Miten lapset voikaan innostua pienistä asioista? (ja välillä myös äidit..) Ystävän tapaaminen hieman pidemmän tauon jälkeen on riemukasta. Kotona hypitään innosta ja mietitään valmiiksi mitä kaikkea kaverille aikoo kertoa. Sitten tulee se itse tapaaminen.. hmm.. taidanpas mennä äitin jalkojen taakse piiloon. Jaahas, alku-ujostus vei taas voiton! Ei se mitään, vauhti kyllä kiihtyy liiankin kovaksi ihan kohta.
Kylässä kummitädin luona odotti tänään siiliaiheinen askarteluyllätys. Kolmevuotiaat liimasivat pahviselle siilille silmät ja nenät. Siilin piikit havunneulasista olivat jänniä ja kiinnittäminen vaati vähän keskittymistä..
Tänään tuli myös herkuteltua syksyisissä tunnelmissa. Lisää tällaisia päiviä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti