Viikonloppu ja läheltä piti tilanne

Meidän viikonloppu loppui jo ennen kuin se alkoi. Siltä se ainakin tuntui. Hih. Meillä on ollut kova vauhti päällä alusta loppuun asti ja nyt sunnuntai-iltana kun istun ja kirjoitan tätä tekstiä kone sylissä meidän isi-ihminen tekee vielä töitä. Jokainen minuutti lasketaan, eikö niin?! Meidän viikonloppuun on kuulunut vaikka mitä jännää. Yksi erityisen jännä mutta ei niin kiva "läheltä piti"-tilanne sattui meidän rakennustyömaalla johon rakennamme meidän tulevaa kotia. Lasten Vaari ja Isi-ihminen olivat valvomassa ja auttamassa maatöissä. Kun tulimme paikalle pikkupoikien kanssa moikkaamaan työmiehiä Vaari lähti kulkemaan meitä kohti työssä olevan kaivurikoneen ohi. Kaivurikoneen kauha lähti yllättäen kääntymään vaihtaakseen suuntaa ja kauha kulki kovaa vauhtia muutaman sentin ohi meidän Vaarin päästä. Sillä hetkellä pidätimme kaikki henkeä. Ajankulku pysähtyi hetkeksi. Huh. Onneksi ei käynyt mitään..

Tämän lisäksi ainakin joku meistä on tänä viikonloppuna:
.. valvonut ja edistänyt meidän rakennusprojektia
.. tehnyt kardemumma-mustikka sorbettia itse
.. käynyt jännällä pyöräilyretkellä luontopolulla Villa Elfvikin läheisyydessä
.. grillannut ystäviemme kanssa varhaiskaali-lohkoja ja lohta
.. katsonut nuijapäiden menoa pienessä lammikossa
.. juhlinut meidän pikkuisten ystävien 2- ja 4-vuotisjuhlia
.. saanut tikun sormeen
.. etsinyt hiirien pesiä kaislikossa
.. istunut minun vanhempien puutarhassa isossa porukassa syöden paahtopaistia ja salaattia
.. paininut nurmikolla
.. nähnyt meidän ystäviä leikkipuistossa leikkitreffeillä
.. pomppinut trampoliinilla
.. herännyt kello 7 ja leikkinyt nukkuvansa kello 8.30 asti
.. potkinut jalkapalloa
.. syönyt karkkia
.. katsonut Suits-sarjan toisen tuotantokauden loppuun
.. kompastunut ja saanut haavan käteen
.. rakentanut ison laivan legoista
.. viettänyt tyttöjeniltaa siskojen kanssa naureskellen myöhään yöhön
.. ihaillut ja valokuvannut ihania kukkia luonnossa
.. syönyt erinomaisen hyvät hampurilaiset ystäviemme kanssa Wandas-ravintolassa.
.. nauranut kyyneleet silmissä
.. surrut muuttuneita kesälomasuunnitelmia
.. pessyt pyykkiä
.. polttanut naaman auringossa

Mitä sinun viikonloppuun kuului?

-Såfin

Lasten suusta

Löysin tuossa siivotessa toissapäivänä postit-lapun johon olin kirjannut juttuja joita olin kuullut lasten suusta. Lukiessani näitä sain kyllä hyvät naurut. Samalla päätin, että halusin jakaa nämä myös teidän kanssa. Lasten suusta se totuus kuuluu.. (tai sitten ei! hihii..)

"Meillä on ollut tosi pitkä karkkipäivä nyt jouluna" (kummityttömme lausahdus)

**

"Hei, kato isi - panssareita" (Ryhmä nuoria varusmiehiä kaupan ulkopuolella)

**

Hän: "Äiti, pidätkö sä aina minusta huolta?"

Minä: "Kyllä, tottakai pidän kulta. Paitsi sitten kun itse olen vanha, sitten sä voit pitää huolta musta"

Hän: "Miltäköhän sä sitten näytät?"

Minä: "Olen varmaan vähän ryppyinen ja kävelen huonosti. Sitten sinä voit taluttaa minua pitämällä minun kädestä kiinni näin"

Hän: "Ei äiti, sit kun sä olet noin vanha mä ostan sulle kepin"

**

Minä: "Mikä tämä on? (osoitan kirahvia eläinkirjassa)

Hän: "Se on..öö.. Afrikka"

**

Hän: "Äiti, oliko sinulla silloin pienenä päiväkodissa vain yksi hoitaja vai monta?"

Minä: "Siellä taisi olla kaksi tai kolme hoitotätiä, en ihan tarkalleen muista"

Hän: "Joo, siitä on NIIIN pitkä aika, ettei sinun äiti tarvitse miettiä sitä enää ollenkaan"

Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille <3

-Såfin

10 vinkkiä ruokavalokuvaukseen

Kerroin teille joitain päiviä sitten siitä miten sain kunnian osallistua Santa Marian järjestämälle ruokavalokuvauskursille ja lupasin jakaa oppejani kurssilta teidän kanssa. Ruokavalokuvaus on sinänsä jännää, sillä melkein jokainen meistä harrastaa sitä joskus. Aina silloin tällöin tulee napattua kuva omasta ravintola-annoksesta instagramia varten tai ehkä kohteena on ystävän leipoma kaunis synttärikakku. Kenties jopa haluat ottaa oikein kunnollisen annoskuvan blogiisi. Oli kohde mikä tahansa niin tästä saat ehkä muutaman vinkin omiin ruokavalokuviin..

1. Käytä aina vain yhtä valonlähdettä. Ruokaa kuvatessa on tärkeää saada aikaiseksi varjoja ja muotoja. Sammuta kaikki ekstra valot ympäristössä ja anna esim. luonnonvalon yhdestä ikkunasta heijastua kuvattavaan ruoka-annokseen. Ulkona aurinko hoitaa homman kuin itsestään, mutta suorassa auringonpaisteessa ei kannata kuvata.

2. Mikäli valmistat annoksen itse niin kasviksia kannattaa liottaa/kiehauttaa voimakkaassa suolavedessä ennen kuvaamista. Tämä korostaa kasvin luonnollista väriä. Älä kuitenkaan koskaan keitä tai paista kasviksia kokonaan kypsiksi valokuvauksia varten. Ruoka-annokset jotka ovat valmistettu ammattilaisvalokuvaukseen eivät tämän takia oikeastaan koskaan ole syömäkelpoisia. 

3. Ruoka-annoksen kuuluu aina olla keskiössä. Älä anna lautasen tai muiden rekvisiitan koskaan viedä huomiota annokselta.

4. Suihkuta vettä tai öljyä kasvisten pintaan juuri ennen kuvaamista. Näin saat fressattua kuvauskohdetta eläväksi vaikka annos olisikin seissyt muutaman minuutin.

5. Kuvaa mielellään annosta hieman yläviistosta. Suoraan ylhäältä kuvatessa kadotat annoksen syyvyyden ja fokus kääntyy enemmän kattaukseen kuin itse ruokaan.

6. Jos kuvaat järkkärillä niin käytä suurta aukkoa (pientä f-arvoa). Näin saat hienoa dramatiikkaa kuvaasi.

7. Asettele ruokasi pienelle lautaselle tai pieneen astiaan. Tavallinen ruokalautanen on liian iso ja annos hukkuu "paljouteensa". Esim. fetasaalaatissa riittää kun annoksessa näkyy muutama hassu fetapala.

8. Mieti minkälaisen tunnelman haluat luoda. Jos haluat kesäisen fiiliksen, ehkä haluat enemmän valoa ja jos taas haet mystisyyttää, syksyä tai lämmintä tunnelmaa voit käyttää esim. suurempaa ISO-arvoa jolloin saat juuri sopivan määrän rakeisuutta kuvaan.

9. Kiinnitä erityisen paljon huomiota varjoihin ja valon laatuun. Kannattaako ehkä jopa rajata ikkunasta tulvivaa luonnonvaloa. Heijastuuko jostain suunnasta eriväristä valoa?

10. Mieti tarkkaan minkälaista astiaa tai lautasta käytät ja mitä annoksen taustalla näkyy. Kuvastaako myös lautanen tunnetta jonka haluat aiheuttaa katsojassa? Onko valkoinen kliininen lautanen oikea sinun kuvaukseen? Vai voiko annos olla suoraan asetettu esimerkiksi vain rypistetylle leivinpaperille. Mielikuvitus on rajana. Trendikästä on nyt valkoisen kliinisen sijaan luoda rouheita, rentoja tunnelmallisia ruokakuvia. Uusin muoti onkin ottaa "aitoja" kuvia jo vähän syödyistä tai sotketuista ruoka-annoksista. 

Oliko jokin näistä vinkeistä sinulle hyödyllinen? vai onko sinulla ehkä jokin oma vinkki ruokavalokuvaukseen liittyen jonka haluaisit jakaa?

-Såfin

Kulkeeko empaattisuus ja arkaluonteisuus käsi kädessä?

Minusta tuntuu, että meidän 3-vuotias on hetkessä kasvanut todella paljon. Ei niinkään niitä virallisia senttimetrejä mutta sosialisesti. Muutama kuukausi sitten hän tyytyi leikkimään autoilla ja kysyi korkeintaan moottorin osien nimiä tai auton merkkiä. Hän kommunikoi kyllä, mutta taaperomaisesti. Sitten yhtenä päivänä kommunikointi muuttui. Hän kysyi minulta ruokapöydässä mikäli tykkäsin ruuasta tänään. Hän avasi keskustelun mielipiteistä. Aika iso juttu minusta. Hän alkoi sosialisoimaan ja yritti saada muita mukaan hänen johtamaan keskusteluun. Sitten hän alkoi yhtäkkiä ihmettelemään maailmaa uusin silmin. Alkoi huomioimaan muiden tunteita aivan toisella tavalla. Hän kysyi missä olemme kaikki päivät kun hän on hoidossa. Hän kysyi myös onko meidän mielestä kivaa mennä töihin ja kysyy miksi me emme itke kun eroamme hänestä aamuisin päivähoidon ovella. Hän on selkeästi miettinyt asioita astetta pidemmälle. Enää ei riitä pelkkä vastaus "no siksi"tai "koska äiti sanoo"..

Hänestä on samalla yhtäkkiä tullut myös takertuvaisempi ja arkaluontoisempi. Hän ymmärtää nyt, että me emme aina välttämättä ole hänen vieressä ja, että ajatuksemme väistämättä joskus on jossain muualla kuin meidän lapsissa. Hän arkailee yksinolemista tai hoitoon jäämistä aiempaa enemmän. Hän miettii maailman vaaroja uusin silmin. Pelkää vieraita vähän enemmän kuin aiemmin ja istuu mielellään vähän pidempään sylissä kun olemme paikassa jossa on paljon ihmisiä. Koska hän YMMÄRTÄÄ, että hän saattaisi kadottaa meidät. Vaikka olen jälleen saanut pitää omaa lastani ehkä hieman ekstra-paljon sylissä olen silti iloinen tästä harppauksesta. Huomaan nyt miten hänessä korostuu empaattisuus ja miten hänestä on tullut huomaavainen muita ihmisia kohtaan. Hän tuo leluja muille pienemmille ystävilleen ja jakaa tyynynsä illalla minun kanssa jotta minun olisi mukavampi lukea iltasatua hänelle. Hänestä on tärkeää, että kaikilla on hyvä olla. Samalla kun yritän opettaa hänelle miten maailman vaarojen kanssa voi oppia elämään toivon todella, että tämä empaattisuus luonteenpiirteenä pysyy hänessä vielä vanhempana. On voimavara ymmärtää ja myötäelää toisen ihmisen tunteita.

Rakas pieni viisas poikani!

-Såfin

Monttu

Kuten jo vähän varottelin niin taloprojektimme on yksi jännittävimmistä asioista meidän elämässä ja näin ollen tunnen, että minulla on valtavan suuri tarve kertoa teille miten se etenee. Noin viikko sitten laitoimme töpinäksi. Olemme käyttääneet paljon aikaa suunnittelemiseen joten alkuvaihe projektista etenee nyt vauhdilla. Tällä hetkellä tontillamme on... tattadaa.. monttu! Hahaa. Ei kovin hehkeää. Taloomme tulee kellari ja siksi maatöihin on käytetty tässä vaiheessa jo aika paljon energiaa. Meidän tontilla on ollut hommissa yksi tosi taitava kaivurikone-työmies ja neljä rekkaa jotka ovat täyspäiväisesti kolmen päivän ajan ajaneet pois maata meidän pieneltä tontilta. Juu, ihan näillä näppäimillä olemme kaivaneet tunnelin toiselle puolelle maapalloa..

Olemme tietenkin olleet seuraamassa kaivuuhommien etenemistä pikkupoikien kanssa. Aamulla he ovat oma-aloitteisesti hakeneet työhanskansa (liikkistä!), pukeneet vaatteet ja lähteneet katsomaan työmaata. Meidän isi-ihminen taas on ollut täyspäiväisesti töissä tontilla kaivuuhommissa. Siirtänyt roskaa, katkonut maan alta löytyneitä vanhoja käyttämättömiä putkia, levittänyt maanrakennuskangasta.. ja niin.. kaikkea tuollaista. Meidän ympäristössä olevat naapurit ovat olleet ystävällisia ja olemme siellä tontin laidalla seistessä myös saaneet tutustua heihin paremmin. Saimmekin jo ensimmäisen kutsun naapurin luokse iltapäiväkahveille. Vaikka osittain koen haikeutta jättää meidän nykyinen naapurusto josta on tullut meille erittäin tärkeä olen myös varma, että tulemme viihtymään uusien naapureiden ympäröimänä super hyvin.

Ainiin, ensi tiistaina iskemme paalut maahan ja sen jälkeen hommat muuttuu taas aivan toisenlaiseksi..

-Såfin

PS. Jos sinua kiinnostaa lukea lisää meidän aiempia taloprojekti-postauksia niin voit klikata "rakennusprojekti" linkkiä alla. ↓

Testissä: Oittaan Angry Birds-puisto

Harvoin olen törmännyt retkeilypaikkaan joissa on ihan koko palvelupaketti kasassa lapsiperheen näkökulmasta. Täytyy myöntää, että olen itse melko vaativa mitä tulee retkikohteen arvioimiseen. Toivon, että paikassa on eri-ikäisille lapsille aktiviteetteja ja siellä tulee olla keskitasoa parempi ruokala josta saa vaihtelevaa kunnon kotiruokaa joka ei lukeudu nakki/nugetti/ranskalais-kategoriaan. Toivon myös, että omia eväitä saisi syödä jos sellaiset on kerennyt pakkaamaan mukaan. Lisäksi on plussaa jos auton saa lähelle parkkiin ja pysäköimiselle on varattu riittävästi tilaa. Malttamattiomien lasten kanssa en halua lähteä ylimääräiselle seikkailulle etsiskelemään pysäköintipaikkaa. Viime viikolla löysin täyden kympin paikan. Ei, sanotaan kymppi plus. Oittaan Angry Birds-puisto, ravintola, ulkoilualue ja hiekkaranta..

Minun vanhemmat löysivät vuosi sitten muutettuaan uudelle alueelle tämän ulkoilualueen josta arvelivat meidän olevan kiinnostuneita. Ja olivat oikeassa. Lähdimme yhdessä äitini, eli lasten Momin kanssa testaamaan meille uutta tuttavuutta Pohjois-Espoossa, Oittaalla. Talvisin tältä alueelta lähtee hiihtolatuja ja nyt kesäisin siellä on Angry Birds-leikkipuiston lisäksi isot nurmi- ja palloilukentät sekä erityisesti lämpien kesäpäivien vetonaula: hiekkaranta. Leikkipuistoalue oli aivan loistava. Siellä oli kaksi eri aluetta, toinen merirosvolaiva hieman isoimmille lapsille ja toinen aidattu alue perheen pienimmille. Puistossa oli paljon hälinää ja syystä. Siellä oli tarjolla niin paljon erilaisia kiipeily-, pomppimis-, liukumis- ja temppuilu-vaihtoehtoa, että jo pelkästään senkin takia jokaisen lapsiperheen kannattaisi vierailla tässä maksuttomassa leikkipaikassa. Optimaalisin ikä itse leikkipuistoaluelle on oman arvioni mukaan n. 2-8 vuotta. Muun ikäisille lapsille on kuitenkin paljon muutakin touhua alueella.

Omat eväät voi syödä isoilla nurmikentillä tai vaihtoehtoisesti käydä kohtuuhintaisella mutta laadukkaalla kotiruokalounaalla vieressä sijaitsevassa lounaskahvilassa. Me päätimme retkipäivämme hiekkarannalle. Siellä riisuimme kengät ensimmäistä kertaa tänä vuonna ja kävelimme paljain jaloin pitkin rantaa. Koska olin poikkeuksellisen hyvällä tuulella tämän paikan löytämisestä myönnyin ja annoin lasten kastaa varpaat Bodom-järven veteen. Ja ennen kuin arvasinkaan miedän pieni mies oli sitten vaatteineen kaikkineen lits-läts märkä. Siihen oli sitten hyvä päättää jännittävä seikkailu. Hihii.. 

Oletko sinä koskaan käynyt Oittaan ulkoilualueella ja Angry Birds-leikkipuistossa?

-Såfin

Viikonloppu kahdestaan

Me kotiuduimme eilen myöhään illalla ihanalta viikonloppureissulta isi-ihmisen kanssa. Vaikka reissussa oleminen on mukavaa niin odotamme aina lasten näkemistä paljon. Tälläkin kerralla ne olivat meitä vastassa Vaarin kanssa juna-asemalla. Se riemu ja jälleennäkeminen. Ja ne odotetut tuliaiset. Heh. Me olimme siis kolme päivää Pietarissa kahdestaan nautiskelemassa ja samalla viettämässä meidän tulevaa häävuosipäivää. Kahdestaan matkustaminen on todellakin luksusta. Tärkein on ehkä se, että saa viettä aikaa yhdessä ja keskustella kaikesta siitä mistä ei muistanut jutella arjen pyörteessä. On ihmeellistä miten paljon saa puhuttua kun ympärillä ei ole häiritseviä tekijöitä. Tällä en siis tarkoita lapsia, vaan kaiken maailman projekteja, kodinhoitoa ja työkuvioita jotka vievät paljon aikaa meidän perheessä. Tärkeää on tietenkin myös tällaisessa reissussa yhteisten uusien muistojen luominen, kahdenkeskeiset illalliset ja yhteisen sävelen löytäminen aivan uudessa ympäristössä..

Tällä meidän Pietarin matkalla käyttäydyimme erittäin turistimaisesti. Naureskelimme sille, että olimme kerrankin pukeneet kunnon lenkkarit jalkaan, varustautuneet repulla ja pyörimme tässä suurkaupungissa kartta ja järkkäri kädessä. Hihii.. Meistä on tullut kaikki se mitä joskus vannoimme, ettei meistä tulisi. Mutta kerran Rooman katuja korkokengissä kulkeneena niin ainakin minä olen pikkuhiljaa suostunut taipumaan tällaiseen viralliseen turistimuottiin. Se on vain kätevää. Viikonlopun aikana kerkesimme kokea ja nähdä tärkeimmät päänähtävyydet. Tämän lisäksi olemme aina tykänneet myös erilaisista ruuista ja tälläkin reissulla valtaosa budjetista kului ravintoloissa. Kävimme syömässä kahdessa kaupungin trendikkäimmässä ruokaravintolassa ja yhdessä hyvin perinteikkäässä tavernassa. Ja kyllä, joimme myös vodkaa.

Ilman kömmähdyksiä emme pärjänneet. Minä nimittäin meinasin jäädä metro-ovien väliin.. kröhöm. Tästä lisää myöhemmin viikolla kun teidän kanssa vielä vähän lisää valokuvia ja mietteitä Pietarista matkakohteena..

Miten sinun viikonloppu meni?

-Såfin