Ollaan tässä pohdittu meidän pian 5-vuotta täyttävän esikoisen synttärilahjaa. Kun kysyin sankarin lahjatoiveita sain ensimmäisenä kuulla, että hän haluaisi oman puhelimen. (What - nyt jo??) Olin hieman yllättynyt tästä toiveesta sillä olisin luullut, että toiveet liittyvät ennemmin Legoihin ja Playmobile-keräilysetteihin. Mutta ei, hän toivoo puhelinta. Syy tähän toiveeseen selvisi nopeasti - kavereillakin on. Pienen mietinnän ja selvittelyn jälkeen ajatus sitten heräsi, että voisihan ehkä 5-vuotiaalla olla sellainen ns. "kotipuhelin". Kännykkä jonka käyttöä hän saisi harjoitella kotioloissa kotiverkossa, ilman erillistä sim-korttia..
Tarkemmin pohdittuna meillä löytyisikin ihan tyhjänpanttina makava vähän vanhempi älypuhelin jonka hyvin voisi tyhjentää ja antaa meidän 5-vuotiaalle käyttöön. Säännöt käytölle pitäisi kuitenkin lyödä lukkoon ennen sen antamista meidän pienen miehen käsiin. Tietenkin turvarajoitukset ja tiettyjen nettisivujen blokkaus pitäisi asettaa paikoilleen (vaikka tiedän, etteivät ne luo täydellistä suojaa). Lisäksi sääntönä olisi, ettei sitä ainakaan toistaiseksi saisi viedä pois kotoa. Lähinnä nyt siksi, ettei vielä näin pieni tyyppi osaisi ottaa vastuuta siitä, että puhelin pysyy tallessa. Ja tietenkin pitää valvoa, ettei hän vain istu puhelin kädessä kokoajan yhtälailla kuin nyt rajoitamme Ipadin ja telkkarin edessä hengailua. Hmmm.. pitäisikö??
Milloin teidän lapsille on hankittu / aiotaan hankkia oma puhelin? ja mitä sääntöjä sen käytölle kannattaisi asettaa?
-Såfin
PS. Sankarimme toivoo kyllä puhelimen lisäksi myös legoja, monsterijuttuja ja playmobilesettejä, polkupyörän, skeittilaudan jne. Hihii..
Huojentavaa kuulla, että muutkin miettii tätä. Mä oon niin alkukantainen, että mua lähes ahdistaa jo ajatus siitä että esikoiselle pitäisi kahden vuoden päästä ostaa puhelin. Kai se aika normikäytäntö nykypäivänä on, että kun aloittaa koulun saa puhelimen?
VastaaPoistaKun uskalsin sanoa, etten haluaisi opettaa puhelimen käyttöön vielä niin aikaisin, niin mies oli sitä mieltä, että varmasti poikaa kiusattaisiin kun sillä ei ole.. Joo, ensinnäkin. Hirveen järkevää käydä tätä ajatusta edes läpi vielä, kun siihen tosiaan on sen kaksi vuotta :D Ja toisaalta, seuraavaksi sitten varmaan kiusattaisiin jos ei ole jotain tiettyä puhelinta..
Mä jopa elättelen toiveita siitä, että sitten kahden vuoden päästä pojalla voisi olla just tommoinen kotipuhelin, ei kai sitä kouluun tarvitsisi viedä :D
Hihii.. ehkä oikea hetki teidän perheessä on jossain puolitiessä, jokin kompromissi?! :)
PoistaTäytyy kyllä myöntää, että minun ensimmäinen fiilis oli kyllä myös ahdistuneisuus, mutta kun annoin ajatuksen kypsyä vähän aikaa niin se muuttuikin aika myönteiseksi fiilikseksi. Ehkä puhelimen käytön harjoittelu voisi olla ihan jees?!
Luulen myös, että monet hankkivat puhelimen juuri koulun alettua - silloin puhelimelle voi oikeasti olla käyttöä jos on tilanteita kun ei ole aikuisia aina lähettyvillä. Nykyään kun joka kodissa ei enää löydy lankapuhelinta. Hihii.. :D
Meillä on molemmat lapset saaneet puhelimet juuri ennen koulun alkua. Tämä on toiminut meidän perheessä ja meille ei olisi tullut kuuloonkaan, että puhelin olisi hankittu 5-vuotiaana edes kotiin. Ipad sai riittää :)
VastaaPoistaLuulen kyllä myös, että koulun alkaessa puhelimelle voi oikeasti olla käyttöä - siis sille soittamiselle ja ehkä myös viestittämiselle.. :) Muistelen kun omassa lapsuudessa pohdittiin, että onko aikaista antaa 13-vuotiaalle puhelin!? Nyt ala-asteikäisillä lapsilla on puhelimet. Huhu!!
PoistaKirjottelin blogssani samasta aiheesta. Tässä meidän perheen ajatuksia http://rosebath.blogspot.fi/2016/08/puhelin-lapselle.html
VastaaPoistaOli hyvä kirjoitus! Samoilla linjoilla olen myös minä! :)
PoistaSiis, Akuhan sai puhelimen joulupukilta :D Mutta ei kyllä meidän pyynnöstä.. ja se puhelin ei ole älypuhelin vaan ihan kännykkä. Akulla on sielä tallessa serkkujen ja isovanhempien yms. numeroita ja prepaid liittymä. Aina silloin tällöin soitellaan kuulumisia tärkeille ihmisille mutta välillä se unohtuu pitkäksikin ajaksi. Pelejähän se tietysti etsi puhelimesta ensimmäisenä ;) mutta sitten vain sanoin ettei noin pienille anneta kalliita älypuhelimia :D vasta sitten koululaisena. Ehkä jos meillä olisi toimiva vanha älypuhelin (kaikki on kyllä lahjakkaasti rikottu) niin voisi ajatella että lataisi sinne lasten pelit ja silloin tällöin antaisi käyttöön :)
VastaaPoistaAi okei! :) Sehän on sitten hyvä jos ei itse tarvinnut pohtia aivonystyröitä puhki sen suhteen että hankkisiko puhelimen vai ei. Hahaa.. Prepaid-liittymä on myös hyvä vaihtoehto - en sitä edes tullut miettineeksi. Pitääkin miettiä jos sellaisen hankkisi tuohon meidän vanhaan älypuhelimeen, sehän ei mihinkään kulu jos sitä ei käytä!
PoistaMeillä tyttö sai vasta viime vuonna (eli siis 9-vuotiaana) kännykän eikä se luuri ole edes älyllä varustettu. Nyt on luokkansa ainut, jolla ei älypuhelinta ole, joten jottei tule kiusatuksi tietää joulupukki jo nyt mitä tuoda. Nyt isompi poika puheli, että monella eskarilaisella ja etenkin taksin ekaluokkalaisilla on jo oma puhelin. Me ei ilkeinä vanhempina kuitenkaan nähdä sitä vielä tarpeelliseksi.
VastaaPoistaKyllä se niin on että lapsi tottakai pärjää ilman puhelinta vielä pitkäänkin :) Mutta minua kyllä myös yllätti tämä miten jo myös meidän poika halusi samaa mitä kaverillakin on.. ja hän on vielä 4-vuotias.. Huhuu!
PoistaMeidän pojat on saanu puhelimet prepaid-liittymillä kun koulu alkoi. Molemmille mummojen vanhat Nokiat. Nyt taitaa olla jo kolmannet puhelimet ja ekat uutena ostetut. Itse vitkuttelisin puhelimen hankinnan kanssa mahdollisimman pitkään. Aika rasittavaa tämä ruutuajan kyttääminen ja rajoittaminen. Toisaalta ei se tällaista ollut vielä muutama vuosi sitten.
VastaaPoistaKuulostaa hyvältä.. :) Kyllä tämä on melkoisen uutta itselleni myös se, että pitää valvoa mitä lapset katsoo omalta pikku ruudulta. Se on aika kaukana siitä mitä omassa lapsuudessa oppi. Toisaalta ajat ovat kyllä siitä muuttuneet hurjasti! Itse sain tosiaan puhelimen kun olin vasta 13 vee.. <3
Poista