Grilliperjantai

Grillibileet! Marinoituja karitsanlihavartaita, bataatti-kikhernesalaattia, kana-parmesanisalaattia, jugurttikastiketta, sitruunajuustokakkua. Nam! Meidät kutsuttiin ystäviemme luokse viettämään kesäperjantai-iltaa juuri ennen kuin kaikki pakkaavat kassinsa ja katoavat kesäksi mökeille. Täytyy sanoa, että tuntuu luksukselta istahtaa ruokapöytään ja nauttia ruuasta jota on valmisteltu pidempään kuin 10 minuuttia. Tuntuu jopa melkein rikolliselta. Eli ensi viikolla kun väännän sitä perus jauhelihaspagettia tai kasvissosekeittoa voitte arvata mitä kuvittelen mielessäni syöväni. Hahaa..

  

Hyvän ruuan lisäksi on tietenkin myös ihanaa nähdä kavereita ja vaihtaa kuulumisia. Oli hetkiä kun ainakin viisi meistä kuudesta aikuisesta istui syömässä samaan aikaan. Hahaa.. Kun vieraiden joukossa on useampi pieni lapsi, tietynlaista häsläystä on aina. Joku karkaa pihalle leikkimään, jonkun letti on huonosti, joku ei tahdo nukahtaa iltapäikkäreille ja joku murustelee sipsiä lattialle. You know, sitä tavallista sirkusta. Mutta ei se mitään. Hyvä ruoka parempi mieli, vai miten se meni..?!

Kiitos (ja anteeksi) ihanasta illasta ja ihanasta seurasta! Oli tosi hauskaa!

-Såfin

Helsinkipäivä ja puistoruokailua

Meillä oli kuopuksen kanssa eilen jännä päivä. Päätimme viettää Helsinkipäivää vierailemalla lähipuistossamme, jossa ohjelmassa oli mm. lasten kirjastoautoa ja askartelua. Puisto- ja kerhotoiminta on kesäkuun ajaksi Helsingissä siirtynyt kokonaan ulkotiloihin ja siellä järjestetään paljon aktiviteettejä lapsille. Alle 16-vuotiaiden lasten ilmainen ruokailu houkuttelee myös koululaisia ja muuta pientä väkeä liikkeelle. Puistoruokailua varten pitää ottaa mukaan omat (mieluiten kannelliset) ruokakipot ja välineet. 

Täytyy myöntää, että emme koskaan aiemmin ole osallistuneet puistoruokailuun. Olen jotenkin ajatellut että se olisi jonkinmoinen "soppajono", johon kannattaa osallistua vain jos ruokaa ei ole kotona. (Hahaaa, kuinka typerä olen ollut). Ulos puistoruokailuun kannattaa siis todellakin lähteä. Lapset rakastavat Picnic-meininkiä ja siellä on ruokailun lisäksi niin paljon muuta kivaa. Meidän lähipuistossa on esimerkiksi myös vesiuima-allas, vesileluja, leikkiulkokeittiö ja paljon muuta erilaista toimintaa kuin muina kuukausina. Se että lapset voivat ruokaila paikan päällä on pelkkää bonusta. Helsinkipäivän kunniaksi kuopuksemme sai eilen hyvän mielen sosekeittoa ja raparperipiirasta. Iloisin mielin hän söi koko lautasellisen ja huikkas vielä lopuksi että "Nam Nam".

Hyvä Helsinki ja Hyvä Puistoruokailu - pahoittelut että olen vähätellyt teidän olemassaoloa! Ensi viikolla uudestaan!

Onko joku muu testannut puistoruokailua? Tai löytyykö myös muita epäluuloisia kansalaisia?

-Såfin 

Kun on aika palata töihin äitiyslomalta

Jokainen äitiysloma tulee päätökseensä joskus. Koska lupasin olla kriiseilemättä äitiyslomani päättymisestä meidän varsinaisella kesälomalla, minun pitää tehdä se nyt. Elokuun alussa meidän kuopus aloittaa päivähoidossa ja minun varsinainen äitiysloma/hoitovapaa päättyy. Meidän pikkuinen 1,5 vuotias sai hoitopaikan saman superihanan perhepäivähoitajan luota, jossa meidän esikoinen on ollut hoidossa viimeiset vuodet. Ajatus siitä, että veljekset saavat olla hoidossa samassa paikassa helpottaa tietenkin töihinpaluuta ja tiedän, että kuopuksemme tulee pärjäämään siellä hyvin. 

Samalla yksi tärkeä ja ihana ajanjakso tulee päätökseensä. Meidän pikkuinen on kasvanut pienestä nyytistä voimakastahtoiseksi vauhdikkaaksi taaperoksi. Äitiysloma on minusta aika jolloin opetetaan lapselle perusasioita ja tarjotaan syliä, hellyyttä, rakkautta ja annetaan hänelle aikaa. Kun töihinpaluu koittaa, jokainen yrittää tietenkin parhaimman jaksamisensa mukaan tarjota näitä samoja asioita. Tosiasia on kuitenkin se ettei energiaa ja etenkään yhteistä aikaa ole yhtä paljon kuin ennen.

Tunteilen enemmän töihinpaluun kanssa nyt kuin esikoisen kanssa, ehkä siksi että jo tiedän miltä arki näyttää pienen lapsen ja kahden uraa tekevän vanhemman perheessä. Tai ehkä siksi, että jo toistamiseen olen saanut kokea miten nopeasti lapset kasvavat. Tai ehkä siksi että tiedän että en voi valmistella meidän pikkuista tulevaa varten kertomalla mitä on tapahtumassa. Hän on vielä liian pieni ymmärtämään.

Tämän kaiken tunteilun keskellä voisi ehkä miettiä, onko ylipäätään sitten oikea aika palata töihin? Puoltavia tekijöitä on kuitenkin paljon. Meidän kuopus kaipaa jo selkeästi päivittäin muiden lasten seuraa. Hän nauttii muiden lasten huomiosta, haluaa olla itsenäinen eikä edes ole kovin kiintynyt minuun. Äidin syli kiinnostaa tällä hetkellä suurin piirtein saman verran kuin huilaaminen tai hampaiden harjaaminen. Lisäksi täytyy kyllä todeta, että minun aivoni muuttuvat pian pysyvästi muussiksi ellen ala ajattelemaan jotain muuta kuin meidän pientä kotipiiriä. Haha.. 

Samalla kun kohta painan tämän tekstin "julkaisu"-nappia yritän unohtaa kaikki nämä ajatukset ja nauttia täysillä meidän yhteisestä kesästä! 

Kiitos kun luit loppun asti. 

-Såfin

Etelä-Virossa lomalla vol.1

Vietimme pitkän viikonlopun ystäväperheiden kanssa Virossa. Siellä viihdyimme yhteensä neljä päivää kahdessa eri kaupungissa, Tallinnassa ja Vörussa. Vöru sijaitsee Etelä-Virossa ja sinne teimme matkaa muutaman mutkan kautta autoilla. Lasten kanssa tämä tarkoitti Tallinnasta noin neljän tunnin kokonaismatkaa jäätelöineen ja vessankäynteineen. Vörussa yövyimme kylpylähotellissa ja jännitimme kyllä hieman sitä miten villiksi meno voi lasten kanssa kylpylässä yltyä. Yllätyimme kuitenkin positiivisesti. Lapset saivat purkaa energiaa vedessä ja se olikin jo lapsille riittävä ohjelma koko päivälle (uimme siis ainakin n. kolme kertaa päivässä). Nyt ymmärrän miksi monet lapsiperheet valitsevat kylpyläloman! Genious!

Vörun maisemat olivat todella kauniit ja siellä oli lapsiperheille sekä puistoja, että kaunis hiekkaranta. Suurin osa kaupungissa sijatsevista taloista olivat melko rappeutuneita mutta omalla tavallaan kauniisti ränsistyneitä (voiko niin sanoa?). Hintataso oli vähintän kohtuullinen ja oikeastaan oli hauskaa nähdä kaupunkia joka ei ehkä ole se perinteisin turistikohde. 

Mainitsinkin aiemmin, että porukassamme oli melkoinen määrä lapsia. Ei siis ollut ollenkaan kummallista jos joku meidän porukasta hetkellisesti oli kiivennyt puuhun, kadonnut metsään, juoksi ympyrää ravintolassa tai muuten vain aiheutti ylimääräistä hämmennystä. Kun Vöru oli koettu olimme vain rikkoneet yhdet kengät, murskattu yhden pienen miehen sormet auton oven väliin, liukastuttu laattalattialla ja pelastettu yhdet rattaat jotka lähtivät tuulen mukana vierimään järveen. Ei siis kovin paha saldo ollenkaan. Hahaa!

To be continued...

-Såfin

Country Whiten Pihastailaus-illassa

Joskus on mukava käydä jutustelemassa, inspiroitumassa ja viettämässä hieman rauhallista aikaa ihanien tavaroiden keskellä. Tuomarinkylän idyllisen ympäristön keskellä sijaitsevassa ihanassa Country Whiten sisustusliikkeessä järjestettiin eilen kanta-asiakkaille pihastailausilta, jossa oli puhumassa Huvila ja Huussi-ohjelmasta tuttu Eva Wuite. Kutsu tähän iltamaan tuli kuin tilauksesta. Ehkä muistatte, että vastikään olen ottanut projektikseni sisustaa meidän pienestä lasikuistista hengähdyshuoneen?

 

Olen heikkona kaikkeen piensisustukseen, enkä myöskään tällä kertaa lähtenyt kotiin tyhjin käsin. Ehkä huomasit tuossa kuvassa kaksi jättimäistä paperikassia? Jep, ne ovat kummatkin minun.. Hahaa! Kassien sisältö jääköön vielä salaisuudeksi, mutta voin paljastaa että se liittyy puutarhajuhliin, jotka aion järjestää myöhemmin kesällä. Country Whiten liikkeessä on myynnissä myös mm. ihania kesäisiä vaatteita, kankaita, sisustustyynyjä, astioita jne. Myös Mailegin puput ovat niin ihanan hyväntuulisia ja kauniita. (Käyttäisin sanaa "ihku" jos se kuuluisi minun sanavarastoon. Hahaa!).

Kanta-asiakasillassa oli tarjousten ja arpajaisten lisäksi tarjolla kahvia ja herkullista raparperipiirasta ja jäimme lopulta vielä kahvikuppi kädessä tyytyväisinä illan ostoksiin ulos istumaan keskustelemaan kirjoista, lapsista ja muutenkin elämästä. Pienten lasten äideille oikein kunnon hengähdys siis!

-Såfin

Pieni ja outo sanavarasto

Olemme viettäneet joitain päiviä ulkomailla, jolloin ei ole tarvinnut miettiä pyykkejä, tiskejä ja muita tekemättömiä juttuja ja on taas ollut ihana tarkkailla lapsia hieman eri tavalla kuin kotona. Teimme yhden huvittavan havainnon meidän 1 v. 4 kk. kuopuksen sanavarastosta. Ensinnäkin hän osaa yhteensä ehkä n. 20 sanaa. Tähän sanavarastoon kuuluu tietenkin muutamia tavallisia sanoja kuten mm. auto, mamma, isi, syödä, mennä ja veljensä nimi. Hän osaa myös vastata kun kyselee miten erilaiset eläimet ääntelevät. (Krokotiili, gorilla, leijona, tiikeri ja vaarallinen virtahepo karjaisee tietenkin kaikki samalla pelottavalla karjaisulla.. Hahaa). Mutta huvittavinta on, että hänen suhteelliseen pieneen sanavarastoon kuuluu myös melko kummallisia sanoja:   

Aippuud - Ipad
Heikka - Hei + Moikka
Vääääyöt - Hyvää yötä
Kaaka - Karkki
Uichy - Vichy
Pumppu - Ilmalämpöpumppu
Uomenta - Huomenta
Uuvju - Love You

Jotenkin kuvittelin, että kaikkien lasten sanavarasto kehittyy suurin piirten samalla tavalla. Luulin että kaikki lapset oppivat ensin sanoja kuten vaippa, lamppu, maito, pipo, silmä, nenä, pallo, keinu ja tutti. Sanoja joita toistetaan lapselle paljon niiden ollessa pieniä. Tämä luulo on siis väärä: ainakin yksi lapsi oppii sanat hieman erilaisessa järjestyksessä. Meidän kuopus sanoo siis oikeasti "Vichy" ennen kuin hän edes osaa pyytää "Maitoa". Hih..   

-Såfin

PS. Meidän kuopus höpöttelee välillä hurjan paljon siansaksalla nyökyttäen ja osoittaen. Hän uskoo kovasti että hän osaa jutella ihan niin kuin me muut.. Hellyyttävää!

Takapenkkiläiset autossa..

Meidän auton mittariin kertyy yleensä kesän aikana kunnioitettava määrä kilometreja. Sahaamme edestakaisin mökille, harrastamme Suomimatkailua ja välillä myös matkustamme ulkomaille tällä samaisella neljärenkaisella metallikopilla. Meidän lapset ovat siis tottuneita istumaan paikalla melko pitkiä pätkiä maanteillä. Vaikka he ovat treenanneet tätä taitoa ihan syntymästä asti se ei aina tee autossa matkustamisesta yhtään helpompaa. Kuka nyt haluisi istua kiinnitettynä penkkiin kun voisi juosta ja tehdä kuperkeikkoja ulkona?? Hahaa..

Meillä on onneksi neljä oljenkortta takataskussa, jotka helpottavat näitä meidän autoreissuja. Ipadit, eväät, ipadit ja ipadit. Sanoinko jo Ipadit? Meidän esikoisella on jo pitkään ollut käytössä meidän isin vanha Ipad joka kiinnitettynä autotelineellä auton etuistuimeen toimii vähän samalla tavalla kuin lentokoneen viihdekeskus. Sillä pelataan, piirretään katsotaan elokuvia ja sarjoja. Ennen kuin lähdimme uhkarohkeina ajamaan koko Viron läpi meidän tämän kesäloman ensimmäiselle reissulle saimme myös käyttöömme Vaarin vanhan Ipadin meidän kuopukselle. (Joo, meidän reilu 1-vuotias osaa käyttää Ipadia jo paremmin kuin moni aikuinen). Lapset hihittelivät ja naureskelivat takapenkillä omille jutuilleen ja me ihmettelimme hetken, että kuuluuko tämän olla näin helppoa?!

Kiitos Steve Jobs!

-Såfin