Nyt on ilotulitusten aika, koska...

Hyvät naiset ja herrat! Tänään meillä on aihetta juhlaan. Tämä suuri päivä on ympyröity säihkekynällä meidän perheen kalenterista eikä ihan mistä tahansa syystä. Viisi vuotta haaveilimme, puoli vuotta suunnittelimme ja puoli vuotta vain odotimme. Ja tänään saan vihdoin jakaa teidän kanssa ilouutisen: nimittäin monen, monen mutkan ja epätoivoisen keskustelun jälkeen me saimme rakennusluvan!! Ääääää... En tiedä miten päin olisin tätä kirjoittaessa, niin innoissani olen. Me saimme eilen rakennnusvalvontavirastosta siniset leimat hamppunyöreille sidotulle hakemuspaperinipulle ja pääsemme nyt vihdoin toteuttamaan meidän yhteistä pitkäaikaista haavetta talon rakentamisesta. Jee. Tästä syystä me tanssimme tällä hetkellä pöydällä ja juomme kuplivaa. Jos tämän ilon ja energian voisi pullottaa niin luulen, että voisimme lämmittää sillä kokonaisen kylän.. Hihii..

Ai että, me olemme niin odottaneet tätä rakennuslupaa. Suunnitelmien jälkeen kun olimme palauttaneet rakennuslupahakemuksen olimme jo käärineet hihamme ja olimme valmiina hommiin. Sinisilmäisinä ajattelimme että siinä ehkä menisi muutama viikko, ehkä kuukausi. Sitten me vain odotimme, odotimme, masennuimme ja odotimme vähän lisää. Onneksi tämä puolen vuoden odottelu palkittiin vihdoin. Suurin hyöty tässä luvan odotteluprosessissa on ollut se, että meillä on ollut aikaa suunnitella ja pyydellä tarjouksia toimittajilta. Vaikka emme rakenna pakettitaloa niin meillä on silti jo suurin osa palasista loksahtaneet kohdalleen. Olemme valinneet toimittajat, materiaalit, ikkunat, lämmitysmuodot jne. Ihan niin kuin elokuvissa niin me painamme nyt yksinkertaisesti sitä vilkkuvaa punaista nappia. "Launch". Tästä se lähtee... Ja ehkä, ehkä, ehkä asumme vuoden päästä meidän itse suunnittelemassa ja rakennuttamassa kodissa! Jee!

Kun pääsemme takaisin maanpinnalle täältä seitsemännestä taivaasta jaan teidän kanssa myös tulevan talomme suunnitelmat ja pohjapiirrustukset! Mutta nyt.. nyt on aika juhlia!

-Såfin