Jokainen äitiysloma tulee päätökseensä joskus. Koska lupasin olla kriiseilemättä äitiyslomani päättymisestä meidän varsinaisella kesälomalla, minun pitää tehdä se nyt. Elokuun alussa meidän kuopus aloittaa päivähoidossa ja minun varsinainen äitiysloma/hoitovapaa päättyy. Meidän pikkuinen 1,5 vuotias sai hoitopaikan saman superihanan perhepäivähoitajan luota, jossa meidän esikoinen on ollut hoidossa viimeiset vuodet. Ajatus siitä, että veljekset saavat olla hoidossa samassa paikassa helpottaa tietenkin töihinpaluuta ja tiedän, että kuopuksemme tulee pärjäämään siellä hyvin.
Samalla yksi tärkeä ja ihana ajanjakso tulee päätökseensä. Meidän pikkuinen on kasvanut pienestä nyytistä voimakastahtoiseksi vauhdikkaaksi taaperoksi. Äitiysloma on minusta aika jolloin opetetaan lapselle perusasioita ja tarjotaan syliä, hellyyttä, rakkautta ja annetaan hänelle aikaa. Kun töihinpaluu koittaa, jokainen yrittää tietenkin parhaimman jaksamisensa mukaan tarjota näitä samoja asioita. Tosiasia on kuitenkin se ettei energiaa ja etenkään yhteistä aikaa ole yhtä paljon kuin ennen.
Tunteilen enemmän töihinpaluun kanssa nyt kuin esikoisen kanssa, ehkä siksi että jo tiedän miltä arki näyttää pienen lapsen ja kahden uraa tekevän vanhemman perheessä. Tai ehkä siksi, että jo toistamiseen olen saanut kokea miten nopeasti lapset kasvavat. Tai ehkä siksi että tiedän että en voi valmistella meidän pikkuista tulevaa varten kertomalla mitä on tapahtumassa. Hän on vielä liian pieni ymmärtämään.
Tämän kaiken tunteilun keskellä voisi ehkä miettiä, onko ylipäätään sitten oikea aika palata töihin? Puoltavia tekijöitä on kuitenkin paljon. Meidän kuopus kaipaa jo selkeästi päivittäin muiden lasten seuraa. Hän nauttii muiden lasten huomiosta, haluaa olla itsenäinen eikä edes ole kovin kiintynyt minuun. Äidin syli kiinnostaa tällä hetkellä suurin piirtein saman verran kuin huilaaminen tai hampaiden harjaaminen. Lisäksi täytyy kyllä todeta, että minun aivoni muuttuvat pian pysyvästi muussiksi ellen ala ajattelemaan jotain muuta kuin meidän pientä kotipiiriä. Haha..
Samalla kun kohta painan tämän tekstin "julkaisu"-nappia yritän unohtaa kaikki nämä ajatukset ja nauttia täysillä meidän yhteisestä kesästä!
Kiitos kun luit loppun asti.
-Såfin
No nyt nautitte vaan täysillä kesästä <3 <3 Syksy tulee sitten aikanaan, ilman murehtimisiakin <3 :)
VastaaPoistaKiva kuulla että lapset pääsevät samaan hoitopaikkaan :)
Juu, olet oikeassa! Aion ihan täysillä (ainakin yrittää) rentoutua tänä kesänä.. :) <3 Ja olemme kyllä äärimmäisen kiitollisia siitä, että lapset pääsivät samalle hoitajalle! Joskus palaset vain loksahtavat kohdilleen.. :)
Poista