N-O-L-O

Yhtenä päivänä minua nolotti erityisesti yksi asia. Tai, noh eipäs valehdella - on nolottanut jo melkein vuoden ajan: nimittäin minun auto. Ajan melko uutta punaista Volkswagen Poloa. Eikä se edes ole kokonaan punainen. Se on sellainen puna-oranssi. Yyyhh. Se oli tosi kiva pikkuinen kauppakassi siihen aikaan kun olin äitiyslomalla. Silloin ei ollut väliä oikestaan minkälainen auto oli, kunhan oli renkaat alla. Kun palasin töihin kaikki muuttui. Minua nolotti ajaa "punaisella" Poloisella. Liikenteessä väistän kaikkia, vähän niin kuin pyytäisin anteeksi olemassaoloani. Joka kerta kun avaan autoni ovet parkkipaikalla, mieleni masentuu. Ainiin - minä ajan Pololla, äh. Voin kokemuksesta kertoa, että on väliä minkälaisella autolla ajaa. Kun ajan suurella maasturilla Helsingin keskustassa viereiseltä kaistalta löytyy aina tilaa. Poloiselle ei koskaan. Autolla on siis väliä!

Todellisuudessa haluaisin auton joka kuvastaisi persoonallisuuttani. En mitään tavisautoa.. Minulle kelpaisi vallan mainiosti esimerkiksi vanha kupla-auto. Vaikka sellainen KUNNON PUNAINEN. Se saisi minut hymyilemään. Tai joku muu auto jossa on asennetta. Mikä vaan. Ei vaan Poloinen. (ja se, että autoni kutsumanimi todella on "Poloinen" kertoo jo paljon!)

No sitten olin yhtenä kesäpäivänä Tammisaaressa. Rantakadulla minun ohi ajoi juuri sellainen vähän haalistunut punainen Polo. Paikallisen Grillin ohi. Jep. Stereot täysillä. Nii-ii-iin viileenä. Täynnä jengiä. Hahaa... En kestä. Ja niinhän se on. Täysin asenteesta kiinni! Ehkä minäkin jatkossa kuitenkin popitan sillä pikku poloisellani pitkin Helsingin rantakatuja..?!

-Såfin

PS. Ymmärrän tietenkin, että tämä on täysin turhamainen kirjoitus - ethän ota tätä liian tosissaan..?! :)