Kelloja käännettiin ja minulle, kuten kaikille muillekin, tämä tarkoittaa äkkipimeitä iltoja, sinnittelyä ja valoisamman ajan odottelua. Tiedän, että olemme olleet etuoikeutettuja siinä mielessä, että olemme aikaisempina vuosina voineet pakata kamppeemme ja matkustaa etelän lämpöön nauttimaan auringosta juuri tähän aikaan vuodesta. Tämä ei ole ollut tärkeää vain sen takia, että saa suuren annoksen aurinkoa silloin kun on pimeää, vaan viikko etelässä on pitkän odottelun, säästämisen ja suunnittelemisen palkinto. Vastikään luin YLE:n jutun jossa lääkäri Emilia Vuorisalmi selitti mitä kehossa tapahtuu kun ihminen pääsee suunnittelemalleen etelänmatkalle. (Kannattaa lukea tuo juttu, jos tällainen edes vähän kiinnostaa!) Etelämatkan suunnittelu, odottaminen ja suuren palkinnon lunastaminen laukaisee kehossa dopamiinituotannon, joka on yksi niistä hormoneista joita tarvitsemme pysyäksemme positiivisena. Nyt jäämme siitä paitsi - vai jäämmekö? Uskallan väittää, että kaiken keskellä on mahdollista myös ruokkia niitä positiivisia tunteita, mutta sen eteen pitää tehdä paljon töitä.
Samassa jutussa jonka linkkasin yllä, oli listattu muutamia juttuja miten kannattaa ruokkia kehon positiivisten hormonien tuotantoa. Yksi niistä iski minuun oikein kunnolla. Juuri tätä samaa dopamiini-hormonia voi ruokkia myös muilla ihan arkisilla tavoilla esimerkiksi sillä, että kirjoittaa itselleen pienen tehtävälistan joka päivä. Kun sitten saa suoritettua näitä pieniä tehtäviä listalta, siitä seuraa hyvän mielen tunne joka on verrannollinen juuri tällaiseen "asioiden tavoitteluun vs. saavuttamiseen". Aivan huikeaa "mikro-douppaamista". Kun tätä jatkaa säännöllisesti voi ylläpitää hyvää fiilistä ja samalla saada asioita aikaiseksi. Ei kuitenkaan kannata päästää tekemistä suorittamisen puolelle.
Monelle ei ehkä tule yllätyksenä että minä, excelin vannoutunut käyttäjä, olen puoliksi vahingossa käyttänyt tätä menetelmää jo pitkään. Ei pelkästään talvena kun muuten on vaikeaa jaksaa. Nyt aion jatkaa tätä systeemiä entistä tarmokkaammin. Olen siis jo vahingossa salaa ruokkinut omaa dopamiini-tuotantoani. Minulla on jokaiselle päivälle "mini-tavoitteita". Jokaiselle viikolle, kuukaudelle ja jopa vuodenajalle on yhtälailla omat pienet välietapit. Joskus nämä tulee asetettua puoli vahingossa. Usein se on pieni näkymätön todo-lista päässäni ja joskus kirjoitan asiat erikseen muistiin lapulle tai puhelimeeni. Luettuani jutun hormonituotannosta ymmärsin yhtäkkiä miksi minulle tuli niin hyvä fiilis siitä, että esimerkiksi siivosin sunnuntaina romulaatikon ja laitoin tavarat paikoilleen. Tavarat siellä, tavarat täällä - luulisi, ettei sillä ole niin suurta merkitystä, mutta on. Sillä on merkitystä juuri siksi, että olin suunnitellut ja päättänyt, että tänään hoidan sen homman. Suunnittelin ja onnistuin saavuttamaan micro-tavoitteeni.
Yksi hormoni jota ei tuossa linkittämässäni tekstissä tullut esille, mutta jota itse pidän hyvin merkityksellisenä asiana ainakin oman positiivisuuteni kannalta on endorfiinit. Joskus saatan itse jopa huomata kunnollisen endorfiini-ryöpyn. Endorfiini-high tila tulee vastaan yleensä silloin kun treenaan tosi kovaa. Joko niin, että sykkeeni on siellä äärirajoilla ja silti jaksan puristaa eteenpäin tai silloin kun jaksan tehdä jonkun voimaliikkeen todella hyvin melko suurilla painoilla. Silloin voin tuntea endorfiinit leviävän kehossani. Se on huikea fiilis. Jos luet blogiani useammin, ehkä muistat kun hetki sitten kerroin siitä miten lähdin mukaan 8 viikon mittaiselle Warrion Start-kurssille meidän lähellä sijaitsevalla Training for Warriors Vantaa:n salilla. Tätä ohjelmaa on nyt takana 7 viikkoa ja voin paljastaa, että oloni on tällä hetkellä todella energinen ja positiivinen. Tankkaan toiminnallisissa treeneissä näitä pieniä ihania endorfiineja yhdessä muiden positiivisten ihmisten kanssa kolme kertaa viikossa. Suosittelen todella suuresti tämäntyyppistä liikuntaa jos tunnet olosi edes hieman alakuloiseksi tai muuten vain olet etsimässä keinoa jaksaa talven läpi.
Eikun sitten vaan micro-douppaamaan positiivisia hormoneja - niiden voimalla me jaksamme myös tämän talven läpi!
Mitä mieltä sinä olet: voiko omilla rutiineilla ja arkiteoilla ruokkia omaa positiivisuutta?
-Såfin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti