Päivä porojen kanssa

Meidän matkalla Åreen teimme yhden todella mieleenpainuvan retken. Aiempina vuosina olemme käyneet lumiskootterisafarilla ja koiravaljakkoajelulla mutta tänä vuonna halusimme koittaa jotain ihan uutta. Törmäsimme yritykseen joka järjesti puolipäiväretkiä jonka aikana saisi tavata poroja ja oppia näiden eläinten elintavoista lisää. Koska kummatkin meidän pikkupojista ovat todella eläinrakkaita, päätimme tarttua tilaisuuteen. Yhtenä hieman koleana aamuna meidän opas noukki meidät kyytiin Åresta ja lähti kuljettamaan meitä itään kohti porojen valtakuntaa. Kun pääsimme perille saimme hetken patikointiretken jälkeen tavata viisi hienoa eläintä. Kaksi niistä oli n. puolivuotiaita ja loput jo aikuisiässä.

Lauman pää, Rudolf, oli suurin kaikista ja otti selkeästi johtajan roolin kun lähestyimme laumaa. Pienimmät porot vetäytyivät ensin suurien porojen varjoon tarkkailemaan tilannetta. Tapaamamme johtajaporo, Rudolf, on Ruotsin kuuluisin poro. Tämä melko isonkokoinen tyyppi osasi tehdä temppuja kuten varastaa hattuja käskystä ja meille hän osoitti miten hienosoti hän osasi "ojentaa tassua" saadakseen lisää jäkälää. Hihii. Hän on jopa esiintynyt useammassa tv-show:ssa. 

Saimme ihastella poroja samalla kun meidän opas kertoi heidän elintavoista. Hetken päästä poroilla oli ruoka-aika. Ne syövät näin talvella pääosin jäkälää jota ne kaivaa esille lumipeitteiden alta suun ja kavioiden avulla. Nämä tapaamamme puolivillit eläimet saivat tällä kertaa jäkälää suoraan meidän käsistä. Syöttäessä jouduimme noudattamaan tarkkoja ohjeita. Lauman johtaja piti ensin huomioida ja syöttää. Jos yritimme antaa pienille poroille ruokaa ensin, isommat porot hätyyttivät ne pois tieltä. (välillä jopa aika rajun näköisesti) Olin yllättynyt siitä miten vahva arvojärjestys näillä eläimillä oli.

Kun olimme syöttäneet poroja keitimme pannukahvit ja söimme perinteistä ruotsalaista herkkua, kanelipullaa, tulen ääressä. Oppaamme kertoi mitä perinteiset vanhan kansan poromiehet söivät erämaassa poroja hoitaessa. Minusta tämä yhdistelmä kuulosti aikalailla etovalta, vai mitä? - Vahva kahvi johon sekoitetaan rasvaista mutta pehmoista lappalaisjuustoa (vähän kuin leipäjuusto). Ainakin varmaan piti virkeänä. Lopulta saimme oppia poromiesten tärkäen taidon, eli porojen lassoamisen. Emme tietenkään harjoitelleet oikeilla poroilla vaan oppaamme asetti maahan vanhat poronsarvet ja harjoittelimme heittoa niiden ympärille. Meidän esikoinen ja isi-mies onnistui "lassoamisessa" ja siitähän vasta riemu repesi.

Kaiken kaikkiaan tämä oli meidän mielestä aivan mieletön kokemus ja lasten ilmeistä näkee myös kuvissa miten innoissaan he olivat kun saivat (ja onnistuivat) syöttämään poroja. Jeij.

Oletko sinä koskaan tavannut poroja näin lähietäisyydellä?

-Såfin