2017/05/11

Kun ei mennyt ihan niin kuin piti

Jokaisella tulee vastaan sellaisia päiviä kun kaikki ei todellakaan mene suunnitelmien mukaan. Minä olen henkilö joka tykkää suunnitella päiviä (ja viikkoja) etukäteen. Tässä on hyvät ja huonot puolensa. Koska minulla on paljon suunnitelmia se myös tarkoittaa sitä, että saan paljon aikaiseksi. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty - eikö niin? Suunnitteleminen tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että minua usein harmittaa keskivertoa enemmän jos asiat eivät mene niin kuin omassa pienessä mielessä olin kuvitellut. Eilen oli sellainen päivä kun suunnitelmat menivät uusiksi. Kuka olisi aamulla arvannut, että joudumme illan tullen keskeyttämään kaiken muun tekemisen kiirehtiäksemme sairaalan päivystykseen..

Päivä alkoi uhkaavasti jo peruntuneilla tapaamisilla, siirretyllä kampaaja-ajalla ja muulla yleisellä sekasorrolla. Illalla töiden jälkeen kun meidän isi-ihmiseltä tuli viesti vartin sen jälkeen kun hänen rullakiekkopeli oli alkanut tiesin, että jokin on vialla. Hän oli kiirehtimässä sairaalaan. Yhtäkkiä ei harmittanutkaan peruuntuneet suunnitelmat tai tekemättömät kotihommat. Heräsi pelko tulevaisuudesta. Epätieto, kauhukuvat ja valtava huoli. Hän oli saanut harrastuspelissä kiekon suoraan naamaan. Verta oli ollut joka puolella, hampaat heilui ja tiesimme, että ainakin alahuuli oli haljennut. Emme silloin tienneet oliko muita kasvoluita murtunut tai onko hän mahdollisesti saanut aivotärähdyksen tai kenties jotain vielä vakavampaa. Lähdimme siltä istumalta lasten ja mummon kanssa ajamaan sairaalaan.

Paniikin määrä on loputon. Silti pitää yrittää pitää ajatukset kasassa ja pysyä rauhallisena etenkin lasten takia. Onneksi olimme viestin saavuttua lasten kanssa mummolassa. Se, että on kaksi aikuista paikalla rauhoittaa tilannetta huomattavasti. Me olimme tällä kertaa onnekkaita. Vaikka alahuuli on nyt tikattu kummaltakin puolelta ja hampaat tuettu rautalankaviritelmällä säästyimme pahimmilta murtumilta. Perheemme ruokavalio muuttui nyt muutaksi viikoksi nestemäiseksi sillä mitään pureskeltavaa ruokaa ei suositella. Huoh! Lapset ovat olleet ymmärtäväisiä ja meidän 3-vuotias halusi halata isiä pitkään kun isi pääsi kotiin sairaalasta.

Onneksi selvisimme vain pahalla pelästyksellä ja tikeillä. Muistui taas mieleen hentoisen tasapainon varassa koko meidän perheen elämä on rakennettu ja miten suunnattoman tärkeitä lähimmäiset on!

-Såfin

Ps. Kerroin myös miten reilu viikko sitten myös meidän 5-vuotiaalta murtui luu. Nyt ei sovi olla taikauskoinen, sillä epäonnen saa kohdata aina kolme kertaa lyhyen ajan sisään..

11 kommenttia:

  1. Hui kamala! Onneksi ei käynyt hullummin! Tsemppiä toipumiseen! 😮

    VastaaPoista
  2. Onneksi ei käynyt mitään pahempaa, vaikka tuokin jo kuulostaa aika pahalta! Ja teillä oli tuo varvaskeissikin, niin kylläpä nyt koetellaan. Toivotaan todella ettei kahta ilman kolmatta pidä nyt teidän kohdallanne paikkaansa. Tsemppiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onneksi! Juu, minäkin nyt pidän sormia (ja varpaita) ristissä, ettei enää tarvitsisi käydä mitään! Huhu.. Kiitos tsempeistä <3

      Poista
  3. Hui! Luin ihan tukka pystyssä! No onneksi ei käynyt pahemmin, vaikka aikamoinen toipuminen onkin edessä. Tsemppiä kovasti potilaalle. Ja jospa nyt kuitenkin se sanonta kolmannesta kerrasta ei pidä paikkaansa. Poikkeus vahvistaa säännön! Toivomme siis hyvää ja turvallista loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, turvallisuus nyt ennen kaikkea! Aikamoistahan tämä on. Luulee kaikki olevan ihan hallinnassa ja yhtäkkiä kaikki muuttuu. Täytyy nyt olla vaan kiitollinen siitä ettei käynyt huonommin <3

      Poista
  4. Hui! Onneksi ei käynyt pahemmin, vaikka kyllä tuossakin on jo ihan tarpeeksi! Toivotaan teille hieman rauhallisempaa aikaa tästä eteenpäin, vaikka niinhän se on että touhutessa tapahtuu! :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Tekevälle sattuu.. niinhän se on! Jotenkin tuntuu vaan, että meille on viimeaikoina sattunut ihan riittävästi. Ehkä me nyt osattaisi rauhoittua edes hetkeksi?!

      Poista
  5. Hui kauhistus! Tuollainen puhelu pelästyttää aina, mutta onneksi selvisitte vähillä vammoilla♥ Voimia toipumiseen ja toivottavasti siellä ei enää sitä kolmatta tapaturmaa kävisi! Mekin jouduttiin eilen melkein lasten päivystykseen, kun neidille ei mikään ruoka kivun takia uponnut ja selvisi, että oli koulussa saanut jalkapallon täysillä ylävartaloon. Mustelmilla kuitenkin selvittiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho - teilläkin on ollut jännittävät paikat eilen! <3 Tuo on vielä kamalampaa kun lapselle käy jotain. Ne kun ei aina osaa kertoa tarkalleen miten pahasti on käynyt ja sitten siinä yrittää vieressä arvioida miten tulisi toimia. Toivottavasti teidänkin mustelmat paranee pian!

      Poista
  6. Hui, varmasti säikäytti! Onneksi ei käynyt pahemmin.
    Tsemppiä sinne.♥

    VastaaPoista