1,5-vuotias Mini

Johan tulee nyt "vuosipäiviä" vastaan. Meidän mini täyttää jo 1,5 vuotta. Hän on yksi hurjimmista pienistä tyypeistä jonka tunnen. Hän ei osaa kävellä, vaan hän juoksee. Hän puhuu harvoin hiljaisella äänellä ja jokainen hänen kanssaan samassa huoneessa oleva huomaa varmasti hänen läsnäolon pelkän äänen perusteella. Hän ei pelkää ketään eikä mitään. Hänellä on maailman kovin tahto ja nauraa suloisesti kun häntä kieltää. Kun häntä pyytää tulemaan ruokapöytään hänen naamalle ilmaantuu hassu ilme. Kun sitten ymmärtää, ettei hän omin neuvoin ole tulossa ja nouset hakemaan häntä, hän ottaa jalat alleen ja juoksee. Hihii..

(Photos by L. Stormbom) 

Hän syö vain ITSE! Hän kiipeää tuolille ITSE! Hän heittää löylyä ITSE! Hän söisi pelkästään hiilareita jos hän itse saisi valita. Kun kirjoitan tämän, tuntuu melkein siltä, että hengästyn pelkästä ajatuksesta. Hihii. Silti hän on myös maailman ihanin pikkuinen. Joskus hän yllättää ja halaa, tai antaa suukon. Ja joskus.. joskus harvoin hän istuu paikoillaan enemmän kuin minuutin niin, että hänen puuhiaan saa katsella ja ihailla. Hän laulaa lauluja maailman suloisimmalla äänellä isoveljensä kanssa ja on hellyyttävän innoissaan kaikista moottoriajoneuvoista. 

Sellainen hän on - meidän pikku rakas Mini!

-Såfin

PS. Kun kasvatin meidän kuopusta vatsassa hän oli suorastaan vilkkauden vastakohta. Veikkasin silloin, että hänestä tulee rauhallinen tapaus. Huti meni!! Hahaa..

5-vuotis hääpäivä

Viisi kokonaista vuotta sitten heräsin hotellista hieman huonosti nukutun yön jälkeen. Juuri tänä päivänä se ei haitannut yhtään. Väsymyksen peittosi mennen tullen jännitys ja täpinä. Sanoisimme myöhemmin samana päivänä tahdon Suomenlinnan kirkossa ja sitä oli tulossa todistamaan reilusti yli 100 vierasta. Oli kuuma, siis lähemmäs 40 astetta. (Nyt tosin ei voisi uskoa, että Suomessa koskaan on ollut niin kuuma. Hahaa..) Hääautomme kuljettaja oli saanut tarkat ohjeet pitää autoa viilennettynä kaikin keinoin ja olimme vain muutamaa päivää aikaisemmin askarrellut vieraille kädessä pidettävät huiskat viilennystä varten.

Päivä meni ohi kuin sumuisessa sadussa. Kaikki meni juuri niin kuin piti. Meillä oli hauskaa, ruoka oli juuri sellaista kuin olimme toivoneet ja saimme juhlia päivää meidän hyvien ystävien ja sukulaisten kanssa. Vaikka häät itsessään ovat tärkeät, vielä tärkeämpää on kuitenkin nämä menneet yhteiset viisi vuotta, joita juhlimme kaksi viikkoa sitten meidän kahdenkeskeisellä Venetsianmatkalla. Kerkesimme matkan aikana pohtia asioita ja todeta, että rakastuisimme vieläkin toisiimme samoista syistä kuin suhteemme alussa. 

Matkalle lähteminen jännitti. Nyt jälkikäteen naurattaa, mutta ennen matkaa mietin (ja myönsin ääneenkin pelkoni) onko meillä vielä puhuttavaa kun lapset eivät ole pyörimässä jaloissa, eikä jatkuvasti syö 104% meidän aivokapasiteetista. Vaikka olemme viettäneet paljon aikaa ilman lapsia, kolme peräkkäistä päivää on pitkä aika. Aika ei kuitenkaan onneksi käynyt pitkäksi emmekä istuneet hiljaisuudessa ruokailemassa. 

Nyt viisi vuotta myöhemmin herään siis usein edelleen huonosti nukutun yön jälkeen (nyt eri syystä kuin silloin) ja yritän edelleen peittää väsymyksen tunteita jännitykseen ja täpinään sillä olen todella iloinen siitä kaikesta mitä meillä yhdessä on.

Hyvää 5-vuotis hääpäivää!

-Såfin

Take Away pitsaa veneessä

Nyt on nälkä. Ajamme veneellä Skifferin luodolle. Laitamme veneemme laituriin. Toteamme, että ravintola josta saa aivan liian hyviä pitsoja on täynnä. (Ei tosin Skifferille mitenkään kovin poikkeuksellista). Se on niin täynnä, ettei pyötää vapautuisi seuraavaan puoleen tuntiin. Ihmiset istuvat nautiskellen laitureilla odottamassa vapautuvia pöytiä. Minä tahansa muuna päivänä olisi voinut odottaa pöytää hieman trendikkäämmän hissimusiikin soidessa, mutta nyt nälkä - liian nälkä. Veneemme on sopivalla muutaman askeleen etäisyydellä keittiöstä. Kysymme. Kyllä onnistuu. Veneemme on nyt pöytä 4. Saamme tilattua pitsaa suoraan veneeseen. 

Havahdumme siis syömästä "Take Away" pitsaa veneessä, jep VENEESSÄ! Hahaa.. Ja on muuten hyvää. 

Kiitos Skiffer!

-Såfin

Merirosvouksia

Grrr.. Toista silmää peittää musta silmälappu. Meillä leikitään merirosvoja. On koukkuja, karttoja, miekkoja ja merirosvoaiheisia vaatteita. Merirosvot ovat selkeästi meidän esikoisen tämän kesän teema. Se ei tietenkään yhtään auta asiaa, että tykkäämme veneillä saaristossa tai, että tämä äiti juuri löysi merirosvoaiheisen paidan Ruotsinmatkaltamme. Lelukaupoissa haaveillaan suurilla silmillä isoista merirosvolaivoista ja voitte vain arvata mitä meidän esikoinen on ostanut itselleen isovanhemmilta saaduilla kesä-rahoilla. Poikkeuksetta hän on tänä kesänä kantanut ulos lelukaupasta jotain Kapteeni Koukku-aiheista.

(Paita: Den Goda Fen)

Hieman nauratti kun lähdimme risteilylle ja meidän esikoinen yritti pukea päälle Kapteeni Koukun hattua tavallisen lippiksen sijaan ja lisäksi hänellä oli käsissään vaikka mitä tilpehööriä. Annoimme jonkinmoisen neuvottelun jälkeen hänen pitää koukun kädessä laivaan noustessa. Vanha mummo katsoi meitä oudosti. Onneksi laivahenkilökunta sentään vain nauroi.. Hohoo..

Onko jonkun muun lapsi myös hurahtanut johonkin näin "päästä varpaisiin"?

-Såfin

Opittu Särkänniemessä

Kävimme mökiltä päiväretkellä Särkänniemessä poiken kanssa. Viime vuonna teimme samanlaisen reissun, silloin satoi kaatamalla. Taivas näytti myös tällä kertaa uhkaavalta, mutta Pekka Pouta oli luvannut ettei sada, joten lähdimme liikkeelle. Onneksi Pekka oli tällä kertaa oikeassa. Meillä oli ihana päivä, nauroimme, kävimme laitteissa ja esityksissä mutta erityisesti opimme muutamia asioita, jotka halusimme jakaa teidän kanssa.

1. Jos epäilet, ettei 1-vuotiaasi pysy itsekseen laitteessa, olet luultavasti oikeassa.

2. Hattara on ihan yhtä makeaa vieläkin

3. Lohdutuspalkinto on ihan yhtä hyvä kuin pääpalkinto. Pääasia on, että saa palkinnon ylipäätään.

4. Kukaan ei huomaa, että olet tullut paikan päälle suoraan mökiltä. Huulipuna on turha.

5. Jos ihmettelet miksi lapsesi on aina ensimmäisenä jonossa, voit miettiä muistitko kerrata hänelle jonottamisen säännöt.

6. Tällaisessa paikassa lapsellasi ei koskaan ole vessahätä kun kysyt. Vasta kun olette jonottaneet laitteeseen 10 minuuttia ja on teidän vuoro, kuulet kun hän kuiskaa pienellä äänellä... pissahätä.

Hahaa.. Olimme Särkänniemessä kokonaiset 6 tuntia meidän hurjimusten kanssa ja illalla mietimme saako aikuinen mennä nukkumaan samaan aikaan lapsensa kanssa. Tänä iltana päätimme, että se on ihan ok. 

-Såfin

Resepti lasten makuun: Tikkupulla

Kokeilimme ensimmäistä kertaa elämässämme tikkupullaa ja olemme aivan ihastuneita. Näin niitä uusia perinteitä syntyy. Hihii.. Meidän esikoinen teki mummon avustamana taikinan kohoamaan päiväunien ajaksi ja kun isi tuli herättämään lapset (ja äidin) päiväunilta, taikina oli valmis. Lapset pomppasivat ylös sängystä ja säntäsivät kohti meidän kotaa jossa tuli, taikina ja tikut odottivat paistajiaan. Tikkupullat kypsyivät 5-10 minuutin sisään riippuen miten lähellä hiillosta uskalsi pitää tikkuaan. 

Meidän taikina tehtiin Marttojen reseptin ja on siis hyväksi todettu: 

3 dl vehnäjauhoja

0,5 tl suolaa

2 rkl sokeria

1 tlk kuivahiivaa tai 2 tlk leivinjauhetta

1 tlk kardemummaa

1,5 dl maitoa

+ hilloa ja kermavaahtoa

+ sormen paksuisia puisia tikkuja paistamiseen

Sekoita kuivat ainekset keskenään, lisää maito ja mausta kardemummalla. (Anna kohota jos on aikaa). Tee taikinasta sormenpaksuisia pitkiä pötköjä ja kieritä tikun ympärille. Älä paista suoraan liekissä. Tiedät, että pulla on kypsä kun se irtoaa tikusta helposti. Nam!

Onko joku muu paistanut tikkupullaa tänä kesänä?

-Såfin

Kun kohtasimme laaman tiellä

Se ei ollut ihan perinteisin näky. Olimme menossa lähellä sijaitsevalle maitotilalle meidän mökin läheisyydessä yhdessä meidän kaveriperheen kanssa hakemaan maitoa lettujen paistamista varten ja siinä me näimme sen: Laaman. Pieni (ensin hieman ujo) Laama oli ulkoilemassa ihan niin kuin mikäkin koira. Se piiloutui ensin ulkoiluttajansa taakse ja säikkyi hieman meidän lasten innostuneita ja äkkinäisiä liikkeitä. Kun lapset rauhallisesti ottivat yhteyttä, Laama tottui ajatukseen pienistä vilkkaista lapsista ja antoi heidän silittää itseään. Lopulta tämä Laama oikein innostui ja antoi  yhdelle meidän pienelle neitokaiselle halauksen. Hihii..

Näimme toki lehmiäkin, mutta mieleen tältä reissulta jäi kyllä se pieni alle vuoden ikäinen Laama. Se asuu isossa aitauksessa maitotalolaisten talon takana muutaman hieman isomman Alpakan kanssa. Ihmettelimme ettei Laama sylkenyt meidän päälle, mutta selvisi että Laamat sylkevät lähinnä toistensa päälle. Pieniä, pörröisiä ja suurisilmäisiä laamoja voi siis huoletta silittää..

-Såfin

PS. Letut tuoreesta ja rasvaisesta maidosta ovat aivan taivaallisen hyviä. Kiitos vaan lettumestareille!