Johan tulee nyt "vuosipäiviä" vastaan. Meidän mini täyttää jo 1,5 vuotta. Hän on yksi hurjimmista pienistä tyypeistä jonka tunnen. Hän ei osaa kävellä, vaan hän juoksee. Hän puhuu harvoin hiljaisella äänellä ja jokainen hänen kanssaan samassa huoneessa oleva huomaa varmasti hänen läsnäolon pelkän äänen perusteella. Hän ei pelkää ketään eikä mitään. Hänellä on maailman kovin tahto ja nauraa suloisesti kun häntä kieltää. Kun häntä pyytää tulemaan ruokapöytään hänen naamalle ilmaantuu hassu ilme. Kun sitten ymmärtää, ettei hän omin neuvoin ole tulossa ja nouset hakemaan häntä, hän ottaa jalat alleen ja juoksee. Hihii..
(Photos by L. Stormbom)
Hän syö vain ITSE! Hän kiipeää tuolille ITSE! Hän heittää löylyä ITSE! Hän söisi pelkästään hiilareita jos hän itse saisi valita. Kun kirjoitan tämän, tuntuu melkein siltä, että hengästyn pelkästä ajatuksesta. Hihii. Silti hän on myös maailman ihanin pikkuinen. Joskus hän yllättää ja halaa, tai antaa suukon. Ja joskus.. joskus harvoin hän istuu paikoillaan enemmän kuin minuutin niin, että hänen puuhiaan saa katsella ja ihailla. Hän laulaa lauluja maailman suloisimmalla äänellä isoveljensä kanssa ja on hellyyttävän innoissaan kaikista moottoriajoneuvoista.
Sellainen hän on - meidän pikku rakas Mini!
-Såfin
PS. Kun kasvatin meidän kuopusta vatsassa hän oli suorastaan vilkkauden vastakohta. Veikkasin silloin, että hänestä tulee rauhallinen tapaus. Huti meni!! Hahaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti