Kun isillä on (liian) kiire

Meillä on pian takanamme superkiireinen aikakausi, joka tulee päätökseen kesän jälkeen. Tarkemmin voisi sanoa, että meidän perheen isillä on ollut tosi kiire. Joskus liian kiire. Päätimme kuitenkin aikoja sitten yhdessä, ettei tilanne saa vaikutta meidän perheen yhteiseen aikaan tai tekemisiin. Olemme yrittäneet tehdä hauskoja juttuja lasten kanssa, yrittäneet nähdä paljon kavereita ja jotenkin ylläpitää sitä normaalia arkea kaikesta huolimatta. Jotta saatte edes pienen kuvan siitä minkälaisesta kiireestä on kyse avaan teille meidän tilannetta hieman: 

 

 

MEIDÄN PERHEEN ISI:

- tekee täysipäiväisesti (ja välillä iltaisinkin) työtä yhdessä rahoitusyhtiössä
- opiskelee täysipäiväisesti maisteriksi

- harrastaa rullakiekkoilua ja kaukalopalloa 

- pyörittää yritystä yhdessä kaverinsa kanssa
- toimii huoltomiehenä meidän kodille/autoille/veneelle

... Mutta ennen kaikkea hän on hyvä isä kahdelle pienelle pojalle!

Vaikka olemme jotenkin saaneet tämän palapelin toimimaan se ei aina ole ollut helppoa. Olemme raapustelleet perhekalenterimme täyteen, riidelleet ajankäytöstä, suunnitelmista ja tavallisesta arjesta. Eniten aikaa on varastettu yöunista, eikä sekään ole helpottanut mielentilaa. Täytyy myös myöntää, että kodissamme ei koskaan ole ollut niin sotkuista kuin meillä nyt hetkittäin on ollut. Tiedätte ehkä sen tunteen kun tarpeeksi kauan on kasannut tavaroita "rojulaatikkoon" ja nyt se ei enää mene kiinni..?! Olemme myös nauraneet tilanteelle: meistä on tullut mestareita minuuttiaikatauluissa. Meidän kodissa kuuluu usein lausahduksia kuten "lähtöön 3 minuuttia" tai "sauna ja pyykinkone ajastettu valmistuvaksi 4 tunnin päähän".

Ja nyt tilanne helpottuu! Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan saamme kesän jälkeen nostaa maljaa isille kun hän saa maisteri-opintonsa päätökseen! Silloin tuosta isin listasta katoaa yksi "täysipäiväinen" aikasyöppö. Ymmärrätte varmaan, että odotamme sitä hetkeä enemmän kuin lapsi odottaa karkkipäivää. 

Onko teillä muilla ollut tällaisia super-kiireisiä ajanjaksoja??

-Såfin

PS. Kirjoitin tämän tekstin koska toisin kuin tavallisista blogipostauksista voisi luulla, elämä ei aina ole täynnä kauniita kuvia, ruusuja ja hymyileviä ja rentoutuneita vanhempia. Tulevina päivinä lupaan kuitenkin kevyempää lukemista. Over and out! 

Pakolliset trampoliinikuvat

Joka kesä suomalaiset vanhemmat tallentavat yhteensä tuhansia ja jälleen tuhansia kuvia lapsistaan, jotka pomppivat trampoliinilla. Mistä minä tiedän että kuvia on näin paljon? Siksi, että jo meidän perhe ottaa niistä ainakin sata. Hahaa. Tässä ne siis tulevat, meidän tämän kesän ensimmäiset viralliset trampoliinikuvat. Näissä pompitaan ensimmäistä kertaa talven jälkeen meidän mökin jättikokoisella trampoliinilla. Pomppimassa oli myös isi ja minä itse. (Teidän onneksi) Meidän aikuisten pomppimisesta ei kuitenkaan tallentunut kuvamateriaalia..

 

Tänä kesänä meillä harjoitellaan ilmeisesti tekemään sellaisia "ilmakuperkeikkoja" ja "matopomppuja" breakdance tyylillä. Piti ihan näyttää esikoiselle youtubesta videoita, jotta hän saisi tietää miten niitä tehdään. Itse olen hieman surkea näyttämään esimerkkiä, sillä jo toisella jalalla pomppiminen aiheuttaa vakavia ongelmia.. Hahaa!

Pomp-pomp-pomp!

-Såfin

Tämän mamman 30-vuotisbileet

Täytin 30! Kol-me-kym-men-tä! Ensin pidin siitä aika vähän ääntä koska pohdinnassa oli kaikkea ikäkriiseilyä maan ja taivaan välillä. Järjestin silloin kriiseilyn kesken läheisimmille sukulaisille pienet brunssijuhlat ja jätin ajatuksen suurista juhlista hetkeksi sivuun. Sitten tulin tolkkuihin. Minä en ole henkilö joka täyttää tasavuosia juhlimatta sitä isosti! No way! Viime viikonloppuna järjestimme siis viimein parin kuukauden viiveellä kunnon 30-vuotisbileet Emo-ravintolan yhteydessä sijaitsevassa Frescabarissa. 

Kun saavuimme paikalle ovessa oli lappu jossa luki "Private Party". Kesti hetken aikaa ymmärtää että nämähän tosiaan on minun juhlat.. Hahaa! Frescabarissa oli ihanan leppoisa meininki ja tämä paikka oli juuri sopiva näihin juhliin: vähän niin kuin jonkun (tyylikäs) olohuone. Tila oli kauniisti ja rennosti sisustettu ja vieraat olivat tietenkin juuri sopivat tähän tilaan, myös he kauniita ja rentoja.. Hih! Kilistelimme kuohuvalla, söimme herkullista ruokaa ja nauroimme yhdelle random polttariseurueen sankarille, joka eksyi kadulta juhliin kummallisessa merirosvoasussa. 30 vuotta, 30 ihanaa ystävää ja vähintään 30 kilistelyä. 

Nyt kun nämä juhlat on juhlittu, voin vihdoin virallisesti myöntää olevani aikuinen.. kai!?

Kiitokset vielä kerran kaikille teille jotka olitte paikalla!

-Såfin

Uusi valkoinen hoitoreppu

Meidän vanha hoitolaukku tuli tiehensä päähän ja pienen pohdinnan jälkeen päätin eilen hankkia uuden laukun. Tällä kertaa hoitolaukku sai kuitenkin muuttua repuksi. Nykyään hoitoreppu voisi ehkä myös paremmin kulkea nimellä "perhelaukku", sillä kuljetamme siinä kummankin pojan tavaroita ja tietenkin myös meidän vanhempien tavaroita. Monet pohtivat hoitolaukun tarvetta ja me olemme ehdottomasti sellaista hoitolaukku-kansaa. Haluamme nopeasti päästä lähtemään ja samalla olla varautuneita eri tilanteisiin. Kuljetamme yleensä mukanamme varavaatteita, varaleluja, varavaippoja, vararuokaa, varalaastaria, varahaavanputsausvälineitä, vara, vara, vara, vara.. ihan vain kaiken varalta. Hahaa.. 

Tätä hankkiessa mietin samalla saako hoitolaukku olla naisellinen. Kyllähän se on niin, että me äitit niitä kaikista eniten kantaa, mutta miten sitten niinä kertoina kun kaikki olemme yhdessä liikkeellä - onko se edelleen aina äitin tehtävä kantaa perheen tavaroita? Yhdessä meidän kaveriperheessä isillä on ihan oma miehekäs hoitolaukku ja minusta se on ihan tosi hyvä ratkaisu. Meidän kuopus on kuitenkin jo reilu 1-vuotias ja uuden hoitolaukun käyttöaika on luultavimmin aika lyhyt. Sillä siis perustelin tämän hieman naisellisemman hoitorepun ostamisen.. Katsotaan kannanko sitä jatkossa aina itse.. 

Minkälaisia hoitolaukkuja teillä on käytössä, vai onko ollenkaan?

-Såfin

Kesälista ja kesäsuunnitelmat

Nyt se on valmis - meidän virallinen kesälista. Lista niistä asioista, joita aiomme toteuttaa tänä kesänä. Joka vuosi meillä on kunnianhimoisia tavoitteita kesäksi. Haluamme nähdä mahdollisimman paljon kavereita ja sukulaisia, käydä mahdollisimman monessa paikassa, shoppailla, olla shoppailematta, riehua, rentoutua, nukkua, valvoa, mökkeillä paljon, veneillä paljon, viettää kaupunkikesää, reissata, viettää aikaa perheen kesken jne. Kun laskee 4 viikon kesälomapäivät yhteen ymmärtää nopeasti ettei päivät riitä kaikkeen.. kaikista vähiten tuohon rentoutumiseen. Tänä vuonna meillä on kuitenkin oikeus pitkään kesälistaan. Vietämme 7 viikkoa kesälomaa perheen kesken! Wuhuu!!

 
Tänä piiitkänä kesänä aiomme ainakin: 

- Veneillä jonnekin kauas pois.
- Halata lapsia ekstra paljon
- Olla kriiseilemättä päättyvästä äitiyslomasta
- Matkustaa Venetsiaan kahdestaan
- Savustaa kalaa. Juu, ihan itse!
- Meloa yhden keskikokoisen saaren ympäri Turun saaristossa
- Käydä moikkaamassa muumeja Naantalissa
- Paistaa muurikkalettuja ja syödä ne hillon ja kermavaahdon kanssa
- Istua liian pitkään liian kuumassa paljussa
- Poimia villikukkia lasten kanssa ja laittaa ne maljakkoon.
- Uida järvessä ennen Jaakon nimipäivää. Lupaan. Oikeasti. Ehkä.
- Pitää viikon Blogitaukoa. (Apua, olen oikeasti koukussa tähän..)
- Pelata golfia
- Mökkeillä kunnes tulee vähän mökkihöperöksi.
- Reissata kaveriperheen kanssa Viroon
- Poimia mustikoita lasten kanssa ja leipoa mustikkapiiras
- Pelata mölkkyä mököttämättä
- Käydä Särkänniemessä
- Laulaa kesäbiisejä autossa.. täysillä!
- Juoda pannukahvia
- Kävellä luvattoman paljon ilman kenkiä
- Piilottaa pitkät housut kaapin perälle
- Rakentaa vierasmaja mökille. Jep, ihan kädenkäänteessä..
- Maata riippumatossa. Tai ainakin löytää hyvä paikka sellaiselle.
- Käydä kalassa punainen kalastajahattu päässä. Kuvamateriaalia luvattu.
- Nukkua lasten kanssa veneessä.
- Lukea kirjan (tai edes kirjaa..)
- Syödä liikaa jäätelöä eri jäätelökioskeista
- Puistojoogata
- Käydä lasten kanssa navetassa katsomassa mistä maito on peräisin

Onko teillä tapana tehdä kesälistaa?

- Såfin

Ruusupuut - voi hempeys!

Kun muutimme nykyseen taloomme viisi vuotta sitten, pihallamme kasvoi ruusupuskat. Päätimme silloin hankkiutua niistä eroon koska ruusuissa on muutamia ominaisuuksia kuten esim piikit, tuoksu jne. joista emme kovin paljon välittäneet. Tilasimme ihan kaivurin kaivamaan jokaisen juuren maasta. Olisinpa silloin voinut kurkistaa taikapeilistä viisi vuotta eteenpäin tähän päivään, kun intohimoisesti istutan vaaleanpunaisia ruusupuita ruukkuihin samalle takapihalle. Hahaa.. Näin se elämä menee. Yhtenä päivänä vihaa jotain juttua vain rakastuakseen juuri samaan asiaan muutamia vuosia myöhemmin. 

 

Istutin yhdessä kuopuksemme kanssa meidän pihalle kolme tällaista maailman hempeintä ruusupuuta. Tai tarkemmin minä laitoin multaa ruukkuihin ja kuopuksemme kaivoi sen käsin pois niistä. Noh, kuten kuvista voitte päätellä, minä olin nopeampi. Hahaa! Ainut ongelma on, että hän on jatkanut "istuttamista" joka kerta kun hän sittemmin on päässyt ulos takapihalle. Katsotaan siis miten pitkään nämä ruusupuut säilyvät hengissä.

Haluan vielä mainita kaikille lasten turvallisuudesta huolehtiville, että näiden ruusupuiden piikit ovat vain korkealla ns. puskaosuudessa, eli lasten sormet ainakin säästyvät (ehkä)! Ainiin ja turvallisuudesta puheen ollen, meidän pihalla on myös käynnissä toinen melko iso remppa, josta kerron lisää myöhemmin kun se on edennyt hiemman pidemmälle. Voin jo mainita että siihen käytetään ainakin työkoneita ja muutamaa taitavaa työmiestä.

Mitä teidän pihalle kuuluu?

-Såfin

Rattaisiin kiinnitettävä potkulauta

Oletko jo kuullut tästä superhärvelistä? Jos et vielä tiennyt niin rattaisiin on siis saatavilla kiinnitettävä ja irroitettava kolmipyöräinen potkulauta. Ensin nauroin, sitten ajattelin "mmm.. ehkä" ja nyt se on sitten meidän: Mountain Buggy Free Rider kolmipyöräinen potkulauta. Tämä on hyvä vaihtoehto kun lapsi jo pääosin jaksaa (ja haluaa!!) liikkua itse pyörällä tai potkulaudalla puistoon, mutta kotimatkan jaksaminen ei aina ole ihan varmaa. Tiedätte ehkä tilanteen: kannat pyörää, itkevää lasta ja työnnät samalla nuorempaa lasta vaunuissa.

Meidän esikoinen ei aikaisemmin ole kovin paljon ajellut potkulaudalla, joten tuntui hyvältä idealta aloittaa laudalla jossa on kaksi pyörää edessä. Hän oppi muutamassa minuutissa saavuttamaan n. 20 km tuntivauhdin ja kaatumisia tuli vain kun hän yritti temppuilla samalla tavalla kuin vanhemmat pojat puistossa.. Huoh!

Kuvissa vilahtelee myös meidän uudet Phil&Tedsin tuplarattaat johon saa tarvittaessa kiinnitettyä sisaristuimen varsinaisen istuimen taakse. Käytämme sisartoimintoa enää reissuissa ja joskus harvoin siirtyessämme kotiin puistosta. Joku fiksu siis ehkä ihmettelee miksi olemme hankkineet uudet sisar-rattaat tässä vaiheessa?! (Ei, meille ei ole tulossa perheenlisäystä.) Meidän vanhat tuplarattaat hajosi meidän viimeisellä lomalennolla Aasiasta ja muutama osa jopa puuttui niiden saapuessa Suomeen. Saimme nopeasti päätöksen korjaamolta ettei niitä voitu korjata ja saisimme lentoyhtiön vakuutuksen piikkiin uudet Phil&Tedsin tuplarattaat. Samalla vaununhakureissulla lastentarvikeliikkeeseen tarttui mukaan myös tämä hieno potkulauta-keksintö! Hieman vaikeuksia meillä on vielä löytää ergonomista asentoa vaunujen työntämiseen kun niihin on kiinnitetty tuo potkulauta, mutta niin kauan kuin lapset ovat tyytyväisiä niin olemme myös me!!

-Såfin