Superhelppo mutakerroskakku

Joskus haluaa hyvän ja näyttävän jälkkärin mutta ei voi tai halua käyttää siihen kovin paljon aikaa. Tällainen tilanne on esimerkiksi silloin kun istuu iltaa yhdessä ystävien eikä halua irtautua seurueesta kovin pitkäksi aikaa. Tai ehkä silloin kun on niin uupunut etäkoulun ja työpäivän rasitteesta ettei jaksa tehdä illallista alusta loppuun. Heh. Silloin tämä kakku on paras pelastaja. Se on (tavallaan) itsetehty, erittäin näyttävä ja erityisen hyvää - myös lapset tykkäävät. Kyseessä on siis mutakerroskakku. Näin ensimmäistä kertaa vinkin tästä kakusta ihan Pirkka-lehdessä. Sen jälkeen se on aina noussut esille satunnaisessa some-kanavassa. Nyt vappuna oli sellainen hetki kun vihdoin päätin vetää tämän ässän hihasta ja testata helppoa ja näyttävää mutakerroskakkua. Tämä oli todellakin kaikkea sitä mitä luvattiinkin. Täytteet ja koristeet voi oikeastaan valita ihan oman maun mukaan. Me valitsimme mangon rahkatäytteen mauksi, mutta siihen toimii varmasti myös muu mausterahka kuten mansikka tai mustikka. Valitsit minkä marjan tai hedelmän tahansa, tämä on jokatapauksessa ihan huippuhyvää.. 

Mutakerroskakku

2 kpl Pirkka mutakakkua (pakaste)

2 dl luomukuohukermaa

2 dl mausterahkaa (esim. mango)

Hedelmiä, syötäviä kukkia ja muita koristeita

Tee näin: Ota kakut sulamaan pakkasesta. Aseta toinen kakku suoraan tarjoiluvadille ja toinen leikkuulaudan päälle. Anna seistä huoneen lämmössä n. 20-30 minuuttia. Vatkaa kuohukerma vaahdoksi ja lisää mausterahka. Voit halutessasi laittaa kerma-rahka seokseen tuoreita marjoja tai hedelmiä sekaan. Me laitoimme mangoa. Levitä puolet kerma-rahkaseoksesta tarjoiluvadin päällä olevalle kakulle. Nosta varovasti toinen mutakakku sen päälle. Lisää loput kerma-rahkasta kakun päälle. Koristele marjoilla, hedelmillä, tuoreilla kukilla jne. Tarjoile heti. 

Mitä herkkuja teillä oli vappupöydässä?

-Såfin

Kesähaaveet

Uskaltaako kesästä haaveilla? Tuleeko tämän vuoden kesästä yhtään mitään? Olen sitä mieltä, että oman mielenterveyden kannalta minun on pakko uskoa siihen, että kesä tulee myös tänä vuonna. Kyselin jonkun aikaa sitten instagramin puolella sitä uskooko ihmiset, että tulevat sairastumaan covid-19 virukseen. Valtaosa (83%) uskoi saavansa taudin jossain vaiheessa. Mutta myös tänä vuonna on hyvä haaveilla erilaisista jutuista vaikkakin ulkomaanmatkailu ja massatapahtumat voidaan jo tässä vaiheessa pyyhkiä kalenterista. Kaikesta huolimatta aiomme keksiä hurjan paljon kivoja juttuja ja nauttia tästä hieman erilaisesta kesästä yhdessä perheen ja kavereiden kanssa (kyllä, aiomme kesällä nähdä kavereita!). Olemme onnekkeita monessa mielessä. Meillä on oma kotipiha jossa on paljon puuhaa ja tekemistä. Lisäksi meillä on kesämökkipaikka jonne pääsee pakoon kaupunkikotia jos (ja kun) se alkaa tylsistyttämään. Kaikkien kesäjuttujen ei suinkaan tarvitse liittyä suurten ihmisjoukkojen kookoontumiseen vaan keksimme paljon muutakin kivaa homma. Alla meidän perheen tämän kesän haaveet..

Tänä kesänä aiomme:

Ottaa SUP-laudat esille aikaisin ja ehkä jopa investoida märkäpukuun, jottei liian kylmä vesi pelottaisi liikaa. Pari vuotta sitten ostin myös sellaisen märkää kestävän pussukan jossa voi kuljettaa tavaraa. Sup-retket - here we come..

Rakentaa mökille liaani-radan oksien ja köyden avulla meidän kesämökin vieressä olevaan metsään.

Poimia villiyrttejä ja tehdä niistä ruokia. Myös villiyrttitee kiinnostaa, vaikka en perinteisesti olekaan mikään suuri teen ystävä. 

Harrastaa golfia. Golfradat ovat jo tällä hetkellä auki ja meidän isi-ihminen (joka ennen lasten syntymää viihtyi paljonkin golfradoilla) haluaa tänä vuonna alkaa opettamaan myös etenkin meidän esikoista lyömään golf-palloa. Itse olen pari kertaa yrittänyt kyseistä lajia ja päätynyt siihen, ettei se ole minua varten. Heh.

Viime vuonna haaveilin jo meidän kaupunkikodin terassin sisustamisesta. Saimme kuitenkin terassimme päällystettyä vasta niin myöhään kesällä, että huonekalujen yms. muu hankinta jäi silloin toteuttamatta. Tänä vuonna aiomme kuitenkin aloittaa sisustamisprojektin oikein kunnolla.

Tehdä Suomi-roadtrip. Suomessa on muutamia paikkoja joita minä en itse ole vielä nähnyt mutta jotka vielä jonakin päivänä haluan nähdä. Tänä vuonna toteutamme autolla roadtripin ja pysähdymme ainakin Kalajoen hiekoilla ja muutamassa hienossa saaristokohteessa.

Maalaamme pikkupoikien kanssa luontomotiiveja kunnollisilla maalausjalustoilla. Taideteokset ripustamme meidän mökkisaaressa oleviin pieniin vierasmökkeihin muistoksi.

Tänä kesänä aiomme vihdoin hankkia leipäjuurta ja leipoa siitä jotain. Pitkäaikainen haaveeni on se, että pystyisimme pitämään hengissä leipäjuurta omassa jääkaapissamme ja leipoa siitä usein.

Tuulisena päivänä aiomme suunnata suureen puistoon lennättämään leijaa. Sitä emme ole tehneet pitkään aikaan. 

Aiomme pujottaa metsämansikoita pitkään heinävarteen ja nauttia metsämansikka- ja mustikkamaitoa. 

Aiomme pelata korttipelejä yöhmyöhään ja koko kesän tavoitteeksi otamme myös sen että aiomme katsoa mahdollisimman vähän telkkaria ja muita ruutuja. 

Mikäli vierassatamat ovat auki kesällä tulemme myös tänä kesänä tekemään pidemmän veneilyretken. Vaikka tykkäämme vierassatamista haluamme tänä vuonna myös koittaa yöpymistä hiljaisemmissa satamissa tai jopa ihan ankkurin varassa jossain hiljaisessa poukamassa.

Aiomme tänä keväänä ja kesänä harjoitella biokompostorin käyttöä jonka hommaamme kotipihaamme. Siitä saamme toivottavasti myös ravintorikasta multaa meidän pihaan. Jee.

Mitä sinä aiot tehdä tänä kesänä?

-Såfin

Suunnistusta lapsille

Saimme viime viikolla kivan vinkin meidän kavereilta. He toivat meidän ovelle pienen yllätyspaketin. Paketti sisälsi mm. paprika-kasvin alkuja, 1000 palan palapelin (olemme tehneet paljon palapelejä nyt korona-aikaan) ja kaksi karttaa lasten suunnistusreitistä. He olivat käyneet testaamassa lasten suunnistusta Helsingin Pirkkolassa parisen viikkoa sitten. Tämä kartta ja reitti oli erityisen hauska sillä se oli nimenomaan suunnattu lapsille ja oli aloittelijoille erinomainen. Kyseisen kartan voi myös tulostaa Helsingin suunnistajien sivuilta. En tiedä miten en ole aiemmin nyt näinä erityisinä aikoina tullut ajatelleekseni suunnistusta. Sehän on mitä mainioin tapa viettää aikaa ulkona luonnossa turvavälejä kunnioittaen. Me nappasimme heti kiinni ideasta ja suuntasimme testaamaan reittiä lasten kanssa. Lapset eivät aiemmin ole lukeneet oikeaa karttaa - tai noh, jos meidän aikuisten piirtämiä aarrekarttoja ei lasketa. Hihii.. Kävimme ennen reitille lähtemistä läpi ihan perusjuttuja suunnistamiseen liittyen. Miten päin karttaa pidetään ja miltä yleisimmät merkit kartalla näyttävät. Lapset olivat innoissaan ja ottivat haasteen yllättävän vakavasti..

Meidän kuopusta alkoi heti alkuun hieman kiukuttaa se, ettei hän heti ymmärtänyt miten karttaa piti lukea. Meidän 8-vuotias puolestaan oli aivan superinnoissaan etsimässä rasteja metsästä. Tällä reitillä oli kivaa se, että osan matkasta pystyi kulkemaan hiekkaisella pururadalla ja siksi taukoja oli helpompi ottaa. Hiekkaiset pururadat ja polut myös auttoivat suunnan löytämisessä sillä ne toimivat kivasti maamerkkinä pienelle suunnistajille. Kulkemamme matka ja 7 rastin etsimisessä kesti reilun tunnin mutta toki pysähdyimme katsomaan myös muita jännittäviä juttuja metsässä. Suunnistaminen oli todella jännittävää touhua mutta vaati lapsilta keskittymistä. Siksi oli hyvä, että tämä ensimmäinen kokeilu oli kohtuullisen lyhyt niin että pojat jaksoivat pysyä mukana koko reitin. Metsässä kulkeminen rennosti ilman tarkoitusta on nimittäin erilaista verrattuna siihen, että pitää olla skarppina lukemassa karttaa kokoajan. Tämä lasten suunnistusreitti oli todella hauska haaste meidän pojille. Varmasti käymme myös toisen kerran suunnistamssa jos vain sopivia reittejä tulee vastaan. 

Oletteko te käyneet suunnistamassa perheen/lasten kanssa?

-Såfin

Kevään herkku - Nokkospesto

Luonto herää henkiin ja minä olen niin innoissani. Jokaisella metsäretkellä me olemme saaneet ihmetellä uusia avautuneita vaaleanvihreitä lehtiä ja uusia kukkia. Viikonloppuna metsät täällä Helsingissä olivat jo täynnä kukkivia valkovuokkoja. Toivottavasti ne säilyvät vielä parisen viikkoa äitienpäiväksi. Sen lisäksi, että kukkaloisto piristää on myös aika poimia luonnosta hyötykasveja ja muita pieniä aarteita. Minä halusin tänä vuonna kokeilla nokkosten käyttämistä ruuanlaitossa. Normaalisti olen aina lähdössä tähän projektiin liian myöhään kesällä. Nokkoset kannattaa nimittäin poimia silloin kun ne ovat pieniä ja tuoreita. Silloin ne ovat juuri parhaimmillaan ja täynnä makua. Nokkonen muistuttaa maultaan vähän pinaattia ja sillä on paljon terveysvaikutuksia. Siinä on paljon vitamiineja ja se parantaa mm. pintaverenkiertoa ja lisää hemoglobiinituotantoa. Varsinainen superfoodi siis. Nokkosia voi käyttää monella tapaa esimerkiksi kastikkeissa, keitossa, ruokaletuissa jne. mutta me päätimme tällä kertaa kokeilla nokkospeston tekemistä. Nokkosissa on vain yksi huono puoli ja se on se, että sen käsittely on hankalaa. Jos haluaa välttyä ikävältä pistelyltä kannattaa pitää hanskat kädessä niitä poimiessa. Minä ja pojat poimimme nyt viikonloppuna melko paljon nokkosia. Puimme hanskat ja otimme sakset mukaamme lopulta näistä syntyi nokkospestoa jonka söimme pastan, fetan, pähkinöiden ja luumutomaatien kanssa. Ja oli niiiin hyvää.

Nokkospesto: 

(reilu määrä)

300 gr "nuoria" nokkosia

2 tl suolaa

1,5 dl pinajansiemeniä

2-3 valkosipulin kynttä

1,5 raastettua parmesaania

2 dl öljyä

Tee näin: Pidä hanskat kädessä aina kun käsittelet tuoreita nokkosia. Huuhtele nokkoset kylmän veden alla siivilässä. Me käytimme nokkoskasvin kokonaan, varsi mukaan lukien. Näin voi tehdä jos on poiminut nokkoset varhain keväällä. Myöhemmin kannattaa käyttää vain lehtiosaa. Laita kattila täyteen vettä ja kiehauta kaikki nokkoset 2-3 minuuttia. Siivilöi nokkosista vedet pois. Lisää kaikki ainekset paitsi öljy astiaan ja soseuta sauvasekoittimella tai monitoimikoneella soseeksi. Sekoita lopuksi öljy joukkoon hiljalleen kaataen. Purkita pesto ja anna halutessasi vetäytyä parisen tuntia jääkaapissa. Pesto on sen jälkeen valmis ja se säilyy n. 2-3 päivää jääkaapissa. Nam.

Oletko sinä käyttänyt nokkosia ruuanlaitossa?

-Såfin

Treenipaikat suljettu - nyt laiskotellaan?

Täytyy sanoa, että kuntoiluharrastusten loppuminen ja kuntosalien sulkeminen oli meidän perheelle tosi kova paikka tänä keväänä. Meidän perheen kaikki pojat harrastaa (harrasti) jääkiekkoa ja olemme viettäneet suuren osan meidän päivistä jäähalleilla. Sen lisäksi harrastamme normaalisti myös uintia kerran viikossa yhdessä koko perhe. Minulla on taas omat kuntoilukuviot. Käyn viikoittain joogassa/hot joogassa sekä pari kertaa kuntosalilla juoksemassa ja treenaamassa lihaskuntoa. Lisäksi liikumme tietenkin luonnossa, pyöräilemme, lenkkeilemme jne. mutta kaikki meidän lempi sisäkuntoiluharrastukset ja kuntoilupaikat laitettiin kertaheitolla kiinni. Oli kuitenkin selvää, ettemme voineet olla tekemättä mitään tänä aikana. Meidän villit pojat tarvitsevat virikkeitä, etenkin fyysisiä sellaisia. Lisäksi pitää sanoa, että myös koulun liikuntatuntien poisjääminen samaan aikaan ei tietenkään edesauttanut tilannetta. Tämä kaikki on siis vaatinut paljon totuttelua ja oma-aloittellisuutta. Me aloimme heti koostamaan suunnitelmaa siitä, miten pitäisimme huolta siitä, että saisimme liikuntaa tässä uudessa arjessa. Ehkä ei sillä ajatuksella, että tavoitteellisesti kehittyisimme jollain tietyllä osa-alueella mutta, että edes ylläpitäisimme saman kuntotason missä olimme kun uusi corona-arki alkoi.

Iloksemme huomasimme pian, että jääkiekkojoukkueen ja uintiharrastuksen kautta tuli heti kuntoiluvinkkejä ja liikuntavideoita jotka oli suunnattu juuri lapsille. Tietenkin lapset liikkuu luontaisestikin ulkona ja kohottaa sykettä pihapeleissä, mutta ne taidot jotka ovat juuri sitä omaa harrastusta varten jäävät ehkä pienemmälle fokukselle tällaisena aikana. Siksi olemme ajanvietteeksi tehneet kaksi lapsenmielistä jääkiekko & uinti lihaskuntoharjoitusta viikossa. Meidän 8-vuotias on itse ottanut tavoitteeksi viikon aikana lämiä 6 ämpärillistä kiekkoja meidän pihalla olevaan jääkiekkomaaliin. On kivaa huomata, että hän todella tykkää tästä harrastuksesta niin paljon, että hän oma-aloitteisesti haluaa harjoitella. Lisäksi olemme viikonloppuisin tehneet pitkiä metsäkävelyjä vaikeissa maastoissa. Lapset ovat olleet rättipoikkiväsyneitä näiden päiväretkien jälkeen. Ensi sunnuntaina ajattelimme kokeilla suunnistusta ensimmäistä kertaa koskaan. Tavallaan tämä muuttunut arki ja erilaiset liikuntahaasteet tekevät myös hyvää.

Mitä meihin aikuisiin tulee, niin olemme pitäneet huolta siitä että käymme ulkona kävelyllä/pyörälenkillä tai rullaluistelemassa joka päivä. (Kyllä, myös sateella). Kun ei normaalin päivän aikana poistu kotoa ollenkaan väsähtää hyvin nopeasti. Verrattuna konttorilla käymiseen emme nyt vie lapsia, kävellä konttorille, kävellä lounaspaikalle jne. Olisimme vain staattisessa tilassa kokoajan. Siksi olemme olleet melko tarkkoja tämän asian suhteen. Minä olen jatkanut kotijoogaamista kerran viikossa. Onneksi olen harrastanut joogaa jo sen verran kauan, että pystyn itseohjautuvasti joogata. Lisäksi sain synttärilahjaksi irtopainot ja kuntoilukuminauhoja joiden avulla olen parisen kertaa viikossa toteuttanut lihaskuntotreenit. Meidän isi-ihminen puolestaan on nauttinut lenkkeilystä ja pyöräilystä yksin ja lisäksi hän on myös lihaskuntotreenien vetäjä meidän pojille ja jumppailee itse mukana.

Toistaiseksi ainakin tuntuu siltä, että tilanne on hallussa mutta kyllä me odotamme sitä aikaa kun saamme palata omien harrastustemme pariin! Enemmän fokusta voisi tietenkin laittaa nyt myös venyttelyyn sillä työskentelimme pari viikkoa ilman kahta työpöytää ja maksamme nyt siitä hintaa kipeiden hartioiden ja selkien muodossa.

Miten teillä liikutaan tällä hetkellä?

-Såfin

Viinikuvausta ja pari muuta kivaa juttua

Poikkeusolot vain jatkuvat. Me yritämme edelleen pysyä positiivisina ja nauttia kiireisemmistä työpäivistä ja vastapainoksi rauhallisimmista arki-illoista. Olemme löytäneet paljon positiivista tässä uudessa järjestelyssä. Sanoin jopa isi-ihmiselle puolitosissani toissapäivänä, että tähän järjestelyyn voisi tottua. Heh. Minä olen innostunut taas valokuvaamisesta. Siihen on kaksi syytä. Kun täytin vuosia sain vanhemmiltani uuden objektiivin kameraani. Se oli viimeinen puuttuva linssi kokoelmastani. Sillä pystyn nyt kuvaamaan pitkän matkan päässä olevia kohteita. Tosi kivaa saada uutta kulmaa valokuvaukseen. Lisäksi minulla oli viime viikolla pieni valokuvausprojekti. Sain ystävän kautta pienen valokuvauskeikan jota oli tosi hauska toteuttaa. Tehtävä oli kuvata viinejä erilaisten rekvisiittojen kanssa. Kuvista tuli omasta mielestäni todella onnistuneita (alla pari esimerkkiä). Huomasin miten paljon olin ikävöinyt valokuvaamista. Toki kuvailen paljon meidän arkea, mutta uusien kuvauskohteiden ja näkökulmien etsiminen on ollut tauolla jo jonkun aikaa. Olen tosi innoissani tästä inspiraatiosta. Olen aiemminkin huomannut, että oma inspiraationi valokuvaamiseen tulee vain silloin kun olen riittävän rentoutunut tai minulla on tilaa elämässäni ottaa omaa aikaa valokuvaamisen parissa. Nyt muiden harrastusten poisjäämisen myötä minulla on taas aikaa räpsiä kuvia.  

Puuttuvat harrastukset ja muut kaveritapaamiset ovat kuitenkin jättäneet ison loven meidän perheen aikatauluihin ja ikävöimme kovasti perhettämme ja ystäviämme. Tänä aikana on silti tapahtunut myös kivoja juttuja. Viikonloput ovat todella rentoja ja olemme saaneet aikaiseksi paljon. Olemme askarrelleet juttuja meidän pihalla ja saimme myös tilattua rakennusprojektimme viimeisen puuttuvan palasen: pihavalaistuksen. Sen asentamisessa menee vielä hetki. Tämän jälkeen on enää (toivottavasti) lopputarkastus. Olisi tosi kiva saada se vihdoin pois päiväjärjestyksestä. Lopputarkastuksen leima tuntuu ikään kuin kirjan kansilta. Voimme vihdoin sulkea tämän projektin kannet.

Olemme myös puuhastelleet paljon yhdessä perheen kanssa. Olemme yhdessä järjestäneet kaappeja, hankkineet ja asentaneet meille uuden printterin ja tehneet paaaaljon retkiä luontoon. Perheen yhteiset grillaushetket omalla terassilla ovat myös olleet viikon kohokohtia. Olen tavallaan kiitollinen tästä pysähdyksestä. Se on tuonut meille uutta perspektiiviä meidän elämään. Aina ei tarvitse olla niin paljon ohjelmaa. 

Mitä sinulle kuuluu?

-Såfin

Hiidenkirnut Askolassa

Viikonloppuna teimme perheen kanssa jo perinteeksi muodostuneen metsäretken. Tällä kertaa halusimme näyttää pojille jotain uutta. Etsimme netistä vaihtoehtoja erilaisista luonnonilmiöistä ja törmäsimme Askolassa sijaitseviin hiidenkirnuihin. Askolassa on Suomen laajin hiidenkirnuesiintymä joka muodostuu 20 eri kalliokuopasta. Retkikohde oli mitä mainioin ja sääkin suosi meitä. Askola sijaitsee Porvoon lähettyvillä ja lähdimme iltapäivästä liikkeelle kohti määränpäätä. Saapuessamme perille parkkipaikka oli melkein täynnä. Nykyään ohjeistus on melko selkeä, jos luonnonkohteen parkkipaikka on täynnä sinne ei myöskään suositella menevän. Onneksi tällä kertaa mahduimme juuri ja juuri pysäköimään ja lähdimme seikkailulle kohti suurta kalliota jonka toisella puolella sijaitsi kohteen päänähtävyys: Hiidenkirnut. Ne sijaitsivat n. 500 metrin kävelymatkan päästä parkkipaikalta. Reitti on kallioinen ja hyvin jyrkkä, mutta suurin osa rinteestä oli katettu portailla, joka helpotti kulkemista. Ihan pienten lasten kanssa saisi tässä paikassa olla melko varovainen sillä jyrkkiä pudotuksia oli paljon. Meidän pojat pärjäsivät kuitenkin reitillä hienosti ja tottelivat pahan paikan tullen meidän antamia ohjeita.

Meidän pojat olivat aivan haltioissaan hiidenkirnuista. Mitä syvempi ja isompi monttu, sen parempi. Askolassa on hienoa se, että hiidenkirnuja on tosi paljon pienellä alueella. Osa kirnuista olivat todella syviä ja voi vain ihmetellä miten yksi kivi on saanut aikaiseksi niin suuren reiän kallioon. Jääajalla kaikki on ollut erilaista. Voi vain ihmetellä liikkuvan paksun jääpeitteen voimaa. Hiidenkirnut olivat melko täynnä vettä nyt rankkasateiden jälkeen, mutta osasta pystyi veden alta hahmottamaan pienen pyöreän kiven hiidenkirnun pohjalla. Alueelle oli pieni pääsymaksu jonka pystyi maksamaan kolikoilla suoraan lippaaseen tai tilisiirrolla. Sillä mahdollistetaan alueen kunnossapito ja portaiden huolto.

Kun olimme riittävästi ihmetelleen hienoja hiidenkirnuja suuntasimme takaisin kallioille nauttimaan eväistä. Siellä pojat näkivät kevään ensimmäisiä leppäkerttuja paljon muita ötököitä. On jännää miten nopeasti he yhden talven aikana ovat unohtaneet miltä pörriäiset ja kärpäset näyttävät. He vaikuttivat jopa ihan säikyiltä kun mehiläinen pörräsi meidän lähettyvillä. Heh. Suosittelen ehdottomasti tätä retkikohdetta hienona päivänä. Hiidenkirnut olivat todellakin näkemisen arvoiset. 

Oletko sinä nähnyt hiidenkirnuja? 

-Såfin