Minityypit kalareissussa

Pakkasimme kotona tavaroitamme mökkireissua varten. Kaikki meistä huolehti tietenkin niistä tavaroista jotka itselleen oli ne tärkeimmät; hammasharjat, uikkarit ja unilelut. Sillä välin meidän 4-vuotias oli takapihallamme kaivamassa multaa. Hän pakkasi matoja lasipurkkiin. Pitäähän mökkireissussa olla muutama mato mukana. Tarkemmin sanottuna helsinkiläistä syntyperää olevaa matokantaa. Silloin kala syö. (ööö..??) Hahaa.. Meillä oli siis tiedossa rauhallinen mökkiviikonloppu johon kuului saunomista, paljuilua, syömistä ja tietenkin se pitkään suunniteltu mato-onki kalareissu. Voi veljet miten pojat oli odottanut tätä reissua. Päästyämme perille mökille pakkasimme veneeseen mukaan tilpehöörit, haavit, madot, koukut ja tietenkin matkaeväät ja lähdimme vesille..

Kaikista jännittävin oli hetki kun asettelimme madot koukkuihin. Noin minuutin välein meidän piti vetää koukut ylös vedestä ja katsoa oliko se mato vielä tallessa. Pojat jaksoivat istua paikoillaan yllättävän pitkään ja he odottivat ja odottivat... kokonaiset 12 minuuttia. Hahaa.. Minä syötin heille vähän matkaevästä ja isi-ihminen yritti vielä hetken aikaa saada kalaa. Kokonaisten 20 minuutin jälkeen päätimme luovuttaa.. ei tullut kalaa tällä kertaa. Pelkäsin poikien pettyvän jos ei kala söisi, mutta onneksi lapsen mieli on sillä tavalla ihana, että ne osaavat iloita ihan hassuista jutuista. Tällä kertaa ilonaihe oli se, että kalat eivät syöneetkään kaikkia matoja. Huh. Onneksi! Saimme kantaa limaiset ystävämme takaisin mökkisaareen.

Illalla meille tuli kaveripariskunta kylään ja katoimme pöydän koreaksi kaikkia kalaherkkuja. Kesän ensimmäinen kunnollinen kalapöytä. Nam. Tällä kertaa kalat olivat siis ostettu kaupasta, mutta se ei tuntunut meininkiä haittaavan!

Oletteko jo käyneet kalassa tänä kesänä?

-Såfin