Eilen kävimme aika mielenkiintoista keskustelua autossa. Kävimme aiemmin illalla tutustumassa Triplaan. Ilta oli mielenkiintoinen etenkin minulle, sillä työpaikkani toimistot muuttavat ostoskeskuksen yhteyteen myöhemmin ensi keväällä. Tripla on valtava ja me kerkesimme yhdessä illassa kiertää vain murto-osan kaupoista. Lopulta joimme kahvit kahvilassa ja söimme jäätelöt. Kokemus oli jännä mutta pojat kyselivät jo kahvilassa miksi meidän pitää tehdä jotain joka ilta. Jäin miettimään asiaa, sillä olen hyvin tietoinen siitä, että minä ja isi-ihminen olemme molemmat sellaisia, että tykkäämme pysyä liikkeellä ja järjestämme itsellemme tietoisesti ja tietämättä aina lisää ohjelmaa. Autossa keskustelu jatkui näin "Äiti, nyt ei enää mitään ohjelmaa. Kun joulu ja jäät tulevat tämä perhe alkaa treenaamaan. Joka ilta otamme luistimet ja menemme jäälle pelaamaan ja tulemme kotiin vasta myöhään syömään kunnon ruokaa. Nyt tämä perhe alkaa treenaamaan"..
(Kuva meidän jäätelöhetkestä Triplassa sopii kivasti vastakohdaksi tämän postauksen aiheelle. Heh.)
Olen niin iloinen tästä keskustelusta monesta syystä. Ensimmäinen syy on se, että käytämme tällä hetkellä aika paljon aikaa kuskataksemme poikia jääkiekkoharrastuksiin. Se on ilmeisesti kaiken arvoista. He todella rakastavat luistelua ja jääkiekkoa - he mielellään tekisivät sitä joka päivä jos saisivat. Olen niin onnellinen, että olemme löytäneet heille tämän harrastuksen. He odottavat ulkojäitä kuin kuuta nousevaa jotta he saisivat harrastaa tätä lajia vielä enemmän kuin he nyt tekevät.
Toinen juttu miksi olen iloinen tästä on se, että meidän lapset selkeästi kokevat, että meidän perhe on yksikkö ja että sitoudumme asioihin yhdessä. Esikoisemme haluaa, että koko perhe on mukana tässä harrastuksessa ja että kaikki tulisimme mukaan jäälle. Olemme päättäneet lasten ollessa hyvin pieniä, että mitä tahansa teemme, teemme sen yhdessä perheenä. Se tekee meistä vahvempia. Tämä oppi on mennyt perille. Olemme tiivis yksikkö myös lasten mielestä ja perhe on heistä tärkeä. Emme tietenkään pysty olemaan joka ilta ulkojäällä yhdessä, mutta tulemme ehdottomasti järjestämään tälle aikaa niin paljon kuin mahdollista. Ihanaa.
Toinen juttu miksi olen iloinen tästä on se, että meidän lapset selkeästi kokevat, että meidän perhe on yksikkö ja että sitoudumme asioihin yhdessä. Esikoisemme haluaa, että koko perhe on mukana tässä harrastuksessa ja että kaikki tulisimme mukaan jäälle. Olemme päättäneet lasten ollessa hyvin pieniä, että mitä tahansa teemme, teemme sen yhdessä perheenä. Se tekee meistä vahvempia. Tämä oppi on mennyt perille. Olemme tiivis yksikkö myös lasten mielestä ja perhe on heistä tärkeä. Emme tietenkään pysty olemaan joka ilta ulkojäällä yhdessä, mutta tulemme ehdottomasti järjestämään tälle aikaa niin paljon kuin mahdollista. Ihanaa.
Tällaisia perjantaiajatuksia tällä kertaa!
-Såfin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti