2019/01/11

Pomppulinnoja ja minun keppihevostrauma

Huomaan nyt, että olemme pitkään karttaneet sisäleikkipuistoja. Ajattelen aina, että säästämme tällaiset vierailut todella pahan päivän varalle. Sille päivälle kun ulkona sataa räntää poikittain tai sille päivälle kun ei oikeasti jaksa tehdä mitään. Olemme lykänneet ja lykänneet sisäleikkipuistovierailuja kunnes huomasimme, ettei olla käyty tällaisessa kokonaiseen vuoteen. Siis hups! Pojathan rakastavat tällaisia paikkoja. Kun saimme työkaveriltani liput Suomen suurin sisähuvipuisto-tapahtumaan päätimme heti tarttua tilaisuuteen. Välipäivistä loppiaiseen asti koko messukeskus oli täynnä pomppulinnoja ja muita peli- ja aktiviteettialueita ja se oli mitä mainion paikka purkaa energiaa. Samalla minusta on oivallista hyötykäyttää messukeskusta tällaiseen tarkoitukseen - tämä suuri halli olisi tietenkin muuten tyhjä joulun alla.




Kaikenikäisiä leikkijöitä. Meidän lapset pomppivat minkä kerkesivät eri värisissä ja muotoisissa pomppulinnoissa. Heitimme koripalloa, pelasimme salibandya ja ilmakiekkopeliä. Nauroimme, että lapsille olisi pitänyt antaa aktiviteettirannekkeet jotta myöhemmin olisimme saaneet selville tarkalleen miten paljon askelia he ottivat meidän vierailun aikana. Oli hauska huomata, että Suomen suurin sisähuvipuisto oli tänä vuonna houkutellut paikalle kaikenikäisiä leikkijöitä. Taaperoille oli oma alue jonka laidalla myös oli vaipanvaihto- ja imetysnurkkaus. Isommat lapset viihtyivät ilmakuplafudiksen ja muiden vauhdikkaampien pelien parissa. Myös aikuiset näyttivät nauttivan leikeistä ja peleistä ja muutama äiti treenasi myös toisella puolella aluetta tankotanssia.

Keppihevostrauma. Minä ja isi-ihminen istuimme pääosin käytäville asetetuilla tuoleilla ja katselimme miten pojat jaksoivat hyppiä ja pomppia posket punasina. Tai noh, osallistuin minä tietenkin myös vähän. Nimittäin viime vuonna hassuttelin samassa tapahtumassa keppihevosradalla ja satuin yhden hypyn yhteydessä osumaan esteeseen. Silloin en ymmärtänyt miten totinen harrastus tämä keppihevosjuttu joillekkin on. Eräs n. 9-vuotias tyttö käveli luokseni ja pyysi minua poistumaan radalta. En kuulemma ymmärtänyt sääntöjä. Heh. Siitä syntyi pieni trauma. Tänä vuonna sama rata oli laitettu pystyyn. Ensin kiersin kaikki keppihevoset kaukaa, muistaen tämän nuoren neidin ohjeet. Lopulta näin miten rata oli tyhjillään. Päätin, että minun oli tartuttava tilaisuuteen jotta pääsisin yli tästä keppihevos-traumasta. Nappasin äkkiä pinkin hepan ja lähdin hyppimään rataa. Tällä kertaa kukaan ei heittänyt minua ulos. Sanoisin, että suoritukseni oli oikein mallisuoritus. Hihii.. (ethän ota tätä liian tosissaan?) 

Käyttekö te usein sisäleikkipuistoissa?

-Såfin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti