2017/08/15

Ilta ennen eskarin alkamista

Meitä vähän jännittää. Kun puhun meistä tarkoitan lähinnä minua. Hahaa.. Olen pohtinut koko päivän sitä miten meidän pieni mies sopeutuu uuteen kuvioon eskarissa joka alkaa huomenna. Siellä häntä odottaa uusi isompi ryhmä, uusi rakennus, uudet hoito- ja eskaritädit sekä uusi päivärytmi. Oikeastaan koko paketti jännittää. Yritän erityisesti tänä iltana olla näyttämättä omia tunteitani ja peitän ne kaikenlaiseen touhuun. Liimaamme viimeiset nimitarrat vaatteisiin ja juomapulloon. Kirjoitamme nimen uuteen mappiin joka ohjeen mukaan piti olla matkassa ja pakkaamme vaihtovaatteet reppuun. Hän näyttää iloiselta, hieman jännittyneeltä, mutta iloiselta. Minä kerron hänelle, että minä tulen viemään hänet aamulla esikouluun ja lupaan, etten lähde ennen kun hän antaa minulle luvan. Kerron, että tulemme yhdessä katsomaan mihin hänen ulkovaatteet jätetään ja missä vessat ovat. Vastasin kysymyksiin jotka mietityttivät häntä. Hän nyökyttelee minulle ja näyttää ainakin ymmärtävän antamani vastaukset..

Illalla ompelen vielä hänen uusiin villatossuihin nimikirjaimet keltaisella langalla. Selitän vielä uudestaan miksi niin teen: "jotta hän tunnistaisi omat vaatteet paremmin". Hän kysyy minulta jos olen stressaantunut. Vastaan, etten ole. Valehtelin, olen ehkä vähän stressaantunut ja ylitunteellinen juuri tänään. Käännän kuitenkin puheenaiheen häneen ja keskustelemme hänen tunteista. Hän vaikuttaa yllättävän reippaalta. Myös pikkuveli haluaa ymmärtää miksi huominen päivä on niin suuri. Luemme kaikki kolme yhdessä sadun jossa Mikko Mallikas aloittaa koulun. Vaihdan "koulu"-sanan sadussa "esikouluun".

Peitellessäni pojat he haluavat vielä hetken jutella siitä mitä huomenna aamulla tapahtuu. Käymme kaiken vielä uudestaan läpi ja annan heille suukot ja jätän lopulta oven lastenhuoneeseen rakoselle takanani. Huokaisen. Huomenna se alkaa. Lapset nukahtavat hetkessä. Ilmeisesti minä olen se meistä joka jännittää huomista kaikista eniten..

Alkaako/alkoiko jollain muulla eskari tai koulu?

-Såfin

6 kommenttia:

  1. Kuulostaa kyllä niin tutulta! Kiva kuulla etten todellakaan ole ainoa äiti, jota jännitti eskarin aloitus. Meille ainakin se oli tosi iso juttu. Tsemppiä sinnekin!

    Tässä oma postaukseni eskarin aloituksesta: Ensimmäisen eskariaamun tunnelmia .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin! Kyllä kai äiditkin saa jännittää <3 Käynkin heti kurkkaamassa sinun kirjoituksen aiheesta! Tsemppiä arkeen :)

      Poista
  2. On tuo hurjaa aikaa - myös äideille! Muista ottaa kuva ensimmäisen päivän aamuna, niin saatte kivan muiston :)
    http://westendmum.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ehdottomasti, sellainen kuva pitää saada albumiin <3

      Poista
  3. Nuo on haikeita ja isoja asioita niin lapselle kuin vanhemmillekin! Meillä taisi kuitenkin koulun aloitus olla vaikeampi paikka allekirjoittaneelle kuin reippaalle ekaluokkalaiselle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se on niin, että äidit miettivät syvällisemmin koko uutta elämänvaihetta kun taas lapsi elää siinä hetkessä uusien kuvioiden ääressä. Kummatkin ajattelutavat ovat tietty tärkeitä.. <3

      Poista