Uhma

Meillä on hetken aikaa ollut hiljaista uhman suhteen. Toki satunnainen "EI"-sana on jossain yhteyksissä lipsahtanut lasten suusta, mutta aika vähäistä se on ollut sitten meidän edellisen pyrähdyksen josta kerroin täällä. Nyt otimme kuitenkin turbovaihteen päälle. Kaikki sanat ovat muuttuneet kielteiseksi ja tuntuu oikeastaan siltä, että meidän 2,5-vuotiaan sanavarasto on supistunut lausahduksiin kuten "En halua", "Ei maitoa" ja "En tule". Olen aikoja sitten oppinut, ettei uhmaikäiseltä kannata kysyä mielipidettä. Ei tietenkään. Kaikki vaihtoehdot ovat huonoja. Mutta nyt hän ilmaisee mielensä riippumatta siitä olenko kysellyt sitä vai en. Hahaa.. Eilen hän kieltäytyi kokonaan juomasta. Koska.. noh.. hän voi! Se, että ulkona on +30 astetta aiheuttaa tietenkin pienen väittelyn sodan. 

Olenkin aiemmin hyvin viisaasti kirjoittanut siitä kuinka lapsi uhmaa niitä henkilöitä joihin hän luottaa kaikista eniten. Huoh! Minusta sitä uhmaa voisi edes vähän kohdistaa muihin henkilöihin. Vaikka ohikulkijoihin, kaupan kassaan, jumppaohjaajiin? Niinkun vaikka tilanteessa kun olemme tehneet ruokaostokset ja kaupan kassa kertoo loppusumman. Siinä vaiheessa voisin vaan nostaa tuon metrin mittaisen tapin kassaneidin eteen ja hän sanoisi sanan jonka hän osaa kaikista parhaiten: "EI".

En muista oliko meillä koskaan esikoisen kanssa näin paha tilanne. En ainakaan muistu mieleen. Tämä on kaikkien aikojen uhma. Sitten googletin, että miten kauan tämä uhma voi kestää. Se loppuu sitten viimeistään 4-vuotiaana. No onneksi tätä on VAIN 1,5 vuotta jäljellä. Ei kai sentään? Hahaa..

Apuaaaaaa!!

-Såfin