Taloprojekti - viimeinen leima on nyt paperissa!

Eilen meillä hypittiin ja tanssittiin ilosta. Se talo jota alettiin suunnittelemaan 7 vuotta sitten, johon hankittiin tontti 4 vuotta sitten, jota toden teolla alettiin rakentamaan 3 vuotta sitten ja johon muutimme 2 vuotta sitten (silloin hieman keskeneräisenä) on nyt vihdoin valmis. Eilen saimme siis viimeisen hyväksynnän paperiin Helsingin rakennusvalvontavirastosta lopputarkastuksen jälkeen. Vanhempi herra kävi kiertämässä talon kulmat ja totesi, että näyttää siltä, että olemme noudattaneet suunnitelmia ja toteuttaneet piirustuksissa olevan talon juuri niin kuin pitikin. Hän otti leimasimen ja sinikynän esille ja kuittasi meidän loppukatselmuksen. Meidän taloprojekti on nyt vihdoin tullut päätökseen. Tätä hetkeä on odotettu ja jännitetty pitkään. Se talo jonka joskus kahdestaan iltamyöhään piirrettiin ruutupaperille yhdessä unelmoiden on nyt vihdoin virallisesti totta. Tässä se on, meidän unelmiemme talo. Juuri sellaisena kuin me sen toivoimme olevan. Ja mikä matka tämä on ollut. Tuntuu hassulta ajatella, että kaiken tämän ajan jälkeen seisomme omassa olohuoneessa vailla suurta keskeneräisät projektia. Olo on tyytyväinen, iloinen ja kevyt.. ja ehkä kenties vähän oudon tyhjä.

Rakennusprojektiajoilta meille jää mieleen monta asiaa. Meidän isi-ihminen muistaa ne loputtomat illat rakennustyömaalla. Kaikki ne puhelinsoitot, suunnitelmat ja rautakauppakäynnit. Minä muistan miten viikkotolkulla viihdytin meidän pikkupoikia yksin sillä aikaa kun isi-ihminen oli tontilla ahertamassa. Muistan miten toimme isille ruokaa. Muistan miten ajettiin myrskyllä suojaamaan rakennusmateriaaleja lentämästä pihalta. Muistan miten valvoimme öitä miettien budjettia - joskus epätoivoisenakin. Muistan kun ylpeinä ja väsyneinä kutsuimme perheen ja ystävät kasaan ja vietimme harjakaisia meidän juuri nousseen talon kylmällä betoniterassilla. Muistan miten monta läheltä piti tilannetta kohtasimme. Viimeinen ihan loppumetreillä kun sahatessa betonimetalliverkkoa koko talo meinasi syttyä tuleen yhdestä epäonnen kipinästä. Kaikesta selvittiin.

Tämä on ja tulee olemaan suurin toteuttamamme projekti. Kun isi-ihminen eilen kuohuvan ääressä vitsaili että "eikun uutta rakennuslupaa vetämään" niin minun vastaus oli jyrkkä EI - ja noh, taisin minä vähän nauraakin. Vaikka en todellakaan halua enää koskaan rakentaa itsellemme taloa niin olen hurjan ylpeä tästä talosta ja jokaisesta kulkemastamme metristä. Meidän tavoitteena oli rakentaa loppuelämän koti (tai ainakin hyvin pitkäaikainen sellainen) ja sen me myös teimme. Kaikki valinnat olemme tehneet kestävyys, energiatehokkuus ja käytännöllisyys edellä. Ja edelleen seisomme valintojemme takana. Siitä tuli juuri täydellinen meille - unelmiemme talo.

Kippis meidän talolle!

-Såfin

Kesäkuulumisia

On aika ihmeellistä, että olemme jo kesän kynnyksellä luomassa uusia kesämuistoja. Minua varjostaa koko ajan sellainen outo odottava tunne. Odotamme, että korona jotenkin taianomaisesti katoaisi ja että voisimme siirtyä normaaliin arkeen ja ehkä jopa viettää normaalia lomaa. Näin ei tietenkään tule käymään - silti en voi karistaa tätä tunnetta. Olemme kuitenkin jo hieman vapaammin alkaneet näkemään ystäviä. Pyrimme edelleen viettämään aikaa pääosin ulkotiloissa ja turvavälit huomioiden. Silti kaikkiin tapaamisiin liittyy pieni syyllisyys ja kenties jopa pieni pelko. Meidän kesätunnelmat ovat kuitenkin tästäkin huolimatta pikkuhiljaa nousussa. Teemme säännöllisesti mökkiretkiä, suunnittelemme kaveriperheen kanssa telttailuviikonloppua ja olemme käyneet ystäviemme kanssa veneilyreissuissa. Koska tämä kevät meni ohi oudossa korona-sumussa havahduimme (melkein liian) myöhään siihen, ettemme olleet suunnitelleet poikiemme 2,5 kuukauden mittaista lomaa millään muulla tavoin kuin, että me vanhemmat olemme heidän kanssa 4 viikkoa yhtäaikaisesti lomalla heinäkuun puolesta välistä alkaen. Niinpä aloin kiireesti etsiä meidän esikoiselle kesäleiripaikkaa. Iloksemme saimme hänelle viimeisen paikan meidän iltapäiväkerhon järjestämältä kolmeviikkoiselta seikkailuleiriltä. Huh. Onneksi on myös isovanhemmat. Kyllä me jotenkin tästäkin kesästä pärjätään ja myös nautitaan!

(pelastusliivikuva meidän kuopuksesta on minun ystäväni ottama, kiitos!)

Meidän jääkiekkoseura päätti hetki sitten alkaa järjestämään kesäjäitä niille innokkaille pienille kiekkoilijoille jotka haluaa osallistua. On kivaa, että tällainen mahdollisuus on, sillä kevään kiekkokausi jäi lyhyeksi. Meidän esikoinen käy nyt siis muutaman kerran viikossa ylimääräisillä kesäjäillä ja hän nauttii siitä suuresti. Varusteet pitää kuitenkin pukea jo kotona, sillä pukukopit ovat kiinni lähikontaktien välttämisen ehkäisemiseksi. Treenien jälkeen tullaan myös kotiin suihkuun. Koska kevät on ollut hiljaista aikaa sekä harrastusten ja muiden kaveritapaamisten takia olemme pikkuhiljaa alkaneet muuttamaan asennettamme ja rutiineja rauhallisempaan suuntaan. Pitkän pohdinnan jälkeen olemme päättäneet lopettaa poikien pitkäaikaisen uintiharrastuksen. Olemme 8 vuotta yhtäjaksoisesti heränneet lauantaisin kello 9.15 alkavaan perheuintiin. Nyt sen aika on ohi. Haluamme koronakevään jälkeen jatkaa meidän rauhallisempia viikonloppuaamuja.

Monet ovat some:ssa julkisesti haastaneet viestintää ja postauksia jonka mukaan nyt korona-aikaan ihmiset ovat saaneet ennätyksellisen paljon aikaiseksi kotona. Jotkut ovat löytäneet energiaa siivota kaappeja, järjestää kotia, suunnitella pihaprojekteja jne. Meillä tilanne on ollut päinvastainen. Olemme tehneet enemmän töitä kuin koskaan aiemmin, nukkuneet huonosti, olleet etäkoululaisten tukena ja samalla pelänneet sitä tulemmeko elämään jatkossakin tällaista elämää jatkuvassa tautipelossa. Me emme ole sisustaneet kotiamme, siivonneet kaappeja tai järjestäneet valokuvia. Päinvastoin. Kun esikoisemme palasi kouluun minä romahdin. Myös meidän isi-ihminen on ollut väsyneempi. Nukuin mökillä yhden viikonlopun putkeen. Sen jälkeen olen myös itkenyt ja ollut hämmentynyt siitä että me ehkä joudumme elämään tällaisessa "odottavassa tilassa" hyvinkin pitkään. Lyhykäisyydessä voisi siis sanoa että olin taistellut kaikki nämä viikot ja hymyillyt lasteni edessä.  Olemme vieneet lapset suunnistamaan, ajaneet ympäri lähikaupunkeja viedäksemme heidät näkemään uusia paikkoja luonnossa ja yrittäneet kokkailla kotona ravintolatasoista ruokaa, koska emme ole voineet mennä ulos syömään. Kaikki tämä oli liikaa. Toivun tästä vieläkin - en ole vielä sama energinen minäni, mutta pikkuhiljaa ehkä. 

Kotona iloitsemme kaikesta väsymyksestä huolimatta meidän uuden terassin istutuksista. Siellä kasvaa retiisejä, salaattia, porkkanaa ja yrttejä. Grillikin on ahkerasti ollut käytössä. Marjapuskamme täyttyvät marjoista ja pikkuhiljaa voimme jo alkaa maistelemaan niitä. Olen myös käynyt puistojumpissa ja suunnittelemme työkavereiden kanssa skumppajoogalle menemistä tulevalla viikolla. Kaikesta tästä saan energiaa. Eniten iloa saan kuitenkin siitä miten lapset jaksavat peuhata ja siitä kun näen miten onnellisia (ehkä onnellisen tietämättömiä) he ovat. He rakastavat luontoa ja meidän pihaa ja peuhaavat aktiivisesti ulkona aamusta iltaan niin, että kun nukkumaanmenoaika tulee he sukeltavat sänkyihinsä ja nukahtavat alle minuutissa. Niin sen kuuluukin olla. Tunnen suurta onnea siitä, että minulla on perhe. 

Mitä sinulle kuuluu?

-Såfin

Näin korona-arki muutti meidän ruokalaskua ja ruokailutottumuksia

Kun ensimmäinen korona-kuukausi oli takanapäin olimme aivan järkyttyneitä ruokalaskun suuruudesta. Käytimme siinä kuussa hieman yli 1500€ ruokiin. Se tekee n 400 €/viikko!! Meidän perhe koostuu neljästä henkilöstä ja meidän lapset ovat 8- ja 6-vuotiaat. Tällä hetkellä kovasti treenaava 8-vuotias syö yhtä paljon (ja välillä enemmän!) kuin aikuinen kun taas meidän nuorempi tyyppi syö vielä lapsen kokoisia annoksia. Normaalina kuukautena kulutamme ruokaan n. 800 €, silloin lapset syövät arkipäivisin koulussa ja päiväkodissa. Lisäksi "normaalina" arkena me aikuiset kulutamme sievoisen summan rahaa myös työpaikan lounasruokalassa. Silti olin järkyttynyt siitä miten saimme kulumaan näin paljon rahaa pelkkään ruokaan kun uusi tilanne pakotti meidän järjestämään kaikki ruuat ja välipalat kotona. Mielessäni olen yrittänyt keksiä tälle selityksiä. Syyllistyimme alkuun ehkä pienoiseen varmisteluun - ostimme kaappiin "hätävaraksi" vähän ekstra ruokaa. En usko, että teimme tätä tietoisesti, mutta näin jälkeenpäin kaappeja katsoessa voin todeta, että näin tässä varmaan on käynyt. Lisäksi myös kivempi ruokailu ja hifistely oli yksi ainoita ilonaiheita korona-aikana - löysimme iloa kokkailusta ja perheen viikonloppuillallisista. Panostimme siis ruokaan...

Päätimme taas aloittaa pienimuotoisen remontin meidän ruokailun suhteen ja suunnitella viikkoruokailua hieman tarkemmin. Nyt lapset ovat taas koulussa ja päiväkodissa syömässä joten se pienentää kulutusta hieman - mutta me aikuiset teemme edelleen etätöitä kotoa ja siksi meidän ruokailu pitää miettiä ja suunnitella eri tavalla kuin ennen. Kävin viikonloppuna ruokakaupassa tekemässä 6 päivän ostokset ja siihen kului 106,20 €. Lisäksi tulemme tilaamaan lounasta ravintolasta kahdelle henkilölle yhden kerran ja syödä yhden kerran koko perhe ravintolaruokaa. Se tekee ehkä n. 70-90 € lisälaskua. Pienellä suunnittelulla pärjätään kuitenkin pitkälle. Ruokalasku on kohtuullisempi tässä kuussa. Tietenkin pikakauppakäynti keskellä viikkoa voi tulla vielä kyseeseen kun joku peruskulutustuote loppuu ennenaikaisesti. Tällä viikolla syömme perusruokaa, mutta fiiliksen mukaan. Teemme kesäkurpitsa-kukkakaalikettoa (useampi ruokailu), papupataa riisillä (useampi ruokailu), jauhelihakastiketta ja spagettia sekä katkarapu-feta salaattia. Lisäksi syömme jonain iltana vain viiliä ja leipää kananmunalla. Vaikka isommista ruokasatseista riittää meille aikuisille myös lounasta jollekin päivälle ostin meille yhdet valmisannokset kanaa ja riisiä.

Korona-ajalla ei ole ollut vain rahallisesti merkitystä meidän perheen ruokailutottumuksiin. Kaksi muutakin oleellista asiaa on muuttunut. Olemme ottaneet enemmän valmisruokia osaksi arkeamme. Aiemmin emme juuri koskaan syöneet mitään eineksiä. Koska meidän arki on ollut vähintäänkin hetkistä kun olemme hoitaneet kotikoulua ja kiireistä työarkea kotoa, olen häikäilemättä ja häpeilemättä tarjonnut perheelle myös valmiita ruokia. En tiedä ovatko ne tulleet jäädäkseen - luultavasti ei, mutta tähän hätään ne olivat tarpeen. Toinen muuttunut asia on se, että olemme alkaneet tekemään monia isompia ruokasatseja viikossa. Lounasaikaan keskellä työpäivää meillä ei ole aikaa seistä keittiössä. Sosekeitot, laatikot ja isot määrät kastiketta johon kätevästi voi vaan keittää eri lisukkeita ovat olleet toimivat tässä tilanteessa. On jännää analysoida itseään ja miettiä miten itse joutuu ja on valmis muuttamaan omia arkirutiineja niin tarvittaessa. Alkusokin jälkeen asenne valtaa mielen ja keksii keinoja selviytyä erilaisista tilanteista.

Miten korona-arki muutti sinun ruokalaskua tai ruokailutottumuksia?

-Såfin

Vihdoin oma kompostori!

Olemme viimeisen vuoden aikana käyneet läpi melkoisen muutoksen meidän perheen hiilijalanjäljen arvioimisessa. Yksi iso kipupiste ja suuri musta pilkku sydämessäni oli se, ettemme juurikaan lajitelleet meidän jätteitä. Siis millään tavalla. Tähän suurin syy oli tietenkin kätevyys. Olemme aiemmin asuneet pienessä taloyhtiössä johon ei edes Helsingissä ollut mahdollista saada bio-jäteastiaa yleisen jätehuollon piiriin. Kaikki on pitänyt tehdä erikseen. Emme vaan voi kävellä pihallemme viemään pahvia/muovia tai bio-jätettä niihin kuuluviin laareihin vaan meidän on pitänyt keksiä tähän järjestelmät ja systeemit. Päätin jo aiemmin, että etenisimme pienin askelin. Alkaisimme lajittelemaan ensin pahvit erikseen. Keksimme paikan omasta kodistamme johon keräisimme pahvit odottamaan seuraavaa vierailua lajittelupisteelle. Sen jälkeen tuli lasi ja metalli. Niitä kertyy vähemmän, mutta silti tällekin piti olla säiliöt ja paikat keittiössä. Lopulta aloimme myös erittelemään sekajätteestä muovit. Se tunne kun olimme päässeet tähän pisteeseen oli mahtava. Valtaosa meidän roskista meni nyt paikkaan johon ne kuuluvat. Silti jäimme talven kynnyksellä pohtimaan omaa kompostoria. Se olisi viimeinen puuttuva palanen..

Saimme suureksi iloksemme joulupukilta kirjeen jossa luki, että saisimme lahjaksi valita haluamamme kompostorin pihaamme kevään tullen. Viime viikolla tämä vihdoin tapahtui. Meidän kotipihaan muutti kompostori ja tämän myötä voin ylpeydellä sanoa, että me lajittelemme niin paljon kuin tällä hetkellä pystymme. Kompostorin käyttö on toki meille vielä uutta ja olemme saaneet sen käyttöön ja käyttöönottoon kiitettävästi vinkkejä. Silti aina uuden kokeileminen on jännää. Lisäksi olemme huomanneet, että monet ovat vielä ostaneet toisen kompostorin jonne siirtävät puoliksi maatuneen pikakompostorin mullan. Saa nähdä onko tämä meidänkin kohtalo. Silti olen innoissani nyt tästä hankinnasta ja opettelemme lajittelemaan jätteet vielä entistä tarkemmin. On jännä huomata miten älyttömän vähän sekajätettä oikeastaan syntyy. Voimme nyt jo hyvin harventaa meidän sekajäteastian tyhjennysväliä koska se säiliö ei vain yksinkertaisesti täyty. Kesäprojektiksi jää myös laajentaa meidän nykyistä roskakatosta jotta meidän biokompostori saadaan saman katoksen alle meidän sekajäteastian viereen. 

Jos sinulla on vinkkejä ja ideoita biokompostorin parempaan käyttöön ja hyödyntämiseen - saa vapaasti jakaa alla olevassa kommenttikentässä! :)

-Såfin

Maja olohuoneessa

Kirjoitin aiemmin siitä, miten löysin kevätfiiliksen ja uudistin ja freessasin vähän meidän olohuoneen ilmettä keväisillä uusilla tekstiileillä. Minä en ole ainut joka on nauttinut uusista tyynyistä ja vilteistä. Ihan tavanomainen näky meidän kotona on siirtyneet huonekalut, kasaan pinotut tyynyt ja ympäri huonetta levitetyt viltit. Meillä rakennetaan paljon majoja. Joskus majat toimivat suojapaikkana ja joskus ne ovat linnoituksia, koteja, veneitä ja milloin mitäkin. On oikeastaan hauska huomata minkälainen vaikutus lelujen ja tv:n puuttumisella on lapsiin.  Me olemme parisen vuotta sitten tehneet päätöksen pitää lelut alakerrassa makuuhuoneiden ja oleskelutilan läheisyydessä ja yläkerrassa olohuoneen, työhuoneen ja keittiön ympärillä pyrimme pitämään tarkempaa järjestystä. Yläkertaan ei meillä tuoda (ainakaan valtavia määriä) leluja, ja jos sinne päivän mittaan eksyy leluja ne viedään illalla takaisin alakertaan. Meidän yläkerrassa ei myöskään ole TV:tä. Ajatuksena tämän takana oli se, että toivoimme lasten osallistuvan enemmän ruuanlaittoon, yhdessäoloon ja muutenkin käyttäisivät enemmän mielikuvitusta leikeissään.. 

Kun lelut puuttuvat lapset keksivät silti paljon tekemistä. Joskus sitä edeltää pieni kiukuttelu ja valittaminen siitä miten tylsää on. Hetken päästä tilanne kuitenkin muuttuu. Yläkerrassa säilytämme poikien soittimia, eli Ukulelea ja uusimpana tulokkaana myös rumpuja. Meillä on lipastossa aina piirrustuspaperia ja kyniä ja niitä käytetään aktiivisesti. Jos näiden jälkeen tylsistyttää voi tietenkin aina rakentaa majaa, leikkiä meidän kilpikonnan kanssa (joka myös asuu yläkerrassa) tai vaikkapa auttaa äitiä laittamaan ruokaa. Lapset ovat tämän muutoksen takia hienosti oppineet osallistumaan keittiössä ruuanlaittoon. He osaavat kuoria perunoita, tehdä salaattia ja keittää kananmunia. Väittäisin, että heiltä onnistuisi jo myös jauhelihakastikkeen tekeminen itsenäisesti, jos vain uskaltaisin antaa heidän yksin häärätä kuumien pannujen ääressä. 

Emme tietenkään kiellä pojilta leluja. He viettävät paljon aikaa myös alakerrassa rakentaen legoja ja leikkien erilaisia vauhdikkaita leikkejä, sotasankareita, merirosvoja jne. Leikkiminen on tärkeää. Minusta tässä kaaoksessa meidän valinta on kuitenkin ollut oikea. Meillä on yläkerta joka on rauhoitettu hieman rauhallisemmalle puuhalle ja sen jälkeen jos tekee mieli villiintyä voi mennä joko ulos tai siirtyä leikkimään alakertaan. Tämä toimii meidän kaikkien mielestä hienosti.

Miten teillä tehdään lelujen kanssa. Saako kaikkialla kodissa leikkiä?

-Såfin 

Pikasiivous - uhka vai mahdollisuus?

On yllättävän hauskaa jutella siivouksesta ja siivousvinkeistä kavereiden kanssa. Näissä keskusteluissa nousee usein esille ilmiö jota myös meidän kodissa on nähty lasten synnyttyä, nimittäin pikasiivoukset. Ei ole enää viikkosiivousta tai suursiivouksia samassa merkityksessä kuin niitä oli ennen. Sen sijaan on siivousta KOKO AJAN - hyvässä ja pahassa. Oikeastaan minua ärsyttää esillä lojuvat siivousvälineet, mutta silti haluan kaiken olevan käden ulottuvilla sitä hetkeä varten kun minulla on 5 minuuttia ylimääräistä aikaa siivoukselle. Se on luonnollista. Meidän arki 5- ja 8-vuotiaan kanssa on melko kiireistä ja niin sen kuuluukin olla. Tilannetta ei helpota se, että olen tarkka siivouksen suhteen. En koskaan voisi päästää kotiani täyteen kaaokseen. Se ahdistaisi minua todella paljon. Silti olen lasten myötä oppinut sietämään sotkua hieman paremmin. Olemme vuosien varrella investoineet mm. laadukkaaseen varsi-imuriin joka käden ulottuvilla murujen ja pahimman hiekan siivoamiseen. Olemme myös lisänneet esimerkiksi roska-astioiden määrää ja investoineet hienoon pyykinlajittelukaappiin. Keinoja parempaan siivousarkeen on paljon. Viime viikkoina olen myös ottanut testiin Sinituotteen lanseeraamia uusia apuvälineitä pikasiivoukseen ja olen ollut näihin todella tyytyväinen..

Sinituote on tuonut markkinoille tuotesarjan joka on nimenomaan kehitetty pikasiivoukseen. Siis kaikille meille joilla on lapsia, lemmikkejä tai joiden elämä on muuten kiireistä. Nämä tuotteet ovat tehty juuri siihen hetkeen ennen kuin yllätysvieraat tupsahtavat ovesta tai siihen hetkeen kun itse päivän päätteeksi on niin väsynyt, ettei jaksa aloittaa suurta siivousrumbaa. Tuotesarjaan kuuluu minun uusi lempisiivousväline: pikasiivousmoppi. Tämä moppi on meillä jatkuvasti lähettyvillä ja sen voi ottaa käyttöön ihan vain kiinnittämällä siihen kertakäyttöisen siivouskosteuspyyhkeen. Miten kätevää? Ei enää, vesiämpäreitä tai pesuainepullojen kuljettamista edestakaisin. Nämä kertakäyttöiset siivousvälineet ovat todella kätevät. Eniten pyyhin tällä mopilla eteisen ja usein myös ruokapöydän ympäristön. Täällä ne meidän suurimmat sotkut ilmeisesti ovat. Hihii..

Toinen todella kätevä tuote on Sinituotteen pikasiivousliinat. Itse olen käyttänyt näitä etenkin keittiössä ja wc:ssä. Kertakäyttöisyydestä huolimatta nämä tuotteet ovat ekologisia. Nämä pikasiivousliinat ovat tehty 100% kompostoituvasta materiaalista. Lisäksi liinoja ei tarvitse pestä tai kostuttaa. Liinoissa ei ole käytetty ylimääräisiä kemikaaleja ja ne ovat hajisteettomia. Nämä tuotteet jäävät ehdottomasti meidän perheen vakiokäyttöön.

Onko pikasiivous siis uhka vai mahdollisuus? Meidän mielestä ehdottomasti mahdollisuus. 

Miten sinä teet pikasiivouksen?

-Såfin

//Yhteistyössä: Sinituote oy - Tuotteet saatu //

Kuukausi ilman pesukonetta

Tänään minua ärsyttää niin suunnattomasti. Voitko kuvitella miltä tuntuu elää kuukauden ilman pyykinpesukonetta lapsiperheessä? No minä voin, sillä olemme pian olleet kuukauden ilman konetta joka tuon tuosta pesaisisi pyykkivuoremme puhtaiksi. Ja ei, meidän lähellä ei ole pyykkitupaa tai edes pesulaa kilopyykille. Reilu 3 viikkoa sitten meidän pyykinpesukone alkoi pitämään hassua ääntä. Se hajosi onneksi jättämättä pyykkejä sisälleen. Koneessa oli vielä takuu voimassa, joten olimme yhteydessä myyjään joka antoi huoltopalvelun numeron.  Koska luulin, että tämä on hyvin lyhytaikaista, yritimme olla positiviisia. Nyt aikataulu on kuitenkin venynyt huoltoliikkeen toimesta. On tilattu huoltajaa, koneen noutajaa, varaosaa ja lopulta koneemme päätyi jonkin korjausjonon hännille. Kun emme olleet kuulleet mitään 1,5 viikkoon aloimme kyselemään pesukoneemme perään. Saimme takaisinsoiton jonka mukaan heillä ei vieläkään olleet arviota milloin koneemme otettaisi käsittelyyn. 

Minulla napsahti - eihän tämä tilanne ole ok. Selvitin äkkiä netistä mikä on takuukorjauksen kohtuullinen aika. Se oli kuluttajasuojelulautakunnan mukaan pyykkikoneen kohdalla vain muutaman päivän, koska se on kone josta ollaan perheissä todella riippuvaisia. Me olemme odottaneet KOLME VIIKKOA. Ymmärtäisin vielä, jos koneessamme olisi ollut erikoinen vika, mutta kyse oli perusvika - laakerit olivat rikkoutuneet käytössä. Eilen kirjoitin myyjälle erittäin vihaisen viestin. Myyjällä on vastuu ja on tässä tapauksessa takuun myöntäjä ja ottaa vastuun huoltokumppaninsa toimista. Toivon, että viestini saa aikaiseksi edes jotain. Toivon, että he korjaavat prosessinsa jotta seuraavat ihmiset säästyisivät tällaiselta odotusajalta. Ymmärrän, että siellä on ruuhkaa ja myös muut ovat samassa veneessä meidän kanssa mutta en todellakaan aio elää toista kuukautta ilman pesukonetta. En siis todellakaan. 

Olemme tänä aikana kiitollisesti ottaneet vastaan pyykinpesuapua ja kuskanneet pyykkejä lasten isovanhemmille pestäväksi. (Suuri, suuri kiitos avusta!!) Olemme ajaneet edestakaisin ikeakassit täynnä puhtaita ja toiseen suuntaan likaisia vaatteita. Välillä olemme kuljettaneet märkiä pyykkejä kuivumaan kotiin ja välillä ne on kuivatettu isovanhemmilla. On etsitty ja yritetty ennakoida pyykinpesua tiettyjen vaatteiden kanssa jotka ovat tiiviissä käytössä. Ei ole kivaa - silti se tietty vaate on aina väärässä paikassa.

Typerä, typerä takuuhuolto - korjatkaa meidän pesukone!!

-Såfin 

Pari sanaa ruokahävikin vähentämisestä - Hävikkiviikot

Olen innoissani hehkuttanut täällä blogissa ja instagramin puolella sitä miten olemme alkaneet lajittelemaan kaikki meidän perheen jätteet. Aloitimme helpoimmasta päästä ja treenasimme pahvien ja tölkkipakkausten viemistä kierrätyspisteelle (joka muuten sijaitsee vain n. 500 metrin päästä meidän uudesta kodista!). Sen jälkeen aloimme keräämään lasit ja metallit omiin bokseihin ja lopuksi vielä muovipakkaukset. Tölkit ja sanomapaperit olemme kierrättäneet jo pitkään. Tämä on ollut mielenkiintoinen ja super-palkitseva prosessi meille. En olisi koskaan ajatellut, että jätteiden lajittelusta tulee näin hyvä mieli. Melkein tunnen kun sädekehä pään päälläni loistaa. Hihii... Ensi keväänä olemme päättäneet investoida biokompostoriin meidän pihalle. Jätteiden lajittelu on yksi asia, mutta kokonaiskuvaan voi vaikuttaa myös monella muulla tavalla kuten esimerkiksi pienentämällä ruokahävikkiä. Lisäksi on vielä täysin toinen maailma jossa hyvillä valinnoilla voi vaikuttaa jätteiden määrään valitsemalla tuotteita joiden pakkauksiin ei ole käytetty paljon materiaalia sekä mm. käyttämällä kestovihannespusseja, bioelmukelmuja ja muita uusiokäytettäviä pakkauksia. Keinoja on monia, mutta juuri nyt meidän perheessä pohditaan ruokahävikkiä...

Suomalaiset heittävät keskimäärin 6% ostamastaan ruuasta pois. Henkilöä kohden tämä tarkoittaa 20-25 kiloa vuodessa. (lähde: hävikkiviikot) Eniten meidän perhettä harmittaa puolikäytetyt ruokaainepurkit, kuten esimerkiksi avatut taco-salsat, hillopurkit ja maustekastikkeet. Huomasimme jääkaapin ylähyllyn täyttyneen näillä puoliksi syödyillä purkeilla. Emme ole ajatelleet sen kummemmin koko asiaa vaan heitämme avatun purkin ylähyllylle ja annamme sen olla siellä kunnes se jossain vaiheessa löytää tiensä roskikseen. Lisäksi suuria määriä ruokahävikkiä syntyy meidän perheessä kuivakaapista ja leipäosastolta. Emme leivo kovin usein ja kuivakaapissa on siksi avattuja pakkauksia ruisjauhoja, leseitä jne. joita olemme käyttäneet yhden reseptin toteuttamiseen. Pakkaukset jäävät seisomaan kaappiin ja lopulta vanhenevat ja heitämme ne pois. Tuoreruuan suhteen olemme jo aika hyvin oppineet käyttämään kaikki valmistamamme ruuat. Silti arvioisin että heitämme tällä hetkellä jopa 10% ostamastamme ruuasta pois. Järkyttävää.

Ruokahävikkiviikot meidän perheessä: Olemme päättäneet ottaa kaksi viikkoa timeouttia meidän ruokaostoksiin. Lähtökohtaisesti kaivamme näinä viikkoina kaapista kaikki ainekset ja pyrimme näin tyhjentämään varastoja, jottei ruoka pääsisi vanhenemaan. Toki ostamme ruokaa kaupasta myös tänä aikana, mutta vain täydentääksemme annoksiamme. Esimerkiksi: jääkaapissa puoliksi syöty tacosalsa, kuiva-ainekaapissa yksi takahyllylle unohdettu tortillapakkaus ja maustekaapista löytynyt guacamolemausteseos on jo puolet tortilla-illallisesta. Ja saamme kuivakaapista löytyvästä pian vanhentuvasta pestosta ja avatusta pastapaketista jota täydennetään cashew pähkinöillä ja fetajuustolla kivan illallisen. Ruokahävikkiviikoilla käytämme jokaisella annoksella jo jotain kaapista löytyvää - aina ei tarvitse ostaa uutta. Kaappien tyhjentämistä voisi tehdä systemaattisemminkin, mutta nyt opitaan uutta käyttäytymismallia kahden viikon intensiiviajanjakson ajan.

Pysyvämpiä muutoksia hävikin vähentämiseksi: Yksi suurimmista ongelmista Suomessa on mm. poisheitetty leipä. Me tartumme tähän ongelmaan tästä lähtien pakastamalla kaikki paitsi se leipä jota juuri sillä hetkellä syömme. Ostamme  yleensä viikossa 2-3 pakkausta leipää ja nyt laitamme siis näistä puolet heti pakkaseen. Pakkasen käyttämistä voisimme muutenkin tehostaa. Isosta makaroonilaatikosta voisi suoraan pakastaa jo yhden koko perheen annoksen odottamaan. Tuoreaineksia ostamme jo tälläkin hetkellä pienemmissä erissä, jotta varmasti käytämme ne kaikki. Lisäksi ainakin kerran kuussa pitää alkaa leipomaan hävikkisämpylöitä. Näillä pääsemme jo vähän matkaa eteenpäin hävikin vähentämisessä.

Mietitkö sinä usein ruokahävikkiä..?

-Såfin

Ps. Luin myös jännästä baarista jotka tekevät hävikkiaineksista drinkkejä! Pitää ehdottomasti testata joskus.

PPS. Oikeasti ruokahävikkiviikot olivat jo viime viikolla, mutta minusta näitä voi harrastaa milloin vain.

PPS. Vielä suurempi ongelma hävikkiruokaketjussa on ruokaketjujen osuus kaikesta valmistetusta ruuasta (18%) , mutta tämä on jo aihe erikseen. 

PPPS. Nyt minä lopetan.. :)

21 kuvaa meidän kodista

Tulin tässä miettineeksi meidän kodin sisustusta ja sen tyyliä. Täällä blogissa on pian ollut esittelyssa melkein kaikki uuden talomme huoneet. Kun keväällä 2018 muutimme juuri meidän uuteen juuri valmistuneeseen taloon uskoin, että huoneet olisivat todella yksinkertaisesti sisustettu ja että sama tyyli jatkuisi läpi talon. Niin ei kuitenkaan käynyt. Minulla on aina ollut tarvetta väripilkuille ja itseasiassa viime aikoina olen alkanut kaipaamaan myös värejä isoille pinnoille. Pikkuhiljaa meidän uuden talon sisustustyyli on alkanut muodostumaan pienien ja välillä isompienkin hankintojen myötä. Meidän uuden talon tyyli on siis sekava, mutta hauskalla tavalla myös yhteenkuuluva. Jokaisessa tilassa on jokin katseenvangitsija ja pieniä erikoisia detaljeja. Sääntönä olemme pitääneet vain sen, että jokainen hankkimamme sisustusesine pitää herättää iloisia tunteita. Ehkäpä siksi, meidän huoneet eivät ole peräisin sisustuslehdistä vaan täysin omanlaisensa..

On hauska huomata, että kotimme on saanut persoonallisen ilmeen vaikka muuton jälkeen keskityimme vain huoneiden täyttämiseen huonekaluilla jollain konstein. Meidän uudessa kodissa oli nimittäin enemmän huoneita kuin vanhassa kodissa ja pinnat näyttivät tyhjiltä ja persoonattomilta muutomme jälkeen. Olemme uskaltaneet tehdä erikoisiakin hankintoja. Hankimmme mm. keltaisen sohvan Vepsäläiseltä, kunnostimme 50-luvun sohvan olohuoneeseen ja eteiseen hankimme aurinkoa muistuttavan suuren bambupeilin. Pinnoissa emme tyytyneet vain valkoiseen vaan maalasimme esimerkiksi lasten huoneissa olevat seinät kolmella eri värillä geometrisellä tyylillä. Lisäksi olemme erityisen iloisia meidän olohuoneen ja keittiö kalanruotoparketista.

Lipastoilla ja hyllyillä on koriste-esineitä ja aarteita jotka olemme ostaneet reissuilta ja löytäneet mitä erikoisemmista paikoista. Olohuoneessa on myös esineitä eri aikakausilta jotka olemme hankkineet ihan huutokaupasta kuten meidän alkuperäistuotantoa oleva Diamond-chair ja 50-luvun konjakinvärinen lipasto. Esillä on mm. myös isoäidiltäni peritty vanha sohvapöytä. Kaikki ei toki ole vanhaa vaan olemme yrittäneet luoda kivan kontrastin vanhan ja uuden välillä. Meidän kylpyhuoneet ja sauna on selkeätyylisiä ja vaaleita. Myös eteinen on vaalea ja raikas. Vaikka meidän talon sisustus ei ole millään tavalla vielä valmis, olen silti jo valmis kutsumaat tätä kodiksi. Huoneet ja nämä seinät tuntuvat juuri omilta ja tulen aina hyvälle tuulelle meidän kodin sisustuksesta.

Onko sinun kodissa persoonallinen tyyli..?

-Såfin