmiset - päivästä toiseen ilman hengähdystaukoa. Ei ole mihinkään minne mennä YKSIN! 

Lyhyitä hengähdystaukoja olen toki saanut, pyöräily- ja lenkkipolulla. Pidemmän päälle kaipaisin kuitenkin jo enemmän. Normaalisti saan taukoa arkirallin pyörittämisestä työpäivän aikana ja tietenkin kuntoillessa esimerkiksi jokaviikkoisella joogatunnilla ja kuntosalilla harjoitellessani. Aiemmin ennen koronaa, naureskelimme kollegojen kanssa sille, että tulemme töihin hengähtämään. Silloin se oli vitsi. Nyt se on kaukana siitä. Kaipaan takaisin konttorille ja kaipaan työkavereitani hurjan paljon. Videoyhteydet on hyvät joo - mutta ei se loputtomiin kanna. Ei ainakaan minun mielestä.

Aiemmin sain myös pidemmän jaksoisia irtiottoja omista rutiineista - ei usein, mutta kumminkin. Yhtäkkiä huomaan haikailevani takaisin Haikon kartanoon jossa vietimme viikonloppua siskojeni kanssa vuoden alussa. Haaveilen siitä, että saisin nähdä kavereitani skumppalasin äärellä ja ennen kaikkea haaveilen siitä, että saisin olla yksin. Erikoisjärjestelyt alkoivat näkyä meidän perheessä jo yli 8 viikkoa sitten kun siirryimme kotikonttoriin töihin. Tässä ajassa alkaa jo olemaan kovasti ikävä normaaleja rutiineja. Tunnen syyllisyyttä siitä, että ajattelen näin. Onhan minulla maailman mahtavin perhe, ihana koti ja kaikki työkalut selviytyä tällaisesta tilanteesta. Silti olen tähän kaikkeen juuri nyt äärimmäisen väsynyt.

Onko muita jotka ajattelevat samoin?

-Såfin

Pihahommia

Tämä on ensimmäinen kevät kun innostun pihahommista meidän uudessa kodissa. Viime vuonna toki laitoimme pihaa, mutta se homma oli "järeämpää" työtä. Silloin se oli pihakivien laittoa ja puiden istuttamista. Minä kaipaan nysväämistä, yrttien kasvatusta ja ruukkujen ostamista. Sellaista mitä minä voin tehdä ihan itse. Tänä keväänä olen saanut tehdä juuri tätä. Isoimmat pihahommat on nyt tehty ja olen saanut alkaa toteuttaa visiotani pihastamme ja terassistamme. Tämä projekti ei ehkä ole yhdessä keväässä ole valmis, mutta se tässä onkin hauskaa. Kevät tulee vuodesta toiseen ja piha elää ja muuttuu. Ilman ylläpitoa se ei pysy kauniina, vaan se vaatii työtä ja työn myötä se muuttuu vähän joka vuosi. Vertaan sitä kodin sisustamiseen - koti ei koskaan ole valmis. Tänä keväänä pääsin siis istuttamaan ensimmäiset yrtit ja hyötykasvit meidän terassille. Rakennutimme rakennusajoilta ylijääneistä paloista istutuslaatikon jonne tänä vuonna laitoimme pinaattia, retiisiä, porkkanaa, herneitä ja myöhemmin istutamme siihen myös perunaa. Pienempiin kukkapenkkeihin laitoimme erilaisia yrttejä ja salaatteja. Kaikki tämä istutus ja kastelutyö on saanut minut tosi hyvälle tuulelle. Teen sitä hymy kasvoillani.. 

Kaikki ei ole vain yhtä hymyä. Vaikka rakastan puutarhassa sitä luomispuolta ja istuttamista olen äärimmäisen surkea nyppimään rikkakasveja pois. Sitä pitäisi tehdä ihan kokoajan ja siihen meinaa mennä hermo. Teen sitä vasta kun on ihan pakko - vaikka tiedän, että sitä olisi helpompi tehdä heti kun ne ilmestyvät ennen kuin niiden juuret jo ylettyvät syvälle maahan. Hahaa.. monella taitaa olla tämä ihan sama ongelma. Nyt minulla on kuitenkin muut kasvit huolehdittavana. Jos en nypi rikkaruohoja, ne kuolevat pois. Se on hyvä kannustin. Onneksi nämä terassilla olevat kasvit ovat melko hyvin suojassa rikkakasveilta. Myöhemmin keväällä aion entistä enemmän käyttää aikaa terassin sisustamiseen. Haaveilen värikkäistä sisustustyynyistä, uudesta isommasta ruokapöydästä ja ihanista valonauhoista. Lisäksi haluaisin hankkia terassille myös kaasulämmittimet. Kaikella on aikansa. Nyt juuri on aika pistää kädet multaan ja istuttaa, istuttaa, nyppiä, nyppiä. Minä niin r-a-k-a-s-t-a-n tätä aikaa vuodesta!!

Innostutko sinä pihahommista?

-Såfin

PS. Myös meidän isi-ihminen viihtyy pihalla. Viime viikolla hän mm. asensi meille pihavalot - niistä tuli tosi hienot!

Superhelppo mutakerroskakku

Joskus haluaa hyvän ja näyttävän jälkkärin mutta ei voi tai halua käyttää siihen kovin paljon aikaa. Tällainen tilanne on esimerkiksi silloin kun istuu iltaa yhdessä ystävien eikä halua irtautua seurueesta kovin pitkäksi aikaa. Tai ehkä silloin kun on niin uupunut etäkoulun ja työpäivän rasitteesta ettei jaksa tehdä illallista alusta loppuun. Heh. Silloin tämä kakku on paras pelastaja. Se on (tavallaan) itsetehty, erittäin näyttävä ja erityisen hyvää - myös lapset tykkäävät. Kyseessä on siis mutakerroskakku. Näin ensimmäistä kertaa vinkin tästä kakusta ihan Pirkka-lehdessä. Sen jälkeen se on aina noussut esille satunnaisessa some-kanavassa. Nyt vappuna oli sellainen hetki kun vihdoin päätin vetää tämän ässän hihasta ja testata helppoa ja näyttävää mutakerroskakkua. Tämä oli todellakin kaikkea sitä mitä luvattiinkin. Täytteet ja koristeet voi oikeastaan valita ihan oman maun mukaan. Me valitsimme mangon rahkatäytteen mauksi, mutta siihen toimii varmasti myös muu mausterahka kuten mansikka tai mustikka. Valitsit minkä marjan tai hedelmän tahansa, tämä on jokatapauksessa ihan huippuhyvää.. 

Mutakerroskakku

2 kpl Pirkka mutakakkua (pakaste)

2 dl luomukuohukermaa

2 dl mausterahkaa (esim. mango)

Hedelmiä, syötäviä kukkia ja muita koristeita

Tee näin: Ota kakut sulamaan pakkasesta. Aseta toinen kakku suoraan tarjoiluvadille ja toinen leikkuulaudan päälle. Anna seistä huoneen lämmössä n. 20-30 minuuttia. Vatkaa kuohukerma vaahdoksi ja lisää mausterahka. Voit halutessasi laittaa kerma-rahka seokseen tuoreita marjoja tai hedelmiä sekaan. Me laitoimme mangoa. Levitä puolet kerma-rahkaseoksesta tarjoiluvadin päällä olevalle kakulle. Nosta varovasti toinen mutakakku sen päälle. Lisää loput kerma-rahkasta kakun päälle. Koristele marjoilla, hedelmillä, tuoreilla kukilla jne. Tarjoile heti. 

Mitä herkkuja teillä oli vappupöydässä?

-Såfin

Kesähaaveet

Uskaltaako kesästä haaveilla? Tuleeko tämän vuoden kesästä yhtään mitään? Olen sitä mieltä, että oman mielenterveyden kannalta minun on pakko uskoa siihen, että kesä tulee myös tänä vuonna. Kyselin jonkun aikaa sitten instagramin puolella sitä uskooko ihmiset, että tulevat sairastumaan covid-19 virukseen. Valtaosa (83%) uskoi saavansa taudin jossain vaiheessa. Mutta myös tänä vuonna on hyvä haaveilla erilaisista jutuista vaikkakin ulkomaanmatkailu ja massatapahtumat voidaan jo tässä vaiheessa pyyhkiä kalenterista. Kaikesta huolimatta aiomme keksiä hurjan paljon kivoja juttuja ja nauttia tästä hieman erilaisesta kesästä yhdessä perheen ja kavereiden kanssa (kyllä, aiomme kesällä nähdä kavereita!). Olemme onnekkeita monessa mielessä. Meillä on oma kotipiha jossa on paljon puuhaa ja tekemistä. Lisäksi meillä on kesämökkipaikka jonne pääsee pakoon kaupunkikotia jos (ja kun) se alkaa tylsistyttämään. Kaikkien kesäjuttujen ei suinkaan tarvitse liittyä suurten ihmisjoukkojen kookoontumiseen vaan keksimme paljon muutakin kivaa homma. Alla meidän perheen tämän kesän haaveet..

Tänä kesänä aiomme:

Ottaa SUP-laudat esille aikaisin ja ehkä jopa investoida märkäpukuun, jottei liian kylmä vesi pelottaisi liikaa. Pari vuotta sitten ostin myös sellaisen märkää kestävän pussukan jossa voi kuljettaa tavaraa. Sup-retket - here we come..

Rakentaa mökille liaani-radan oksien ja köyden avulla meidän kesämökin vieressä olevaan metsään.

Poimia villiyrttejä ja tehdä niistä ruokia. Myös villiyrttitee kiinnostaa, vaikka en perinteisesti olekaan mikään suuri teen ystävä. 

Harrastaa golfia. Golfradat ovat jo tällä hetkellä auki ja meidän isi-ihminen (joka ennen lasten syntymää viihtyi paljonkin golfradoilla) haluaa tänä vuonna alkaa opettamaan myös etenkin meidän esikoista lyömään golf-palloa. Itse olen pari kertaa yrittänyt kyseistä lajia ja päätynyt siihen, ettei se ole minua varten. Heh.

Viime vuonna haaveilin jo meidän kaupunkikodin terassin sisustamisesta. Saimme kuitenkin terassimme päällystettyä vasta niin myöhään kesällä, että huonekalujen yms. muu hankinta jäi silloin toteuttamatta. Tänä vuonna aiomme kuitenkin aloittaa sisustamisprojektin oikein kunnolla.

Tehdä Suomi-roadtrip. Suomessa on muutamia paikkoja joita minä en itse ole vielä nähnyt mutta jotka vielä jonakin päivänä haluan nähdä. Tänä vuonna toteutamme autolla roadtripin ja pysähdymme ainakin Kalajoen hiekoilla ja muutamassa hienossa saaristokohteessa.

Maalaamme pikkupoikien kanssa luontomotiiveja kunnollisilla maalausjalustoilla. Taideteokset ripustamme meidän mökkisaaressa oleviin pieniin vierasmökkeihin muistoksi.

Tänä kesänä aiomme vihdoin hankkia leipäjuurta ja leipoa siitä jotain. Pitkäaikainen haaveeni on se, että pystyisimme pitämään hengissä leipäjuurta omassa jääkaapissamme ja leipoa siitä usein.

Tuulisena päivänä aiomme suunnata suureen puistoon lennättämään leijaa. Sitä emme ole tehneet pitkään aikaan. 

Aiomme pujottaa metsämansikoita pitkään heinävarteen ja nauttia metsämansikka- ja mustikkamaitoa. 

Aiomme pelata korttipelejä yöhmyöhään ja koko kesän tavoitteeksi otamme myös sen että aiomme katsoa mahdollisimman vähän telkkaria ja muita ruutuja. 

Mikäli vierassatamat ovat auki kesällä tulemme myös tänä kesänä tekemään pidemmän veneilyretken. Vaikka tykkäämme vierassatamista haluamme tänä vuonna myös koittaa yöpymistä hiljaisemmissa satamissa tai jopa ihan ankkurin varassa jossain hiljaisessa poukamassa.

Aiomme tänä keväänä ja kesänä harjoitella biokompostorin käyttöä jonka hommaamme kotipihaamme. Siitä saamme toivottavasti myös ravintorikasta multaa meidän pihaan. Jee.

Mitä sinä aiot tehdä tänä kesänä?

-Såfin