 |
| Aamutuimaan |
En muista milloin olisin viimeksi nukkunut niin pitkään että olisin herännyt itsestäni. Meidän kotona asuu kaksi herätyskelloa. Ne aamut jolloin saamme nukkua kahdeksaan asti tuntuu juhlalta. Tällaisia aamuja ei kuitenkaan ole kovin paljon. Arkisin meidän perhe herää viimeistään seitsemän jälkeen. Viikonloppuaamuisin nukumme ehkä puoli tuntia pidempään. "Pysy rutiinissa, lapset tykkäävät rutiinista, unirytmi ja perustoimet on toistettava joka päivä samaan aikaan, samassa järjestyksessä.." Joo-joo! Välillä haluaisi vetää peiton korviin ja jatkaa unia.
Aamulla lapset heräävät täynnä energiaa, vanhemmat käynnistyvät hitaammin (joskus on hyvin vakavia käynnistysongelmia). Mutta onneksi toisen energia on tarttuvaa. Ei kestä kauan ennen kuin hyväksyy tosiasian - tästä se uusi päivä nyt alkaa. Lasten kanssa ei ainakaan hukkaa yhtään päivää laiskotteluun!
Levätään sitten joskus myöhemmin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti