Pari sanaa ruokahävikin vähentämisestä - Hävikkiviikot

Olen innoissani hehkuttanut täällä blogissa ja instagramin puolella sitä miten olemme alkaneet lajittelemaan kaikki meidän perheen jätteet. Aloitimme helpoimmasta päästä ja treenasimme pahvien ja tölkkipakkausten viemistä kierrätyspisteelle (joka muuten sijaitsee vain n. 500 metrin päästä meidän uudesta kodista!). Sen jälkeen aloimme keräämään lasit ja metallit omiin bokseihin ja lopuksi vielä muovipakkaukset. Tölkit ja sanomapaperit olemme kierrättäneet jo pitkään. Tämä on ollut mielenkiintoinen ja super-palkitseva prosessi meille. En olisi koskaan ajatellut, että jätteiden lajittelusta tulee näin hyvä mieli. Melkein tunnen kun sädekehä pään päälläni loistaa. Hihii... Ensi keväänä olemme päättäneet investoida biokompostoriin meidän pihalle. Jätteiden lajittelu on yksi asia, mutta kokonaiskuvaan voi vaikuttaa myös monella muulla tavalla kuten esimerkiksi pienentämällä ruokahävikkiä. Lisäksi on vielä täysin toinen maailma jossa hyvillä valinnoilla voi vaikuttaa jätteiden määrään valitsemalla tuotteita joiden pakkauksiin ei ole käytetty paljon materiaalia sekä mm. käyttämällä kestovihannespusseja, bioelmukelmuja ja muita uusiokäytettäviä pakkauksia. Keinoja on monia, mutta juuri nyt meidän perheessä pohditaan ruokahävikkiä...

Suomalaiset heittävät keskimäärin 6% ostamastaan ruuasta pois. Henkilöä kohden tämä tarkoittaa 20-25 kiloa vuodessa. (lähde: hävikkiviikot) Eniten meidän perhettä harmittaa puolikäytetyt ruokaainepurkit, kuten esimerkiksi avatut taco-salsat, hillopurkit ja maustekastikkeet. Huomasimme jääkaapin ylähyllyn täyttyneen näillä puoliksi syödyillä purkeilla. Emme ole ajatelleet sen kummemmin koko asiaa vaan heitämme avatun purkin ylähyllylle ja annamme sen olla siellä kunnes se jossain vaiheessa löytää tiensä roskikseen. Lisäksi suuria määriä ruokahävikkiä syntyy meidän perheessä kuivakaapista ja leipäosastolta. Emme leivo kovin usein ja kuivakaapissa on siksi avattuja pakkauksia ruisjauhoja, leseitä jne. joita olemme käyttäneet yhden reseptin toteuttamiseen. Pakkaukset jäävät seisomaan kaappiin ja lopulta vanhenevat ja heitämme ne pois. Tuoreruuan suhteen olemme jo aika hyvin oppineet käyttämään kaikki valmistamamme ruuat. Silti arvioisin että heitämme tällä hetkellä jopa 10% ostamastamme ruuasta pois. Järkyttävää.

Ruokahävikkiviikot meidän perheessä: Olemme päättäneet ottaa kaksi viikkoa timeouttia meidän ruokaostoksiin. Lähtökohtaisesti kaivamme näinä viikkoina kaapista kaikki ainekset ja pyrimme näin tyhjentämään varastoja, jottei ruoka pääsisi vanhenemaan. Toki ostamme ruokaa kaupasta myös tänä aikana, mutta vain täydentääksemme annoksiamme. Esimerkiksi: jääkaapissa puoliksi syöty tacosalsa, kuiva-ainekaapissa yksi takahyllylle unohdettu tortillapakkaus ja maustekaapista löytynyt guacamolemausteseos on jo puolet tortilla-illallisesta. Ja saamme kuivakaapista löytyvästä pian vanhentuvasta pestosta ja avatusta pastapaketista jota täydennetään cashew pähkinöillä ja fetajuustolla kivan illallisen. Ruokahävikkiviikoilla käytämme jokaisella annoksella jo jotain kaapista löytyvää - aina ei tarvitse ostaa uutta. Kaappien tyhjentämistä voisi tehdä systemaattisemminkin, mutta nyt opitaan uutta käyttäytymismallia kahden viikon intensiiviajanjakson ajan.

Pysyvämpiä muutoksia hävikin vähentämiseksi: Yksi suurimmista ongelmista Suomessa on mm. poisheitetty leipä. Me tartumme tähän ongelmaan tästä lähtien pakastamalla kaikki paitsi se leipä jota juuri sillä hetkellä syömme. Ostamme  yleensä viikossa 2-3 pakkausta leipää ja nyt laitamme siis näistä puolet heti pakkaseen. Pakkasen käyttämistä voisimme muutenkin tehostaa. Isosta makaroonilaatikosta voisi suoraan pakastaa jo yhden koko perheen annoksen odottamaan. Tuoreaineksia ostamme jo tälläkin hetkellä pienemmissä erissä, jotta varmasti käytämme ne kaikki. Lisäksi ainakin kerran kuussa pitää alkaa leipomaan hävikkisämpylöitä. Näillä pääsemme jo vähän matkaa eteenpäin hävikin vähentämisessä.

Mietitkö sinä usein ruokahävikkiä..?

-Såfin

Ps. Luin myös jännästä baarista jotka tekevät hävikkiaineksista drinkkejä! Pitää ehdottomasti testata joskus.

PPS. Oikeasti ruokahävikkiviikot olivat jo viime viikolla, mutta minusta näitä voi harrastaa milloin vain.

PPS. Vielä suurempi ongelma hävikkiruokaketjussa on ruokaketjujen osuus kaikesta valmistetusta ruuasta (18%) , mutta tämä on jo aihe erikseen. 

PPPS. Nyt minä lopetan.. :)

Tekopyhä kierrättäjä ja luonnonsuojelija

Luulen, että minusta on tullut vanha. Tai, anteeksi korjaan.. järkevä. Vuosi vuodelta minusta tuntuu, että arvostan luontoa ja sen läheisyyttä enemmän. Viime vuosina minulle tärkeitä asioita ovat olleet lähialueen ja luonnonmukaisten tuotteiden käyttäminen, hävikin pienentäminen, jätteiden kierrättäminen, "osta-mahdollisimman-vähän", karsi ja kierrätä hankittuja tavaroita, hyödynnä mahdollisimman paljon luonnosta kerättyjä aineksia, lihan syönnin vähentäminen ja samalla lasten opettaminen kasvisruokiin. Nämä kaikki voivat toki olla trendi-ilmentymää - oli miten oli niin minusta nämä ovat tärkeitä asioita. Kaikki on muutos parempaan ja mahdollistaa mahdollisimman pienen jäljen jättäminen tähän maailmaan. On jännää miten olin välinpitämätön näiden asioiden suhteen vielä 15 vuotta sitten. En todellakaan käyttänyt aikaa pohtiakseni mitä tuotteita käytin tai miten käyttäytymiseni vaikuttaa luontoon. "Roska sinne, roska tänne - ei minun käyttäytymiselläni ole niin väliä. Oli muita tärkeimpia asioita". Sama minä hyppii tänä päivänä innostuksesta uudesta jätekierrätysastia ja sama minä on malttamattomana odottamassa puolukkasadon kypsymistä ja pohtimassa saisinko lapseni syömään kaalilaatikkoa itsetehdyn puolukkahillon kanssa. Jotain suurta on tapahtumassa ihmisten asenteessa..

Kun rakensimme meidän nykyistä taloa, pohdimme miten voimme tehdä kodistamme energiatehokkaan ja pitkäikäisen. Meidän katolla on jo paikka aurinkosähköpaneleille, autotalliin vedimme virtajohdot mahdollisen tulevan sähköauton latauspistettä varten ja investoimme maalämpöön. Viime viikolla otimme jälleen askeleen eteenpäin meidän jätteiden lajittelussa. Aloimme erittelemään muovipakkaukset sekajätteestä, vaikkakin joudumme näkemään vaivaa hieman enemmän ja kuskaamaan nämä roskat muualle kuin kotipihalle. Koen olevani lähempänä luontoa kuin koskaan. Koen, että jokaisella tekemälläni muutoksella on väliä. Ihailen ihmisiä jotka kasvattavat omat kasviksensa pihallaan ja ihailen ihmisiä jotka haluavat tavoitella edes jonkin asteista omavaraisuutta.

Joku ehkä kokee tällaisen tekstin lukemisen ärsyttäväksi, kenties tekopyhäksi. On totta, että perheemme asuu suurissa neliöissä ja meidän pihassa on edelleen kaksi autoa siksi, että tarvitsemme niitä työssämme. Matkustamme edelleen lentokoneella satunnaisesti lomamatkalle. Emme ole täydellisiä mitenkään - enkä haaveile täysin askeettisesta elämästä. Silti koen, että minulla on syytä olla ylpeä siitä asennemuutoksesta jonka olen läpikäynyt viimeisten vuosien aikana. Arvostan luontoa suuresti, se tuo minulle rauhaa. Kaipaan metsän ja meren tuoksua kun olen viettänyt liian paljon aikaa kaupungissa. On tärkeä vaalia niitä. Siksi jokaisella muutoksella on väliä.

Miten sinä suhtaudut vihreisiin tekoihin? Ovatko ne sinusta tekopyhiä?

-Såfin

Tavaroiden karsimisesta

Tiedän, että olen myöhäisherännyt tämän asian suhteen. Silti olen kokenut suuren "ahaa-elämyksen". Muuton jälkeen olin aivan ällistynyt meidän tavaramäärästä jotka kätevästi olimme piilottaneet kaappeihin. Aloitin tavaroiden karsimisen hakemalla uutta asennetta shoppailuun "älä osta mitään"-kuukauden avulla. Onnistuin siinä hyvin. Harkitsen tämän kokeilun jälkeen ostoksia todella tarkkaan. Mutta se ei auta. Kaapit ovat silti  edelleen pullollaan vanhaa tavaraa ja asialle pitää tehdä jotain. Katsoin inspiraationhakumielessä Kon Mari-dokumenttia Netflixissä. Vaikka sarja ei ehkä itsessää ollut kovin laadukas, niin löysin silti vaatteiden karsimiseen paljon vinkkejä. Sain hetkessä puolitettua vaatemäärän kaapissani. Kuten Kon Mari ohjeisti, keräsin kaikki vaatteet isoon kasaan keskelle lattiaa. Olin sokissa. Oliko minulla tosiaankin niin paljon vaatteita? Sillä hetkellä tajusin miksi "vähemmän on enemmän". Karsimisen jälkeen näin kaikki vaatteeni yhdellä silmäyksellä ja tiedän mitä minulla on. Kaappi ei ole sotkuinen ja löydän kaikki vaatteeni helposti. Olen ylpeä siitä, että onnistuin tässä ja voin nyt rehellisesti sanoa käytän kaikkia kaapista löytyviä vaatekappaleita..

Vaatteet ovat tietenkin yksi asia, sitten on loput kodista. Se onkin aikamoinen projekti. Päätimme palastella projektia hieman ja olemme vaatteiden karsimisen jälkeen alkaneet käymään läpi meidän vaatehuonetta (säilytyskomero). Onneksi meillä on vain yksi tällainen varastohuone kotonamme, joten tilanne ei ole riistäytynyt kovin pahaksi vielä. Lisäksi meillä on jonkun verran tavaraa myös Mummolan vintillä. Olemme nyt laittaneet aikuisten ulkovaatteita eteenpäin lahjoitukseen ja antaneet pojille pieneksi jääneitä ulkovaatteita siskojeni lapsille. Varastosta laitoimme meille tarpeettomat polkupyörät myyntiin ja keittiöstäkin on viime viikkoina laitettu meille turhaksi jääneet kipot ja kupit myyntiin.

Myyminen on yllättävän työlästä kun heti innokkaana haluaisi päästä eroon tavarasta. On kuitenkin tärkeää odottaa, että oikea ostaja löytyisi jotta tavara oikeasti tulisi käyttöön. Se on sitä oikeanlaista kiertotaloutta. Sille pitää antaa aikaa. Toistaiseksi olemme käyttäneet ainoastaan tori.fi-palvelua, sillä siellä voi samalla helposti vertailla hintoja. Eniten myymisessä on vienyt aikaa se kun joku joka on luvannut ostavansa ei ilmesty paikalle sovittuun aikaan. Minusta tällainen on aivan käsittämätöntä, sillä itse en koskaan toimisi niin. Oli miten oli, niin me olemme ylpeitä meidän tähänastisesta ponnistuksesta. Suurin ja ehkä vaiken on vielä edessä ja se on lastenhuoneiden siivoaminen ja tavaroiden ja lelujen kierrättäminen. Lapset pitää valjastaa mukaan projektiin, mutta pelkään että he ovat liian takertuvaisia vanhoihin leluihin. 

Miten teillä kierrätetään turhaksi/pieneksi/ylimääräisiksi jääneitä tavaroita?

-Såfin

"Älä osta mitään kuukausi" on ohi - minkälaiset tulokset olivat?

Tuntuu huikealta istua tässä ja sanoa, että onnistuin. Olin kokonaisen kuukauden ostamatta mitään - en sortunut! Pääsääntö kuukauden aikana oli se, että ruokaa sai ostaa, mutta yritimme elää säästeliäästi myös sen suhteen. Söimme ruokia pakkasesta ja yritimme käyttää hyödyksemme olemassa olevia ruoka-aineita kuivakaapista, jottei ne pilaantuisi ja menisi hukkaan. Kaikki tämä työ on johtanut aikamoiseen tulokseen. Ensinnäkin olen onnistuneesti "nollannut" ostokäyttäytymiseni ja olen opettanut itselleni vaihtoehtoisia käyttäytymismalleja ostamisen tilalle. Vaikka kuukauden tavoite ei ollut ollenkaan se, että säästäisin rahaa niin tietty se oli sivuvaikutus. Minua hävettää sanoa tämä ääneen, mutta minä säästin viime kuussa 1800 euroa koska en ostanut mitään. Säästynyt summa tuntuu huikean hienolta, mutta se mitä se kertoo minusta on se joka tässä hävettää. Tuon verran minä ilmeisesti kulutan kaikkeen "ekstra tavaraan" kuukaudessa..

Pohdin aiemmin sitä mitä aion tehdä kun "älä osta mitään"-kuukausi on ohi. Sovin itseni kanssa muutamista pelisäännöstä. On selvää, etten kuukaudesta toiseen pystyisi olemaan ostolakossa samalla tavalla kuin nyt olin. Meidän on esimerkiksi tässä kuussa sijoitettava uuteen rikkaimuriin eteiseen, koska vanha hajosi juuri sopivasti helmikuun alussa. Lisäksi joudumme myös hankkimaan pojille kevätvaatteita. Silti uskon, että pystyn löytämään kultaisen keskitien kaikkeen kuluttamiseen. Helmikuun ostamattomuus oli monella tavalla äärimmäistä. Askartelimme, pengoimme kaappeja ja lainasimme tavaroita jottemme joutuneet ostamaan mitään. Koristelin jopa kuopuksemme synttärikakun eripari kynttilöillä jotka sattuivat löytymään yhden kaapin perukoilta. Kohtaamistani haasteista kirjoitin jo ihan oman blogi-postauksen. Tällaiseen äärimmäisyyteen en pysty tavallisessa arjessa mutta on selvää, että tämä mennyt kuukausi on opettanut ajattelemaan asioita uudelta kantilta. Aina ei tarvitse ostaa. Aina on olemassa myös muita vaihtoehtoja. 

Tämän ostamattomuuden keskellä olen myös innostunut siivoamaan kaappeja ja karsimaan turhaa tavaraa. Kaappeihin ilmestyy paljon tilaa kun ei osta mitään karsitun tavaran tilalle. Ai että - siistit kaapit tekevät iloiseksi ja kunnollinen järjestys vähentää stressiä. Tulevina kuukausina uskon siis, että jatkan ostamista mutta 90% tavaroista jää nyt kauppaan. Jatkossa harkitsen jokaista ostoa hyvin tarkkaan - aivan eri tavalla kuin ennen. Nyt minä hallitsen ostamista, eikä ostaminen minua.

Oletko sinä koskaan ollut näin pitkään ostamatta mitään?

-Såfin

PS. Kiitos kaikille kanssa-tsemppaajille, etenkin teille jotka yhdessä minun kanssa olitte ostolakossa! Ollaan itsestämme ylpeitä. Ja kiitos myös teille jotka olette sivullisina uhreina joutunut kuuntelemaan liiallista innostustani tätä koko aihetta kohtaan :)

8 asiaa jotka olen oivaltanut vastuullisemmasta ostamisesta

Tällä viikolla jatkan pohtimista "älä osta mitään"-kuukauden teemalla. Olen tällä hetkellä ollut kaksi viikkoa ostamatta mitään (muuta kuin ruokaa) ja viime viikolla kerroin siitä mitä vaikeuksia kohtasin heti alkumetreillä. Ei ollutkaan niin helppoa olla ostamatta mitään. Vaikka kuukautta on kulunut vasta näin vähän aikaa olen jo alkanut miettimään tulevaisuutta. Olen päättänyt, että paluuta vanhaan ei ole. En halua jatkaa samaa ostokäyttäytymistä kuin ennen. Maailmassa on ihan riittävästä tavaraa, enkä halua kannustaa ylituotantoon. Minusta ei ole täyskieltäytyjäksi sillä on asioita mitä ihminen "tarvitsee" ja TARVITSEE elääkseen normaalia elämää. Niinpä olen tässä pohtinut ratkaisuja, toiveita ja käyttäytymissääntöjä itselleni ostamisen suhteen. Toivon, että osaan muodostaa näistä jonkun alun ostofilosiaksi tulevaisuutta varten..

1. En halua omistaa asioita/tavaroita joita en muista tai tiedä omistavani. Näin käy helposti kun kaapit pursuavat tavaroista. Kun siivosin vaatekaappiani löysin vaatteita joita en muistanut. Olin iloinen niistä ja samalla minua harmitti, etten ollut käyttänyt niitä aiemmin. En halua, että näin on jatkossa. Haluan, että tavaroita on hallittu määrä niin, että muistan jokaisen niistä. Enempää en tarvitse. 

2. Haluan oppia lainaamaan enemmän. Haluan lainata kirjoja kirjastosta, naamiaisasuja tutuilta, erikoisia keittiötarvikkeita sukulaisilta ja ystäviltä. Ostamiseen tarvitsee perustelut jonka mukaan tavaraa tarvitsee toistuvasti pitkällä aikajaksolla. Kertakäyttöä varten en enää aio ostaa. 

3. En halua säilyttää tavaroita sellaisissa paikoissa johon ne eivät kuulu. (Osa talvivarusteista makuuhuoneen vaatekaapissa jne.) tällainen johtaa tavaran pienempään käyttöön. Lisäksi on ehkä mietittävä tarvitseeko siinä tapauksessa tavaroita ollenkaan jos ne eivät mahdu niille tarkoitettuihin kaappeihin.

4. Haluan joka kuukausi tehdä harkitun listan niistä asioista joita oikeasti TARVITSEN ja rajoittaa ostamiseni niihin. Tarvitsemme uuden rikkaimurin eteiseen rikkoutuneet tilalle mutta en TARVITSE uusia erivärisiä kuntosalikenkiä koska edelliset ovat vielä hyvässä kunnossa ja täysin ehjät.

5. Haluan, että ajan kuluessa myös lapset oppivat vastuulliseen kuluttamiseen. Yritän lempeästi muistuttaa heitä tavaramääräste heidän huoneissa ja jollain aikavälillä haluan myös rauhassa yhdessä heidän kanssa käydä läpi kaikki lelut ja miettiä mitä he oikeasti haluavat säilyttää.

6. Haluan, että ruokakaapit, jääkaappi ja pakkanen ovat "ajantasalla". Haluan, että tiedän mitä niiden sisällä on ja, että käytämme aktiivisesti niiden koko sisältöä. Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että myös ruokakaupasta pitää ostaa vain sen minkä tietää käyttävänsä.

7. Haluan uudistaa meidän perheen lahjapolitiikan. Suurin määrä tavaraa meidän taloon tulee juuri lahjojen kautta (synttärit, joulu, blogi tai muuten vain tuliaisina). Samalla haluan miettiä sitä miten toimimme muita kohtaan kun annamme lahjaksi tavaraa. Tähän minulla ei vielä ole ratkaisua, mutta pohdinta on käynnissä. Saa antaa vinkkejä!

8. Haluan oppia, että alennusmyynnit eivät ole syy shoppailulle. (Toys 'R Us:in konkurssi ja viime viikkojen loppuunmyynti on ollut vaikea pala. En houkutuksesta huolimatta ole sortunut tekemään ostoksia alennusmyynnin nojalla) Haluan päästä pois ajattelutavasta jonka mukaan tavaraa kannattaa ostaa sen takia, että se on alennuksessa. Valitettavan usein olen toiminut ihan päinvastaisesti. En sano, etteikö tuotetta kannata ostaa alennettuun hintaan jos se esimerkiksi on pitkään harkittu ja tavara jota oikeasti tarvitsee. 

Minkälaisilla asioilla sinä säädät ostokäyttäytymistäsi?

-Såfin

"Älä osta mitään"-kuukauden ensimmäiset haasteet

Tämä kuukausi lähti liikkeelle hieman eri tavalla kuin muut kuukaudet. Lähdin nimittäin muutaman ihanan tyypin kanssa viettämään "älä osta mitään"-kuukautta jonka aikana ei saa ostaa yhtään tavaraa. Luulin, että tämä olisi helppoa mutta itseasiassa olemme perheenä jo törmänneet ensimmäisiin tilanteisiin jolloin olisimme normaalisti lähteneet kaupoille. Viikon jälkeen tunnen, että haasteet eivät suinkaan ole loppu. Tiedän, että loppukuukausi tulee olemaan vaikea mutta ei ylipääsemättömän hankala. Tänään ajattelin kuitenkin kertoa kohtaamistani hankaluuksista ja siitä miten minä ratkaisin ne OSTAMATTA MITÄÄN!

Kuopuksemme synttäreillä viime viikonloppuna kohtasimme monia eri vaikeuksia. Halusin hankkia lapsille hauskaa tekemistä, koristella meidän kotia sekä tietenkin mahdollistaa sen, että synttärisankari saisi puhaltaa kakkukynttilöitä. Ruokaa sai tietenkin sääntöjen mukaan ostaa, joten se ei ollut ongelma mutta juhliin tarvitsee paljon muutakin. Miten me sitten ratkaisimme tilanteet viime viikolla?

Twister peli lainaksi. Lähetin viestin kaverille ja he lupasivat ystävällisesti lainata synttärijuhliimme twisterpelin jotta lapsilla olisi hauskaa tekemistä. Normaalisti olisin lähtenyt  kauppaan ostoksille, nyt selvisin lainaamalla. Jess, pisteet kotiin. 

Itsetehdyt koristeet. Me valmistimme jäätaidetta ulkoportaille kukkien sijaan. Ruokapöydälle täytimme koristeiksi 3 lasiastiaa m&m:s karkeilla (jotka myös kelpasivat syötäväksi tietenkin) ja ikkunoihin ripustimme vanhan lippuviirin. Eli tee-se-itse. Jess, pisteet kotiin.

Kakkukynttilät olivat suurin ongelma mutta onneksi minulla oli pieni tunne, että kaapissa saattaisi olla kynttilöitä edellisiltä synttäreiltä. Suuren etsintätyön jälkeen löysin viisi eripari kynttilöitä. Heh. Eli pengo kaapit. Jess, pisteet kotiin.

Hiukslakka loppu. Loppuviikosta olin paniikissa sillä hiuslakkani oli loppumassa. Olimme kyllä päättäneet, että saisimme ostaa hygieniatuotteita pakon edessä, mutta ensin pitäisi penkoa kaapit ja käyttää kaikki vanhat tuotteet pois. Minä tein ohjeiden mukaan ja arvatkaa mitä löysin: viisi pulloa puoliksi käytettyä hiuslakkaa. V-i-i-s-i!! Eli hyvät ihmiset, tutkikaa kaapit! Jess, viimeisin ongelma raktaistu tältä viikolta. 

Saa nähdä mitä tulevat viikot tuovat tullessaan! Hyvää viikonloppua sinulle <3

-Såfin

Älä osta mitään-kuukausi

Muuton yhteydessä järkytyin kaikesta tavaramäärästä joka salakavalasti oli kätkeytynyt kaappeihimme. Luulin aidosti, ettei meillä olisi ollut paljon tavaraa. Olin väärässä. Kaappeihin mahtuu hurjan paljon turhaa sälää. Veikkaisin, että oikeasti meillä on käyttöä noin 10 %:lle kaikista omistamisamme tavaroista. Silti pakkasimme valtaosan näistä tavaroista punaisiin muuttolaatikoihin ja siirsimme ne uuteen kotiin. Täytyy myöntää, että itse olen parantumaton shoppailija. Eniten ostan vaatteita, asusteita, sisustustavaraa ja kenkiä. Ei ole kuukauttakaan, joskus viikkoakaan, ilman ostoksia. Juttelimme aiheesta työkaverini kanssa (hän yhtä parantumaton shoppailija kuin minä) ja keksimme itsellemme haasteen. Aiomme yrittää olla ostamatta yhtään tavaraa koko helmikuun aikana. Valitsimme helmikuun koska tämä on lyhyin kuukausi koko vuonna. Heh. Silti en halua vähätellä meidän haasteen merkitystä. Kuukausi on pitkä aika tällaisille kuin me.

Älä osta mitään-kuukausi on monesta syystä merkityksellinen. Suuuressa kaavassa kahden ihmisen yhden kuukauden kuluttamisella ei ole kansantalouden tai maailman ylituotannon kannalta mitään merkitystä. Mutta tämän yhden kuukauden aikana joudumme kohtaamaan tilanteita jolloin normaalisti olisimme sortuneet ostamaan jotain ja sen sijaan meidän pitää miettiä tilanne uudestaan. Tarvitsenko oikeasti tätä tavaraa? Voinko käyttää jotain mitä jo omistan? Voinko lainata joltain? Kyse on kouluttautumisesta tai kenties eräänlaisesta re-boottaamisesta. Kun ensimmäinen ratkaisu aina on ollut kaupassa käyminen, ei ehkä edes tule miettineeksi jokaista ostopäätöstä kovin paljon. Toinen puoli on tunneshoppailu. Tätä teemme yhtälailla aivan liian paljon. Jokainen hetki kun on tylsää, kun pitää juhlia tai kun suree on hyvä syy shoppailla. Tämän "älä osta mitään"-kuukauden aikana meidän on keksittävä muita keinoja tunteiden käsittelyyn. 

Meillä on vielä muutama asia sovittavana sääntöihin liittyen mutta nämä ovat selvillä: Koko helmikuun aikana emme saa ostaa mitään itsellemme tai kotiin. Ostoksia ei saa tehdä kaupoissa eikä nettikaupoissa tai millään muullakaan keinolla. Sallitut keinot ovat lainaaminen ja olemassa olevien tavaroiden tuunaaminen. Ruokia ja elintarvikkeita saa ostaa normaaliin tapaan, vaikka itse ajattelin vielä kaiken lisäksi yrittää käyttää tätä kuukautta hyödykseni tyhjentääkseni mahdollisimman paljon avattuja pakkauksia ja pakkasta. Toivottavasti saamme uutta näkökulmaa shoppailuun tämän kuukauden kautta ja kenties koemme jonkunlaisen ahaa-elämyksen ja saavutamme pidemmänaikaista muutosta meidän shoppailukäyttäytymiseen. 

Lähtisitkö mukaan tällaiseen haasteeseen? Vai oletko kenties jo toteuttanut jotain vastaavaa?

-Såfin