Touhukkaan aamun jälkeen kävimme pikkuisen kanssa vaunulenkillä aurinkoisessa säässä. Oli samalla tarkoitus pysähtyä matkalla olevaan puistoon keinumaan. Pienet silmät painuvat kuitenkin väkisin kiinni ennen kuin olemme puiston kohdalla. Ensi kerralla sitten.
Kurvaamme kotipihaan hetken päästä ja vaunut pysähtyvät. Samalla sekunnilla aukeaa myös silmät ja hän on hereillä. Pienempänä hän veti sikeitä tuntikaupalla vaunuissa oli ne sitten liikkeessä tai ei. Olen aina ollut aktiivinen vaunukävelyiden ystävä ja ulkoilu ei ole mitään uutta meidän perheen arjessa, mutta jokin hänen unitottumuksissa muuttui kesän aikana. Toiset lapset osaavat nukkua vaunuissa, toiset ei. Iloitsen kuitenkin siitä, että vaikka ei pysähtyneissä vaunuissa enää nukutakaan niin meidän kuopus osaa nukkua oikein hienot ja pitkät päiväunet omassa sängyssä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti