Suosituimmat blogipostaukset

Lista tämän blogin suosituimmista blogipostauksista on tietenkin minusta tosi kiinnostava. Haluan luonnollisesti tietää mistä te haluatte lukea. Viime vuoden aikana tänne blogiin ja instagramiin (@malin.safin) on eksynyt ennätysmäärä seuraajia ja olen todella otettu siitä, että niin moni piipahtaa täällä lukemassa höpsöjä ja välillä vakaviakin juttuja meidän elämästä. Moni teistä onkin jäänyt seuraamaan meidän taivalta ja tasapaonottelua rakennusprojektin, sisustamisen, valokuvaamisen, matkailun ja lapsiperheen arjen tiimoilta. Oivalsin vuosi sitten, että ehkä teitäkin saattaa kiinnosta mitkä ovat olleet ne kaikkista suosituimmat blogitekstit menneen vuoden aikana. Ne tekstit ehkä kertoo jotain tämän blogin lukijoista, eli jotain teistä. Tässä se lista tulee - näistä TE olette halunneet lukea:  

 

 

 

 

 

TOP 10 - Suosituimmat blogipostausta 

1. Muumimaailman Taikatalvi

2. 24 valokuvaa Lapsimessuilta

3. Perhekeilaus

4. Mini-Loma Naantalin kylpylässä

5. Santa Maria ja ruokavalokuvauksen opit bloggaajille

6. Suurin sisustusmoka lapsiperheessä

7. Meidän tuleva talo näyttää tältä

8. 15 Häävalokuvaa

9. Valokuvaushommia

10. 7 asiaa joita et tiennyt minusta

Tutkiessani tätä listaa niin saan jälleen kerran todeta, että teitä kiinnostaa eniten lukea meidän tekemisistä ja menoista, elämyksistä ja retkistä. Onneksi niin, sillä se on aihe josta tykkään kirjoittaa. Hihii.. Yksi toinen näissä otsikoissa nouseva teema on tällä kertaa valokuvaus ja siihen liittyvät kirjoitukset. Olen super-innoissani tästä sillä valokuvaamisesta on tullut minulle todella rakas harrastus ja se myös toivon mukaan näkyy täällä blogissa. 

Nyt minua kiinnostaa tietää oliko analyysini oikea: mistä sinä haluaisit lukea jatkossa?

-Såfin

PS. ARVONNAN VOITTAJA: Newbie:n vauvan torkkupeiton voitti nimim. Sabriina kommentillaan  "Peitto tulisi meidän 2 viikkoiselle pikkuprinssille". Kiitos kaikille osallistujille ja onneksi olkoon voittajalle, olen sinuun yhteydessä.

PPS. Huomenna käynnistyy seuraava arvonta joten pysy kuulolla.. :)

Kun kyyneleen valutin

Kerroin aiemmin siitä miten meillä on edessä suuri askel kun meidän esikoinen aloittaa eskarissa syksyllä. Samalla kun hän käynnistää uuden aikakauden koulutaipaleella niin toinen aikakausi päättyy. Muutaman viikon päästä meidän esikoinen ei ole enää päiväkotilapsi. Hän on nyt siis viimeisiä päiviä perhepäivähoitajan luona hoidossa. Meidän kontaktit tähän huippuhyvään perhepäivähoitajaan säilyy onneksi sillä meidän perheen pikkuveli jää vielä muutamaksi vuodeksi samaan hoitopaikaan. Silti en voi olla tuntematta haikeutta. Haikeutta siksi, ettei lapseni enää ole päivähoidossa ja haikeutta siksi, että ihmisuhteet ja turvalliset ja tutut rutiinit jota olemme eläneet jo monta vuotta muuttuvat. Jos saisin päättää olisin itse halunnut jäädä tähän aikaan vielä hetken. Koska kaikki on juuri nyt niin täydellistä. Silti elämä vie eteenpäin..

Muutamia päiviä sitten me saimme osallistua päivähoidon kevätjuhlaan jossa lapsemme esittivät innoissaan intiaanitansseja keppihevosilla pienen leikkinuotion ympärillä. Niin hellyyttävää. He olivat myös askarrelleet aivan mahtavan hienon toteemipaalun yhdessä toisen perhepäivähoitajan lasten kanssa. Heillä oli päässä sulka-intiaanipäähineet ja etenkin mielenpainuvaa oli se miten heidän kasvoja koristeli valtavan suuret ja ylpeät hymyt. Se oli viimeinen kerta kun näin meidän 5-vuotiaan esiintymässä päivähoidossa. Kuten tämä toteemipaalu kuvastaa niin jään ikävöimään meidän perhepäivähoitajan luovuutta ja energisyyttä ja se miten se on tarttunut meidän esikoiseen. Tässä turvallisessa ympäristössä meidän tyyppi on saanut kasvaa ja olla juuri oma itsensä. Hän on luonut ensimmäiset todella tärkeät kaverisuhteet jotka tulee kantamaan vieä pitkään tulevaisuuteen. En usko, että hän vaihtaisi yhtään päivää tästä menneestä viidestä vuodesta.

Nyt on kuitenkin aika päättää tämä aikakausi. On aika ottaa seuraava askel ja avata silmät uusille jännittäville asioille. On aika olla innostunut tulevaisuudesta mutta silti salaa valuuttaa kyynel tälle menneelle ajalle..

-Såfin

Matkatärpit Pietarissa

Kävimme reilu viikko sitten kahdestaan lomailemassa Pietarissa. Matkustimme sinne Allegro-junalla joka oli todella siisti ja vaivaton tapa tehdä matkaa. Normaalisti jonottaisi viisumi- ja passitarkastuksessa lentokentällä, nyt virkailijat kävelivät vaunusta vaunuun ja meille jäi vain tehtäväksi istua ja ihailla maisemia ikkunasta. Junamatka kesti reilu kolme tuntia. Viivyimme kaupungissa viikonlopun ja saimme kokea vaikka mitä jännittävää sinä aikana. Ensivaikutelmat Pietarista oli, että kaikki oli s-u-u-r-t-a. Tällä tarkoitan sitä, että kun siellä autotie niin siinä on kymmenen kaistaa ja kun siellä on aukio niin joutuu siristämään silmiä, että näkisi toiselle laidalle. Jopa ruokalistat ravintoloissa olivat metrin pituisia. Hahaa..

Nähtävyydet. Me olimme saaneet lukuisia vinkkejä ruokaravintoloista ja nähtävyyksista meidän tuttavilta. Ykkösnähtävyys meidän kummankin mielestä oli Eremitaasi. Se oli paikka jota näkemättä emme voineet kuvitella lähtevämme Pietarista. Eremitaasiin kannattaa suunnata heti sen aukeamisen jälkeen, sillä sen valkeat ja kullatut salit täyttyvät nopeasti valtavalla määrällä turisteja. (kuva tungoksesta yllä). Me kiersimme tärkeimmät taideteokset muutamassa tunnissa mutta aikaa siellä olisi voinut viettää vielä paljon enemmän. Lisäksi todella kaunis paikka oli myös Pietari Suuren kesäpuutarha jonne oli ilmainen pääsy. Pietarissa oli myös lukuisia kirkkoja joita ihailimme ulkopuolelta. Näimme kaikkialla kauniita rakennuksia ja paljon kullattuja pintoja.

Liikkuminen. Kävimme ensimmäisenä päivänä hop-on-hop-off kanavaristeilyllä joka lähti Eremitaasin takaa. Tämä oli kiva tapa saada käsitys siitä miltä kaupunki näyttää kokonaisuutena ja suosittelen ehdottomasti tällaista liikkumistapaa jos on lämmin sää. Paikasta toiseen kannatti muuten liikkua busseilla tai metrolla. Pienenä vinkkinä voin kertoa, että metron ovia kannattaa varoa sillä kun ne sulkeutuvat, ne todellakin menevät kiinni. Riippumatta siis siitä onko ihminen välissä vai ei. Huh. Minulle (tai siis minun repulle) meinasi käydä vähän hassusti. Heh.

Ruokailu. Me olemme hyvän ruuan ystäviä ja matkoilla haluamme aina saada uusia makuelämyksiä. Olimme saaneet suositukset useampaan hyvään ravintolaan joista erityisesti yksi perinteinen Georgialainen Keti-niminen ravintola jäi mieleen. Siellä joimme myös matkamme ainoat vodka-paukut. Mikä olisi Venäjän matka ilman vodkaa?! Heh. Kävimme myös kahdessa uudemmassa tosi trendikkäässä ravintolassa jotka kummatkin olivat korkean rakennuksen ylimmässä kerroksessa. Siellä nautiskelimme erittäin kauniista ruostuneesta kattorajanäkymästä, erinomaisista ruoka-annoksista ja tietenkin toistemme seurasta.

Jännät jutut. Englannilla ei pärjännyt kovin pitkälle. Etenkin kadulla kun yritti pyytää neuvoja piti useasti turvautua elekieleen ja mielikuvitukseen. Tämä oli hieman yllättävää, sillä onhan Pietari täynnä turisteja vuoden ympäri. Ravintoloissa ja hotelleissa kyllä ymmärrettiin todella hyvin englantia. Toinen jännä juttu oli se, että kaikkialla oli muovikukkia. Muovikukka-kojuja, muovikukkia ruukussa, muovikukkia kimpussa, muovikukkia ravintolassa. Kolmas mielenkiintoinen asia oli se, ettei mikään Pietarin turistikartta ollut mittasuhteessa. Korttelit olivat piirretty kaikki samansuuruisiksi vaikka yhden mitta oli 100 metriä ja toisen 500. Hieman hämmentävää, mutta selvisimme.

Sellainen paikka oli Pietari. Suosittelen ehdottomasti käymään tässä suurkaupungissa jossa kaikki todellakin on SUURTA!

-Såfin

Villa Elfvik ja luontopolku

Meillä on pitkään jo ollut tapana käydä viikonloppuisin koko perheen ulkoiluretkellä aina silloin kun säät suosivat. Tällä kertaa oli kuitenkin meidän rakennusprojektin takia sellainen tilanne, että minun piti keksiä tekemistä kahdelle villille ihanalle pikkupojalle sellaisessa ympäristössä jossa pystyisin pitämään tilanteen jotenkin kasassa yksin sillä aikaa kun meidän isi-ihminen oli varattu rakennushommissa. Tänä keväänä meidän pojat ovat onneksi hurahtaneet pyöräilyyn ja sen takia heidän kanssa liikkuminen alkaa olemaan helppompaa silloin kun ei tarvitse stressata ympäröivästä autoliikenteestä. Niinpä päätin pakata kaksi pientä polkupyörää ja kahdet kypärät auton takakonttiin ja suunnata heidän kanssa Villa Elfvik:in luontotalolle Espoossa. Paikka on meille muutaman vuoden takaa tuttu ja tiesin siellä olevan sekä pieni kahvila, "saa koskea"-henkinen pieni luontomuseo sekä n. kilometrin mittainen mielenkiintoinen luontopolku jonka pojat jaksaisivat polkea..

Villa Elfvik sijaitsee Laajalahden ulkoilualueen reunalla ja sen vierestä lähtee lapsiystävällisiä luontopolkuja jonka varrella on kaikenlaisia erilaisia jänniä juttuja tutkittavia. Siellä voi mm. käydä vanhassa vajassa antamassa vauhtia valtavan puisen joutsenen siiville, tutkia vanhan huvimajan kellaria, kiivetä lintutorniin ja tutkia kaislikkoa kulkemalla polkua pitkospuita pitkin. Koko polku on myös lapsivaunuystävällinen ja pienimmätkin lapset viihtyvät täällä hyvin. Kun luontopolku on kuljettu kannattaa käydä tutustumassa Villa Elfvikin pieneen luontomuseoon. Me teimme näin ja siellä lapset saivat silittää katosta roikkuvia "lepakoita", käyttää mikroskooppia ja syödä pienet leivokset talon herttaisessa kahvilassa. 

Lopulta kävi kuitenkin niin hassusti, että huomasin ulkoilun ja museon jälkeen, että pojilla on vielä valtavasti "juoksua jaloissa". Monestihan meillä käy siis juuri näin, että itse olisin valmis päiväunille jo paljon ennen kuin lapset ovat. Heh. Me lähdimme siis kulkemaan luontopolkua vielä toistamiseen ennen kun suuntaasimme takaisin autolle. En tiedä oliko se hyvä vai huono idea, mutta kotiin tultuamme me kaikki nukuimme kolmen tunnin päiväunet. Taisi olla aika jännä päivä sekä pojille ja myös eräälle äitille..

Onko Villa Elfvik sinulle tuttu paikka?

-Såfin

Helppo kesäjälkkäri

Kesällä tekee mieli raikkaita jälkkäreitä. Etenkin hieman rasvaisemman grilliruuan jatkeeksi olisi kiva tarjota vieraille jotain pientä makeaa, mutta ei kuitenkaan kovin täyttävää jälkiruokaa. Jäätelö on tietenkin klassikko mutta halusin tällä kertaa testata jotain vähän erikoisempaa. Viime viikonloppuna tein ensimmäistä kertaa elämässäni sorbettia. Me emme omista jäätelökonetta joten lopputulos hieman jännitti. Yllätyin siitä miten helppoa sorbettia oli valmistaa. Ainut "pikkupikku" juttu on se, että olisi hyvä muistaa valmistaa se edellisenä iltana. Tällä kertaa sain makuyhdistelmä inspiraation 3 kaverin jäätelöstä ja päädyin tekemään mustikka-puolukka-kardemumma sorbettia. Siitä tuli aivan superhyvää juuri tarpeeksi fressi, mutta samalla myös makea jälkkäri joka maistui myös lapsille. Ehdottomasti suosittelen kokeilemaan. Namsk.

Kardemumma-mustikka-puolukka sorbetti 

(Ilman jäätelökonetta, n. 6 hengelle)

4 dl jäisiä mustikikoita

1 dl jäisiä puolukoita

2,5 dl sokeria

3 dl vettä

2 kananmunan valkuaista

2 tl kardemummajauhetta

3 rkl sitruunamehua

Mintunlehtiä ja marjoja koristeluun

Keitä vesi ja sokeri siirapiksi n. 5-10 minuuttia. Soseuta hieman sulatetut pakastemarjat ja sekoita siirappiin. Lisää joukkoon sitruunamehu ja kardemumma. Vatkaa kananmunan valkuaiset kiinteäksi vaahdoksi ja sekoita lopuksi marjaseokseen varovasti sekoittaen. Laita seos pakkaseen (minä käytin silikonivuokaa). Sekoita seosta lusikalla tunnin välein ensimmäisen 4 tunnin ajan ja jätä sitten kovettumaan yön yli pakkaseen. Ota jäähtynyt sorbetti pakkasesta n. 15-20 minuuttia ennen tarjoilua ja asettele kulhoihin. Koristele. Syö. Kehu itseäsi onnistuneesta jälkkäristä. Hihii..

Herkullista kesätiistaita!

-Såfin