Viime viikolla koko Suomea riepotteli myrskytuulet ja kovasti nousseet vesitasot. Siskoni lähetti meille videokuvaa jossa veden taso oli noussut niin korkealle, että se peitti osan heidän lähellä olevasta puistoalueesta. Kaikki tämä oli tietenkin poikien mielestä todella jännittävää. Ihmettelimme ikkunan takaa tuulessa lentäviä oksia ja ruutuja piiskaavaa sadetta. Kun myrsky vihdoin oli ohi suuntasimme viime sunnuntaina Uutelan luonnonsuojelualueelle itäiseen Helsinkiin. Luin netistä etukäteen, että tämä on kiva merellinen lenkki jossa pääsee näkemään sekä metsää että vesistöjä ja kallioita. Matkan päädyssä oli myös hieno, melko uusi grillauskota ja päädyimme pakkaamaan eväät mukaamme. Me päätimme siis muodostaa myrskypartion ja lähteä tarkistamaan mitä tuhoja kova tuuli ja vesitason nouseminen oli tehnyt luonnolle. Jo autossa, matkalla patikointialueelle pojat bongailivat tienvarsista kaatuneita puita ja roskamääriä jotka olivat pöllähtäneet liikkeelle. Niin liikkistä. Lapset ovat niin yltiöinnoissaan tällaisista jutuista.
Täytyy sanoa, että Uutelan "kahdeksikon" muotoinen patikkareitti oli juuri sitä mitä odotimme. Saimme nähdä merta, kallioita, kävellä pitkospuita pitkin, kaislojen läpi ja näimme myös vihreän sammaleen peitossa olevan satumaisen metsän. Puolet lenkistä ei ollut vaunukansaystävällistä sillä polut olivat kapeilta ja kallioisia, mutta meidän poppoo oli onneksi liikkeellä ihan jalan. Meren pintataso oli kuin olikin paljon korkeammalla kuin normaalisti. Puut näyttivät kasvavan suoraan merivedestä ja rantaan oli huuhtoutunut kuormalava ja paljon muita "pieniä aarteita". Meidän lenkki meinasi myös päättyä lyhyeen kun merivesi oli myrskyssä huuhtonut pitkospuut hujan hajan. Taiteilimme yhdessä kohtaa kapealla lankulla jotta pääsisimme veden yli jatkamaan matkaa. Pienin porukasta kulki tässä vaiheessa sylissä.
Koko lenkki kesti meillä useamman tunnin kulkea mutta vasta ihan lopussa lapset alkoivat väsyä. Metsä oli niin jännittävä ja monimuotoinen että he jaksoivat melkein kolme tuntia. Matkalla olimme keränneet metsäneläimille ruokaa, nähneet syödyn linnunmunan kuoret, nähneet kevään ensimmäiset hyttysvauvat kasvamassa kaarnan sisällä, heittäneet lukuisia kiviä mereen, istahtaneet sammaleelle ja nähneet oravia, lintuja ja paljon paljon muita jännittäviä juttuja. Ihmettelen aina sitä, miten lapset eivät oikeastaan tarvisisi muuta kuin metsän. Siellä ne ovat niin iloisia ja vapaita ja keksivät aina tekemistä. Uutelan alue oli juuri sitä mitä me tarvitsimme pitkän sisälläolokauden jälkeen. Suosittelen piipahtamaan jos et ole käynyt - todella kaunis paikka!
-Såfin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti