Meillä on menossa aikamoinen "äiti-kausi". Samaan aikaan kun luulin, että meillä ollaan jo hyvin itsenäisiä, otimme yhtäkkiä takapakkia. Minulla on jatkuvasti pieni ihminen roikkumassa lahkeessa enkä oikeastaan tällä hetkellä edes saa mennä vessaan ilman seuralaista. Ulkopuolisesta tämä saattaa kuulostaa melko hassulta ja suloiselta, mutta kun tätä on jatkunut jo useamman viikon hermoja alkaa kiristämään. Vaikka kaikki työ meidän perheessä normaalisti jaetaan aikalailla tasan vanhempien välillä tällä hetkellä ei tule kysymykseen, että isi-ihminen pukisi ulkovaatteet tai auttaisi meidän pienokaista syömään. Rimpuilu ja huuto alkaa välittömästi. "Äitii..äitii..äitii.."
Pääsemme helpommalla jos vain taivumme hänen tahtoon ja päästämme hänet minuun syliin puettavaksi. Mutta se tunne kun en voi ottaa häntä syliin juuri sillä sekunnilla ja hän huutaa kuin maailmanloppu olisi lähellä. Se on KAMALA! Se kun kuulen hänen huutavan minua viereisessä huoneessa isinsä sylissä, mutta minun on esim. puettava päälle vaatteet jotta kerkeän töihin. Miten oma mieleni ja stressihormoonit muuttavat tämän huudon viestiksi itselleni: "lapsellasi on hätä.. sinä hylkäät hänet.. hän tarvitsee sinua.. teet nyt tietoisen valinnan olla ottamatta häntä syliin kun hän tarvitsee läheisyyttäsi" argh..
Tiedän, että tämä on vaihe ja että sen loputtua me luultavasti taas otamme hurjan edistymisaskeleen. Mutta juuri nyt - juuri nyt tämä tuntuu yllättävän rankalta.
Onko tällainen "äiti-kausi" sinulle tuttu?
-Såfin
Voi kyllä! Ja tunnustan myös ärsyyntyväni siitä joskus! Meillä on tämä kausi vähän on/off-linjaa eli se tulee ja menee. Tsempit sinne! :)
VastaaPoistaJoo, tiedostan itsekin että tämä on vaihe.. ja yleensä tällaisen vaiheen jälkeen tosiaankin otetaan taas iso harppaus eteenpäin <3<3
PoistaTuttua! Takanapäin jo kylläkin mutta x5 on tämä vaihe koettu :D
VastaaPoistaLämmöllä muistelen mutta tuossa hetkessä on kyllä jopa "raivostuttavaa" :D
Kyl se siitä <3
Ajattelinkin, että tämä voisi olla sellainen juttu, että "aika kuultaa muistot".. Ja 10 vuoden päästä haikailen takaisin tähän hetkeen kun joku roikkuu helmassa aamusta iltaan.. Hihii <3
PoistaKuulostaa tutulta. Ainolla on nyt menossa vaihe, että itkee perääni välillä kun lähden kauppaan tai lenkille ja isi ei pahemmin kelpaa laittamaan nukkumaan. Onneksi nämä ovat vaiheita jotka menevät ohitse. Tsemppiä sinne.♥
VastaaPoistaJuu, kuulostaa aikalailla samalta siis! Meilläkin erotilanteet ovat hieman hankalia tällä hetkellä! <3 Kiitokset tsempeistä ja samoin sinne <3
PoistaTuttua, niiin tuttua! Tosin tällä hetkellä saan nauttia kuopuksen isi-vaiheesta. Kerrankin mies ymmärtää miltä musta on joskus tuntunut ja toisaalta olen iloinen hänenkin saadessa tuon vaiheen kokea :)
VastaaPoistaHyvä kuulla, että tilanne saattaa kääntyä toisinpäin :D Parisuhteen kannalta uskoisin, että käänteiset roolit joskus tekee ihan hyvää.. Hihii.. <3
Poista