Meidän perheen kuulumisia on edelleen rytmittänyt meidän ikuiset sairastelut. Viimeisenä meillä kävi kylässä angiina. Minä olin ensimmäinen uhri ja lapset saivat myös varmuuden vuoksi positiivisten labra-testien takia antibiootit vaikka heillä ei ollut oireita. Voin sanoa, että olen tänä vuonna ollut todella kiitollinen siitä, että lapsilla on sairasvakuutukset. Ne ovat olleet tarpeen. Poislukien tästä pienestä sairasepisodista meillä on ollut todella vauhdikas ja kiva ajanjakso töihin palattuamme. Olemme tehneet paljon kivoja juttuja perheenä mutta myös yksilöinä. Minä sain viettää aikaa parhaan ystäväni kanssa kaupungilla viime perjantaina. Söimme ihanan illallisen Copas y Tapas nimisessä paikassa ja jatkoimme siitä vielä kaupungille muutamille lasillisille. Oli kiva jutella rauhassa ihan vain kaksin, niin kuin joskus aikoinaan teimme. Meidän esikoinen sai puolestaan käydä katsomaan lätkäpeliä ystäviensä kanssa Hartwall-areenalla ja meidän kuopus sekä isi-ihminen puolestaan kävivät yhdessä katsomassa jääkiekkopeliä yhdessä Hifk-hallilla. Meidän isi-ihminen sai myös viettää illan kaupungilla työkavereiden kanssa. Kaikille siis jotain.
(Kuvitus: random kännykkäräpsyjä viime viikon ajalta)
Sen jälkeen kun palasimme etelän-reissultamme Suomeen olemme monen muun tapaan saaneet nauttia lumesta. Ai että kun meidän pojat ovat olleet iloisia pulkkailusta, hienosta lumilinnakkeesta ja luistelusta ulkojäällä. Sukset ovat vielä visusti varastossa, niitä pitäisi päästä testaamaan piakkoin. Hiihtämiseen ja ulkoiluun tuli oikein kova kaipuu kun kävin työreissussa Jyväskylässä viikko sitten. Näin matkalla sinne aivan huikean kauniita maisemia, että oli pakko pysähtyä valokuvaamaan. Hihii.. Meidän pojilla oli myös ystävä yökylässä viime viikonloppuna ja silloinkin oli pakko päästä hetkeksi peuhaamaan lumeen yhdessä kaverin kanssa.
Sen jälkeen kun palasimme etelän-reissultamme Suomeen olemme monen muun tapaan saaneet nauttia lumesta. Ai että kun meidän pojat ovat olleet iloisia pulkkailusta, hienosta lumilinnakkeesta ja luistelusta ulkojäällä. Sukset ovat vielä visusti varastossa, niitä pitäisi päästä testaamaan piakkoin. Hiihtämiseen ja ulkoiluun tuli oikein kova kaipuu kun kävin työreissussa Jyväskylässä viikko sitten. Näin matkalla sinne aivan huikean kauniita maisemia, että oli pakko pysähtyä valokuvaamaan. Hihii.. Meidän pojilla oli myös ystävä yökylässä viime viikonloppuna ja silloinkin oli pakko päästä hetkeksi peuhaamaan lumeen yhdessä kaverin kanssa.
Meidän pojat ovat ulkoilun lisäksi myös viettäneet aikaa ja opetelleet pelaamaan joululahjaksi saatuja pöytäfutis- ja pöytälätkä-pelejä. Minä ja isi-ihminen otimme myös keskenämme matsin. Hävisin 10-0. Hahaa. Kaiken pelaamisen vastapainoksi kävimme katsomassa Svenska Teatern:issa Hans & Greta - esitystä. Se oli meidän kaikkien mielestä tosi hyvin toteutettu teatterinäytelmä ja poikien mielestä vähän ehkä jännittävä. Muistui taas mieleen miten meidän pitäisi käydä enemmän tällaisissa tapahtumissa. Syksyllä Helsingin kaupunginteatteriin tulee Pieni Merenneito-musikaali joka ehkä on seuraava tällainen koko perheen juttu.
Jotenkin minulla on kaikesta tästä kivasta ohjelmasta huolimatta vielä sellainen "odottavainen" olo tätä vuotta kohtaan. Ihan kuin se ei olisi käynnistynyt kunnolla vielä. Ihan kuin jokin iso juttu odottaisi kulman takana, joku iso proggis. Niinkuin meidän elämässä aina on ollut. Toisaalta voi olla, että tämä tunne on vain totuttelua siihen, ettei meillä ole mitään suurta projektia käynnissä. Nyt pitäisi vain rauhassa elää tätä arkea ja nauttia siitä.
Mitä sinulle kuuluu? Oletko sinä kerennyt viettää aikaa ulkona?
-Såfin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti