Tuntuu hassulta istua tässä ja miettiä miten työssäolevien vanhempien tulisi jakaa poissaolot töistä kun lapsi sairastaa. Luonnollinen vastaushan olisi, että tasan puoliksi. Mutta eihän se aina niin mene, vaikka se olisikin mihin pyritään. Muistan kun esikoisemme aloitti päivähoidon ja olimme alkuun varautuneet siihen, että hän sairastaisi paljon. Merkkasimme silloin yhteiseen kalenteriimme valmiiksi ne tärkeät päivät, jolloin ei missään tapauksessa voinut olla poissa töistä. (Vitsi, että jaksoimme silloin olla tunnollisia, hahaa..) Sairauden ja flunssakauden alettua valitsimme kotiinjäävän vanhemman sen mukaan miten tärkeitä palavereita ja tapahtumia oli töissä. Vaikka kummatkin työskentelemme rahoitusalalla ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, ettei kahta työnkuvaa voi verrata subjektiivisesti keskenään tai asettaa työpäivien sisältöjä tärkeysjärjestykseen. Työt ovat eri tavalla tärkeitä. Loppujen lopuksi totesimme, että sairaslomien puoliksi jakaminen onkin yhteisymmärrys ja keskinäinen sopimus ennemminkin kuin työn tärkeyden vertaamista..
(Photo by L. Stormbom)
Riippumatta siitä kumman työ on sinä päivänä tärkeämpi, olemme siis edelleenkin pitäneet siitä kiinni, että olemme vuoropäivin olleet kotona sairastavan lapsen kanssa. "Sinä tänään, minä huomenna"-meiningillä. Se ei ole tärkeää vain oman työn takia, vaan myöskin siksi, että lapsemme ajattelevat meidän vanhempien olevan yhtä lailla huolehtimassa heistä kun he sairastavat. Toistaiseksi olemme pystyneet pitämään kiinni tästä järjestelystä. Viime viikolla kun meidän nuorin oli kuumeessa hän vietti siis ensimmäisen sairaspäivän minun kanssa ja seuraavan isi-ihmisen kanssa.
Riippumatta siitä kumman työ on sinä päivänä tärkeämpi, olemme siis edelleenkin pitäneet siitä kiinni, että olemme vuoropäivin olleet kotona sairastavan lapsen kanssa. "Sinä tänään, minä huomenna"-meiningillä. Se ei ole tärkeää vain oman työn takia, vaan myöskin siksi, että lapsemme ajattelevat meidän vanhempien olevan yhtä lailla huolehtimassa heistä kun he sairastavat. Toistaiseksi olemme pystyneet pitämään kiinni tästä järjestelystä. Viime viikolla kun meidän nuorin oli kuumeessa hän vietti siis ensimmäisen sairaspäivän minun kanssa ja seuraavan isi-ihmisen kanssa.
Tulipas vakavaa teksitä, mutta eihän lapsen sairastaminen ole mitenkään hilpeää..
Kuka teillä jää kotiin hoitamaan lapsia kun he sairastavat?
-Såfin
Meillä lähes aina minä jään kotiin. Vaikka monesti olen tapellut vastaan, että tärkeää se minunkin työni on ja tuntuu pahalta, että vain minun työantajani "kärsii" lasten sairauksista ymmärrän kuitenkin useasti tämän valinnan. Minä voin tehdä kotoakin työtäni ja teenkin joskus, mutta sen mukaan kuinka kipeitä ollaan ja voinko keskittyä. Miehen työ kuitenkin pääsääntöisesti vaatii aina paikallaoloa ja useamman ihmisen työ kärsii, jos hän ei ole paikalla.
VastaaPoistaKaikki ei aina ole mustavalkoista! Joskus se on niin, että toisen työ lähtökohtaisesti menee edelle. Etenkin jos toinen on yrittäjä tai sellaisessa työssä jossa poissaolo esimerkiksi vaikuttaisi palkkaan suoraan. Mietin myös sellaista tilannetta, että toinen olisi esimerkiksi kirurgi. Poissaolo ehkä siirtäisi ihmisten leikkauksia ja sekin ajatus olisi kamala.. Jokainen perhe siis omalla tyylillään. <3
PoistaKuulostaa hyvälle systeemille! Jos itse olisin työelämässä niin varmaan aika lailla hoitaisin sairaat lapset. Miehellä yrittäjänä kun se kotiin jääminen ei aina onnistu, vaikka halua olisikin. Toisaalta jos työt sallivat niin ihanasti osallistuu nytkin lasten tai mun sairastellessa :)
VastaaPoistaMeilläkin tällä hetkellä pois töistä jään yleensä minä. Isämies kun opiskeleen, niin jotenkin ajattelen että se on tärkeämpää kuin minun työni. Varsinkin, kun töissä ei tällä hetkellä minun kohdallani suuria vastuita ole. Mutta esimerkiksi viime viikolla isämies vietti kotona päivän, kun tytöt sairastivat, kun minulla oli poikkeuksellisesti koulutuspäivä.
VastaaPoistaOlen myös miettinyt, että missä vaiheessa soitettaisiin apuun isovanhemmat. Erään ystäväperheen lasten sairaspäivät nimittäin hoitaa pääasiassa isovanhemmat, koska he ovat eläkkeellä ja asuvat lähellä. Toisaaltahan se on tosi jees, mutta itselläni on iso kynnys soittaa isovanhempia apuun, koska itsekin voi olla töistä pois..