Kun oman elämän motto on kirjoitettava uusiksi

Tulin tässä pohtineeksi yhtä asiaa. Kauan aikaa sitten sovin itseni kanssa, että aion olla paras mahdollinen ihminen joka päivä. Päätin silloin, etten halunnut hukata enää yhtään iltaa makoillessa sohvalla telkkarin edessä. Tätä päätöstä edelsi kausi kun juuri olin valmistunut koulusta ja huomasin olevani täysin hukassa elämäni kanssa. En osannut päättää minne menisin tai edes miten käyttäisin kaiken ylimääräisen ajan. Tulin silloin sellaiseen lopputulokseen, että vaikka suuntaa ei tarvitse päättää heti, elämää täytyy silti elää täysillä. Se mihin ryhtyy, tehdään kunnolla.. tai oikeastaan täydellisesti. Tiedätte sen sanonnan kun pitää yrittää elää jokaista päivää niin kuin se olisi viimeinen päivä tämän maan päällä. Tehdä kaikki täysiä, kohdella muita hyvin ja olla samalla itsekäs sopivissa määrin.

Olen viettänyt arki-iltoja kaupungilla, leikkitreffeillä tai suunnitellen kalenterimme täyteen ohjelmaa. Olen yrittänyt elää täysillä. Haalinut itselleni elämyksiä ja noudattanut mottoani jonka mukaan yhtään päivää ei saisi heittää hukkaan. Koska kotitaloudessamme asuu muita elämästä ja kokemuksista innoistuneita ihmisiä ruokimme toistemme intoa. Jokaiselle illalle meillä on toinen toistaan kivempia suunnitelmia. Te jotka tunnette meidän perheen tiedätte ehkä, että olemme liikkeellä kokoajan. Koska on elettävä täysiä.

Äitiyden ja ikävuosien karttuessa olen kuitenkin alkanut kyseenalaistamaan tätä minun silloin päätettyä mottoani. (Vaikka en tietenkään koskaan myönnä olleeni väärässä. Heh.) Olen nyttemmin ymmärtänyt, että pysähtyminen on hieno taito. Ihailen ihmisiä jotka osavat pysähtyä. Olen tullut jopa miettineeksi voisiko täydellistä elämää elää vaikka pysyisi täysin paikoillaan. Pikkuhiljaa ymmärrän, että elämäni motto on kirjoitettava uusiksi. Täydellinen elämä ei ole ainoastaan täynnä uusia elämyksiä vaan se on täynnä aitoja hetkiä.

-Såfin

PS. tämä ei ole mikään dramaattinen tai surullinen kirjoitus omasta puolestani, vaan yksinkertaisesti  sellainen oivalluksen hetki..