2019/05/22

Puhallustaidetta - kortti opelle tai tarhatädille

Meidän pojat rakastavat askartelua. Meidän 7-vuotiaalla esikoisella alkaa myös löytymään kiitettävästi keskittymiskykyä projektien toteuttamiseen. Viime kesänä pojat rakensivat ylijäämä puupaloista pienoislaivat meidän mökillä ja kotonakin piirretyt kuvat alkavat olemaan todella hienoja ja monimutkaisia. Aina kun kaivan askartelulaatikon esiin, pojat ovat innoissaan. Tällä kertaa meidän oli tarkoitus askarrella äiteille äitienpäiväkortit sekä opettjille ja tarhatädeille hienot itsetehdyt kortit kiitokseksi tästä vuodesta. Minusta on tärkeää, että ainakin joku osa antamastamme lahjasta on itsetehty. Yleensä se on kortti. Lahjaksi olemme usein osallistuneet yhteiskeräykseen tai ostanut lahjakortin jonnekkin liikkeeseen. Silti olen sitä mieltä, että vaikka lahja voisi olla hyvin käytännönläheinen ja käyttökelpoinen niin kortissa saisi näkyä lapsen oma kädenjälki.

Päätimme tänä vuonna testata puhallustaidetta ensimmäistä kertaa. Olenkin nähnyt kaupoissa myytävän erilaisia puhallustusseja, mutta meillä oli tällä kertaa käytössämme vain tavalliset juomapillit. Sekoitimme paperilautaselle akryylimaalia ja vettä ja aloimme puhallushommiin (puhallustaidetta voi myös tehdä vaikkapa esimerkiksi vesiväreillä). Me asetimme maalipensselin päällä pienen tipan punaista väriä paksuhkolle paperille ja annoime lasten puhaltaa väripisarasta leviävän "roiskeen". Nämä kuviot muistuttavat hienosti kukkia joten maalasimme niiden kuivuttua vielä kukan keskiosan kullanväriseksi ja leikkasimme ja liimasimme ne korttipohjiin. Lapset tykkäsivät tästä projektista paljon ja annoimme jo äiteille ja mummoille tällaiset kortit. Pojat kertoivat ylpeinä siitä miten kukat olivat tehty. Nyt annamme vielä samanlaiset kortit opettajille ja tarhatädeille kiitokseksi tästä vuodesta. 

Mitä te olette antaneet opettajille ja tarhatädille kevätlahjaksi? Askarteletteko yleensä kortit itse?

-Såfin

2019/05/21

Tyylikkäät lastenjulisteet poikien huoneeseen (sis. alennuskoodi)

*yhteistyössä Poster Store / tuotteet saatu*

”Mitäs me tähän laittaisimme?” kysyin meidän pojilta ja osoitin heidän makuuhuoneen tyhjänvalkoista seinää. Meidän nuorempi tyyppi sanoi heti, että toivoisi siihen kaloja. Hymähdin hänen toiveelle, mutta ajatus jäi kypsymään. Muutostamme on pian vuosi ja olemme pala palalta sisustaneet uuden talomme huoneita meidän näköisiksi. Poikien huone on ollut toimiva, mutta silti sisustukseltaan keskeneräinen. Nyt oli sen vuoro. Selailin netissä erilaisia vaihtoehtoja ja pikkuhiljaa idea alkoi muodostumaan. Yhdistäisimme eri julisteita ja lopputulos olisi toivottavasti se, että hauskat lasten taulut muodostaisivat poikien huoneen seinälle kivan kokonaisuuden jonka keskiössä olisi poikien toivoma kala-aiheinen taulu. Skandinaavisen sisustukseninnoittamat julisteet löysimme ihanasta Poster Store verkkokaupasta ja hetken päästä posti toi meille ison paketin kehyksiä ja julisteita. Pääsimme sovittamaan tauluja oikeaan muotoon poikien huoneeseen ja pian huoneen ilme oli jotain aivan muuta kuin se oli aiemmin.


Lopputulos on meidän mielestä täydellinen. Poikien huone on edelleen raikas ja linjakas, mutta seinällä on nyt hieno valas-taulu jota ympäröi kolme saman sävyistä ja hauskaa taulua. ”Wooow” pojat kommentoivat nähdessään taulukollaasin. ”Olisipa meillä aina näin hienoa”. Nauroin ja sanoin, että nämä taulut ovat kyllä tulleet jäädäkseen. Lisäsimme yhdessä vähän lapsenmielisiä koristeita vaatelipaston päälle ja pienen lippuviirin taulujen alakulmaan tuomaan vähän lisää hauskuutta kokonaisuuteen. Sisustaminen ei aina pidä olla vakavaa, ainakaan lastenhuoneessa. Nyt meidän poikien huoneen seinällä on heidän toivomat kalat ja me kaikki olemme lopputulokseen todella tyytyväisiä. Mutta meitä purrut sisustusinspiraatio ei hellittänyt vaikka saimme poikien huoneeseen uutta ilmettä…

Päädyimme samalla myös jatkamaan sisustamista meidän arkiolohuoneessa. Tämä huone jos jokin on kaivannut valkoisille seinille uutta ilmettä. Tämä on meidän perheen ”pesä” ja paikka jonne tulemme rentoutumaan pitkän päivän päätteeksi. Siksi valitsimme tähän huoneeseen tuleville tauluille metsäteeman. Luonto rauhoittaa ja luo kivaa tunnelmaa. Nämä taulut sopivat värinsä puolesta juuri sopivasti meidän tummanvihreään mattoon. Poster Store:n verkkokaupassa voikin inspiroitua juuri tällä tavalla – voit selata julisteita valitsemalla mieluisan kategorian kuten luonto, graafiset julisteet tai vaikkapa lasten julisteet. Meidän perheelle on tietenkin myös tärkeää, että kannustamme Pohjoismaista tuotantoa ja siksi on hyvä tietää, että nämä julisteet painetaan Ruotsissa ja ne kantavat Pohjoismaista joutsenmerkkiä. Juuri täydellistä siis.

ALENNNUSKOODI: Poster Store:sta löydät paljon ihania julisteita ja niihin sopivat kehykset. Käy kurkistamassa ja inspiroitumassa heidän verkkokauppassa – lupaan, että löydät suosikkisi nopeasti! Saat -30% alennusta julisteista* käyttämällä koodia: lapsiparkki30. Alennuskoodi on voimassa 3.6 asti. *Ei koske Selection-osion julisteita.

-Såfin

2019/05/20

Kilpikonna lapsiperheessä

Meidän kilpikonna, Lordi, on nyt asustanut meillä melkein vuoden. Hän oli saapuessaan meille todella pieni ja vasta puolen vuoden ikäinen. Tämä kilpikonna on minulle ja meidän pikkupojille ensimmäinen kotieläin koskaan. Jännitin kotieläimen hankkimista paljon, päällimmäiseksi siitä syystä, että epäilin meidän resursseja hoitaa viidettä perheenjäsentä hyvin. Ja kun teemme jotain, haluamme myös olla hyviä siinä. Kun lopulta pitkän pähkäilyn jälkeen päädyimme hankkimaan kilpikonnan, olimme sekä jännittyneitä että odottavaisia. Olin ehkä vähän naiivi ja luulin löytäväni netistä paljon tietoa siitä miten pienestä vauvakilpikonnasta pitäisi pitää huolta. Olin väärässä. Monessa paikkaa varoitettiin väärästä tiedosta ja olimme epävarmoja kaikesta. Eikä jokaisella naapurilla tai tutulla ollut kokemusta maakilpikonnan hoitamisesta - koira ja kissaihmisiä puolestaan olisi löytynyt paljon. Alkukankeuden jälkeen pääsimme hyvin käyntiin. Meidän kilpikonna osoittautui uteliaaksi, yllättävän leikkisäksi ja kaikkiruokaiseksi. Olemme olleet super-tyytyväisiä kilpikonnaamme. Ajattelin jakaa teille ajatuksiani siitä miksi uskon kilpikonnan olevan yksi parhaimpia kotieläimiä kiireiseen lapsiperheeseen. 

Ensinnäkin on harvoin niin, että joku perheestä olisi allerginen kilpparille. Allergisoituminen on tietenkin etenkin ikävää lapsiperheessä jos rakkaasta kotieläimestä joudutaan luopumaan. On toki todettu muutama harvinainen tapaus jolloin myös kilpikonna on aiheuttanut allergiaoireita. Meillä ei onneksi käynyt niin, vaikka olemme monelle muulle eläimelle hyvinkin allergisia. 

Kilpikonnan hoitaminen on äärimmäisen helppoa. Kilpikonnalla on viikon aikana paastopäiviä. Eli kun totut kilpikonnasi rytmiin, hänet voi hyvin jättää esimerkiksi yön yli yksin kotiin omaan turvalliseen terraarioon ja hän pärjää päivän-kaksi ilman ruokaa. Kilpikonnaa ei myöskään tarvitse viihdyttää, sillä se temmeltää hyvin ihan omissa oloissaan omassa terraariossa, kunhan siellä on riittävästi virikkeitä. Kiireen tullen kilpikonna pärjää siis hyvin vähällä huomiolla. Talvisin kilpikonna on poissa pelistä horrostamisen takia n. 3 kk. 

Kilpikonnan hoitaminen on myös halpaa. Kesäisin kilpikonna syö luonnosta löytyviä viherkasveja ja kukkia. Talvisin niille annetaan pääosin salaattia ja yrttejä. Lisäksi he saavat myös ravintolisää (vitamiinia) joka ei maksa paljon. Sanoisin, että muihin eläimiin verrattuna kilpikonnan hoitaminen on siis myös todella halpaa. Toistaiseki me emme ole joutuneet viemään kilpikonnaamme eläinlääkäriin.

Onko kilpikonna seuraeläin? Monet varoitteli meitä siitä, ettei kilpikonnasta ole seuraa ja että lapset saattavat tylsistyä siihen aika nopeasti. Meillä ei ole vuodessa käynyt niin. Lapset tykkäävät katsoa meidän kilpparia kun se kävelee ympäri kotiamme. Joskus kilpikonna jopa kiipeää syliin. Varsinaisesta sylieläimestä ei ole kyse ja nostelua tulisi välttää, mutta toki kilpikonnaan voi koskea ja sitä voi silittää. Me olemme varmoja siitä, että meidän kilppari kommunikoi meille. Se koputtaa kilvellään terraarion lasia, kun hän haluaa pois. Hän myös yrittää kiivetä kämmenelle silloin kun hänelle antaa ruokaa. Se ei pure tai käyttäydy mitenkään agressiivisesti meitä kohtaan, päinvastoin - hän on yllättävänkin hellyyden kipeä.

Pari asiaa on haastavaa kilpikonnan kanssa yhdistettynä lapsiin. Kilpikonna ei osaa väistää juoksevaa lasta, joten kun kilpikonna on vapaana lapset eivät voi juosta ympäriinsä. Kilpikonnat tykkäävät piiloutua pieniin paikkoihin, tyynyjen tai sohvan alle tai jopa kenkiin (kuten kuvassa) ja siksi on olemassa riski että joku voisi astua sen päälle. Siksi minä tiedostan kokoajan missä kilpikonnamme liikkuu ja lapsille kerrotaan myös milloin kilpikonnamme liikkuu vapaasti. Silloin he eivät saa juosta tai riehua - mutta tähän he ovat myös tottuneet. Lisäksi en suosittele kilpikonnaa lapsiperheeseen jossa elää pieni taapero joka laittaa kaikkea suuhun. Kilpikonnan suolistossa on luontaisesti pieni määrä salmonella-bakteeria joten suuhun ei pitäisi laittaa mitään kilpikonnan terraariosta. Meillä pestään varmuudeksi myös aina kädet kun olemme olleet kosketuksessa kilpikonnan kanssa. Ehkä vähän hysteeristä, mutta lasten kanssa täytyy olla varma näistä asioista.

Kaikenkaikkiaan kilpikonna on kiireisen lapsiperheen paras kaveri! Hän on siellä kun lapset haluavat katsella hänen temmellyksiä ja samalla hän pärjää hienosti myös itsekseen vähäisellä huollolla ja huomiolla.

-Såfin

2019/05/17

Ensimmäinen kouluvuosi pian paketissa

Viime kesänä jännitimme kovasti. Jännitystä ei siis ollut pelkästään meidän esikoisella joka juuri oli aloittamassa koulutaipaleensa, vaan myös me vanhemmat pureskelimme kynsiä ja pohdimme tulevaisuutta. Me istuimme isi-ihmisen kanssa myöhään mökkimme terassilla ja keskustelimme siitä mitä kaikkea luulimme koulumaailman tuovan mukanansa meidän elämään. Stressasimme aikataulujen kanssa, iltapäiväkerhon toimivuudesta, lukujärjestyksestä ja liikuntatunneista jotka järjestettäisi muualla kuin koulun omassa rakennuksessa. Kaikki oli tuntematonta. Kun kouluvuosi sitten pyörähti käyntiin huomasimme, että meidän pieni 7-vuotias otti kaiken todella rauhassa. Hänelle oli tärkeintä, että kaverit ympärillä oli pysynyt samana. Kaikki muu oli yhdentekevää - tai noh, ei ehkä yhdentekevää mutta häntä ei ainakaan pelottanut vaan hän oli ennemmin kiinnostunut ja innostunut. Opimme pikkuhiljaa uuteen rytmiin jossa myös meidän aamuihin oli mahduttava aamupalatuokio - se joka oli kätevästi aiemmin oli hoitunut eskarissa ja päivähoidossa. Opimme noudattamaan eri aikataulua joka aamu riippuen koulupäivän alusta. Sovitimme vielä kolmannen paikan, iltapäiväkerhon, äitienpäiväkahvit ja kevätgrillijuhlat kalenteriimme.. 

Jossain vaiheessa tajusimme olevamme voiton puolella. Olimme omaksuneet uuden rutiinin. Esikoisemme tekee läksynsä joka päivä heti kun tulee kotiin koulusta ja olemme opettaneet hänet jopa kulkemaan itse kotiin lyhyen matkan iltapäiväkerhosta. Mutta mitä vuoden aikana on muuttunut? En halua olla naiivi ja sanoa, että asiat pyörivät omalla painollaan. Koko meidän perheen elämä on kiireisempää koulumaailmaan astumisen jälkeen. Meidän perheen aikatauluissa on enemmän merkintöjä ja meidän on huomioitava useampia liikkuvia osia nyt kuin aiemmin. Luemme wilma-merkintöjä, sovimme iltapäiväkerhon kanssa ja olemme aktiivisia kouluvanhempia osallistumalla vanhempainiltoihin, luentoihin ja vanhempaintoimikuntaan. Haluamme olla läsnä ja tietoisia kaikesta. Haluamme olla kiinnostuneita lastemme elämästä. 

Koulumenestyksestä emme olleet koskaan huolissamme. Olimme varmoja siitä, että meidän tunnollinen 7-vuotias ottaisi koulun tosissaan ja että hän käyttäytyisi hyvin tunneilla. Ja niin hän on tehnyt. Toki olemme istuneet yhdessä lukemassa matikankokeeseen ja olemme opettaneet hänelle hauskoja muistisääntöjä joiden avulla hän pystyisi muistamaan eläinten nimityksiä - ori, tamma, varsa jne. - mutta tällainen kuuluu vanhemmuuteen. Kesällä tulemme jatkamaan lukutaidon kerryttämistä lukemalla vähän joka päivä. Myös meidän kuopus on istunut harjoittelemassa kirjaimia esikoisemme kanssa ja hän ei malttaisi odottaa, että itse saisi jo aloittaa koulun. Loppujen lopuksi huokaisen tässä vaiheessa helpotuksesta. Olemme selvinneet myös tästä vuodesta ja jännitimme ehkä turhaan - osaamme olla myös koululaisen vanhempia.

Miten teidän kouluvuosi on sujunut?

-Såfin

2019/05/16

Hän oppi pyöräilemään!

Sain äitienpäivälahjaksi aivan huikean lahjan. Olimme juuri keskellä meidän äitienpäiväkierrosta jossa hypimme kahvipöydästä toiseen Mummojen, Äitien ja Fammojen luona. Otimme kahvittelutouhuihin tunnin tauon ja päätimme ulkoilla hetken. Meidän nuorimmainen 5-vuotias ilmoitti silloin varmalla äänellä, että hän haluaisi tehdä pyöräretken: "koska minä osaan nyt pyöräillä". Nauroimme hänelle hyväntahtoisesti sillä hän ei ole harjoitellut pyöräilemistä oikealla polkypyörällä kuin muutaman hassun kerran näiden vuosien aikana sillä potkuttelupöyrä on aina ollut hänen suosikki. Mutta tottakai suostuimme pyyntöön. Puimme pojille pyöräilykypärät ja nostimme pyörät esille autokatoksesta. Kuopuksemme on tänä vuonna perinyt isoveljensä vanhan pyörän ja tämä oli toinen kerta kun hän sitä pääsi testaamaan. Edellisellä kerralla homma päätyi itkuun, pyöräileminen olikin vaikeampaa mitä hän luuli... 



(Nämä pyöräilykuvat ovat muutaman vuoden takaisia.. :)..)

Tämä peritty polkupyörä on sellainen jossa on kunnolliset polkimet, käsi ja jalkajarrut ja mitä tärkeintä - se on pyörä ilman apupyöriä tai talutuskeppiä takana. Hän otti itsevarmasti pyörän viereensä, heitti jalan yli ja alkoi polkemaan. Se näytti niin helpolta. Tasapaino ja rytmi löytyi välittömästä. Aivan kuin jokin hänen aivoissa olisi tauon jälkeen loksahtanut paikoilleen ja hän olisi oivaltanut jotain. Leukani loksahti auki. Hän on siis mies joka on halunnut liikkua vain ja pelkästään potkuttelupyörällä. Aiemmin hän ei ole ollut edes kiinnostunut polkupyöristä, koska oma rakas potkuttelupyörä on taannut hänelle nopean vauhdin ja helpon ohjattavuuden. Sinne hän vaan lähti - alas meidän kotikatua hienosti polkien.

Hän oli niin ylpeä koko asiasta ja niin olimme me vanhemmatkin. Myöhemmin jatkoimme äitienpäiväkierrosta kuopuksemme polkupyörä takakontissa. Hän halusi näyttää uutta taitoaan myös kaikille tuttaville ja sukulaisille. 

-Såfin

2019/05/15

Kesän haaveet

Luulen että se liittyy ikään. Kun ennen haaveilin ohjelmantäyteisistä lomista, uusista elämyksistä ja maksimaalisesta ajasta ystävien ja perheen kanssa, haaveilen nyt rauhasta, luonnosta ja ajasta jonka vietämme ihan rauhassa perheen kesken. Haaveilen stressittömämmästä ajasta ja oman rauhan löytämisestä. Kesäloma on oivallinen aika tähän. Sekä minun että isi-ihmisen työt ovat tämän kevään aikana ajoittain olleet melko vaativia. On ollut niin kiireisiä viikkoja, ettei perheen yhteiselle ajalle ole jäänyt ollenkaan aikaa. Onneksi meidän työt joustaa välillä myös toiseen suuntaan. Kesällä meillä on onni viettää 4 viikkoa yhtäjaksoista aikaa yhdessä. Tämä on ajanjakso joka on täynnä mahdollisuuksia. Meidän haaveet tälle kesälle on suhteellisen maltillset ja melko tavallisia muutamaa matkailukohdetta lukuunottamatta. Tältä meidän tämän vuoden kesälista näyttää..


Viikko veneilyä. Kesälomamme alussa on ollut ihana lähteä pidemmälle veneilyretkelle. Siinä saamme tiiviisti olla yhdessä. Lisäksi siinä hetkessä on jotakin maagista kun veneemme irtoaa laiturista ja jätämme maan taaksemme. Ongelmat jäävät maihin ja me vain olemme yhdessä, tiiviisti muutamassa hassussa neliössä. Viime kesänä olimme superihastuneita Hankoon, jonka satamassa yövyimme muutaman yön.

Lukea lapsille Astrid Lindgrenin "Lotta"-kirjasarjaa. Toivon, että lapset muistelevat lapsuuden kesälomiaan sillä, että äiti luki heille kirjoja. Viime vuonna luimme "Veljeni leijonamieli"-kirjan ja tänä vuonna ajattelin lukea heille Lotta-kirjasarjaa. 

Mökkeilyä. Täydellisen rauhan löydän itse veneillessä tai mökkeillessä. Minusta on ihanaa, ettei me juuri katsota telkkaria tai järjestetä paljon ohjelmaa ollessamme mökillä. Me vain olemme ulkona, askartelemme ja nautimme ilmoista. Tänä vuonna teemme uutta laituri/patiota, mutta siihenkin saamme apuja meidän isi-ihmisen rakennusfirman kundeilta. Saattaa siis olla luvassa melko rento kesä.

Gdanskin matka. Ennen kesälomiemme alkua olemme ottaneet muutaman päivän vapaaksi. Matkustamme neljäksi päiväksi pikkupoikien kanssa Gdanskiin ja nautimme kaupunkilomasta yhdessä. Olemme itseasiassa koko perhe yhdessä keränneet matkarahamme tätä reissua varten kevään aikana myydyillä ja kierrätetyillä tavaroilla. Myös pojat ansaitsivat omat lelurahat reissuun järjestämällä pääsiäisnäyttelyn ja myymällä lippuja siihen. 

Kummakivi Ruokolahdessa. Viime vuonna näin useampia kuvia Ruokolahdessa sijaitsevasta "kummakivestä". Siinä kaksi suurta kiveä ovat keskellä metsää päällekkäin vain muutaman sentin kosketuspinnalla. Tänä vuonna ajattelin, että menisimme katsomaan tätä outoa näkymää.

Patikoida luonnossa. Kun pojat kasvavat on ihanaa tehdä heidän kanssa pidempiä kävelyitä ja retkiä luonnossa. Vaikka kävelytahti on vielä hidas niin luonnossa liikkuminen on minusta ihanan idyllistä lasten kanssa. Jokainen pieni keppi on jännittävä ase ja jokaisessa pienessä kolossa asuu peikko. 

Keittää horsmankukkajuomaa. Joka kesä pikkupojat haluavat poimia kukkia. Tänä vuonna ajattelin, että niistä voisi tehdä jotain kivaa. Törmäsin horsmankukkajuoma-reseptiin joka ehdottomasti menee testiin tänä kesänä. 

Istuttaa kotipihalle yrttejä. Kesän alussa alamme sisustamaan meidän terassia. Tänä vuonna emme  ehkä vielä osta uusia pöytiä tai muita hienouksia, mutta haluan ehdottomasti istuttaa meille yrttejä, salaattia ja porkkanoita. On jotenkin kivaa näyttää pojille miten kasvit kasvavat siemenestä asti ja lopulta päätyvät lautaselle.

Ulkoilluttaa kilpikonnaamme. Tänä vuonna meidän pikkukilppari on valmis ulkoseikkailuihin. Olemmekin jo muutamana lämpimänä päivänä vieneet hänet ulos. Kilpikonnan kanssa saa olla varuillaan, sillä ne ovat hyviä kaivamaan ja katoavat nopeasti näkökentästä.

Tehdä poikien kanssa metsämaja. Joutuisina mökkipäivinä on kivaa tehdä jotain yhdessä lasten kanssa. He alkavat olemaan jo niin isoja, että heitä saattaisi kiinnostaa rakentaa metsään maja. Tai jos ihan hullutellaan, niin ehkä puumaja. 

Kalastaminen. Tänäkin vuonna uskon, että tulemme kalastamaan joka päivä. Pojat rakastavat kalastamista ja sitä jännitystä kun kala tarttuu mato-ongen koukkuun. Minun pitäisi myös tänä kesänä ryhdistäytyä tekemään enemmän ruokia "roskakalasta".

Ulkoilmakonsertti. Tänä vuonna minä aion työkaverini kanssa käydä katsomassa Ed Sheeranin konserttia Malmin lentokentällä. Odotan innolla (ja vähän kauhulla) miten ovat onnistuneet tekemään infrastruktuurin niin suurelle yleisölle. 

Telkkarihuoneen sisustaminen ja pesänrakentaminen. Minä haluaisin kylminä talvipäivinä käpertyä kodikkaaseen telkkarihuoneeseen meidän talon kellarissa. Huone on suuri ja tällä hetkellä hieman kolkko. Sisustustöitä emme ole vielä oikein aloittaneet ja se tulee olemaan meidän tämän kesän projekti. Haluan että huone olisi sellainen kunnon "pesä".

Suppailla ja melota. Veden läheisyydessä on rauhallinen olo. Siksi aiomme myös tänä kesänä suppailla mökillä. Minun lapsuudenmökiltä löytyy myös kaksi kanoottia ja haaveilen pitkästä aikaa päästä tekemään melontaretken saarten ympäri. 

Minkälaisia kesähaaveita sinulla on?

-Såfin

2019/05/14

Meidän uudet ruutuaikasäännöt

Hämärtyvässä huoneessa loistaa pieni sinertävä valo ja lapset istuvat hiljaa näpyttelemässä omaa ruutuaan. Kun heitä pyytää laskemaan laitteet pois, syntyy sota jonka kaltaista ei koskaan vielä ole kohdannut. Kun Ipadi tai kännykkä on laitettu pois, lapset ryntäävät laittamaan telkkaria päälle. Päivä päivältä on vaikeampaa muuttaa käyttäytymismalleja. Niin kävi meillä. Lapset olivat koukussa laitteisiin. Kun kolmisen viikkoa sitten kävin luennolla järkyttymässä nykyajan ruutuajoista ja niiden vaikutuksesta pieniin lapsiin päätin, että meidän perheessä oli pakko tehdä muutoksia. Meidän lapset (ja toisinaan myös me aikuiset) vietämme aivan liikaa aikaa ruudun ääressä. Pidimme kriisipalaverin - siis ihan sellaisen jossa koko perhe kokoontui ruokapöydän ympärille - ja kävimme keskustelua siitä mitä meidän olisi muutettava jotta voisimme paremmin. Lapset olivat yllättävän ymmärtäväisiä tilanteessa. He kuuntelivat kiltisti ja hyväksyivät tosiasian joka oli se, että rajoja oli tulossa lisää meidän oman hyvinvoinnin takia. Koska halusin tehdä asiasta mahdollisimman selkeän kirjoitin meidän perheen säännöt siinä palaverissa ihan ruutupaperille kaikkien läsnäollessa.. 

Meidän perheen uudet ruutuaika-säännöt: 

- Lasten ruutuaika rajoitetaan applikaatiolla 1 tuntiin/arkipäivä & 2 tuntiin/pyhäpäivä. Tämän jälkeen applikaatio sammuuttaa automaattisesti pelit ja youtuben. Puheluita saa soittaa ja viestejä saa lähettää tämänkin jälkeen, maltillisissa määrissä. 

- Ruutuaika koskee myös telkkarin katsomista. Meidän lapset eivät juuri koskaan paitsi ehkä elokuvailtana viikonloppuisin katso telkkaria, joten tämä ei ole meillä vaikea asia.

- Kuten käymälläni luennolla selvisi, lasten aivot tarvitsee nollausaikaa kehittyääkseen. Esimerkiksi lyhyet automatkat tai bussimatkat ovat oivallisia hetkiä vain istua rauhassa. Ruudut eivät meidän perheessä siksi kulje enää mukana autossa, lukuunottamatta poikkeuksellisen pitkiä siirtymiä.

- Kodissa oli ohjeiden mukaan myös hyvä rajata alueita kodissa jonne kännyköitä ei tuoda. Meidän perheessä tämä paikka on ruokapöytä/keittiö. Silloin kun syömme, olemme aidosti läsnä koko perhe. 

- Kun kaverit ovat meillä kylässä ei pelata tai katsella telkkaria arki-iltaisin. Silloin hyvä viettää aikaa leikkien ja pelaten. Jos tilanne sen vaatii, lasten kännykät/ruudut annetaan vierailun ajaksi esimekriksi aikuisille. Poikkeuksena tietenkin erikseen sovitut leffaillat tai pidemmät vierailut vanhempien harkinnan mukaan.

- Meidän lapset eivät itse ole somessa, kunnes applikaatioden (IG, Snappi, FB jne) ikäraja sen sallii. Sääntöjen ulkopuolelle suljimme Whatsapin, mutta siellä ei meidän lapset eivät saa olla mukana keskusteluryhmissä. Ainoastaan kaksin käydyt viestittelyt ovat ok. Sain luennolla tietää, että ryhmät ovat pahin paikka kiusaamiselle ja "ulkopuolelle" jättämiselle. Suositus oli tämä: pyri viimeiseen asti pitämään lastasi pois keskustelu-ryhmistä kunnes hän on riittävän kypsä ymmärtämään ja käsittelemään tunteita jotka liittyy tällaiseen kiusaamiseen. 

- Sovimme että äiti ja isi saa katsoa lasten puhelmien sisältöä ja selainhistoriaa jotta tiedämme mitä heidän digitaalisessa elämässä tapahtuu. Sovimme myös etteivät saa ladata pelejä yms. ennen kuin isi ja äiti on hyväksynyt pelin.

- Me vanhemmat näytämme lapsille esimerkkiä ruutuajan noudattamisessa. Myöskään aikuiset ei koskaan esim. käytä puhelinta autoa ajaessa (kuten valitettavasti aika usein on aiemmin tapahtunut). Ja muutenkin aikuisetkin pyrkii valitsemaan hetket jolloin katsomme kännykkää jonka jälkeen laitteet selkeästi laitetaan pois ja ollaan läsnä tilanteessa. Jos kesken puuhan, vanhemmat jossain vaiheessa ottaa puhelimen esille, lapselle kerrotaan miksi: "esimerkiksi, äiti tarkistaa nyt säätiedotukset jotta osaamme pukea oikeat vaatteet päälle tänään". 

Minkälaisia ruutuaikasääntöjä teillä on käytössä? 

-Såfin

2019/05/13

Kuusenkerkkäsnapsi juhannukseksi

Naureskelin hieman itselleni, sillä snapsi-kirjoitus ei ehkä ole päällimmäisenä mielessä aihealueeksi perhelifestyle-blogiin. Mutta minulle snapsi ei ole mikään kummallinen asia. Se on juoma joka kuuluu lauluineen ja eri makuineen mm. sillipöytään, jouluun ja rapujuhliin. En itse osaa juoda snapsia enempää kuin yhden annoksen verran, mutta silti pidän tunnelmasta joka kuuluu nimenomaan snapsilauluihin. Siksi olen haaveillut oman snapsin maustamisesta ja kun pari vuotta sitten tein kuusenkerkistä siirappia päätin, että joskus vielä testaisin tehdä niistä myös makusnapsia. Kuusenkerkkiä voi pikkuhiljaa alkaa keräilemään, eikä tässä hommassa oikeastaan voi odottaa kovin myöhäiseen kevääseen. Kuusenkerkät kerätään kun ne vielä ovat vaaleanvihreät - mitä vaaleammat sen paremmat. Kun kerkät alkavat tummua, niiden maku muuttuu kitkerämmäksi. Olisi hyvä jos niiden keräämiseen löytäisi jonkun hieman syrjäisemmän alueen, joka olisi vähän kauempana liikennöidyistä teistä. Huomaa, että kuusenkerkkien kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuteen, ja tarvitset maanomistajan luvan niiden poimimiseen. Esimerkiksi meille oivallinen paikka kerätä kuusenkerkkiä on meidän mökkiympäristö joka on saaressa keskellä Näsijärveä..

Kuusenkerkkäsnapsiin tarvitset reilun määrän kerkkiä. Minä lähdin tavoittelemaan 1 litran määrää ja sain keräilyhommissa apua meidän pikkupojista. He nauttivat tällaisista pikkuprojekteista vaikka he tiesivätkin, etteivät pääsisi maistamaan lopputulosta. Me keräsimme kuusenkerkkiä tasaisesti eri kuusista niin, etteivät puut kärsisi kovin paljon meidän toimista. Tästä snapsista tuli todella hyvää. Sen maku oli luonnollinen ja se sopi hyvin, kalojen ja makeahkojen ruokien kanssa. Meillä juotiin tätä snapsia mm. viime vuoden Hawaii-juhlissa savustettujen katkarapuvartaiden kanssa ja yhdistelmä oli todella kiva. Jos kuusenkerkkä makuna yhtään houkuttelee, niin kannattaa ehdottomasti testata tätä reseptiä. 

Kuusenkerkkäsnapsi
Lopptulos n. 2,5 ltr snapsia
Kesto: 1 kk

Tarvitset
1-1,5 ltr kuusenkerkkiä
2,5 ltr enintään 32% vahvuista kirkasta alkoholia. (Me käytimme koskenkorvaa)
Isohko tiivis lasiastia
Siivilä

Tee näin: kerää kuusenkerkät vaaleanvihreinä, ei kuusen latvasta. Huuhtele ja putsaa kerkät puhtaaksi roskasta ja laita ne lasipurkkiin. Peitä kerkät enintään 32% prosenttisella alkoholilla ja sulje lasiastia. Jätä purkki pyödälle ainakin 1 kuukaudeksi. Ravista joka päivä. Kun kuukausi on kulunut, siivilöi kerkät pois. Jäljelle jää "voimakasmakuinen" kuusenkerkkätiiviste. Sekoita haluamasi määrä tiivistettä esimerkiksi koskenkorvaan. Huom! Voit myös tässä vaiheessa käyttää vahvempaa kuin 32% alkoholia kuusenkerkkätiivisteen laimentamiseksi. Minun makuuni tästä tiivistemäärästä syntyi 2,5 litraa valmista kuusenkerkkäsnapsia. Tarjoile jääkylmänä. 

-Såfin

2019/05/10

Kirsikkapuiden loistoa

Yksi minun todo-listalla olevista asioista tänä keväänä oli käydä Roihuvuoren kirsikkapuistossa ihailemassa ihanaa vaaleanpunaista kukintaa. Tänä vuonna varsinainen Hanami, eli kirsikkapuun juhla, järjestetään Roihuvuoressa sunnuntaina 19.5 mutta seurattuani puiston virallisia verkkosivuja huomasin kukinnan olevan jo täydessä vauhdissa. Me ajattelimme strategisesti välttää suuret ihmismassat ja käydä katsomassa kukkia arkiviikolla ja se oli hyvä suunnitelma. Vaikka puistossa oli paljon väkeä niin en voi väittää, että siellä olisi ollut tungosta. Monet olivat varustautuneet kameralla ja joka puolella ihmiset yrittivät tallentaa kukkien hempeää väriloistetta kameraansa. Hieman tuulinen päivä teki tehtävästä hieman vaikeampaa, mutta minä olin tietenkin varustautunut järkkärillä ja sain omasta mielestäni otettua joitain oikein onnistuneita kuvia. Tämä oli minun ensimmäinen kertan puistossa ja olin jotenkin kuvitellut, että puita olisi ollut enemmän. Kirsikkapuut reunustuvat ehkä kolmasosan puiston alueesta. Sain kuitenkin kiinni tunnelmasta kun kävelimme reitin puiston halki näiden hempeästi kukkivien puiden alla.. 

Roihuvuoren kirsikkapuistossa oli eri ikäisiä puita ja istutustyö oli osin kesken ja muutamat puut olivat pieniä ja äskettäin istutettuja. 10 vuoden päästä siellä on lisää hienoja kukkivia puita ja paikalla ehkä kenties vielä enemmän väkeä jotka haluavat nauttia väriloistosta. Yhdestä isohkosta puusta oli katkennut kukkiva oksa, vaikka joka puolella kehotettiin jättämään puut rauhaan. Uskon, että joku on yrittänyt kiivetä puuhun hyvän kuvan saamisen takia. Äh.

Minä olen aina rakastanut kirsikkapuita ja niiden kukkia. Ennen kun minulla oli oma piha, en edes osannut haaveilla omasta kirsikkapuusta. Nyt kun ensimmäistä kertaa sain istuttaa oman pihan alusta alkaen halusin ehdottomasti kirsikkapuun meidän olohuoneen suurten ikkunoiden alle. Kirsikkapuiden kukinta kestää toki vain muutamia viikkoja, mutta se on kaikki sen arvoista. Kirsikkapuut Roihuvuoren puistossa olivat (ainakin pääosin) koristekirsikkapuita, eli niistä ei myöhemmin voi poimia marjoja, mutta kukat ovat senkin edestä kauniita. Meidän oma kirsikkapuu kantaa toivottavasti myöhemmin vielä hedelmää. Olisipa ihanaa joskus leipoa jotain ihka omista kirsikoista.

Oletko sinä nähnyt kirsikkapuiden kukkivan tänä vuonna?

-Såfin

PS. Kiva, että kerrankin saimme koko perheestämme kuvan näinkin ainutlaatuisessa paikassa. MUTTA huomasitko meidän kuopuksen ilmeen? Tyypillistä. Hahaa..