Eräissä satujuhlissa

Satuhahmojuhlat! Voi sitä riemua kun lapset odottavat juhlia, suunnittelivat pukujaan, kasvomaalauksiian ja pohtivat mitä herkkuja juhlissa mahtaa olla tarjolla. Päiväunien nukkuminen jää kesken, koska pitää varmistaa ettei myöhästytä juhlista. Varmistetaan, että äiti ja isä myös pukeutuu juhliin ja halutaan valita myös heidän puvut. Kun pikkuinen kolmevuotias villitsee isäänsä pukeutumaan vanhaan tiukkaan keltaiseen Pikachu-pukuun tämä äiti käyttää hysteerisen naurun jälkeen veto-oikeuttaan! Ei pukua jonka alle ei mahdu vaatteita. (Hahaa!) 

Juhlissa ihaillaan satulinnakakkua, vaaditaan ongintaa N-Y-T, tanssitaan (tai lähinnä hihitetään tanssilattialla). 1-vuotias ihastuu tai jopa rakastuu vanhempaan tyttöön ja tarjoaa ainoan saamansa suklaan hänelle. Aaaww! Avataan paketteja, syödään herkullisia ruokia, pukeudutaan satuhattuihin eikä ollenkaan haluta lähteä kotiin kun sen aika tulee. Lasten juhlat ovat niin täynnä energiaa, että haluaisin jotenkin pullottaa edes pienen osan siitä tulevaa syksyä varten..

Meidän "vaarallinen" Scar-lejona ja Haisuilihahmo kiittää ja kumartaa!

-Såfin 

Hän ui - Hurraa!!

Olemme käyneet Pikku Delfiinien järjestämässä vauvauinnissa ja myöhemmin myös perheuinnissa meidän 3-vuotiaan esikoisen kanssa siitä lähtien kun hän oli muutaman kuukauden vanha. Hän on aina ollut todellinen vesipeto, eikä ole pelännyt vettä lainkaan. Tai noh, okei kylmää vettä ehkä hieman aivan kuten äitinsä. Kaikki yli 25 astetta on meille kuitenkin ihan ok! Hahaa.. (Mainittakoon, että perheuintia varten uimahallin vesi on lämmitetty mukavaksi +32 asteiseksi). Taisinkin aikaisemmin kertoa, että hän on oppinut liikkumaan itse vedessä sukeltamalla lähinnä sen takia että hän kovasti haluisi olla hai tai krokotiili. Hän on siis käytännössä osannut uida jo pidemmän aikaa - veden alla. Me olemme saaneet paljon apua ja kannustusta perheuinnin ohjaajilta ja nyt muutama viikko sitten hän sitten oppi uimaan pää pinnalla! Hurrraaa!!

(Kuvat: Kuvauspalvelu Molskis)

Tämän jälkeen meidän perheen uimiset on muuttunut melko erilaiseksi. Hän uiskentelee räpylöillä edestakaisin uima-altaassa ja vieressä ui tietenkin jompi kumpi meistä aikuisista. Hänestä on tullut itsenäinen ja peloton. Hän kiipeää uima-altaan laidalle ja hyppää sieltä useita metrejä pitkiä loikkia melkein kuin ammattilainen ja jatkaa uiden eteenpäin. Pikkuveli katsoo kateellisena vierestä ja yrittää tietenkin toistaa samaa. Yhden jutun pikkuveli on ainakin jo uinnissa oppinut isoveljeltään, nimittäin olemaan peloton! Seuraava haaste on sitten selittää 1-vuotiaalle miksi hän ei vielä voi olla kuin isoveljensä: "kyllä, on ihan pakollista että äiti pitää sinusta kiinni kun olemme täällä isossa altaassa vaikka isoveli saa mennä ihan itsekseen.."

VAROITUS: Jos te tulevana kesänä liikutte yleisillä uimarannoilla kannattaa siis olla varuillaan.. Siellä voi liikkua yksi sun toinen peloton pikku hai tai krokotiili!

-Såfin 

Juttua äitiydestä (& arvonnan voittaja)

Meidän äitienpäivä oli niin kiireinen etten oikein kerennyt pysähtyä ajattelemaan mitä äitinä oleminen oikein tarkoittaa minulle. Päivä oli kiireinen hyvällä tavalla, sillä meillä on niin monta mummua ja isomummua muistettavana. Kuvia katsellessa huomasin että sinä päivänä herkuteltiin paljon ja katseltiin kun lapset saivat huomiota joka suunnasta. Kaiken lisäksi meidän esikoisen muskariharrastuksen päätöskonsertti järjestettiin myös samana päivänä - äitien kunniaksi! Saimme ylpeinä katsoa kun hän liiteli lentokoneena lavalla ja soitti kapuloilla rytmiä. Esityksen hän päätti syvään kumarrukseen! Vau, meidän pikkuinen muskarilainen.

Sitten asian ytimeen. Tämä blogi voidaan luokitella perheblogiksi ja huomasin että jätin kiireen keskellä tekemättä jotain mitä kaikki muut tämän kategorian bloggaja-äidit tekivät. En kirjoittanut mitään äitiyden merkityksestä. Joten täältä pesee hieman juttua ajatuksistani äitiyteen liittyen:

Ennen kaikkea olen äiti. Minulle äitiys menee kaiken edelle. Äitiys on ihanaa, palkitsevaa ja kaunista. Olen kahdelle pienelle tyypille yksi tärkeimmistä henkilöistä heidän maailmassa. Tiedän miltä tuntuu rakastaa niin paljon että voisin antaa henkeni heidän puolesta hetkeäkään epäröimättä. Välillä äitiys on myös ärsyttävää, haastavaa ja väsyttävää. Niin paljon kuin heitä rakastankin on hetkiä kun tekee mieli huutaa ja painaa pause-nappia. Me äidit puhumme myös usein lapsistamme sarkastisesti ja nauramme vauhdille, kasvatusmokailulle ja uhmalle. Sekin kuuluu asiaan, mutta loppujen lopuksi  äitiys on ihan parasta. Rehellisesti! 

-Såfin

Nella-lahjakortin arvonnan voitti: Anna kommentilla: "Anonyymi 5/13/2015 12.42 ip. Puuttuu kesäkenkiä ja poikien paitoja. :) -Anna" Lähetä minulle sähköpostia osoitteeseen bloglapsiparkki(at)gmail.com niin lähetän sinulle lisätietoa. Onnea Anna! Kiitos myös kaikille muille osallistujille.

Puunkaataja

Käytimme meidän muutaman päivän pituisen arkiloman tällä viikolla mökkeilykauden avaamiseen. Vietimme pari päivää tutkiskellessa "hämähäkin verhoja" ja "luonnon pumpulia" (sammalta). Saimme myös kokea oikean Deja Vu-tunteen kun viime vuoden juhannussää uusiutui ja lämpötila putosi lähelle nollaa ja hytisimme peittojen alla. Ihme ja kumma kameraan ei tallentunut yhtään kuvaa näiltä päiviltä. Sen sijaan kuvia tuli otettua melkolailla kun aurinko paistoi melkein kirkkaalta taivaalta viimeisenä päivänä. Ja sitten vielä ihmetellään miksi kameraan tallentuu vain hymyileviä ihmisiä ja aurinkoisia päiviä. Juuri siksi ettei tee mieli kuvata kiukuttelevia lapsia, sateessa ja kylmässä.. silloin tekee mieli vain.. mmm.. hytistä! 

Koska saimme yhden hienon päivän aloitimme tietenkin täysin suunnittelematta yhden pienen maisemointi-projektin. Riittää, että meillä heitetään ilmoille sanat moottorisaha ja puunkaato ja alta aikayksikön on kasa miehiä ihan uppoutuneena puunkaatohommiin. Mikä muuten miehissä ja moottorisahoissa on? Hahaaa.. Suurilla silmillä meidän 3-vuotias esikoinen seurasi kaatuvia puita ja ihmetteli kantojen vuosirenkaita. Hän halusi tietenkin oll yhtä vahva kuin isi ja vaari ja kantoi oman kortensa kekoon kantamalla halkoja ja oksia.. (Älä huolestu, hän ei saanut koskea moottorisahaan!)

Varsinainen puunkaataja. 

-Såfin

Kukkameri ja pieni tehävä

Kävimme hetki sitten hyvän ystävän kanssa piiiitkällä kävelylenkillä ja päädyimme Tuomarinkylän kartanolle. Siellä voi nauttia ihanasta ympäristöstä mutta erityisesti meitä yllätti kaunis kukkameri, joka oikein hukkui auringonvaloon. Päästimme meidän pikkuiset seikkailijat irti kukkamereen ja siitä se riemu sitten lähti. Maistelimme kukkia, riisuimme hanskat, kadotimme hanskan, kompuroimme ja löysimme hanskan. Okei, taidettiin myös juoda kahvit ja syödä jäätelöt.. Hih! Höpsöjen kuvien kunniaksi meillä on tänään ratkaistavana "Päivän tehtävä": Osaatko sinä yhdistää seuraavat ajatukset kuvatekstiksi alla oleviin kuviin?

A: Vau.. Random kaunis talo, voisikohan tuossa asua?

B: Äiti sä vaan kuvaat roskapönttöä.. etkö huomannut että kaaduin?

C: Yök, kukka.. ällön tuntuinen ilman toista hanskaa.

D: Äiti, onko se sinä tuolla ison kameran takana.. ?

E: Jos mä ihan vähän aikaa huilaisin tässä..

F: Aaa.. siinähän se on.. hukkaamani hanska.

Oikea vastausrivi: C, E, A, B, D, F..

Kiitos ja anteeksi :)

-Såfin

DIY projekti: "Inkblob"-lautasliinat

Olen monesti istunut ruokapöydässä hieno kangaslautasliina sylissä ja miettinyt, että en kehtaa käyttää sitä jottei se likaantuisi pysyvästi. Tälläiseen tilanteeseen nämä itsetehdyt musteläiskä-lautasliinat ovat täydelliset. Niissä on jo valmiiksi epämääräistä väriä joka puolella näyttämättä kuitenkaan kamalalta - päinvastoin, niistä tulee hyvälle tuulelle.. Minun ei varmaan tarvitse erikseen edes mainostaa, että nämä lautasliinat ovat täydelliset niissä paikoissa joissa syö paljon lapsia! 

Pikaohje: Ripottele kangasväriä lautasliinalle epämääräisiksi läiskiksi. Taita liina huolellisesti kahtia ja saat hauskan symmetrisen kuvion, avaa ja anna kuivua. Jos haluat tehdä monivärisen version kuten kuvassa, toista kun ensimmäinen väri on kuivunut. Kiinnitä väri silittämällä kangasvärin ohjeen mukaan. Sitten eikun pyyhkimään!

Ainiin, vaikka nämä menivät (äitienpäivä)lahjaksi ajattelin tehdä itselleni vielä muutaman keittiöpyyhkeen samalla idealla..

-Såfin

Iltapala-asusteet kunnossa!

Siis milloin tämä meidän koti on muuttunut sirkukseksi? Vauhti on vain pikkuhiljaa lisääntynyt ja sitten sitä yhtäkkiä havahtuu tällaiseen tilanteeseen. Tiedät siis olevasi sirkuskeskuksen äiti kun tulet kotiin ja miehesi istuu ruokapöydässä lasten kanssa ja kaikki kolme on valinnut itselleen tämän asusteen: raketti-suojalasit! Siis oikeasti. Tilastollisesti toki silmävammoja varmasti sattuu juuri eniten ruokapyödässä jossa 1- ja 3-vuotiaat pojat leikkivät murosotaa.. 

Eli tervetuloa vaan syömään iltapalaa meille! (jos uskallat) Kannattaa varmaan kuitenkin vähintään pukeutua miekkailu- tai avaruusasuun.. Hahaa!

Hauskaa pyhää kaikille!

-Såfin