Meidän kuopus täytti 2 vuotta. Näin äitinä olen stressannut yhtä asiaa kaikista eniten ja se on tutista vieroittaminen. Meille on jo reilusti yli vuoden nukuttu ehjiä öitä ja tämä on ollut aivan täysin tutin ansiota. Meidän pikkuinen (ehkä) saattaa herätä öisin, mutta kahmaisee hiljaisuudessaan tutin suuhun ja jatkaa unia omassa sängyssään. Sanotaan, että paras ikä luopua tutista on viimeistään 2-vuotiaana ja jos kovin pitkään venyttää tätä prosessia - lapsi tottuu liikaa tuttiin eikä siitä pääse eroon ilman huutoa. Näin fiksuna äitinä ajattelin sitten, että N-Y-T teen itselleni suunnitelman miten tähän vieroittamiseen ryhdytään:
1. Tuttia ei enää anneta laisinkaan päivisin, ainoastaan nukkuessa.
2. Puhutaan yhdessä tutin luopumisesta ja kannustetaan häntä itse jättämään sen sänkyyn aamuisin.
3. Lopulta aletaan leikkaamaan tutista pieniä paloja kunnes vain kanta on jäljellä.
4. Viedään kanta lahjoitettavaksi kotieläintilan pienille eläimille (tuttien luovutuspiste)
(Vaihe 3 ja 4 toteutetaan turvallisesti kotona mieluiten viikonloppuna/lomalla)
Ja miten se tutista luopuminen sitten meni? Lähdimme laivalle ja pakkasimme auton täyteen tavaraa mukaanlukien tutit ja muut tilpehöörit. Siirryimme autosta hyttiin ja hetken laivan liikkeelle lähdön jälkeen tajusimme että NE TUTIT on siellä autossa. ÄÄÄÄÄÄH. Paniikinomaisesti etsimme kaikki laivan liikkeet läpi vain löytääkseemme vastasyntyneiden tutteja. Jaahas. Siihen se tutin syöminen sitten loppui. Mutta arvatkaapas mitä - ei itkua, ei yöheräämistä, ei mitään! Hän ei edes kysynyt, että missä se tutti on. Whaaaat?? Tulin tässä ajatelleekseni, että ehkä välillä hieman "ylimietin" näitä muutoksia. Hahaa..
Miten teillä luovuttiin tutista?
-Såfin
Vau, kylläpä sse teillä kävikin hienosti! Reissu on tietysti itsessään niin jännittävän mukava ettei siinä ehdi tutteja muistelemaan :D Me ollaan jumahdettu vaiheeseen 2. Tutti pysyy päivisin hyvin sängyssä ja päikkäritkin nukutaan ilman, mutta vaikeana yönä siitä tutista haetaan kaikki tuki. No ehkä se ennen eskaria on hoidettu niin ettei puoli maailmaa kuule :D
VastaaPoistaJoo! Ja täytyy myöntää, että mekin olimme tuossa 2. vaiheessa jo menossa, mutta ei sitten vaan vielä oltu keretty siirtyä eteenpäin suunnitelmissa. :) Ja eiköhän se tutista luopuminen kuitenkin tule jossain vaiheessa luonnostaan - ja ainakin ennen eskari-ikää! <3
PoistaHyvä te!!
VastaaPoistaReissussa se on melkein parasta. O luopui tutista reilu kaksivuotiaana, kun lähdettiin mökille. "Unohdetiin" tutit kotiin ja selitettiin perille päästyämme että ne unohtu. Se uskoi ja tyytyi tähän. D oli myös reilu kaksivuotias, kun yhtenä iltana vain päätettiin ettei anneta tuttia. Hetken se huusi, mutta tyyntyi nopeasti. Seuraavana aamuna kävi itse tarkastamassa onhan tutti omalla paikallaan keittiön kaapissa. Ei ollut ja yhteistuumin todettiin pojan kanssa, että taisi tontut käydä sen hakemassa tonttuvauvoille. Jouluun kun oli vain viikon verran aikaa. Thats it.
Mä uskon vakaasti siihen, että meillä kun tutti on pääasiassa ollut vain nukkumista varten ja sitä ei niinkään olla kannettu päivisin mukana, niin siitä oli siksi poikien helpompi päästää irti.
No joo! :) Ajattelin kyllä, että kotona tutussa ympäristössä olisi parasta - mutta onneksi tuli koitettua tätä vaihtoehtoa. Tämä "unohdus" selkeästi toimii hyvin selityksenä lapsille. Monesti se ehkä on niin, että muutos ei olekaan niin iso mitä voisi uskoa. Mä olin jo nimittäin heittämässä hyvästit meidän ehjille yöunille.
PoistaJa tuo on kyllä ihan hyvä strategia, että tutti on aina pääosin vain nukkumisapuna eikä muuten päiväsaikaan käytössä. Hyvin ajateltu <3
Me päästiin eroon tutista tytön ollessa noin 1v 3 kk.. Tyttö käytti tuttia vain yöllä mutta ei osannut sitä itse etsiä sängystään unissaan. Äiti siis heräili parhaimmillaan 5 kertaa yössä tuttia etsimään. Päätin vain yksi ilta tuohon rumbaan väsyneenä, että leikkaan tuttiosan pois ja sanoin tytölle, että tutti meni rikki.Tyttö sai rikkinäisrm tutin yöksi viereen vielä turvaksi. Ei itkuja eikä mitään. Aamulla sitten taas tutkittiin tuttia ja sanoin, että rikki se on, Täytyy varmaan heittää pois. Yhdessä laitettiin roskiin ja hyvästeltiin. Pari yötä oli hieman rauhattomimpia. Tutti unohtui kokonaan noin viikossa. Itsekin stressasin ja olin varma, että ei onnistu mutta tyytö yllätti positiivisesti. T. Anna
VastaaPoistaVau! Teillä kävi sitten todella kivasti tutista luopuminen :) Meillä Helmin vierotus oli ihan hirveetä, työn ja tuskan takana. Siksi ei koskaan Hennille annetukkaan tuttia :D
VastaaPoistaNo kyllä :) Ai teillä tehtiin sellainen päätös.. <3 Sekin on ehdottomasti hyvä vaihtoehto jos lapsi on perus tyytyväinen muuten!
PoistaSe kävi hyvin:)
VastaaPoistaMeillä kokeiltiin kaikkia kikkoja mitä vain oli ja pariviikkoa siinä mei..
Pian sama Massulla edessä, sitä odotellessa :D
No kävi melkein "liian" hyvin.. Hihii :) Meidän esikoisen kohdalla saimme kans koittaa vaikka mitä temppuja <3
PoistaMeillä nuorempi söi tuttia ihan pienenä ja itsekseen jäi pois. Iltamaito pitäs nyt saada pois mut oli iso askel saada reilu 1kk sitten kokonaiset yöunet joten jos vielä sen iltamaidon antais olla :)
VastaaPoistaHyvä jos se jäi itsestään pois! <3 ja ehkä käy samalla tavalla että se iltamaitokin jää sitten pikkuhiljaa omassa tahdissa! :)
Poista