Eilen koimme melkoisen säikähdyksen. Kun hain lapset kotiin päivähoidosta sain tietää, että meidän 2-vuotias nuorempi poika oli juossut ja kaatunut taaksepäin ja samalla lyönyt päänsä kovaan kivilattiaan. Takaraivossa hänellä oli melkoinen kuhmu. Hän käyttäytyi kuitenkin ihan iloisesti ja vauhti oli kova. Kun saavuimme kotiin päiväkodista hän alkoi kuitenkin hetken päästä väsymään ja valitteli suppealla sanavarastollaan pääkipua. Hetken päästä hän vain makoili eikä edes jaksanut pitää leluja käsissään. Säikähdin. Soittelin meidän isi-miehelle, joka oli hoitamassa muita asioita, että nyt meidän on lähdettävä tarkistuttamaan tilanne lääkärillä.
Annoin pikkuiselle särkylääkkeen ja luin satuja kunnes pääsimme liikkeelle. Päästyämme perille päivystykseen odotimme hetken aikaa aulassa. Meidän pikkuinen virkosi asteittain ja oli taas kiinnostunut ympäristöstään. Kun lääkäri lopulta huusi meidän nimen, meidän pojat jahtasivat toisiaan sisään hänen huoneeseen. Nauraen ja kikattaen. (joo-justiinsa). Minä sitten siihen, että: "Kröhöm.. öö.. meidän nuorimmaisella on ehkä aivotärähdys"..
Lääkäri tarkisti meidän iloisen ja rimpuilevan pikkuisen kaiken varalta ja totesi, että kaikki näyttää olevan ihan kunnossa. Lähtiessämme meidän kuopus sitten vaan totesi, että "Kiitos". Panadoli oli auttanut ja myöhemmin tilanne lähinnä nauratti. Kerkesimme kuitenkin säikähtää oikein kunnolla. Muistui taas mieleen miten pienestä kaikki on kiinni ja miten asiat voivat muuttua ihan hetkessä..
Onneksi selvisitte säikähdyksellä ❤️
VastaaPoistaNo kyllä! <3
PoistaHuhhuh :/ Mulla myös meni ensimmäistä kertaa vähän polvet veteläksi kun pari viikkoa sitten Iivo hyppi tasajalkaa tv-tasoa päin naamallensa..verta tuli niin paksusti ja paljon että ensin katsoin että hampaat puuttuu! Onneksi hampaat on kunnossa ja huulestakin reikä parani yllättävän pian, mutta näytti se aika hurjalta.. Tommonen pään kolautus on kyllä aika kammottavaa, onneksi selvisitte säikähdyksellä ♥
VastaaPoistaOho - teillä on myös ollut jännät hetket. Onneksi ei käynyt pahemmin.. :( Suusta ja huulista tulee jotenkin tosi paljon verta ja se tilanne on jotenkin aivan kamala. Sitten nää tietenkin aina sattuu silloin kun on yksin kotona kummankin lapsen kanssa :/..
PoistaNämä on juurikin niitä tilanteita miltä haluaisi välttyä. Joskus itestä ainakin tuntuu kuin kuuluisi jo päivystykseen kalustoon! Mutta mun mielestä ei ole ikinä turhaa syytä käydä näyttämässä lastaan lääkärillä jos vähäänkään epäilee jonkin oleva huonosti. Onneksi ei käynyt pahemmin teillä <3 Kyllä noi lapset tuntuu olevan teräksestä tehtyjä! :D
VastaaPoistaOnneksi ei käynyt pahemmin ♥ Kyllä tuollainen ehtii kuitenkin säikäyttää ja tuollaisilla oireilla kannattaa ehdottomasti käydä tarkistuttamassakin! Mikähän siinä on, että lääkärille päästyä lapset yleensä voi mitä mainioimmin? Yritä siinä sitten oireita selittää ilman, että leimataan ylihuolehtivaksi äidiksi :D
VastaaPoista