7 asiaa joita et tiennyt minusta

On kummallista, että voi tuntea ihmisen todella hyvin ja silti voi vuosien jälkeen törmätä asioihin joita ei tiennyt hänestä. Ajattelin, että olisi hauska jakaa teidän kanssa muutamia sellaisia asioita joita ei ehkä tule kerrottua ensimmäisessä kättelyssä. Asioita jotka ovat osa minua, mutta sellaisia joista ei päivittäin tai edes vuosittain puhu. Tässä ne siis tulee. 7 asiaa joita et tiennyt minusta..

1. Kun minä olin 5-vuotias olin ulkoilemassa päivähoitoryhmän kanssa. Puistossa olleet vanhemmat pojat yllyttivät minua kiipeämään puolikaari-kiipeilytelineen alapuolelta päästä päähän. En onnistunut siinä. Tipuin naamalleni ja kivi lävisti alahuuleni. Sain neljä tikkiä ja muistan kun haavaa ommeltiin sinisellä langalla terveyskeskuksessa. Siitä asti minulla on ollut arpi alahuulessa. 

2. Syön harvoin aamupalaa. Tiedän, että se olisi terveellistä mutta en kykene siihen ainakaan arkiaamuisin kun ruokaa pitäisi saada syötyä kotona heti herättyäni. Kerran yritin syödä väkipakolla banaanin ja meinasin oksentaa. Siihen kertaan päätin, etten voi pakottaa itseäni sellaiseen mikä ei tunnu hyvältä. Nyt syön aamiaista vain viikonloppuisin.

3. Olen aina tykännyt fysiikasta ja koulussa sain aina täydet pisteet fysiikan kokeista. Halusin oppia ja ymmärtää kaiken. Fysiikka on minusta selkää ja loogista ja jokaiselle asialle on selitys. Myöhemmin pääsin myös opiskelemaan fysiikkaa yliopistolle mutta koska kummatkin vanhempani ovat lukeneet samaa ainetta halusin olla erilainen. Halusin olla oman tien kulkija ja siksi valitsin sen sijaan kauppatieteen. Joskus valinta on kaduttanut mutta onhan tässä vielä aikaa. Ehkä vielä jonain päivänä lähden opiskelemaan..?!

4. Olen hyvin tarkka siitä minkälaisia tyynyjä pidän ympärilläni kun nukun. (Siis naurettavan tarkka. Hahaa..) Huomaan heti jos joku on vaihtanut yhden minun neljästä tyynystä. Tyynyjen pitää olla tietyssä järjestyksessä. Miten niin pakkomielteinen?!

5. Olen soittanut saksofonia nuorena. Sain idean ryhtyä tällaiseen touhuun Pink Panther-tunnusmusiikista. Halusin oppia soittamaan kyseisen biisin saksofonilla. Jaksoin harjoitella kaksi vuotta jonka jälkeen luovutin. Saksofonin soittaminen ei ollut niin helppoa kuin luulin. Nyt en usko, että enää osaisin soittaa sitä edes sen verran, että saisin nuotin puhallettua. Heh.

6. Vihaan (isolla V:llä) liian lämmintä säätä. Jos minulla on liian kuuma, minä en pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin siihen miten pääsisin viilentymään. Luulen, että oma rajani kulkee n. +28 asteessa. En siis todellakaan nauti trooppisesta säästä vaan pakoilen sitä.

7. Olen superhuono hävijäjä. Niin huono, että jopa välttelen kilpailutilanteita. En esimerkiksi voi pelata Aliasta, sillä hermostun muutamassa minuutissa niin paljon, että joudun poistumaan paikalta. Kerran joukkueeni koulussa hävisi pesäpallomatsin. Suutuin niin paljon, että potkaisin pesismailaani ja mursin varpaani. Eli olen siis oikeasti tooosi huono hävijäjä. Hahaa..

Nappaa myös itsellesi haasteen. Uskallatko sinä kertoa seitsemän asiaa itsestäsi joita ihmiset ei tiennyt sinusta? 

-Såfin

Kevätkonsertti ja sulanut sydän

Suureen aulaan on kokoontunut joukko iloisia perheitä kuuntelemaan eri-ikäisten lastensa muskarikonserttia. Koko kevätkausi on vierähtänyt harjoitellen ja treenaten tätä hetkeä varten. Bändimuskarin lapset ovat harjoitelleet soittamaan biisejä eri soittimilla ja taaperomuskarilaiset ovat treenanneet hassuttelevia loruja ja tanssiliikkeitä. Liikuttavaa. Jännitys on melkein käsinkosketeltavaa kun pienet lapsukaiset odottavat esiintymisvuoroaan omalla rivillä salin etuosassa ja vilkuilevat välillä olan yli tarkistaakseen vanhempien sijaintia suuressa pimeässä esiintymissalissa. Kun katseet kohtaavat näytämme peukkua kannustaaksemme ja näyttääksemme miten ylpeitä me olemme juuri sillä hetkellä. Yksi pieni tyttö on kadottanut hiuslenksunsa ja muskariope tulee apuun. Myös opettajia taitaa jännittää vähän. Nyt on aika korjata ja suoristaa vaatteita esiintymiskuntoon, sillä konsertti on alkamassa. Yleisö hiljenee..

Lavalla esiintyy eri muskariryhmiä opettajien ohjeistuksella. Pienimmät esiintyjät olivat 2-vuotiaita ja vanhimmat 6-vuotiaita. Lavalla taputetaan, tanssitaan, nauretaan ja lauletaan. Yksi vanhempi poikaryhmä innostuu valtaamaan mikrofonin biisien välillä ja lukee yleisölle itse keksimiä uutisia. Kaikki nauravat. Viimeisen laulun aikana yksi pienokainen eksyy laumastaan ja lähtee omalle tutkimusretkelle lavan takaosaan jossa roikkuu värikkäitä koristeperhosia. Lavalla vallitsee hyväntuulinen kaaos. Me vilkutamme ylpeinä ja taputamme meidän esikoiselle. Sydän sulaa. 

Onko teillä jo ollut kevätkonserttia tai kevätkauden päätösjuhlia?

-Såfin

Meidän makuuhuone

Siitä on jo tovi kun viimeksi olemme kurkanneet makuuhuoneeseemme täällä blogin puolella. On olemassa monta syytä miksi en ota kovin paljon valokuvia tästä tilasta. Suurin syy on se, ettei makuuhuoneeseemme koskaan pääse luonnonvaloa. Huone sijaitsee kellarissa ja siellä on mielyttävä nukkua, mutta kuvattavaksi huone on valon puutteesta johtuen aika hankala. Silti rakastan meidän makkaria. Se on ainut huone meidän kodissa joka on selkeästi erilainen. Siinä on enemmän lämpöä ja tunnelmaa. Valkoista on huomattavasti vähemmän tässä huoneessa kuin muualla kodissamme. Minulla oli joskus visio siitä, että haluaisin meidän makuuhuoneesta sellaisen "beach bungalow"-tyylisen paikan. Sellaisen tilan josta heti löytää rauhan, vähän niin kuin olisi lomalla jossain toisessa maassa. Siltä se oikeastaan tuntuukin juuri siksi, että tämä huone on tunnelmaltaan niin erilainen kuin muu koti..

Meidän makuuhuone on myös melkoisen iso ja tykkään siitä, että siellä on tilaa liikkua. Erityisen kivaa on myöskin se, että tilassa on vesipiste. Se on todella kätevää etenkin meikinpoistoa ajatellen. Viimeisin muutos tässä huoneessa oli se kun vihdoin melkein vuosi sitten luovuimme hoitopöydästä ja sain sen tilalle esille minun koruja ja muita pynttäytymistykötarpeita pitkälle tasolle. Meidän makuuhuoneessa on myös telkkari yhdellä seinällä, mutta se on erittäin harvoin päällä. Oikeastaan siinä pyörii joskus harvoin lastenohjelmia silloin kun jompikumpi lapsista on herännyt aivan liian aikaisin. Kuten muutkin sisustusprojektit niin myöskään tämä tila ei ole valmis. Etsinnässä on ainakin vielä matto ja ehkä uusi päiväpeitto..

Minkälaisessa makuuhuoneessa sinä nukut?

-Såfin

PS. Kurkkaa myös viimeisimmät kuvat meidän olohuoneesta, keittiöstä ja lastenhuoneesta..

Mökkielämän realiteetit

Kävimme joitain päiviä sitten korkkaamassa mökkikauden. Tiedostan kyllä, että olemme monessa asiassa hieman hätähousuja ja yritämme kiirehtiä viettämään kesää jo ennen kuin se on edes alkanut. Emme suostuneet viivästyttämään mökkiavajaisia vaan ajelimme mökille räntä-lumi-myrsky-uhasta huolimatta. Ajattelimme, että kylmä sää on vain pukeutumiskysymys. No ei se ihan niin mennyt. Heh. Meillä on saaressa kaksi mökkiä vierekkäin. Toisessa asustelee kesäisin Mummo ja Vaari ja toisessa meidän nelihenkinen perhe. Kyseessä on tosiaankin kesämökit, eli mökit ovat ilman lämmitystä koko talven. Kun tulimme perille eräänä perjantai-iltana niin mökeissä oli kylmä, jos mahdollista niin vielä kylmempi kuin se muutama aste joka "lämmitti" meitä ulkona siivotessa ja tuulettaessa mökkejä. Seuraavalle päivälle oli povattu lumisadetta. Onneksi olimme pakanneet pojille villa-asut mukaan..

Meitä odotti kylmän sään lisäksi myös toinen hieman ikävä yllätys. Meidän mökissä oli talvella ollut hiiriä. Iiik! Vihaan (tai oikeastaan pelkään) hiiriä. Siellä ei onneksi ollut raatoja, mutta jätöksiä kylläkin. Saimme pestä mökit oikein kunnolla ennen kuin pojat päästettiin sisätiloihin. Samalla huomasimme toisen ikävän jutun. Meidän vesiputket olivat jäässä. Kyllä. Emme saaneet vesivaaraajia lämpeämään ja oikeastaan päädyimme sitten elämään oikein kunnollisella erämeiningillä koko viikonlopun. Kannoimme vettä järvestä ja lämmitimme takkaa minkä kerkesimme. Toiseen mökkiin sytytimme myös ison määrän kynttilöitä vauhdittaaksemme lämpenemistä. Lapset tykkäsivät leikkiä mökkilelujen kanssa ja heidän päivät sujuivat leppoisasti. Yöt olivat silti kylmiä. Ei paljon naurattanut kun lauantaina sitten alkoi satamaan sitä luvattua lunta. Hyrrr. Kaikesta huolimatta on kuitenkin kivaa aloittaa mökkikausi ja pitihän meidänkin vääntää hieman huumoria tilanteesta ja tehdä lumiukko poikien kanssa. Täytyy myös sanoa, ettei ole montaa parempaa asiaa kuin hyvät löylyt puulämmitteisessä saunassa kylmän päivän päätteeksi.

Huh. Tällainen aloitus mökkikaudella meillä oli. Onneksi tämän jälkeen se muuttuu vain paremmaksi..

Oletko sinä jo käynyt mökillä tänä vuonna?

-Såfin

Kesäsuunnitelmia

Meidän perheen ajatukset ovat jo pikkuhiljaa kääntymässä kesään. Viime viikonloppuna laskimme veneen vesille ja pari viikkoa sitten kävimme ensimmäistä kertaa mökillä puunaamassa paikkoja kuntoon. Nämä kaksi juttua ovat jo takuuvarma lupaus siitä, että kesäkausi on alkamassa. Huolimatta siis siitä, että meidän vesiputket olivat mökillä jäässä ja teimme samalla vielä terassille lumiukon. Tietty. Kun nyt kerran olimme siellä ja lunta tuli taivaalta. Ihan perus. Hahaa.. Kuten muiden perheiden myös meidän on uskottava siihen, että tulevat viikot tuovat tullessaan lämpöä ja lisää aurinkoa ja sanoinko jo lämpöä?! Jos joku kuuntelee niin voin tässä julistaa, että myös me suomalaiset tarvitsemme lämpöä. Kyllä, vaikka olemme valinneet elämän täällä pohjoisessa niin myös me tarvitsemme kesän. Edes lyhyen sellaisen. Kiitos.

Kun se kesä viimein koittaa meidän perhe aikoo: 

- Matkustaa lentäen Legolandiin

- Mökkeillä yhtäjaksoisesti ainakin neljä päivää
- Syödä liikaa herneitä

- Käyttää monta purkkia aurinkorasvaa

- Poimia marjoja

- Puhaltaa saippuakuplia
- Puistoruokailla lasten kanssa
- Valmistautua eskariin (jaiks!)

- Kalastaa
- Testata Geokätköilyä

- Katsoa "avuttomina" vierestä kun tontillemme nousee talo

- Pelata golfia

- Käydä puistojumpassa

- Juoda Aperol Spritziä

- Saunoa yömyöhään mökkimaisemissa

- Veneillä rannikkoa pitkin ja yöpyä venessä

- Keittää pannukahvia
- Viettää meidän esikoisen 6-vuotisjuhlia kuulemma pokemon-teemalla
- Suorittaa uimamerkin

- Osallistua sukujuhliin jotka järjestetään "hippifestari"-teemalla. Ihanaa!

- Valmistaa marjapavlovaa

- Käydä lasten kanssa huvipuistossa

- Tehdä päiväretki johonkin ihanaan saareen Espoon edustalla

- Syödä hattaraa tai jäätelöä tai lettuja (tai ehkä kaikkia)

- Nauttia ajastamme tilapäisinä koiranomistajina

- Löhöillä rannalla ja tehdä hiekkalinna

- Hankkia kevytuntuvapeitot koko perheelle

- Pyöräillä keskustpuistoon lasten kanssa

Mitä suunnitelmia sinulla on kesää varten?

-Såfin

Eskarin aloittaminen

Meidän 5-vuotias aloittaa syksyllä eskarissa. Tämän on hurjan iso askel meidän perheen elämässä. On kouluvelvollisuus, uusi ympäristö, uudet kaverit ja uudet vastuut. Siirrymme pois hieman pienimmistä piireistä perhepäivähoitajan luota jossa on ollut yhteensä 4 lasta, eskariin jossa on 25 lasta. Tässä joukossa on toki monia entuudesta tuttuja lapsia mutta muutos tulee silti olemaan suuri. Veljekset jotka aiemmin ovat viettäneet kaiken ajan yhdessä ovatkin yhtäkkiä eri hoitopaikoissa. Vaikka tämä aiheuttaa meille logistisesti myös haasteita niin jännitämme selkeästi enemmän niitä henkisiä kasvunpaikkoja. Käyn samalla myös tunteikasta keskustelua itseni kanssa siitä miten itse osaisin olla parempi äiti hieman isommalle lapselle..

Ympäristö jossa meidän 5-vuotias aloittaa eskarissa on idyllinen vanha puutalo joka aikanaan on toiminut kansankouluna jo vuodesta 1909. Sen seinillä roikkuu vanhat koulujulisteet, jotka muistuttavat rakennuksen historiasta. Eskari sijaitsee kivenheiton päässä meidän uudesta tontista ja tuleva koulu jakaa pihapiirin eskarin kanssa. Tässä vanhassa puutalossa meidän tyyppi aloittaa  siis tutustumisensa koulumaailmaan. Siellä pitäisi viimeistään oppia pitämään huolta omista tavaroista, kehittyä vielä itsenäisemmäksi ja kantaa pieniä vastuita esimerkiksi viestien toimittamisesta meille vanhemmille. Kaikenkaikkeaan ympäristö, opettajat ja uudet kaverit vaikuttavat juuri täydelliseltä. Silti emme voi olla miettimättä mitä muutoksia eskarin aloittaminen tuo tullessaan.

Tunteet ovat juuri nyt pinnassa sillä tällä viikolla eskarissa järjestettiin tutustumispäivä. Sinä aamuna meidän kodissa oli jännitystä ilmassa. Oli pikkuveli jonka piti viettää kokonainen päivä ilman isoveljeä ja sitten toisaalta oli isoveli joka jännitti uusien kavereiden kohtaamista. Saimme iloksemme kuulla, että tutustumispäivä oli mennyt hyvin. Hän oli mennyt istumaan uusien kavereiden kanssa samaan pöytään ja askarrellut reippaasti omakuvan joka oli ollut päivän tehtävä. Kun hän illalla tuli kotiin hän kertoi meille vanhemmille ensimmäiseksi, että hän oli kuunnellut ohjeita tosi tarkasti. Liikkistä! Kohta sysäisemme pienokaisemme kouluun ja toivomme sormet ristissä, että hän on valmis siihen..

-Såfin

Testissä: Fazerilan brunssi

Kerroin aiemmin teille miten sain kutsun osallistua Fazerin leivontakouluun joka järjestettiin uudessa Fazer Experience vierailukeskuksessa. Huomasin silloin, että samoissa tiloissa on myös viikonloppuisin tarjolla brunssi ja päätimme hetki sitten lähteä testaamaan sitä perheen kanssa. Fazerilan brunssi on suosittu ja aiempi kattaus olikin jo täyteen buukattu kun soitimme varataaksemme pöytää. Onneksi perheemme mahtui samana päivänä myöhemmälle kattaukselle. Brunssi on suosittu monesta eri syystä. Yksi on tietenkin se, että tilat ovat aivan mahtavan kauniit. Reilu vuosi sitten avattu keskus on niin valoisa ja kaunis, että jo pelkästään senkin takia kannattaa piipahtaa. Keskellä rakennusta on kaunis lasitettu alue jossa kasvaa viidakkomaisia kasveja ja toisella puolella taloa on myös fazer-näyttely ja kauppa jonne erikseen voi ostaa liput.

Kuten voisi kuvitella Fazerilan brunssilla oli tarjolla kaikenlaisia herkkuja. Suurimmat odotukset minulla oli tietenkin leipäpöydän suhteen, sillä se on ikään kuin heidän bravuuri. En joutunut pettymään. Vaikka leipäpyödälle aika ajoittain oli jonoa jopa ruuhkaksi asti, sinne kannettiin jatkuvalla syötöllä vastapaisettua leipää, karjalanpiirakoita ja croisantteja. Brunssilla oli tarjolla myös mm. erilaisia ruokaisia salaatteja, nakkeja, vihanneksia, jugurtteja ja leikkeleitä. Eritysen positiivisesti yllätyin aivan erinomaisen hyvistä smoothieista. Jälkkäriksi oli tarjolla kakkuja joista meidän isi-ihmisen lemppari on Sacherkakkua. Nam. Fazerilan brunssi kustantaa 23,90 € /aikuinen ja on ehdottomasti hintansa arvoinen! Ainut pettymys jonka minä koin oli oma "kestävyyteni". Olin ilmeisesti syönyt niin paljon alkupalaa, etten enää jaksanut edes maistaa kakkuja. Onneksi perheemme muut jäsenet taisi syödä niitä minunkin puolesta. Hihii..

Käytkö sinä usein brunssilla?

-Såfin