Siinä ne nyt sitten on. Vihdoin. Ihan ja täysin omatekemät - minun ylpeydenaihe. Kömmähdysten kautta pääsin lopulta alkuviikosta leipomaan jotain mistä olen haaveillut jo pitkään: karjalanpiirakoita. Karjalanpiirakoiden tekemisen olen kirjoittanut jo useita vuosia sitten bucket-listalleni ja myöhemmin se löysi sitten tiensä minun tämän syksyn todo-listalle. Ja, kyllä olen niistä ylpeä. Rypytyksistä en tiedä mitään (minun versiossa oli ehkä jotain kukkamaisuutta.. hahaaa), enkä tiedä sen enempää edes puuronkeittämisestä. Mutta eihän se olekaan asian ydin.
Joku ehkä muistaakin, että keitin alkuviikosta aika paljon (siis todella kertakaikkisen liikaa) riisipuuroa?! Jopa meidän puurojuhlien jälkeen sitä oli reilusti jäljellä. Nyt olemme siis loppuviikon saaneet syödä karjalanpiirakoita ja osan pakastimme samantien. Meidän esikoinen oli ihana kun hän epäluuloisesti katseli tuota karjalanpiirakkaa muistuttavaa möllykkää. Hän maistoi sitä hitaasti makustellen ja tuomio oli "äiti, tämä on aika... erikoista.. mutta hyvää".
Omaksi puolustuksekseni voin sanoa, että minusta ne ainakin maistuivat todella hyvältä!
-Såfin
Nam mitä herkkua! Muuhun järkevään en nyt kykene sillä meillä on kiire ulos. Sain aamuyöstä jo herätyksen kun pojat huusi kilpaa: Äiti lunta! :D
VastaaPoistaHei aivan ihania <3 niin söpöjä ja varmasti superhyviä ! Mäki haluun!! :D
VastaaPoista