Meidän fobiat

Kun valot sammuvat, valloille pääsee pelko. Voit mielessäsi nähdä miten sängyn alta kurottelee käsi, oven takaa kuuluu rapina ja portaista kuuluu askelmia vaikka kaikki ovat nukkumassa. Tällaisia kuvitelmia on ainakin monessa lapsiperheessä. Myös meidän perheellä on oma fobiapalettimme. Ei niin pahoja pelkoja, että ne ohjaa meidän elämää mutta on kuitenkin läsnä.

Minä pelkään kuollakseni hiiriä, ampiaisia ja kovaa vauhtia. Hiiret saavat olla olemassa silloin kun ne oleskelevat luonnossa ja on poissa näkyvistä. Mutta siinä vaiheessa kun ne tulevat ihmisen reviirille tai pahin kaikista, tulevat talon sisälle kauhistun, jähmetyn ja iskee paniikki. Ampiaista sinkaisen pakoon mahdollisimman nopeasti samalla huutaen. Ampiaiset ovat arvaamattomia ja nopeita liikkeissään. Samoiten vältän kaikkia tilanteita jossa vauhti yltyy liian nopeaksi. Pahin rangaistus minulle voisi olla jonkun vauhtihärvelin kyydissä oleminen, etenkin silloin kun en itse saa ohjata. Silmät painuvat automaattisesti kiinni ja paniikki iskee jälleen..

Meidän perheen isi ei tykkää liasta tai bakteereista. Kaikista pahin hänen mielestään on tiskirätti johon hän koske vasta kun kunnollinen hätä on kohdallaan. Ymmärrätte varmaan, että tämän takia meillä kuluu paljon talouspaperia. Hän ei myöskään tykkää piikeistä, mutta sinnittelee rokotustilanteissa hyvin pelkoonsa nähden. Meidän esikoinen taas pelkää yksin jäämistä. Hän varmistaa aina missä kaikki ovat ja haluaa tietää milloin uloslähtevä ihminen palaa. Iltaisin tämä pelko tietenkin vahvistuu niin kuin monella muulla lapsella. Meidän kuopus pelkää.. ööö.. ei mitään. Hahaa. Mutta me pelkäämme hänen puolesta, että hän kaatuisi tai satuttaisi itsensä.

Tällaisista peloista meillä keskustellaan. Mitä teillä pelätään?

-Såfin

PS. Jos haluat lukea lisää, aihetta käsiteltiin myös hetki sitten Napsahduksia-blogissa.. :)